Lux Raahe ja hupsis

Valo on taas luonamme. Aurinko tosiaankin kurkkii taivaanrannan yli hitaasti pitenevissä päivissä. Nyt tulee jo viisi minuuttia enemmän valoisan aikaa vuorokaudessa. Tahti kiihtyy kevättä kohti mennessä. Tänään valoa riittää 4 h 35 min täällä Raahessa.

Lux Raahe tapahtuma täällä pohjoisessa :)

Valo vaikuttaa ainakin minuun voimakkaasti. Se tuo iloa ja valoa sieluun asti. On tosi mukavaa vaellella metsiä ja rantoja auringon paistaessa edes matalalta puiden latvuksien takaa. Joka päivä se kipuaa kuitenkin laajemman kaaren taivaalla.

Kultaista Valoa!

Tammikuusssa rakastun kultaiseen valoon. Siinä on ihan erityinen kellertävä sävy, joka muuttuu kevään kuluessa hopeaiseen ja sitten kirkkauteen. Mutta tammikuun aurinko on lämmittävää kultaa.

Auringon säteet hangella.

Yöllä loisavat tähdet ja kuu. Kuu nousi viime yönä selällään. Se tietää kansanperinteen mukaan, että tulossa on kylmää ja pakkasia. No ennusteet näyttävät pikkupakkasia tänne nurkille. Siitä länsirannikkoa riepottaneesta myrskystä ei tällä ollut mitään havaintoja. Ohi meni.

Pienet timantit hangella.

Nyt härkäviikoilla odotellaan Heikinpäivää (19.1), jolloin talvenselkä katkeaa ja siirrytään kevätpuolelle. Lunta tänään mittasin tikulla useasta paikasta, ja keskiarvoksi tuli noin 30 senttiä. Maa oli ainakin ruusumaiden kohdalta hangen alla sulaa.

Sitten se hupsista. Kellekkäs muulle, kun Riekolle. Koitin ottaa kuvia auringon säteistä jokirannassa, kun kuulin jään räsäyksen. Arvasin heti mitä oli tapahtunut. Koiraa kun ei näkynyt missään.

Jää kesti hetken verran.

Niin piti mennä ohutta jäätä pitkin... ja sinne mulahtaa. Kotiväki jakoi kritiikkiä, että otin kriisin hetkellä kuvan, enkä noukkinut koiraa jäistä. No kamera oli kädessä, mutta en ehtinyt tarkentaa. Ja lopulta Rieko pääsi omin avuin kuitenkin ylös penkalle. Ottikohan opikseen? Not. Sen muisti on kyllä kehittynyt, mutta lyhyt se on edelleen.

Kaverit painii, vaikka koossa on epäsuhtaa. Kissalla on neljässä tassussa itsesuojelupiikit.
Niillä saa jarrutettua turhan kovaa menoa kummasti.

Nyt lähden nauttimaan merenrannan maisemista, joten iloa ja sitä valoa toivotan sinunkin poluillesi!

Valoa!

Upean aurinkoisia pakkaspäivä Pohjanmaalla! Öisin pakkanen kiristelee -20 asteen tietämille, mutta päivällä auringon noustessa lämpenee hyvää kyytiä. Nyt hellitään päivisin auringolla ja öisin kuun loisteella. On valoa!

Valoa!

Otin mittatikkuni ja tutkin lumen syvyyttä. Talven luonteeseen on kuulunut kovat tuulet, joten lunta oli 5 - 35 sentin välillä. Aavoilla paikoilla tuuli oli juoksuttanut lumen vähiin kasaten sitä tyynempiin paikkoihin. Hajonta on niin suurta, että ihan turhaa on laskea keskiarvoa. Totean, että lunta on joka paikassa jonkin verran.

Kuusen alla ei ole lunta juur yhtään, mutta jokirannassa melkein 40 senttiä.

Lumi narisee mukavan tutusti saappaiden alla, silleen vanhanaikaisesti. Tähän mennessä talvi on sujunut joko jäätiköllä liukastellen tai suvilumessa kahlaten. Oikean pakkaslumen narinaa ei ole kuulunut.

Lumottu hopeinen valo valaisee yöt.

Yöllä taianomainen kuutamo valaisee maiseman. Se on hopeisen kylmä valo, joka luo huikeat varjot. Minä  niin tykkään  molemmista taivaallisista valoilmiöistä.

Hullulla on halvat huvit - luin huvikseni valtion budjetin ja tein sieltä 3,1 miljardin säästöt. Ei tarttis vähäosaisilta höylätä vähistä, kun olis merkittävämpiä instansseja joita joutais arvottaa ojennukseen. Kannattais Sipilän kysyä köyhyyden asiantuntijoilta - pieneläkeläiset, työttömät ja opiskelijat tietävät miten sentit venytetään. Sitä ei hankita/harrasteta mihin ei ole varaa.  Kuten mainittu - hullun halvat huvit 😄

VALOA, iloa ja rentoa reippautta päiviisi! Minä kannoin pelakuut kellarista valoon. On aika herätä uuteen kevääseen. Tervetuloa lukijaksi Birgitta Koivisto!

Kulje kohti valoa!

