Neljä kuvaa kivipuutarhan vuodenajoista

Tiiu Puutarhahetki -blogista haastoi neljän eri vuodenaikakuvan postaukseen jo aikaa sitten. Kesti vähän härdellöidä uusiutunutta arkirutiinia ja muita hyviä selityksiä nippu * tässä *

Ruusumaan olette nähneet moneen kertaan perustamisesta lähtien, mutta kivipuutarha esiintyy harvemmin blogissa. Korjataan tilanne ja esitellään sen neljä vuodenaikaa.

Kivipuutarha on loivassa etelärinteessä ihan joen vierellä. Sitä on kivetty luonnonkivillä hartaasti yli 10 vuoden ajan hiljalleen laajentaen. Se on yhä kesken, vaikka viime vuonna saatiinkin taas iso uusi osa kivettyä ja mullitettua, osin jopa istutettua. Paikka on hurjan suojainen, puolivarjoinen ja pohjakostea. Monet perenna-aarteistani viihtyvät siellä oikein hyvin. Kiveys on Maestron käsialaa. Hän on tavattoman kärsivällinen ja tarkka kivien latoja. Kivetkin pääsääntöisesti löytyvät ihan omalta tontilta, mutta ne ovat harmillisesti yleensä sangen pyöreitä. Meren rannasta kannetaan sitten vähän kanttisempia. Niistä on heti paljon helpompaa latoa muureja.

Toukokuussa puutarhan siivous käynnistyy ja ekat kukat kukkivat.

Syksyisin en siivoa perennamaita. Se homma on edessä sitten keväällä - ja kyllä se onkin mukavaa! Syksyllä pitäisi leikkoa perennanvarret, mutta keväällä ne lähtevät melkein haravoimalla. Ja onpahan edes jokin suojakerros paljasta maata kattamassa. Talven jälkeen on aina niin intoa pinkeänä puuhaamaan pihatöitä. Tätä taas odotan kiivaasti.

Kesällä pursuaa perennat ja runsasta sekä kukkeaa.

Kesän mittaan Maestron hienot kivilatomukset tahtovat kadota perennojen pursuavaan massaan. Kun on paljon tilaa, niin voi panostaa jättiperennoihinkin. Valtavat nauhukset, pärskäjuuret, punalatvat, kilpi- ja valeangervot sekä suurilehtiset kuunliljat ottavat tilansa. Tuonne voi kadota piiloon ihan helposti. Kissat rakastavat viidakkotunnelmaa, ja ottavat päivänokosiaan perennojen varjossa.

Syksyllä kukoistaa edelleen, oikeassa reunassa liilakonnanyrtti ja syysleimua.

Ehkä puutarhani on parhaimmillaan juuri syksyllä. Olen panostanut myös syyskukkijoihin, joten kukintaa riittää erinomaisesti pakkasiin asti. Kivipuutarha on niin suojainen paikka, että pakkanen puraisee sieltä viimeiseksi.

Talvella nukutaan talviunta.

Ajallisesti suurimman osan vuotta vietetään talvea. Tai siltä se tuntuu. Kivipuutarha uinuu suojattuna kattein, havuin ja sammalin - siellä piileskelee monta aarretta. Erilaiset havut vain edustavat vihreyttä. Talvella tajuaa, että havut ovat aivan välttämättömiä puutarhan sisustuselementtejä. Katajat varsinkin ovat suosikeitani ja niitä onkin monenlaisia. Lehtikuusissa on oikein kivoja muotoja, mutta nehän eivät edusta talvivihreyttä.

Nyt sitten sinnikkäästi odotellaan lumen sulamista ja vuodenkierron alkamista taas alusta. Puutarhurin vuosi  kun lähtee aina keväästä ja kasvukauden alusta.

Ota halutessasi tästä haasteesta koppi ja uppoudu toviksi valokuva-arkistoihisi.

Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina.
Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia.
Mukaan voisi haastaa neljä blogiystävää.
Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä.

Taas olemme yhtä päivää lähempänä kasvukauden alkua! Päivän piteneminen lähtee pian isommin harppauksin. Meillä valoisan aika on jo 5:23 tuntia ja huomenna siihen saadaan viisi minuuttia enemmän. Yeah!

Kastanjan varjossa - tervetuloa lukijaksi! Mukavaa kun uusia lukijoita liittyy mukaan!

