Viimeistä päivää tammikuusta eletään. Ollaan siis aina vain lähempänä kevättä. Helmikuu tahtoo mennä ihan heittämällä, kun siitä niin mukavasti päiviä puuttuu. Sitten ollaankin maaliskuussa - silloin yleensä ainakin vainuaa kevättä, tai ainakin päivä on rutkasti paljon pitempi.
Tammikuu jätti hyvästit upean auringonpaisteen keralla pikkuisessa, tyynessä pakkasessa
 |
| Hento lumisade tarttui rantapuiden oksille ja aurinko paistoi. |
Aamulenkille piti ottaa kamera mukaan. Sydän lauloi auringonsäteiden tanssiessa hangella. Miten tarkasti vainu ottaakaan sen pienen ripauksen kevättä, mitä kohmeisessa maisemassa on tarjolla. Se on vienona liverryksenä ilmassa, kun tintit tapailevat keväisiä säveliä kuin itsekseen hyräillen.
 |
| Joen vesi ei jäädy, vaan virtaa hiljaa kohmeessa. |
Kevään tuntua oli auringon lämmittäessä mustiin verhottua ahteria. Kyllä - sen säteiden voima elpyy pienin askelin. Mutta se tuntuu jo!
 |
| Valossa on nyt ripaus kirkasta hopeaa. |
Kevään merkit ovat ilmassa, mutta itse taidan olla vielä aavistuksen kohmeessa. Sentään vilkaisin talven jälkeen surkeita sisäkukkia tuumaillen mullanvaihdon ajankohtaisuutta. Vielä en ole kuitenkaan mitään kevään suunnitelmia tehnyt.
 |
| Kevään aurinko herättää talviunesta. |
Olen helmikuun lopussa syntynyt, ja aina syntymäpäivän tietämillä se alkaa - kevään innostus. Energiaa olisi vaikka mihin, mutta vielä ei pääse pihalle puuhaamaan pitkään aikaan. Siitä se kausi kuitenkin alkaa yleensä tomaatin taimista, taimiluetteloista ja hyvistä suunnitelmista, jotka voivat kyllä jäädä puolitiehen lopulta.
Sitten tämä eläinkarvaosasto haluaa aina mukaan postauksiin. Henkilökohtainen varjoni Rieko pikku hiljaa ja hetkittäin muistuttaa jo oikeaa koiraa. Ainakin melkein.
 |
| Haiseeko myyrä? Lumen alle kaivautuminen on ilmeisen hauskaa. |
Loppumattoman energinen lenkki- ja puuhailukaveri. Osaa totella pitkän repertuaarin käskyjä, mutta vain silloin, kun sen mielestä sopii. Aina ei sovi, jos on muuta mielenkiintoista.
 |
| Minä itte. Nyt sopii tulla, kun emäntä kutsuu. Tällä kertaa. |
Rieko täytti juuri yhdeksän kuukautta. Enempää tuo ei taida kasvaa, eikä olisi väliksikään. Reilut 20 kiloa aussienergiaa sylissä tuntuu piisaavalta.
 |
| Poseeraus tammikuun auringossa. Ihan se koiralta näyttää. |
Toivotan ilolla helmikuun tervetulleeksi. Toivon sen tuovan aurinkoisia päiviä, sillä valo on ollut pitkään pilvien takana. Lumimäärä riittäisi, mutta arvatenkin sitä lappaa toisen samanmoisen lisää. Talven selkä on kuitenkin katkennut, ja pian kevätaurinko tarjoaa näytille huushollin jokaisen pölyhitusen :)
 |
| Tammikuun viimeinen lahja oli upea täysikuu. |
Iloa helmikuusta, valoa sieluusi ja keveitä askelia poluillesi!