Peijoonien pompulat ja ruusujen seuraavat

Pionien aika keskellä ihanaa kesää on aina yhtä lumoavaa seurattavaa. Nuput hiljalleen turpoavat, ja avautuessaan tuottavat suurta ihastusta.

Kuvan alareunassa 'Barbara' ja  yläreunassa 'Sarah Bernhardt'

Pionien kukat ikääntyessään vaihtavat usein väriään ja kukan muotokin saattaa muuttua suuresti. Sadetta ei suurin surminkaan soisi  herkkiä kukkia pieksemään, mutta yleensä jokin ukkosmyrsky osuu ihan väistämättä kohdalle. Sitten käydään varovasti ravistelemassa kukista painavaa vettä pois. Näinpäs tänäkin vuonna sade on moneen kertaa piessyt kukat nuokkuviksi, mutta tuuli on sopivasti kuivannut ne jälleen.

Minun suosikkipioni on vanha klassikko 'Sarah Bernhardt'. Morsiuskimppupioni :D

Pioni on kestävä leikkokukka, mutta ikinä en raaski ottaa sisälle maljakkoon yhtään kukkaa. Joskus olen viemisinä tehnyt pionikimpun, mikä onkin tosi vaikuttavan näköinen ilmestys.

'Kansas' pionin puna ei koskaan toistu oikein kamerassa.

Pionien suku on huikea runsauden sarvi! Kukkia löytyy valtavaa väriskaalaa, kerrottuna tai yksinkertaisena ja kaikkea siltä väliltä. Eri lajikkeita valitsemalla saa pioneista aika pitkänkin kukinta-ajan,ja sivunupulliset sortit jatkavat kukinta-aikaa myös.

Isoa valkoista hörsylää. Nimensä oli jotain perin kiinalaista.

'Coral Charm' aloittaa lohenpunaisena ja päätyy melkein valkoiseksi.

'Bowl of Beauty' aloittelelee.

Pionipenkki pursuilee kukkia monessa värissä.

Pioneista hypätään ruusuihin. Kanadalaisista tänä vuonna ensimmäisenä kukkaan ehti 'Henry Kelsey', mutta 'Quadra' ei jäänyt kuin päivällä jälkeen. Aiempina vuosina ekana on ollut valkoinen 'JP Connell', mutta jostain syystä se ei lähtenyt voimalla kasvuun keväästä.

Nuppuja on 'Henry Kelsey'ssä tuttuun tapaa ihan valtavasti.

Sateiden kanssa olen ollut jännässä, kun sekä ruusut että pionit voivat homehduttaa nuppunsa liiassa kosteudesa.  Sateita on tullut ihan jatkuvalla syötöllä pari viikkoa, mutta kuurojen välissä kasvusto on päässyt kuitenkin kuivahtamaan. Näin nuput ovat päässeet aukenemaan.

'Luise Bugnet' - punainen nuppu, aukeava kukka punaraitainen ja avoin kukka valkea.

Muutama kehu 'Luise Bugnet' ruusulle on paikallaan. Sen nuppujen hieno metamorfoosi värissä on ainutlaatuisen hieno. Ruusu kukkii heinäkuun alusta alkaen pitkään. Se muodostaa tummanvihreän, kauniin lehdistön ja pysyy aika kompaktin kokoisena. Se on terve ja kestävä. Juurivesoja tulee hyvin maltillisesti ainakin tämmöisellä neljättä vuotta aloitttavalla puskalla. Suosittelen.

Sinivaleunikko 'Henson Violet'

Lyhyt kurkkaus vielä perennamaan suuntaan. Sinivaleunikot kukkivat täyttä häkää. Kuvan 'Henson Violet' on kylväytynyt pitkin ja poikin kukkamaata. Se on niin silkkisen lumoava, että olen sallinut kuritomuuden.

Sinivaleen valkokukkainen muoto ja lehtosinilatva.

Kuviin eivät nyt sattuneet perinteiset sinivaleunikot, joista on myös sitä kaikkein taivaansinisintä 'Lingholm' lajiketta. Nämä ovat niin ihania kaunottaria!

Kosteikossa kruunitikankontti 'Reginae' jaksaa yhä vain kukkia.

Maariankämmekät ovat kukkineet yli kuukauden. Nämäkin lisääntyvät minne haluavat.