Virtuaalinen pihakierros, tule mukaan!

Pari kuukautta olen täällä jo kirjoitellut ja kuvia laittanut, mutta eipä ole juurikaan yleiskuvia tullut laitettua. Tule siis mukaan pihakierrokselle puutarhaamme! Tänään on virtuaalisesti Avoimet Puutarhat -päivä täällä. Tämä on osa 1, sillä puutarha on niin laaja ettei hullukaan jaksa kirjoittaa tai lukea koko pihan esittelyä.

Tämä vanha tiluksemme on V-vyöhykkeen merenrannan tuntumassa Raahessa. Asumme pistotien päässä, eikä naapureihin ole näköyhteyttä. Siis täysin omassa rauhassa - asia jota arvostan tosi paljon. Kuvat on tältä päivältä, sateen jälkeen. En saanut kierrosta loppuun, kun iski ukonilma ja vielä rankempi sade. Vuorokaudessa jälleen 27 mm vettä. Kiitti vaan taas, Esteri!

Tässä osassa tullaan tulotietä pitkin ja kierretään vain talo. Tie päättyy pihaamme. Tien vierustalle olen istutellut kaikenlaisia jämätaimia Särkän perennataimiston syyspoistoista vuosien varrella. Lähimpänä taloa kasvaa valikoima pensasruusuja. Tie on myös rajalla ja sen vasemmalle puolelle jää naapurin lehmälaitumet. Maisema on maalaisidylliä parhimmillaan!

Edellisen kuvan tien mutkasta kuvattu pitkä paraatipenkiksi kutsuttu istutusalue. Se on aika varjoisa ja aukeaa pohjoista kohti. Talo ja suuret kuuset varjostavat. Paraatipenkki koki myös mittavimmat talvituhot ja on kalpea haamu entisestä loistosta.

Keisarinkruunut ja päivänliljat talvehtivat sentään. Liljat tuovat hehkullaan vähän väriä tähän aikaan. Ne kestävät hyvin myös sadetta, mikä kirjataan taas suurien plussien joukkoon. Liljakukkoja ei onneksi ole näkynyt.

Jatketaanpa matkaa tulotien suuntaisesti eteenpäin kohti jokea:

Rajalla on leveä polku, jonka lehmihaanpuoleisen sivustan olen istuttanut pensailla ja alansa peittävillä perennoilla Woodlandiksi. Sitä ei juurikaan hoideta. Maa on tuolla kosteaa, ravinteikasta lehtomaata - ja luonnollisesti sangen varjoinen.

Varsinainen koristepuutarha on rinteessä rajautuen jokeen. Kuvassa oikealla on lännenhemlokki (Tsuga heterophylla). Sateesta johtuen alimmassa kohdassa oleva käytävä on veden vallassa. Riittäisi kovastikin jo tämä vesiaiheiden itsestään syntyminen. Tuo punainen mökkänä on maakellarin päälle rakennettu vaja. Kellariin on kulku joen puolelta. Ota tuo punainen vaja kiintopisteeksesi, niin ymmärrät kuinka kierrämme sitä myötäpäivän suuntaan.

Maestro on vuosien saatossa kivennyt luonnonkivillä kivipuutarhan. Minulle jää istutus ja huolto.

Silta johtaa joen yli ja siitä pääsee meren rannalle. Matkaa on suoraa tietä noin 800 metriä. Pahimmat meren tuulet onneksi vaimenee metsien myötä, mutta yleensä täällä tuulee runsaasti.

Tricyrtis latifolia eli keltakonnanlilja hehkuu hienosti limen värisenä Woodlandissa.

Polku johtaa sillalle. Joki on elämän suoni ja mahdollistaa runsasmuotoisen elämän. Se on kuin Niili - välillä tulvien se tuo paljon ravinteita. Jokivarsi onkin rehevää lehtoa. Joessa on kaloja ja saukkoja. Vesilinnuille se tarjoaa myös elinympäristön. Joen solinaa rakastan!

Sillalta kuva kellarille päin. Tuossa pikku läntillä on omenapuulehto. Vesi on nyt tosi korkealla ja tulvan vuoksi aivan ruskeaa. Joesta pumppaamme (silloin kun vielä oli kuivia aikoja...) tarvittavan kasteluveden. Joki kiertää tiluksiame ja on myös rajana.

