Ylläri!

Kaipa tämäkin yksi elämän ruusu on:

Minä olen Yllätys!

Ottotyttö (no oikeesti naapurin ipana, joka vietti lapsuutensa osaksi meillä tiuhasti vieraillen) on nyt aikuinen ja kahden lapsen äiti itsekin. Meiltä tuo mokoma taisi saada tartunnan hevosiin, kun niitä oli kaksin kappalein täällä. Nyt nuorena äitinä hän toteuttaa elämänsä unelmaa ja osti talvella oman eestinhevosen ja maaliskuussa synttärilahjaksi pienelle tyttärelleen shettistamman. Tamma haettiin toukokuussa. Shetlanninponit on melkoisen syöppöjä ja erinomaisen hyvinä rehunkäyttäjinä taipuvaisia lihomaan. Eläinlääkärin käydessä hampaita raspaamassa ottotyttö pyysi tutkimaan uuden ponin - onko vain läski vaiko tiine. Tutkimuksen lopputulos oli, että ei tämä tiine ole. Vaan niin syntyi toissayönä yllätysvarsa!

Emä ja varsa voivat oikein hyvin

Siinä meni joiksikin vuorokausiksi suunnitelmat uusiin puihin, kun pieni ponivauva putkahti maailmaan. Talli on vasta rakenteilla, joten naapuritalliin yötä myöten kuskattiin tuore tapaus emän kanssa karsinaan. Seuraavana iltana tuotiin ne takaisin, kun talon talvikanala oli nopeasti siivottu lämpöisäksi karsinaksi. Yöt ovat jo kylmiä täällä Pohjanmaalla. Asiat tärkeysjärjestyksessä - nyt olisi vuotiaita Ilmajokisia maatiaiskanoja ja kukko (7+1) kotia vailla. Meille ei mahdu ja kukkoja on omasta takaa kaksi. Ei onnistu parvien yhdistäminen ilman verisiä taisteluita.

Kanalasta tulikin varsan ja emän lämmin karsina - varsa nokosilla

Hassuja onnenkipenöitä - ottotyttö etsi mieluusti valkoista tai valkoruskeakirjavaa shettistä, mutta löysi tuon Nellin, jonka sympaattisuus ja erinomaisen hyvä luonne voittivat, vaikka väri oli ns. väärä. No nyt on talossa valkoruskeakirjava tammavarsakin! Unelmat käyvät toteen ihanalla tavalla.

Ikää ei ole montaa tuntia, vaan vauhtia löytyy!

Hevosvarsat ovat ihmeellisen valmiita elämään jo muutaman tunnin ikäisinä. Jalat välillä menevät vallan ristiin ja ovat vähän hontturoita - mutta kyllä sitä vauhtiakin löytyy hämmästyttävän nopeasti! Voi taivas kuinka eläinvauvat ovat ihania!

Maitobaarille riehkaamisen jälkeen

Pieni poni on emäkin ja varsa vain ehkä polven korkeuteen asti. Niin pikkuista, suloista ja hellyyttävää!

Elä kuvaa - otan hörpyt!

Uusi elämä on aina valloittavan hellyyttävää! Nelli on mitä hienoin emätamma, varsa on vallaton ja pienoinen. Hetken painelee häntä suorana, sitten nukahtaa taas pehmeille pehkuille. Kaikki on uutta ja jännittävää.

2 in 1. Yhden osti - kaksi sai.

Eiiiihhh - aivan liian söpöä!

Kuvaa klikkaamalla saat ne suuremmiksi.

Paska juttu

Tämä otsikko on tietenkin aivan aiheesta, eli kaikki puutarhurithan tietävät kuinka hyödykästä on lantakomposti maan parannuksessa ja lannoituksessa. Se on vain ihan parasta!

Kotkoisia omatarvepaskojia

Vertailevassa tutkimuksessa lannoilla on eroa. Itse olen toodella mielistynyt hevosen turvekuivikkeisen lannan ominaisuuksista.

Löysin oheisen taulukon (www.ym.fi) eri lantalajien ravinnepitoisuuksista per kuutiometri:
                                 Kok. P kg / Liuk. N kg/ Kok. N kg/
Naudan kuivikelanta  1,0/ 1,1/ 4,0
Lampaan ja vuohen    1,3/ 1,0/ 4,9
Hevosen kuivikelanta 0,5/ 0,4/ 2,6
Kanan kuivikelanta    5,6/ 4,2 / 9,4

Blogger alustana ei tarjoa selkeää taulukointimahdollisuutta, joten tyydytään nyt karvalakkiversioon. Yleisimmät saatavilla olevat lantalajit on tuossa. Perusravinteet ovat N eli typpi, P eli fosfori ja K eli kalium. Yllä lannan lannoitteista on vain typpi ja fosfori, mutta kaliumin saa vaikka tuhkasta.