Paljon tapahtuu puutarhassa. Aina vain uusia lajeja ja lajikkeita nousee loistamaan aikansa. Puutarha elää aivan ihanasti kesän mittaa mitä erilaisimpia kukkien noustessa estradille.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille lukijoille!

Nousukiidossa pensasruusut ja pionit

Heinäkuu alkoi vauhdilla. Tuntuu että viikot liitävät pikakelauksella, ja kasvustossa tapahtuu kaikki järkyttävällä vauhdilla. Vuorossa on pensasruusut, pionit ja syreenien viimeiset. Tuoksuja on puutarhassa ihan hurjan hieno sekoitus. Aloitetaan pensasruusuista, joista vain osa pääsee blogin postaukseen asti.

Se perinteinen juhannusruusu, joka ei koskaan ehdi kukkia juhannuksena täällä
Pohjanmaan pohjoisessa kolkassa. Vaan heinäkuun alussakin ehtii kyllä.

Heinäkuun alku on pensasruusujen parasta aikaa. Niiden kukinta on rajallisen lyhyt, mutta viime kesänä panostin juurikin pensasruusuihin. Nämä kuvatut on vanhempia istutuksia.

Tornionlaaksonruusu on se ihan eka kukassa yhdessä
Nilsinruusun kanssa. Tämä on R. majalis, eli metsäruusun
kerrottukukkainen muoto.

Nilsinruusun viimeiset kukat. Tämä kuuluu Harrisonii-ryhmään, ja on tosi
kestävä sekä hyvin aikainen. Kukinta on kyllä kahdessa viikossa ohi.

Rosa rugosa 'Hansa' eli Hansaruusun purppuran väriä kamera ei ikinä toista kunnolla.
Kestävä ja vaatimaton, takuuvarma kukkija on tämä vuodesta toiseen ilman hoitoa.

Pensasruusujen aika on intensiivinen. Kukat hyökyvät pensaan koristukseksi kuin iso aalto - ja tuokiossa homma on taputeltu kiulukoiksi. Sellaista on keskikesän primadonnien elo - hieno ja runsas hyökkäys estradille, ja sieltä aplodien kera taas taustalle.

'Ristinummi' kukkii sangen pitkään.

Vuosi sitten ihailin monen muun blogistin kuvista 'Ristinummi' löytöruusua päättäen istuttaa sellaisen itsellenikin. Sitten nauroin ihan kippurassa, kun huomasin omassa puutarhassa kukkivan hienon ja kookkaan yksilön jo valmiiksi. Selityksenä pitää kertoa, että tulotien vierukseen hain vuosia sitten Särkän ihan vihoviimeisestä syksyn poistomyynnistä nimilappunsa kadottaneita pensasruusuja. En ole niitä jaksanut tunnistaa, mutta 'Ristinummi' kukkii kyllä huomattavan suurin kukin.

Tämä on luultavasti 'Katri Vala'

En ole jaksanut eritellä, mutta 'Poppius' on joko tämä..

... tai tämä. Luultavasti eka, ja tälle pitää keksiä nimi.

Sitten varmoihin nimellä tulleisiin lajeihin, jotka just alottelevat kukintaa.

'Ilo'

Puolet perimästään kanadanruusuilta saanut puistoruusu 'Ilo' on kyllä tosi iso ilo puutarhassa. Pensas kasvaa suht isoksi, ja on talvehtinut hyvin täällä V-vyöhykkeellä kolme talvea. Kukkarunsaus ja kukinta-aika on molemmat suurta iloa tuottavat. Suosittelen!

Rosa rugosa 'Luise Bugnet' on luottoruusu.

'Luise Bugnet' on hieno luottoruusu pitkällä kukinta-ajalla. Nuppunsa on hienosti punaraitaiset ja kukka aukeaa valkoisena. Tuota metamorfoosia voisi tuojoitella pitkään ja hartaasti. Kukinta on runsas ja pitkä syksyyn asti. Ihan tosi hieno ruusu!

Syreenit pistävät parastaan myös pimeässä woodlandissa.

Syreenit on toinen sukukunta, joka nyt loistaa pian lopettaen. Ihan huikeaa kukintaa on ollut tarjolla. Minulla on syreenejä monessa paikkaa, jopa tontin pimeällä rajalla synkkää metsää vasten. Siellä ne vain kukkivat sinnikkäinä ja ah niin tuoksuvina!