Sillalta käännytään takaisin puutarhaan. Kokonaiskuvaa ei mitenkään saa, mutta nyt oikealle puolelle jää Woodland. Istutuksia piisaa, mutta viime talven perennakuolemat jätti kamalan paljon aukkoja.

Sillan pielessä ihan joen partaalla kasvaa kolmimetriseksi kasvanut Aralia elata eli pirunkeppi. Tai kai se oikeasti on piikkiaralia. Hyvin on viihtynyt ja kasvaa melkoista vauhtia. Eilen löysin sieltä juurelta pari juurivesaakin.

Sillan pielen kiveystä ja istutuksia. Kivet on pääsääntöisesti omalta tontilta. Joskus meren rannasta on ollut pakko tuoda jotain hienoja kiviä, mutta enin osa löytyy omalta tontilta.

Meillä satoi sitten vähän liikaa... Kivipengerrystä kellarin ympärillä. Tuo iso puska keskellä kivikkoa on Eleutherococcus sessiliflorus eli kiinanaralehti. Samaa sukua kuin pirunkeppikin. Puska on viihtynyt erittäin hyvin jo kuutisen vuotta. Ikinä siitä ei palellu oksan kärjetkään.

Kellarin päädyssä on uusin osa kiveystä. Se valmistui tänä keväänä. Minä haluaisin kaataa nuo koivut tuosta, mutta Maestrolle se ei vain käy. Tuo pieni punainen ja pahasti perstunut koppero on painevesiautomaatin suoja. Tuossa on kastelujärjestelmämme pumppuvoima. Tosi tarpeeton tänä(kin) kesänä. Letkut on osin kaivettu maahan.

Käännös toiseen suuntaan ja vastassa on vanha talli vuodelta 1799. Siinä on remontti kesken, kun pelimerkit pääsi loppumaan. Osa pihalajakokoelmaani kasvaa tuossa. Sekin suku oli kerran keräilyn kohteena. Joen ranta on tuosta eteenpäin hyvin alavaa eli vesijättömaata, joka tulvii ajoittain. Sinne olen istuttanut pajulajeja, tuomia etc. märkää kestäviä puskia.

Vanha talomme on peräisin jostain 1800-luvun loppupuolelta. Talo on luonnollisesti hirsistä tehty, mutta lautavuorauksella. Kaikki on luonnollisesti vähän vinksallaan. Humala kiipeilee oven molemmin puolin, 'Haaga' ja 'StMichel' rhodot sekä suomentatar on tuo iso vehree puska keskellä. Tällä paikalla on todella pitkä ja mielenkiintoinen historia, mutta lyhyesti sanoen tämä on aina ollut turvapaikka. Täällä on ihan omanlaisensa henki, jonka helposti aistii.

Lopulta Gargoyle kannon nokassa ja ruusupuskat. Yhteisessä pöpelikössä on juhannusruusu, Tornionlaaksonruusu ja punalehtiruusu. Taustalla häämöttää entinen navetta, joka rempattiin aikoinaan hevosten talliksi ja nyt se palvelee kanalana. Ynnä romuvarastona.

No niin - melkein puolet puutarhasta on nyt kierretty. Ei ehditty edes ruusumaan laidalle, mutta teen joskus osan 2. Nyt hipsin jatkamaan uppopumpun vahtimista. Puutarhani meinaa kelluu kirjaimellisesti.  Viimeisenä kuvana selfie. Seison kivipuutarhassani...

Iloista alkuviikkoa - viimeinkin on luvattu kuivempaa keliä! Jos haluat katsoa kuvat suurempina, niin klikkaa jotain kuvaa ja selaa isommassa koossa.

Tuulikki ja Piparminttu - tervetuloa lukijoiksi!!

Vedenpaisumus ja muut vitsaukset

Esterillä jäi hana auki. Vettä on pudotellut enempi ja vähempi koko ajan, niin että nyt tulvii. Pieni jokemme ei mahdu enää uomaansa, eikä maakaan enempääsä ime vaikka hiekkamaata onkin. Aamulla kivipuutarhan alangon sorakäytävällä oli vesiaihe:

Edellisen päivän kaatosadekuurot lakoonnuttivat tanakat liljatkin, ne peilaavat nyt kuvajaistaan veden pinnasta

Joki virtaa vauhdilla, eikä mahdu uomaansa. Erinäiset osat puutarhaa kelluu vedenpaisumuksen kynsissä. Onneksi hätävarjelun liioitteluna ojitin hyvin ruusumaan. Se tulikin tarpeeseen! Maa viettää sopivasti, että vesi virtaa luontojaan kauemmas istutuksista. Ojitus olikin kaukaa viisasta eikä suinkaan turhaa työtä.