Heti kun talvipäivän seisaus on selätetty, niin jopa huomaa päivien pitenevän 😄 Tänäänkin aurinko paistoi niiiiin hurjan kultaisena hetken aikaa. Tekstissä ON ripaus sarkasmia.

To the Light!

Monenlaista askarointia on tehtynä. Leivinuuni on lämmitetty ja se saa siintyä kinkulle sopivampiin lukemiin. Voipi mennä aamuun asti, mutta hyvää kannattaa odottaa. Kuusi on kannettu sisälle ja koristeltu. Kissat käyttäytyvät epäilyttävän rauhallisesti. Ne ihan saletisti odottavat aamuyön hiljaisia hetkiä. Se on niin verenkiertoa seisauttava kokemus herätä kuusen rysähtäessä nurin ja kaiken bling-blingin kolistessa pitkin lattioita. Maestro kieltäytyi sitomasta kuusta kiinni - miehellä on suuri usko kissojen moraaliin. Ei välttämättä kannattais.

Aurinko laskee rysähtäen parissa minuutissa.

Joulu on kansakunnallemme aikaa, jolloin muistetaan kaikkia niitä joita ei ole ajateltu koko vuonna. Siinä on pitkä liuta sukulaisia ja tuttavia - niitä etäisempiä. Vaihdetaan joulukortteja tai peräti konvehtirasioita. Minä vien Fazerin sinistä ja saan Geishoja. Kiitos ja heippa taas ensi jouluun. Ja joo - pitäisi pitää yhteyttä vähän paremmin. Jälleen.

Heijastuksia virtaavassa vedessä.

Minulla on ollut harvinaista onnea, josta on taas Arjen Enkeleitä kiittäminen. Tuntuu kuulkaa uskomattomalle, kun Enkelin siipi pyyhkäisee lempeästi. Kotrasti normaaliin Kohtalon Vasempaan Koukkuun on suuri.  Tämä Joulu onkin keveä kulkea ja ilo kuplii sisuksissa. Tästä on todella mukavaa jatkaa uuteen vuoteen - sekin lupailee monenlaista toivoa.

Huominen on leppoisaa yhteiseloa ihan oman perheen kesken, Joulupäivänä sitten syödään isossa pöydässä yhdessä kolme sukupolvea noin 11 lautasen kattauksella. Yksi elpymispäivä ja taas ollaan arjen laidassa. Joulu on siinä ja katseet kohdistuvat pikaisen uudenvuoden viettämisen jälkeen ensi kevääseen. SIINÄ onkin paljon enemmän täpinöitävää, pohdittavaa ja kirjoitettavaa!

Leppoisia pyhiä ja vehreetä Uutta Vuotta 2017. Yhtään joulukorttia en lähettänyt, mutta ilahdutti ilman tunnontuskia ne saadut kortit!

Kuukausi sanonko mihin?

Taas kalenteri jatkaa vääjäämätöntä kulkuaan. Marraskuu on pahin kuukausi vuodesta, sitä inhoan tasaisen varmasti vuodesta toiseen. Tänään huomasin olevan 24. päivä, mikä johdatti ajatukset taas Jouluun. Siihen on VAIN kuukausi.

Apulaisista EI ole pulaa näissä puuhissa.

Joululla ja minulla on hyvinkin kaksinainen suhde. Inhosin rankasti aiemmin jouluja, mutta omat lapset muuttivat minut kuitenkin myötämielisemmäksi. Lasten ilo on se suurin riemu joulussani. Nyt lapset ovat jo isoja, joten joulusta jää jäljelle yhdessäolo, jouluruuat ja rauha.

Pakettien käpälöintiä myös kattien osalta.

Mieluusti laitan kaikki perinteiset jouluruuat. Koska aikaa työttömällä on, niin kaikki hoituu alusta pitäen omin käsin pikku hiljaa jolukuun aikana. Pakastimeen sijoittelen ehtoisat herkut sitten helposti sulatettavaksi ja tarjoiltavaksi. Jouluna ei tarvitse miettiä, että mitähän hittoa laittaisin ruoaksi. Voi sentäs - sitähän vain lämmitetään eilisiä! Vegaaninen tyttäreni tuo puolestaan raikasta otetta jouluruokiin, sillä tulee väistämättä kokeiltua kaikkea uutta. Minkälainen joulunaika sinulle on?

Joulussa on edelleen se yksi merkittävä, käänteen tekevä asia jota rakastan: lähdemme kulkemaan valoa ja kevättä kohti. SE mielestäni on se highlight! Joulu on pimenevän syksyn ja alkutalven käännekohta, jossa on paljon toivoa. Ei haittaa että syvin ja kylmin talvi on edessä, lupaus keväästä kantaa läpi kiljuvien pakkasten. Onneenhan tarvitaan kolme asiaa: jotain mitä tehdä, jotain mitä toivoa ja joku jota rakastaa. Näin ovat viisaammat johinkin kirjoittaneet. Minulla onneksi on nuo kaikki kolme!

Joki elää jatkuvaa metamorfoosia jään ja vapaan veden välillä.

Keveitä askelia sinulle talven taitekohtaan kulkiessa. Valo on siellä jossain... kevään tulossa!