Lepopäivä ja kevään upein hetki

Tällä viikolla sunnuntai jäi ainoaksi lepopäiväksi. Eilinen meni Ruukin puutarhamessuilla. Olin jeesimässä Särkän perennataimiston Jaria myyntihommissa. Tosi ihanaa oli samalla nähdä iso liuta vanhoja tuttuja kasvihörhöjä!

Tänään hiirenkorvat puhkesivat! Kevään paras hetki!

Lämmöt on löytäneet Pohjanmaan kylmän pisteenkin. Perjantaina ajeltiin Pyhäjoelle 20 km etelään ja siellä oli koivut hennon vihreinä. Eilen ajeltiin 50 kilsaa koilliseen Ruukkiin, ja siellä oli hurjan vihreetä. Meillä tuli tuo hento vihreys vasta tänään. Eli olemme joka suunnasta ajatellen kevättä jäljessä. Näin on ihan joka kevät. Epistä!

Viimeiset krookukset. Nyt varhaiset väistyy ja seuraavat kukkivat.

Sunnuntai on lepopäivä, joten aloitin heti aamusta pihaleponi. Risuttunut norjanangervo pöpelikkö päätyi kantoon katkaistuksi odottamaan versomista uuteen kukoistukseen. Viime kesänä havaitsin nokkosen valtaavan paikkoja, joten tein keskitetyn nokkosen metsästyksen. Näin keväällä ne lähtevät helpoiten maasta juuria myöten.

Kirunkannusten aikaa. Corydalis 'GP Baker' on kivan punainen väriläikkä.

Haravoin sisääntulotien vartta puhtaaksi. Meillä haravoidaan vain joitain paikkoja, ja loput ajetaan päältä ajettavan leikkurin imutehon voimin puhtaaksi. Saa luvan riittää.

Corydalis 'Purple Beauty' tekee ja mukavia mättäitä.

Haravointivimma vaihtui käytävien putsaamiseksi, kun huomasin kivipuutarhassa keuhkosammalen vallanneen käytäviä. Se lähti kosteasta maasta ihan levyinä, joten käärin käytävistä sen pintakerroksen suorastaan rullalle. Vien sammaloituneen kerroksen pois ja tuon uuden pintakerroksen. Tulee kerralla siistiä.

Valkovuokko 'Kentish Pink' näyttää vielä tavalliselta. Ikääntyessään terälehtien
nurja puoli muuttuu punaiseksi, ja lopulta koko kukinto on punainen.

Saatuani pahimmat käytävät kuorittua siirryin kesäkanala Kukkenheimiin. Sitä on käytetty talvisuojana monelle varusteelle, joten raahasin asiaan kuulumattomat vermeet sieltä pois, ja puunasin kopin ja tarhan valmiiksi. Kunhan kanat menevät talvikanalassaan orsille, niin ne saa sieltä poimittua ja kannettua kesäloman viettoon. Niitä ei pirukaan saa kiinni jalkasilla ollessaan.

Sinikämmen eli Glaucidium palamatum on yksi aarteitani. Nämä kuolivat
2015/16 talveen kaikki. Korjaussarjan jälkeen tänä vuonna nautitaan kukistakin!

Hymyillen katson puutarhaani. Sen kirotun tappotalven jälkeen monta aarreta kuoli, mutta osan olen löytänyt takaisin, kuten nuo ihanat sinikämmenet. Nämä ovat varjopuutarhan aatelia. Vaateliaita, mutta oikeissa oloissa uskomattomia alkukesän kukkijoita! Näitä on mulla sinisinä ja valkoisina.

Tämän tötterön löytäminen sai ilon kiljahduksen! Kerrottu lumikki
(Sanguinaria canadense) nousee ja aikoo kukkia! Tuo kukka on kuin äiti,
joka suojaa lastaan lehtien käärössä maailmalta. Ja sitten antaa sen loistaa!

Kerrottua Lumikkia minulla oli komea kasvusto, joka lähes kuoli siihen tappotalveen kans. Pienen pieni puoliksi mätä juurakon kipene selvisi. Se on kitunut huonolla hapella siitä lähtien, mutta nyt on luvassa jo kukkakin! Voi onnea!

Suikeroesikko 'John Mo' on pettämätön kukkija.

Esikoiden suku on hurjan monimuotoinen. Tämä on 'Diana'

Tänä keväänä tuntuu ihan erityisen hienolta kohdata valtava määrä kukkia ja kukkasilmuja. Viime vuoden poikkeuksellisen suuri lämpösumma tuottaa iloa tähänkin kesään. Ei tarvitse kuin vilkaista kukkivien puiden nuppujen määrää, niin alkaa hengästyttää! Niillä on tarjota nyt ehdottomasti parastaan!

Sirotuomipihlaja (Amelanchier laevis) on pieni taimi vasta, mutta täynnä nuppuja!

Balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum) antaa odottaa vielä kukintojaan.
Tämä on vasta 2.5 metrinen taimi, joten viitisen vuotta varmaan vielä odotetaan.

Sulohelmipihlaja (Sorbus prattii) on käsittämättömän suloinen juuri aukenevien
lehtiensä kanssa. Tarkkaan viikatut lehdykät aukeavat kauniisti.

Ihan tärinässä odotan rusokirsikan (Prunus sargentii) vaalenapunaista kukintaa. Parina vuonna se on antanut näytekukkia muutaman, mutta pian meillä on oma Hanami, kun kaikki kirsikat tuon lisäksi puhkeavat kukkaan. SE on huikeaa!


Tämmöiset lepopäivät käyvät suorastaan kunnon päälle, joten piti tulla istumaan hetkeksi ja postailemaan joutessaan kuulumisia. Onneksi pääsee huomenna töihin "lepäämään". Tai noh - siellä on ainakin taukoja töissä.

Narsissin kukinto seuraa aurinkoa. Lajike on 'Carlton'.

Minä olen viettänyt yhteiseloa narsissienkin kanssa varmaan yli 30 vuotta, mutta vasta tänään hoksasin, että se tekee saman kuin auringonkukka. Teriö kääntyy aina aurinkoa kohti. Aina oppii uutta jopa ihan tutuista asioista.

Varjonäkki (Jeffersonia dubia) alkaa olla kukintansa lopussa.

Iloa viikkoosi, mitä ikinä se eteesi tuokaan! Kevään vauhdissa on kovaa pysytellä mukana. Tämä on ehdottomasti hurjin ja nopeatempoisin vuodenaika. Nyt lämpöjen tultua kasveilla on vauhti päällä. Nurmikkokin suorastaan suhisee kasvuvauhtia. Jännää!!!