Nurmen leikkuuta ei tarvihte vielä harkita vähään aikaan, vaikka tarpeeseen se olisikin:

Loppua tälle märkyydelle ei näy. Jostain luin, että voimakas El Nino jätti jäähyväisenä sadekesän pohjolaan. Kiitos nyt vaan tästä hyvästä... Aurinkoa kaipaisivat ruusut ja pionit - sekä monet muutkin puutarhuri mukaan lukien. Vesiheinät hykertelevät - on kasvurauhaa. Ja kyllä ne kasvaakin!

Muina vitsauksina mainittakoon jälleen hiehot. Viime yönä ne keksivät, että sähkö ei kierrä aidassa ja tulivat joukolla aidoista läpi. Onneksi satuin kattomaan just pirtin akkunasta nähden hiehorynnäkön. Kärpännopeasti hyppäsin saappaisiin ja takkiin tempaisten pullapussin kainaloon. Saimme ne ennen lauman hajaantumista kiinni ja ahdistettua/houkuteltua takaisin aituukseen. Minä jäi vitsan kanssa vahtiin ja Maestro lähti kartoittamaan mistä sähköt on poikki. Siinä se alkuyö menikin, mutta nyt on jälleen rauha maassa.

No niin. Tästä ei puutu enää kuin heinäsirkkaparvet tai äkkipakkanen.

Loppuun aspiriina vetisyyden ärsyynnyttämille katselijoille - Ruusu 'Aspirin'

Valkoiseksi kukaksi ihmeesti kestää vettä niskaansa pilkuttumatta tai mätänemättä!

Odotellaan kuivempia kelejä ja hurjimmissa toiveissa auringon pilkahduksia myös! Olisi vaihtelua elämään :D Tervetuloa lukijaksi Minna!

Omin käsin rakkaudella

Palaan kiviin. Kivipuutarha on vuosien työn tulosta. Jokainen luonnonkivi on uniikki - työstämätön kappale. Niitä on täällä paljon ja lisää keräillään aina kulkiessa. Ajoittain saamme energian suuntaamisen ja ajatuksen kohdilleen, jolloin rakennetaan kivistä pengerryksiä ja istutusaltaita. Väliin sitten käytäviä ja kiviportaita.

Kivien sovittaminen toisiinsa silmälle luontevasti ja säätä kestävästi on haasteellista. On päiviä, ettei kivet vain millään sovi toisiinsa. Välillä iskee Flow - ja kivet suorastaan imaisevat toisiina kiinni. Tämä on taas jotain sellaista, jota rahalla ostamalla ei vain saa. Tarvitaan aikaa, energiaa, kiviä ja flowta. Ja kärsivällisen osaava mies. Minulta tuo ei luista todistetusti. Olen yrittänyt ja lopputulos ei kestä katsetta. Ainakaan nauramatta. Mutta Maestro on varmaan jälleensyntynyt englantilainen kivimuurien rakentaja... aivan uskomatonta on hänen kätensä jälki.

Loppuosa kivipuutarhaa rakentuu tässä. Alkuosa aloitettiin reilut 15 vuotta sitten. Kuvassa maiseman haittona on siemenkylvölaatikot ja ulkona talvetettavien taimien armeija. Maestro - tuo sieluni suurin rakkaus ja aviomies - on latonut kiviä järjetykseen. Ihailtavaa on kyky suoraan viivaan. Minulta tuo puuttuu. Kuulen vinoiluja kieroista porkkanapenkeistä ja kaikesta muustakin. Minusta ei vain ole suoran viivan tekijäksi - mitä ikinä se kertookaan :D Olemme niin kovin vastakohdat - huithapeli ja millimies.

Olen vuosia haaveillut, että kivipuutarhan saisi rakenteiden osalta valmiiksi. Kasvuston osalta muutoksia piisaa jatkuvasti. Osat kuolee ja osat lisääntyy liikaa. Aina pitää punoa järjestystä tai paikkausta. Kasvit elävät - kivet pysyvät.

