Margriet de Moor: Kreutzersonaatti

Alankomaalaisen Margriet de Moorin Kreutzersonaatti on monitasoinen, moniaistinen ja monitaiteellinen pienoisromaani, joka lähti mukaan kirjakaupan alelaarista. Ja hyvä on, että lähti, sillä teos herättää paljon ajatuksia ja johdattelee sekä kirjalliselle lukupolulle että musiikilliselle kuuntelupolulle.

Kreutzersonaatti on kirja musiikista, eräästä avioliitosta ja hulluksi tekevästä mustasukkaisuudesta. Tarinan minäkertoja on alankomaalainen musiikintutkija, joka asuu Yhdysvalloissa ja tapaa sokean musiikkikriitikon Marius van Vlotenin Amsterdamin lentokentällä. He ovat matkalla musiikkitapahtumaan Salzburgiin, ja koneen lähdön viivästyessä he alkavat muistella kohtaamistaan kymmenen vuotta aikaisemmin. Silloinkin he olivat lentokentällä ja heidän koneensa oli myöhässä. He olivat menossa Ranskaan Bordeaux'hon, jossa pidettäisiin mestarikurssi jousikvarteteille.

Perillä Bordeaux'ssa kertoja esittelee opiskeluaikaisen ystävänsä Suzanna Flierin van Vlootenille. Suzanna on mestarikurssilla oppimassa, hän on Schulhoff-kvartetin ensiviulisti, Mariuksen on tarkoitus kirjoittaa kritiikit kahdesta kurssin päätöskonsertista ja kertojan puolestaan haastatella kurssin legendaarista opettajaa tutkimustaan varten.

Rakkaus syttyy Bordeaux'ssa, Suzanna ja van Vlooten menevät myöhemmin naimisiin ja saavat pojan. Marius on nuorempana nähnyt, ja nyt Susannasta tulee hänen silmänsä, hän osaa kuvata paikkoja ja tapahtumia ilmeikkäästi. Kotona Marius sijoittaa  huonekalut sentilleen oikeisiin paikkoihin, joiden keskellä hän osaa liikkua sulavasti. Jos joku vieras siirtää jonkin esineen paikoiltaan, seurauksena on raivokohtaus. Jokin avioliitossa alkaa muuttua.

"Pian sen jälkeen tuli kesä. Talossa, jossa van Vlooten pääsi liikkumaan hyvin vapaasti mutta Suzanna oli kuin perhonen neulassa, aukaistiin ovet ja ikkunat."

Margriet de Moor rakentaa jännitettä hyvin. Marius ei näyttäydy kovinkaan miellyttävänä henkilönä, mutta hänen ärtyisyyttään on helppo ymmärtää, kun tietää hänen sokeutumiseensa johtavat tapahtumat. Ärtyisyys kehittyy mustasukkaisuudeksi, joka vaatii toimia, ja kirjailija kuvaa hyvin mustasukkaisen mielen pimeyttä. Lukija jännittää, nielaiseeko pimeys miehen ja hänen läheisensä kokonaan, ja millä tavalla, mutta de Moorilla on parikin yllätystä varastossa, ennen kuin kirja päättyy.

Musiikkia ja erityisesti tšekkiläisen Leoš Janáčekin säveltämää Ensimmäistä jousikvartettoa, jota myös Kreutzersonaatiksi kutsutaan, voi pitää yhtenä romaanin teemana rakkauden ja mustasukkaisuuden kuvauksen lisäksi. Kirjailija yhdistää tekstissään taitavasti eri aistit, äänen ja kuvan, sanan, musiikin ja kuvataiteen. Intertekstuaalisia viittauksia on niin Tolstoin pienoisromaaniin (novelliin) Kreutzersonaatti kuin Beethovenin ja Janáčekin saman lisänimen saaneisiin sävellyksiin. 

