Markus Ahonen: Sydämenmurskajaiset

Poika käy rippikoululeirin, rakastuu tyttöön ja on onnellinen. Kaikki yllättyvät, kun hän ei saavukaan rippikirkkoon sunnuntaiaamuna. Samaan aikaan kun muut leiriläiset käyvät ensimmäiselle ehtoolliselleen, poliisit tutkivat meren rannassa pojan vedestä löytynyttä ruumista.

Markus Ahonen aloittaa neljännen Markku Isaksson -romaaninsa Sydämenmurskajaiset melkein hempeästi. Tunnelma jäähtyy ja tihenee kuitenkin pian. Pojan surma jää selvittämättömäksi. 28 vuotta myöhemmin kuolinpaikan läheltä löytyy laiturille raahautuneen aikuisen miehen ruumis. Poliisi saa selville, että suomalainen mies asuu ulkomailla, mutta on tullut kenenkään tietämättä käymään kotimaassaan ja suunnannut suoraan lentokentältä vanhalle mökille meren rantaan. Joku on kuitenkin tiennyt, ja yöuinti saa karmean lopun.

Kaksi kesäistä uintitetkeä, kaksi ruumista. Rikosylikonstaapeli Markku Isaksson saa työtovereineen kiperän tehtävän. Miehen surman syyllistä etsittäessä joku kuulusteltavista mainitsee neljännesvuosisata aiemmin kuolleen pojan. Käy ilmi, että kumpikin surmattu on ollut samalla rippikoululeirillä ja että muitakin leiriläisiä on kohdannut outo kuolema.

Markus Ahosen rikosylikonstaapeli Isaksson on varsin sympaattinen tapaus, johon miellyin jo edellisessä kirjassa Jäljet. Tähän uusimpaansa krjailija on punonut melkoisen polveilevan rikosvyyhdin, jossa rittää pohdittavaa niin poliiseille kuin lukijallekin. Syyllinen ei sitten lopulta päässyt yllättämään minua, mutta ennen kuin rikos kirjassa ratkaistaan, on tutkimuksia ehditty tehdä aika tavalla kirjailijalle tutussa Irlannissakin. Sen lisäksi tarina saa ajankohtaista kansainvälistä väriä Syyriasta.

Sydämenmurskajaisissa on vetävä juoni, joskin kirjan alkupuolella minun oli paikoin vaikea erottaa eri kertojien äänet toisistaan. Huomasin pähkäileväni sitä, onko murhaajalla kaksi kertojan ääntä, vai onko kyse kahdesta eri henkilöstä. Tämä korostui, kun kirjassa liikutaan usealla aikatasolla. Rikostutkinnan eteneminen on kuitekin kuvattu selkeästi ja kiinnostavasti. Markus Ahonen kirjoittaa koukuttavasti, ja erityisesti pidän hänen psykologisesta otteestaan, jossa rikoksen motiivien taustalta löytyy paljon tekijän henkilöhistoriaa ja sen varjoja.

KIRJA on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

MUUALLA kirjan ovat lukeneet muun muassa Kirjakaapin kummitus (jolta löytyy lisää linkkejä), [ l i f t a a n ] ("nerokasta"), Lumiomena ("pitää otteessaan"), Ullan luetut kirjat ("taitava kirjoittaja") sekä Helsingin sanomat ("kuvaa Helsinkiä nautittavasti").

HAASTE:  Helmet 17 (28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan), 100 suomalaista kirjaa (no 3)

      Markus Ahonen: Sydämenmurskajaiset, 440 s
      Kustantaja: WSOY 2016
      Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti
   

Markus Ahonen: Jäljet

Helsinkiläisessä elokuvateatterissa surmataan mies kesken toimintaelokuvan. Kukaan ei huomaa mitään, ennen kuin näytös päättyy ja teatterin työntekijät näkevät yhden katsojan jääneen paikalleen istumaan. Yksi isku takaapäin, katsomon tuolin läpi, on osunut suoraan uhrin sydämeen. Tekijä on haihtunut kuin tuhka tuuleen, itsestään merkkiä jättämättä. Tai ei aivan. Kadulta löytyy erikoinen kengän jälki, jossa on enkelin kuva ja pudonnutta verta.