Kuvista näkee kuinka Pohjanmaalla on kevät hidas. Kylmä meri ei anna vielä vihreyden vallita. Jotenkin muutenkin Raahe on Suomen kylmä piste. Tästä kun lähtee pohjoista kohden, niin jopa alkaa vihertää. Oulussa on jo ihan vehmasta. Olen tästä kovin katkera :D

Syksy antaa sitten tasoitusta koko kevään edestä. Meille tulee talvi, kunhan ehtii sitten joskus. Lumijoulua on jännätty monasti. Yleensä se on saatukin. Mutta aremmatkin puuvartiset ehtivät tuleentua. Siksi venyttelenkin vyöhykkeitä aroilla kasveilla. Siihen on kuitenkin jonkinlaiset pelimerkit, vaikka keväät onkin raittiita. Paikallisella murteella se tarkoittaa kylmää. Puutarha ei nauti kuin sopivan cocktailin N-P-K:ta lisähöystönä sitten muita hiveniä.

Kivipuutarha - tarina rakkaudesta kiviin

Kivet ovat upeita! Kun kivet ja Maestron yhdistää, tulee hienoa jälkeä. Jotkut ovat vain eteviä siinä mitä tekevät. Maestro ja kivenpyöritys on loistava yhdistelmä. Maestro on rakennellut vuosien varrella puutarhan etelärinteeseen kivistä pengerryksiä. Keväällä otetuissa kuvissa näkyy kivetkin:

Kiviä ei ole juurikaan tarvinnut hakea muualta. Joka hiivatin lapionisku tällä tontilla päätyy kolahdukseen. Kiviä on. Paljon. Niitä punnerretaan kangen kanssa ja läjitetään myöhempää käyttöä varten. Kiviä on myös meren rannassa ja sieltä niitä toisinaan haetaan. Mutta suurimmaksi osaksi kivet ovat oman tontin antia.

Kivet ovat ikuisia ja kivirakentaminen on pysyvää. Kivillä on omat tarinansa, kuten kasveillakin. Jokainen on oma persoonallinen itsensä, omassa kuosissaan ja muodossaan. Tosilla yksilöillä on ilmiömäinen kyky yhdistellä epämääräisen muotoiset luonnonkivet toisiinsa sopivaksi. Siihen vaaditaan hyvät hermot, pelisilmää, aikaa ja erilaisia kiviä. Minulta se ei luonnistu, kun olen tällainen nopea hätähousu ja suurinpiirtein ihminen. No osaan minä olla hyvinkin tarkka, mutta kivirakentaminen on meillä miesten töitä. Minä kyllä laitan siitä edestä koko vuoden ruokaa. Jokainen tekee siis sitä, missä on hyvä!

Hiljalleen vuosien varrella tuota rinnettä on valloitettu kivipuutarhaksi. Maestro rakentelee hienot käytävät, kiviportaat ja istutusaltaat kasveille. Lopulta minä ruhvellan paikalle kottikärryt täynnä multaa ja istuttelen kasvit. Siitä pisteestä eteenpäin se on minun valtakuntaa. Eli ryöpsähtää yli äyräidensä.

Kukaan lukiessaan ei huomannut ihmetellä, miten Pohjanmaalta löytyy rinne :D Raahen kohdalla on pannukakun tasaiseen maisemaan osunut pari ryppyä. Ei suurta, mutta jotain mitä voi mäeksi tai rinteeksi kutsua. Onneksi oman tontin kohdalle osui tuo etelärinne!

Loppukesästä ei kivistä tiedä jos ei asiakseen osaa etsiä rajapintoja. Kiviä ei enää näy valtavien kasvustojen peittäessä hienot kivityöt...

Kivipuutarhaa olemme nyt pari päivää kunnostaneet. Sorakäytävät olivat päätyneet kasvattamaan sammalta ja rikkoja. Viime sateinen kesä kasvatti hyvin sammalia. Käytävät on nyt kunnostettu haran ja kitkemisen kanssa. Pieni pätkä kivipuutarhaa on vielä rakentamatta ja elän toivossa että Maestro innostuu kiveämään puuttuvat osiot.

Se The Great Ruusumaa on saanut ottaa aurinkoa, joka kuivattaa pinnimmaiset rikkojen juuret. Tiedossa on tiukkaa talikointia ja monivuotisten rikkojen juurien kuolettamista. Siitä myöhemmin lisää.

Iloa ja valoa viikonloppuusi - nautitaan äitienpäivästä ja keväästä!