Niksinurkka: lemua ja löyhkää jyrsijöille sekä muille pahantekijöille

Viime talvena kokeilin noiden ällöttävän hajuisten Wunderbaum- hajusteiden käyttöä jäniskarkoittimina. Luin juttua muistaakseni Maaseudun tulevaisuus-lehdestä, että kantturalaitumien ympärille laitettaessa nämä karkoittavat hirviä.

Ilman raikastin... kas miten keksivätkään nimetä nämä löyhkäläpykät!

Hirvet eivät siedä saippuan hajuakaan. Meilläpäin hirviaidan loppuessa viimeisenä on lyhyitä putkenpätkiä aidassa ja siellä saippuaa. Ei halua hirvet kulkea siitä. Jokin kokeilu tuokin on.

Itse en tiedä mitään pahempaa lemua kuin nuo nuorison suosimat Wunderbaum-läpykät autossa roikkumassa. Yhtä lailla vihaan miesten löyhkääviä Axe-dödöjä ja muita lemukkeita. Itse luovuin ja vuosikymmeniä sitten hajuvesistä. Työn vuoksi piti muutenkin olla hajuton. Hajut ärsyttävät - niin myös niitä talttahampaita, jotka muutoin himoitsevat hellyydellä kasvatettuja kasvejamme puutarhassa.

Viime talvi oli eka koevuosi noiden haisulien kanssa. Verkkoa ei riittänyt kaikkialle, joten osaan puskista ripustin "ilmanraikastimia". Eka talvi antoi oppia sen verran, että sateessa likosivat ja hajosivat. Seuraavan setin laitoin siten, että leikkasin suojamuovin alhaalta auki. Näin haju pääsi ulos, mutta muovi suojasi kastumiselta. Se toimi - niitä puskia, joissa roikkui karkoitin ei syöty ollenkaan.

No ajan saatossa lemu hälvenee, joten ostin oikein riivatun pahan hajuista Playboy deodoranttia (ei ole maksettu mainos, vaikka tuoteasettelua onkin näkyvillä).

Pupun kuvahan siinä!

Kävin lataamassa uudet lemut suhuuttamalla purkista lisää löyhkää. Se imeytyi hyvin ja piti lemut tallella. Nämä puskat säilyivät koskemattomina.

Puutarhurituttavat ovat käyttäneet myös vanhoja hajuvesiä samaan tarkoitukseen. Toveri Hirnakka sortui mieleni pahoittaneeseen konstiin kaataa myyränkoloihin viskiä. En ole toipunut tästä vakavasta alkoholin väärinkäytöksestä vieläkään, vaikka rikoksesta on jo vuosia.

Tuore sorkanpolkema hangessa.

Taitaa olla nyt oivallinen aika käydä taas halpakaupan autotarvikeosastolla hakemassa nippu lemuläpyköitä, sillä kauriskaksikko on tehnyt tutustumisreissun Arbetorumin puolelle. Ruusumaan laitaa ne tulivat ja kävivät katsomassa valikoimaa - vielä maistamatta mitään. Aika torjuntatoimille. Onneksi ruusumaa on pätevästi verkotettu, joten se on turvassa. Sangen runsaasti on kuitenkin muuta hyvää tarjolla, enkä ilman sodankäyntiä luovuta!

Periaatteessa kauris pääsee hyppäämään aitaan, mutta miksi se menisi
kun näkösällä on vain kuusen havuja.

Säät meni nyt vähän turhan lämpimiksi. Lumet vajuvat kovaa kyytiä ja hangen alla on vesi. Se taas jäätyy tässä pikapuolin tehden ilmaa läpäisemättömän kerroksen. Se ei ole hyvä. Joka talvessa on omat haasteensa. Olen silti toivorikas - eiköhän kasvit selviä. Pakkasminimi on kuitenkin vaatimattomat -23 astetta.

Piteneviä valoisia hetkiä ja tukevaa otetta jalkojen pohjiin! Vähän meinaa liukastella näillä keleillä.