Näillä tapahtumilla alkaa Markus Ahosen murhamysteeri Jäljet, jossa ensimmäistä terävällä veitsellä surmattua uhria seuraa toinen, sitä kolmas ... Surmat tapahtuvat aivan Helsingin keskustassa, hyvin julkisilla paikoilla, eikä tekijästä silti saada kummoisiakaan tuntomerkkejä. Hänet nähnyt rouva kuolee sydänpysähdykseen Meilahden sairaalassa.

Surmia tutkii rikosylikonstaapeli Markku Isaksson työtovereineen. Tämä on Ahosen kolmas Isaksson-kirja, mutta ei haitannut yhtään, vaikken ollut aikaisempia osia lukenutkaan. Isaksson on kokenut rikostutkija, ja lukija pääsee kurkistamaan hänen työ- ja päättelytapoihinsa. Yksityiselämässään ylikonstaapeli elää onnellisen herkässä rakkaussuhteessa avovaimonsa kanssa, joka on poliisi hänkin, tosin nyt sairaslomalla. Heillä on yhteinen suru lapsettomuudesta.

Kirjan luvuissa vuorottelevat niin Isakssonin ja tutkinnan näkökulmat kuin surmatöiden tekijänkin ajatukset. Näin lukija alkaa aavistella, minkälaisesta tekijästä on kysymys ja mitkä saattaisivat olla motiivit, vaikka ne selviävät täysin vasta aivan lopussa niin lukijalle kuin poliiseillekin. Kirjan loppu yllätti minut täysin, ja päällimmäinen tunne mielessä oli lähinnä sääli. Muutenkin tunnemaailma teoksessa oli monipuolisempi kuin monissa muissa poliisiromaaneissa.

Jäljet koukutti lukemaan. Se ei mässäillyt raakuuksilla, vaan ennemminkin etsi tekojen syitä lapsuuden kokemuksista ja koetuista epäoikeudenmukaisuuksista. Ripaus mystiikkaa sai realistiset selitykset, enimmäkseen, eikä hengellisyyttäkään oltu täysin unohdettu. Joitain painovirheitä oli jäänyt tekstiin, ja ajoittain lauseitten monimutkainen rakenne pakotti kertaamaan juuri luetun pätkän, mikä ei dekkarin jännityksen kannalta ollut kovin mukavaa. Juoni oli kuitenkin varsin houkuttava ja Markku Isaksson oikein sympaattinen sankari sarjalle. 

Minusta on mukava lukea romaaneja, jotka sijoittuvat tuttuihin paikkoihin. Käyn harvoin elokuvissa, mutta aikaisemmin tässä kuussa menin Helsingissä koulutuspäivän päätteeksi katsomaan filmiä elokuvateatteri Maximiin, jossa olin ensimmäistä kertaa. Sali oli vanhanaikaisen oloinen ja viehättävä, seinällä komeilikin vuosiluku 1909. Ihan tuon elokuvissa käynnin takia Jäljet imaisi mukaansa heti alusta asti, sillä kirjan ensimmäinen rikos tapahtui juuri Maximissa Kluuvikadulla.

KIRJA on tarjottu arvostelukappale, kiitokset! Luin sen e-kirjana eli pdf-tiedostona tietokoneellani. Haasteosallistus: Rikoksen jäljillä.


Markus Ahonen: Jäljet, 158 s
Kustantaja: Smashwords 2014, E-kirja, PDF-tiedosto
Kannen suunnittelu: Tatiana Vila
Kannen Helsinki-kuva: Markus Ahonen