Puun tuhkassa on (lähde:Wikipedia)

	kaliumia	kalkkia	fosforia
Koivu	10	25	6
Kuusi	9	32	3
Mänty	9	45	5

 Palataan tarkastelemaan eri lantojen ravinnepitoisuuksia. Kananlanta on ylivoimaisen tiivistä lannoitetta niin typen kuin fosforinkin osalta. Kaikki vihreä kasvaa hysteerisen vehmaana. Se siis sopii lannoituksen persoille lehtikasveille, kuten kaalikasveille. Seuraavana tulee lampaan ja vuohen tuotokset. Edelleen kasvaa lujaa ja vihreenä, mutta turha toivoa kukintaa tai juurimukuloita. Kolmatta kunniakasta sijaa pitää lehmän kuivikelanta - lemun lisäksi edelleen tuhdeilla ravinnepitoisuuksilla. Ja edelleen kaalikasvit, kurpitsat, purjot ja valkosipulit tykkäävät. Peränpitäjänä ja kehnoimpana lannoitteena on hevosen kuivikelanta. Siitä minä ja mun kasvit tykkää eniten!

 Edesmennyt ystäväni Linur - A-luokan lantakompostin tuottaja

Toisekseen määrät ratkaisevat myös. Vahvempaa lantaa kun sekoittaa maahan vähemmän, on vaikutus ehkä lähempänä toivottua tasapainoista kasvua. Yleensä me kotipuutarhurit mennään enemmän tai vähemmän näppituntumalla ja vaikutuksia tarkkailemalla, kuin ammattilaiset jotka teettävät viljavuustutkimukset. No  niitäkin voidaan tehdä, niin saadaan eksaktia tietoa maan ravinnepitoisuuksista. Insinöörithän hifistelevät aina.

Lantakompostissa on niin kompostoinnin, säilytysajan kuin käytetyn kuivikkeen määrän ja laadun myötä niin paljon variaatioita, että tarkat mittausarvot jäävät teoreettisiksi ja tapauskohtaisesti varioiviksi eli suuntaa antaviksi vain. Typpi on hyvää haihtumaan, joten sen säilymiseksi tarvitaan otollinen, katettu kompostointi ja välitön maahan muokkaaminen.

Naapurin hiehotkin osallistuvat panoksellaan minun puutarhurointiin

Tällä näppituntumalla olen edennyt tähän asti keräten kokemuksia ja päätyen liputtamaan hevosen lantakompostin puolesta lähes kaikille kasveille. Paskaankin kun saa kasveja tapettua, puuvartisten talvenkestävyyttä heikennettyä ja kukinnan tai sadon menetettyä liikalannoituksella.

Piiiitkän kiertomatkan kautta päästään takaisin ruusuihin ja ruusumaan perustamislannoitukseen. Tulen palaamaan aiheeseen, mutta ruusut rakastavat hevosenlantakompostia kun sitä höystää vähän puun tuhkalla. Maa ei ole liian typpipitoinen, vaan sangen tasapainoisesti ravinteita sisältävä tuottaen tervettä kasvua ja kukka-aiheita. Se ei heikennä talvenkestoa liialla typellä, kun perustuslannoitus tehdään liioittelematta ja vuosilannoitus annetaan heti keväällä. Eloperäinen kompostilannoite myös tukee maan mikrobiologiaa, mururakennetta, kosteuden pidättämiskykyä ja tautien vastustuskykyä kasvien hyvinvoinnin kautta.

Kun maa on kunnossa, se jaksaa kasvaa ja kukoistaa

Ja kuten aina - määrät ratkaisevat. Puuvartisilla varsinkin kokemuksesta varon tekemästä aluksi liian lannoitettua kasvumaata. Laitan lannoitteet syvemmälle, jotta muutaman vuoden päästä juuret pääsevät käsiksi lannoitetumpaan maahan. Tämä onnistuu, jos tekee yksittäisiä istutuskuoppia. No itse tulen nyt perustamaan kerralla isommat ruusualueet, jotka työstetään konevoimin. Näin ollen tasapainoilen koko maan peruskunnostuksella sopivassa määrin ajatuksena talvenkesto enempi kuin kasvu. Lisäilen lannoitusta sitten myöhempinä vuosina enemmän. Ei ole ollenkaan tieteellistä toimintaa, vaan oikeasti vain arvausta ja kokeilua. Sitä näppituntumaa, joka on syntynyt pitkästä sarjasta erilaisia epäonnistumisia :D

 Ruohonjuuritason onnistumisia päivääsi!