Edellisen kuvan lähin on 'Elinor'. Olen karsinut sen rungolliseksi pikkupuuksi.

Jäätävän kestävä 'Holger' valkoisessa kaudeudessaan.

'Miss Kim' tuoksuu hurjan ihanalle!

Viime keväänä hakittu rungollinen 'Palibin' tuoksuu myös ihanalle!

Pensasruusut, syreenit ja pionit ovat heinäkuun alun huikentelijoita. Alppiruusujen kukkien jäännöksiä pois leikkoessa kaipaan niiden loistoa, mutta heti on tulossa aisteille taas uusia loistajia, joten matkavauhti tuntuu kyllä hurjalle.

Pionimaan lupaukset on hurjat. Nuppuja on ihan kamalan paljon.

Pionien nuppujen määrä on ihan järjetön. Jos kelit suovat ilman rankkasateita, niin tuleepa ihan huikea pionivuosi. Ensimmäisinä ovat jo kukkineet monet luonnonlajit, sen perään amerikanpionit (quad hybridit) ja sitten vielä perään kiinanpionit.

'Coral Charm' on just niin mun mieleeni!

Charm- jalosteista olen syvästi jäänyt kaipaamaan 'Red Charm' lajiketta, joka kuoli tappotalveen 2015/2016. Monta upeutta on pian kukassa, mutta tuota yksilöä en voi unohtaa. Revanssin ja uusiohankinnan paikka siis.

Tämä musta iris 'Black Form' on puhutteleva syvässä värissään!

Iris 'Hiisi' on paljon kepeämpi asultaan. Hieno!

Kruunitikankontti 'Reginae' on vuosien myötä kasvanut komeaksi puskaksi.

Niin paljon tapahtuu puutarhassa tässä keskikesän riehassa, että ehtii ehkä kuvata, ja laittaa blogiin jottain kuvia. Eipä paljon muuta. Mutta tässä on pitkästä aikaa varsinaista ruusuasiaa, ja ripaukset muutakin puutarhaan kuuluvaa. Vauhti on kova.

Meressä uintireissulla lionnut Rieko turkkia kuivattamassa ja vähän pörrössä.

Iloa ja valoa viikkoosi. Kesän lomareissu on huomenna edessä, kun Oulaisiin ajetaan Wanhan Woiman päiville. Kiire on takaisin kotiin, kun koira jää vartoomaan isäntäväkeä talonvahtina. Eli käydään ja käännytään kivoilla veteraanikonepäivillä.

Kukkapuut ja pionit estradilla

Kukkivat pienet puut ja pensaat ovat puutarhassa tietynlainen perusrunko, joka tuo vihreyttä, vehmautta ja silmänruokaa kukkien muodossa. Alppiruusujen kukinta oli todella näyttävää, mistä iloitsin ihan hurjasti.

Alppiruusuristeytys 'Haaga' x 'Feuerschein' on Osmo Jussilan kautta saatu
Olli Wuokon tekemä risteytys.

Rhodojen aika alkaa olla ohitse, mutta seuraavat primadonnat tarjoavat jo parastaan. On syreenien aika. Niissä tavallinen pihasyreeni (Syringa vulgaris) on ensimmäinen laji kukassa. Tuoksu on ihana! Seuraavaksi näyttää ehtivän erilaiset risteymät ja unkarinsyreenit.

Metsäpuutarhan varjossa jalosyreeni 'Annabelle' (Syringa hyacinthiflora)
kukkii suurin ja lumoavasti tuoksuvin kukkatertuin.

Pihasyreenin kirjavalehtinen muoto Syringa vulgaris Aucubaefolia on yksi
valontuojista sekin. Pitää siirtää se vähän parempaan paikkaan.

Istuttamalla useampia syreenilajikkeita päästään muutamien viikkojen kukinta-aikaan. Syreenillä on aina paikkansa puutarhassa! Kukkien värejä ja muotoja piisaa. Yhden syreenin olen leikannut rungolliseksi.

Viimeinen kukkiva syreeni on likusterisyreeni (S. reticulata). Tämä on kirjava-
lehtinen lajike 'Golden Eclipse'. Ihan hullun täynnä nuppuja pieni puu!

Lumipalloheisi lähes täydessä kukassa. Kostea kevät piti kaikki inhat
kirvat loitolla tästä pensaasta. Muistopuu tämäkin kun olen saanut sen
äitini äidin siskolta - armoitettu eteläpohjalainen puutarhahullu hänkin.

