Ruusukirja ja harmaita välähdyksiä Tapaninpäivästä.

Hyvää Tapaninpäivää! Joulunpyhistä viimeisin on kyläilyjen päivä. No yksi ystävä poikkesi kahville, ite en liikkunut yhtään mihinkään. Huilipäivä kaikin tavoin. Ystävä toi mukanaan joululahjana upean kirjan, jonka parissa tulen viettämään seuraavia päiviä ja öitä hartaasti.

Tätä luetaan vesi kielellä ja unelmat sinkoillen!

Botanica's Roses, the Encyclopedia of Roses on valtavan paksu, tuskallisen hienosti kuvitettu englanninkielinen teos. Tällä jos millä saa mielenrauhansa järkkymään vakavasti! Suurimman osan kirjaa täyttää lajikkeiden esittely, mutta alkuosassa on paljon asiaa ruusujen kasvatuksesta Englannissa. Paljon tietoa puntaroitavaksi ja pohjoisiin oloihin sovellettavaksi.

Tässä joulun pyhien alla luinkin uudelleen hartaasti sekä Blomvistin Pohjoisen ruusut, että Lindqvistin Ruusutarha pohjolassa. Nyt jatketaan tämän kirjan parissa. Riittää tuokioksi antoisia lukuhetkiä, sillä sivuja on noin 700.

Alppipiikkiputken lumihattu

Päivä ei oikein valjennut tänään, kuten kuvista voi huomata - harmaata ja uuden lumihunnun pehmentämää maisemaa. Lämpötila on himpun verran plussan puolella. Erinomaisen leppeät kelit.

Lumikuvajaisia joen pinnassa.

Oli mukavaa kierrellä puutarhassa. Talvi on ollut lempeä kaikin tavoin. Lunta on reilut 10 senttiä ja routaa ei juurikaan ole. Havut puutarhassa tulevat hyvin esiin, niitä ei koskaan ole liikaa.

Oikealla hyvin viihtyvä lännenhemlokki (Tsuga heterophylla) alkaa olla kolmimetrinen.
Muutkin kivikon havut pukevat talveen vehmautta.

Tulevaa kevättä odotan jo valtavasti. Muutama kuukausi vielä talvessa tarpomista, helmikuun lopussa valon määrä alkaa olla jo sangen mukavaa.

Maisema on oikeastaan talvisen kaunis.

Pihapiirin lintuja olen kuunnellut hämmästyneenä. Ne livertävät ja sirkuttavat kovin keväisin sävelin. Eihän vielä olla lähelläkään kevättä! Vaan niin kuulostaa lintujenkin elo oikein mukavalle. Hyvin niistä täällä huolta pidetään, ja tarjoilu on monipuolista. Jokaiseen makuun jotain hyvää.

Vähän kohmeista - jokirannan kortteikkoa.

Kepein askelin nousuviikkoon, muutaman arjen tallaamisen jälkeen päästäänkin Uuteen Vuoteen! Kalenterit vaihtuvat jälleen, ja opetellaan kirjoittamaan vuotta 2017. Olkoon se keveämpi  kuljettava ja tuokoon mukanaan pieniä onnen pipanoitakin kaikille blogissa seikkaileville! Ja Pirjolle tervetuloa blogin lukijaksi!

Joululahjoja - Ruusutarha pohjolassa

Posti kulkee omia mystisiä aikatalujaan, mutta tänään postilootassa odotti tiukasti teipattu paketti. Kova kiire oli kaupunkiin päin, ja vilkaisin lähettäjän. Joku Vaasasta - en saanut nimestä selvää. Pikainen tunnustelu paketin läpi toi selkeän kuvan kirjasta. Mutta vaasalaisia tuttuja ei vain tullut hakemallakaan mieleen. Ajaessa koitin saada pakettia auki, mutta teipin säästelemätön käyttö esti ankarat yritykseni. Pysyäkseni tiellä piti lopettaa taistelu. Kotona saksien keralla selvisin voittajaksi ja yllätys oli melkoinen:

Neljän hämmästyneen sadasosasekunnin jälkeen hymy nousi kasvoilleni. Kiitoksia - tiedän kyllä kuka on paketin lämpimän ajatuksen takana! Suoritin alustavan pikaselauksen, mutta jätän tarkemman lukemisen rauhalliseen ajankohtaan. Tätä täytyy oikein namustella rauhassa.

Ingmar Lindqvistin mittava ruusutarha sijaitsee Vaasan saaristossa, jossa hän on intohimoisesti viljellyt ruusuja yli 25 vuotta. Mielestäni kirjan aloitussanat olivat erinomaisen osuvat. Suora lainaus kirjasta: "Ihmistä ei ole luotu elämään Pohjolan talvessa. Selviydymme kuitenkin aika hyvin, jos suojaudumme kylmältä. Miksi eivät kylmänarat ruusutkin voisi selviytyä sopivan talvisuojaksen turvin?"

Kirjassa Lindqvist selostaa havainnollisesti kuvien kera talvetussysteemejään syksyn suojauksista keväällä tehtävään sujausten purkuun.  Suurimman osan sivuista täyttää upeasti kuvitettu ruusugalleria:

Tämä kirja on oikean ihmisen käytännön kokeiluja siitä miten arkojenkin ruusujen talvetus saadaan onnistumaan väärällä vyöhykkeellä. Tämä teema puhuttelee kovasti minuakin! Kuvagalleria hivelee silmiä ja tuo tähän kaamoksen harmauteen uusia unelmia. Vaarallista luettavaa...

Kun ruususukuvia selaille, niin ihan hassua kuinka ruusun tuoksu iskeytyy aivoihin. Olen tämän joskus ennekin ruusukirjaa lukiessa kokenut. Tämä kirja olisi ollut kyllä hyvä lukea ennen omien ruusujen talvetusta. Mietin tyvimullitusta laittaessa, että alastaivutus voisi olla kans hyvä konsti. No se kirjan mukaan ON sitä. Ensi vuonna kokeilen.

Lunta on edelleen reilut 10 senttiä. Päivän kirkkain hetki.

Jouluun on enää viikko aikaa. Lauhat säät säästivät hanget vajuttaen niitä kuitenkin. Maa on ystävällisen vähäroutaista lumen suojaamilla alueilla. Talvi etenee hyvinkin suotuisasti. Pian kaamos kaadetaan ja lähdetään kohti valoisempia päiviä. Nyt päivä on kaksi hämärää vastakkain ja lopun aikaa on pimeää.

Kuurakukko katolla

Iloa, valoa ja keveitä askelia poluillesi! Kannattaa edelleen olla kiltisti, sillä tontut kurkkivat ikkunoista. Johan tuo ruusukirjakin todistaa, että enkeleiden lisäksi on myös terhakoita tonttuja!