Taiteen kiertokulku on tavattoman kiehtova ja houkuttelee tutkimusmatkalle: Ludwig van Beethoven sävelsi 9. viulusonaatin, jota kutsutaan myös Kreutzer-sonaatiksi ja joka julkaistiin 1802. Leo Tolstoi sai Beethovenin sävellyksestä nimen romaaniinsa Kreutzersonaatti, jonka julkaistiin 1889. Tolstoin romaani puolestaan kiehtoi tšekkisäveltäjää Janáčekia, jonka jousikvartetto sai lisänimensä romaanista - vaikka toki säveltäjä tunsi myös Beethoveninsa. Ja tässä romaanissa Margriet de Moor laittaa Suzannan soittamaan ensiviulua Janáčekin kvartetossa ja elämään avioliitossaan Tolstoin romaanin tarinaa (ilmeisesti - Tolstoin romaania en ole lukenut).

         Margriet de Moor: Kreutzersonaatti, 143 s.
         Kustantaja: Like 2004
         Alkuperäinen: Kreutzersonate 2001 
         Suomentaja: Titia Schuurman  ;  Kansi: Eliza Karmasalo

KIRJA on omasta hyllystä.
Helmet-haasteessa kirja sopii kohtaan 48. Kirja kertoo näkövammaisesta henkilöstä. Kuukauden kieli oli hollanti kesäkuussa. Kirja on Kirjahyllyn aarteita.

Ida Simons: Tyhmä neitsyt

Viime aikoina on julkaistu uusia vanhoja kirjoja. Sellaisia kuin Stoner, joka kirjoitettiin vuosikymmeniä sitten, mutta jäi aikoinaan ilman suurempaa huomiota, ja jonka uusi tuleminen nosti huippusuosituksi. Suomeksi Stoner saatiin vasta viime vuonna, uuden kansainvälisen suosion vanavedessä. Sitten on Harper Leen Kaikki taivaan linnut, jonka käsikirjoituksen kirjailija kirjoitti ilmeisesti 1950-luvulla ja joka oli sittemmin kadoksissa ja julkaistiin ensimmäisen kerran vasta viime vuonna, niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin.

Stonerin kanssa samaan kategoriaan kuuluu Tyhmä neitsyt. Alankomaalaisen Ida Simonsin kirja julkaistiin 1959, ja jo silloin teos oli suosittu kirjailijan kotimaassa. Vähitellen se kuitenkin unohtui. Eräs kustantaja löysi sen äitinsä kirjahyllystä, päätti julkaista siitä uuden painoksen, ja kirjasta tuli kansainvälinen menestys. Suomeksi kirja ilmestyi aiemmin tänä vuonna.

Ida Simonsin teos Tyhmä neitsyt on nuoren tytön kehityskertomus 1920- ja 30-lukujen Länsi-Euroopassa. Gittel on 12-vuotias juutalaisperheen tyttö, joka syntyi Antwerpenissä Belgiassa, mutta jonka perhe joutui pakenemaan Alankomaihin ensimmäisen maailmansodan aikana tytön ollessa aivan pieni. Isä on liikemies,  ja vaikka hänen toimensa epäonnistuvat yksi toisensa jälkeen, perhe elää varsin keskiluokkaista elämää.

Gittelin elämän täyttävät perhe, koulu, parhaan ystävän Milin kanssa vietetty aika. Ja matkat isoäidin luo Antwerpeniin. Aina kun vanhemmat riitaantuvat pahasti, äiti pakkaa laukkunsa ja muuttaa Gittelin kanssa oman äitinsä luo. Siellä Gittel seuraa sukulaistensa elämää, juoruiluja ja toisten asioihin puuttumista. Juutalaisyheisö on tiivis, kaikki tietävät kaikkien asiat. Gittel myös ystävystyy naapurin tyttären, jo aikuisen naisen kanssa, ja tästä tulee hänelle hyvin tärkeä esikuva ja naisen malli. 

Tyhmä neitsyt kuvaa episodimaisesti nuoren tytön arkea, ajatuksia ja ystävyyssuhteita, siinä ei ole varsinaista juonta. Kirja tuntuu omaelämäkerralliselta, sillä Ida Simons itse syntyi 1911 saksalaiseen juutalaisperheeseen Antwerpenissä ja muutti pienenä Alankomaihin. Myöhemmin hän joutui keskitysleirille, mutta selvisi sieltä hengissä.