Vielä haluan esitellä ruusuorapihlajan, joka oli viime vuoden äitienpäivälahja Maestrolta. Se sai koko tontin parhaan ja suojaisimman paikan porraspielen alppiruusujen viereltä. Siitä otettiin iso pihlaja muutama vuosi sitten pois, joten areena oli vapaa jollekin tosi hienolle pikkupuulle. Nappivalinta oli ruusuorapihlaja Paul's Scarlet (Crataegus x media)

Ensimmäiset näytekukat. Isona tämä on todella huikea kukkapuu!

Kukat on kuin pieniä ruusuja! Toivottavasti meillä on yhteistä tulevaisuutta
perin väärällä vyöhykkeellä. Suositus näille on vyöhykkeet I-II.

Loikataan pionimaan anteja tutkimaan. Luonnonlajit ovat oikeastaan jo kukkineet, mutta amerikanpeijoonit, eli quad hybridit aloittavat. Niiden kukan koko on huikea!

Pionispesialisti Ahti Vallin siemenkasvatuksista on tämä kaunotarkin peräisin.
Amerikanpionit kasvavat hyvin ilman tukea, ja kukinta on kiinanpioneita vähän aikaisempi.

'Olga'sta olikin nuppukuva pari postausta sitten. Kukat ovat vieressä rehottavaa
quad-hybridiä paljon pienemmät, mutta kauniin puhtaan valkeat.

Pionien kukinta tulee olemaan ikimuistoinen - paras aikoihin, jos vain sateet ja myrskyt eivät turmele kukintoja. Minullahan ihan valtava osa pioneista kuoli 2015/2016 talven äkkivääriin pakkasiin paljaaseen ja syysateiden märäksi liottamaan maahan. Meinasin nakata pionihanskani lopullisesti tiskiin, sillä yhden kasvin hankintahinta on kuitenkin 15 eurosta ylöspäin. Minulta kuoli kymmeniä pioneita, joten mieli oli perin mustana näiltä osin.

Takana 'Olga' ja edessä amerikanpeijooni.

Sinä kesänä osuin käymään Satakunnassa intohimoisen pioniharrastaja Ahti Vallin luona, jonka mielestä ei ole syytä luovuttaa pioniharrastusta moisen vastoinkäymisen edessä. Lähdin sieltä melkoisen monta juurakkoa matkatavaroissa. Nämäkin amerikanpionit ovat kaikki sieltä peräisin, samoin Olga ja useita kiinanpioneita. Nyt ne kukoistavat ihan uskomattomalla tavalla! Onneksi kävi lopulta näin, että tein ison uuden pionimaan jokirantaan puulajipuiston perukalle täyteen aurinkoon ja tuulilta vähän suojaan. On ilo katsoa nuppujen paljoutta!

Muoks: Linkki pionienhankintareissuun.

Viimeiset sipulikukat on pallolaukat pionimaassa. Tykkään näistä palluroista!

Muualla puutarhassa on tarjolla kitkemistä, kattamista ja kastelua. Kuvat kertokoot sen tuhat sanaa:

Kivipuutarha on riehaantunut kasvuun. Kiviä tuskin näkee kasvien levitessä hurjasti.

Muotoja, värejä ja kukkia kivipuutarhassa.

Maariankämmekkä leviää jo ihan omaan tahtiinsa kivipuutarhassa. Nämä oli
alunperin rescuetaimia kultakaivoksen rakentamisen alta pelastettuina.

Ruusumaa on piukassa nuppuja. Tulee loistava kukinta! Nuo punaiset puskat
on japaninhappomarjoja 'Orange Rocket'.

Loppukevennyksenä taas Rieko ja pallo. Tai siis mitä pallosta on jäljellä...

Turkki on pörheänä, kun ollaan just tultu merenrannan uintireissulta.

Olipa kerran pallo. Kuoret on silti vielä rakas retuutettava!

Rieko on mahdottoman hyvä ja nopea palloilija. Kuvasta päätellen pitää tarttua
saksiin - turkki on päässyt vähän kasvamaan :D

Lisää kuulumisia ja kuvia taas kun kerkee kuvia ottamaan, käsittelemään ja kirjoittamaan. Iloa ja valoa viikkoosi kukkean kesän keskellä!