Verkolla kalastettua SielunRauhaa & loput koeruusut 'Morden Fireglow' ja 'Cuthbert Grant'

Kaksi viimeistä koeruusulajiketta tällä tontilla ovat vähiten kauden aikana sykähdyttäneet tästä porukasta. Siis toistaiseksi yhden kasvukauden perusteella, eli propsit voi vielä muuttua moneen kertaan.

'Cuthbert Grant' teki muutaman tosi ison kukan elokuussa.

Talvenkestävyyskokeen sivuston kuvaus:
Parkland-sarja,  Kanada 1967 
Kukinta
Puoli- tai täysin kerrannaiset, karmiinin- tai sametinpunaiset kukat. Teehybridimäiset, suuret jopa 10 cm, 3-6 kukan tertuissa. Ei kovin runsaskukkainen mutta kukat vaikuttavia. Kukkii sekä uusilla että vanhoilla versoilla. Pääkukinta kesäkuun lopusta heinäkuun loppuun, kukkii toistamiseen loppukesällä.
Korkeus ja leveys
100 cm x 100 cm
Lehdet ja muoto
Lehdet harmaanvihreät, hieman nahkamaiset. Pystykasvuinen.
Kestävyys
V, tarvitsee lumipeitteen
Terveys
Melko terve, harvoin sienitauteja
Tuoksu
Keskivahva tuoksu
Hoito ja viljelyolosuhteet
Tarvitsee hyvän ja ravinteikkaan maan.
Käyttö
Pieniksi ryhmiksi tai yksittäin

Oli tosiaan hienot, isot ja tuoksuvat kukat, mutta niitä sai vain muutaman näytteeksi. Ensi kesänä katsotaan uusiksi. Kasvu oli hyvää ja tervettä, joten odotan kyllä tämän varttumista oikeasti kukintaikään.

Morden Fireglow:n taimet olivat todella hentoisia, eivätkä ne lähteneet kasvuun ollenkaan. Tekivät muutaman lehden ja siinä se oli. Että en osaa sanoa juuta enkä jaata - voi olla ettemme keväällä enää tapaakaan. Harkitsin vakavasti että toisen tulihanskan olisin poiminut kellariin talvehtimaan, mutta päätin katsoa katkerat kortit loppuun asti ihan naturellina. Jos kuolo korjaa talven aikana, niin ainakin selviää mikä merkitys on voimakkaalla taimella talvehtimisessa. Nämä kaksi omaani oli valmiiksi henkilaitoja koko kesän.

Tämmöisenä sen istutin, eikä se siitään kasvanut yhtään. Ja tämä oli se isompi.

Koesivuston info Morden Fireglow:sta

Parkland-sarja, Kanada 1989

Kukinta
Helakanpunaiset kukat, 7-8 cm, useampia pienissä tertuissa. Kukkii sekä uusilla että vanhoilla versoilla. Nuput ei kestä sadetta.
Korkeus ja leveys
80 cm x 80 cm
Lehdet ja muoto
Lehdet hieman kiiltävät ja koristeelliset
Kestävyys
IV (V) Ylemmilläkin vyöhykkeillä hyvän lumipeitteen turvin
Terveys
Melko terve, ajoittain sienitauteja
Tuoksu
Hädin tuskin keskivahva, selvä tuoksu
Hoito ja viljelyolosuhteet
Hyvä, ravinteikas maa.
Käyttö
Ryhmissä, ryhmäruusujen sijaan

Näin siis on esitelty ne kokeeseen valitut ruusut, jotka tänne istutin. Tämä on ensimmäisen kasvukauden eli ruusujen lapsuusajan lyhyet muistiinpanot, jotka ovat pohjalla tulevia vuosia ajatellen. Vastahan minäkin opettelen ruusujen sielunelämää.

120 senttiä korkeasti ja yli 33 metriä pitkästi jänisten kiusaa ja ruusujen suojaa.

Sain viimeiset palaset jyrsijäverkkoa viritettyä. Taivas varjelkoon - pelastus! Vähän jo ohuen lumipeitteen jälkiä havainnoimalla alkoi hirvittää. Arkkivihollinen numero yksi jättää tämmöisiä käyntikortteja:

Nämä jäljet kiertelivät pensasruusuja. Viime talvesta jäi ruusunversosilppua rutkasti.

Rusakot silppuvat ihan vain huvikseen puuvartisia. Jäljelle jää käpälänjäljet lumessa, ehkä joku papanankin ja silputtua oksistoa kasa. Luulisi ruusun piikkien olevan ikäviä tai hyvin myrkyllisten esim. marjakuusten vähintäänkin aiheuttavan huimausta. Ei haittaa - ristiturpa rusikoi tarkkaan harkiten varsinkin mahdollisimman kalliita hankintojani. Erehtymätön maku! Ehkä voisi pohtia niiden perverssiä mieltymystä piikkisiin, sillä myös berberikset eli happomarjat menivät samasta sippurista. Sekä ruusut että useimmat berberikset versoivat kuitenkin kesän mittaan. Pensasruusujen osalta kevättalven pahoinpitelyt heikensivät vakavasti kukintaa.

Tulkoon talvi ja kaamos. Nyt on ruusumaan osalta minulla rauha sielussa.
Kaikki mahdollinen ja tarvittava on tehty. Odotan malttamattomasti kevättä!

Näkikö moni muu superkuun eilen? Meillä oli kirkas taivas ja pitkästi peltoaukeaa kuun nousun suuntaan. Eli heti puiden latvojen läpi näki ISOn kuun. Hain kameran, jalustan ja asensin itseni passiin pellon laitaan tumput kourissa ja pipo silmillä. Heti kun kuu nousi kuusen latvan yläpuolelle aloin ottamaan kuvia. Tapaan aina ottaa "suurinpiirtein" asetuksilla ensimmäisen kuvan ja siitä analysoiden rustata aukkoa, sulkimen nopeutta ja ISO-arvoa parempaan kuutamokuvaan. Ehdin ottaa sen yhden testikuvan ja sitten loppuikin akku. Thänx.... Lopun aikaa kenotin niskat taivaalle ja ihailin maisemaa. Kuu oli hieno. Ja kamera hengetön.

Ai pahus, tässä elämäni superein kuu... :(