Minusta parasta kirjassa on sen kieli ja huumori. Ida Simonsin Gittel tarkkailee ympäristöään ja sukuaan terävänäköisesti ja kertoo havainnoistaan nokkelasti ja ironisesti. Kirjassa on vakavampikin puolensa, mutta kirjailija pukee sen humoristisuuden vaatteisiin. Viehättävä teos, joka ansaitsee saada uuden elämän ja uusia lukijoita.

     Ida Simons: Tyhmä neitsyt, 190 s.
      Kustantaja: Gummerus 2016

      Alkuperäinen: Een dwaze maagd, 2014 (1. p. 1959), suom. Sanna van Leeuwen

KIRJAN lainasin kirjastosta.

MUUALLA kirja on luettu blogeissa 
Kaisa Reetta T, Lukuneuvoja, Lumiomena, P.S. Rakastan kirjoja, Unelmien aika

Antti Tuuri: Ullan kirja

Antti Tuurin Äitini suku -sarjan toinen kirja on kertojan oma nimikkokirja, Ullan kirja. Siinä piikatyttö Ulla jatkaa kerrontaansa Suomesta maanpakoon karkoitetun uskonnolisen ryhmän vaelluksesta Euroopassa.

Sarjan ensimmäinen kirja, Eerikinpojat, päättyi Tanskaan, Altonan kaupunkiin aivan Saksan naapuriin, minne maanpakolaiset olivat saaneet luvan asettua. Ullan kirja alkaa hautajaisilla, kun Eerikinpoikien sisko kuolee ja haudataan tammimetsään, koska harhaoppisina pidetyille ei anneta lupaa haudata vainajaansa siunattuun maahan.

Tapahtumat nähdään jälleen kertojan, laihialaisen piikatyttö Ullan, silmin. Karkoitetut eivät saa jäädä Altonaankaan, mutta he onnistuvat löytämään uuden asettumispaikan Alankomaista. Ullan omassa elämässä tapahtuu isoja asioita. Hänen sydämensä on särkynyt, mutta Suomesta saapuu uusia ihmisiä  liittyäkseen pakolaisiin. Heidän joukossaan on turvallisenoloinen laivanrakentaja Tuomas. Kun lähdetään purjehtimaan Hollantiin uuteen turvapaikkaan, Ullan sydän on toivoa täynnä.

Turvapaikka Hollannissa ei osoittaudu pysyväksi, kun paikallinen mennoniittiseurakunta ei hyväksy ruotsinmaalaisten suhtautumista mieleltään järkkyneeseen seurakuntalaiseensa. Kirjan päätöskohtauksessa monikymmenpäinen suomalaisten ja ruotsalaisten joukko vaeltaa kanavan rantaa kohti uutta turvaa Saksassa.

Eerikinpojat oli minulle aika hidaslukuinen ja jähmeä, mutta Ullan kirjassa Ullan oma elämä ja tarina alkoi koukuttaa. Tuomaan kanssa hänelle aukeaa uusi elämänvaihe, ja Eerikinpojat ovat opettaneet hänelle käsityöläistaidon alalla, jolla ei naisia juuri nähdä, ei varsinkaan oppimattomia piikatyttöjä. Ulla ja Tuomas uskaltavat myös ajatella monista asioista itse, kun tapahtumat kärjistyvät ja karkotettujen ryhmää uhkaa hajaannus. 

Myös Ullan kirja on monologiromaani, jossa yksi kertoja jakaa ajatuksensa lukijan kanssa, liittyivät ne sitten hänen omaan elämäänsä ja ajatuksiinsa tai karkoitetun  seurakuntaryhmän tapahtumiin. Kirjan monologisuutta ei useimmiten  edes huomaa, niin taitavasti Tuuri kertoo Ullan sanoin, mitä tämä keskustelee esimerkiksi läheistensä kanssa ja mitä nämä vastaavat hänelle.

Seuraava Äitini suku -sarjan kirja on Muukalaiset, jossa Ullan tarina jatkuu. Siihen tartun myöhemmin kesän kuluessa.

Antti Tuurin Äitini suku -sarja:
1. Eerikinpojat
2. Ullan kirja

KIRJAN lainasin kotikaupungin kirjastosta.

Antti Tuuri: Ullan kirja, 334 s.
Kustantaja: Otava, 2002
Kansi: Hannu Taina