Virpi Hämeen-Anttila: Kirkkopuiston rakastavaiset

Kirjasarjan lukeminen on seurustelua tuttavaksi tulleen ihmisen kanssa. Joskus tutustuminen kestää aikansa, joskus sarjaan ja sen päähenkilöön ihastuu välittömästi ensimmäistä osaa lukiessa. Kummassakin tapauksessa uuden kirjan ilmestyminen merkitsee kuulumisten päivitystä vanhan tutun seurassa.

Virpi Hämeen-Anttilan 1920-luvulle sijoittuvan Karl Axel Björk -sarjan uusimmassa Björk on saatu taas Suomen kamaralle. Piipahdus työtehtävissä Berliinissä ja iljettävän rikollisen saaminen vastaamaan tekosistaan siellä oli toki miljööltään mukavan erilainen Björk-kirja, mutta olen niin tykästynyt 20-luvun Helsinkiin, että tervehdin ilolla Karl Axelin paluuta tutuille kulmille.

Sarjan kuudennessa osassa Kirkkopuiston rakastavaiset Karl Axel Björk aloittelee työuraansa Gustav-setänsä yrityksessä. Valtion virkamiehen tehtävät olivat jääneet taakse, kun Björk sai sedältään työtarjouksen selvittää Berliinin toimiston asioita. Nyt Helsingin konttorissa Björkistä sukeutuu varsin hyödyllinen liikemies, apulaisjohtaja, joka osaa vakuuttaa asiakkaat puheillaan ja hankkii setänsä firmalle isoja sähkösopimuksia. 

"... hän tunsi hyvin ihmiset ja osasi neuvotella ja hieroa kauppoja, vaikka hän ei ollut kovin seurallinen, vaan pikemminkin yksinänsä viihtyvä. Ja hänellä oli terävä pää: hän oppisi sen, minkä tahtoi oppia."

Vapaa-ajalla Björk jatkaa yksityisetsiväharrastustaan eikä malta jättää rikollisia rauhaan silloinkaan, kun Vanhan kirkon kirkkopuistosta löydetään nuoripari kuolleena. Asetelma tuo mieleen Romeon ja Julian: kaksoisitsemurha, jossa nuori mies on ensin ampunut neidon ja sitten itsensä.

Karl Axel Björk ei kuitenkaan usko neiti Fredrika Walkendorfin ja apteekkarinpoika Erik Ahlmanin kaksoisitsemurhaan, eikä niin tee hänen poliisiystävänsä Martti Ekmankaan, sillä kuolintapauksessa on jotain mieltä askarruttavaa. Björkin tutkimukset vievät hänet parikin kertaa pois Helsingistä, toisen kerran Lappeenrantaan ja toisen Kotkaan, joissa kummassakin hänellä on Gustav-sedän liikeasioita. Neiti Walkendorfin ja hänen isäpuolensa menneistä vaiheista alkaa paljastua yhtä ja toista epäilyttävää. Käy ilmi, että herra Walkendorf on jo vuosien ajan sotkeutunut inhottaviin rikollisiin puuhiin yhdessä varsin korkeitten tahojen kanssa. Näistä tekemisistä perille pääseminen tietää hengenvaaraa jokaiselle, joka sitä yrittää. Ja kun yksityisetsivä Björk kaivautuu salaisuuksiin, hän huomaa, että tietyt rikolliset tulevat liian lähelle hänen setänsä liikeyritystäkin.

Rakkausasioissa Karl Axel Björk huojuu edelleen kahden naisen välillä. Lisbet-serkku on viehättävä ja älykäs ja vetää Björkiä puoleensa ja Gustav-sedän perheeseen. Toisaalta Ida Helanderkin on ihana, ja Björk saa ihailla hänen nokkeluuttaan, kun kutsuu hänet Lappeenrantaan kumppanikseen selvittämään Fredrika Walkendorffin ja hänen isäpuolensa viime vuosien oloja. Kummastakin naisesta Björk tietää, ettei tule koskaan rakastamaan heitä samalla palolla kuin Katjaa, mutta aika Berliinissä osoitti jälleen, että Katjaa hän ei voi saada. Se jos mikä on omiaan alakuloistuttamaan miehen mieltä. Naisasiat jäävät sen verran kesken tässä Karl Axel Björk-sarjan kuudennessa osassa, että lisää rikosselvittelyjä - ja naisasioita - on epäilemättä luvassa lukijoitten iloksi.

Björk-sarjan teokset:
     1. osa: Yön sydän on jäätä (2014)
     2. osa: Käärmeitten kesä (2015)
     3. osa: Kuka kuolleista palaa (2016)
     4. osa: Koston kukat (2017)
     5. osa: Tiergartenin teurastaja (2018)
     6. osa: Kirkkopuiston rakastavaiset (2019)


          Virpi Hämeen-Anttila: Kirkkopuiston rakastavaiset, äänikirja
          Kustantaja: Otava 2019 (painettu kirja 2019)
          Lukija: Aku Laitinen, 8 h 51 min

ÄÄNIKIRJAN kuuntelin Storytel-palvelusta. MUUALLA: Kirjavinkit ("iso suositus"), Vantaan Sanomat ("me-too-henkeä 20-luvun Helsingissä")

Helmet-haasteessa laitan tämän kohtaan 41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää, sillä 20-luvussa on mielestäni jotain puoleensa vetävää. Itsenäisyys on uutta, kaikki kehittyy ja reipastuu sodan jälkeen, toista maailmansotaa ei vielä ounastella.

Virpi Hämeen-Anttila: Tiergartenin teurastaja

Karl Axel Björkin harrastukset yksityisetsivänä jatkuvat ja tällä kertaa Suomen ulkopuolella. Virpi Hämeen-Anttilan 20-luvulle sijoittuvan sarjan viidennelle osalle on annettu nimeksi Tiergartenin teurastaja, sillä Björk jahtaa hirviömäistä rikollista Berliinissä Tiergartenin kaupunginosassa ja sen lähialueilla.

Dekkarisarjan edellisen osan Koston kukat lopussa Karl Axel Björkin esimies, sisäasiainminsteri Heikki Ritavuori, ammuttiin kotiovelleen helmikuussa 1922. Nyt Björkiä suututtaa, sillä ensinnäkin poliisi etsii syyllistä ponnettomasti ja toiseksi sulkee yksityisetsivän ehdottomasti kaiken tutkinnan ulkopuolelle. Se kaikki sysää Björkin toteuttamaan jo jonkin aikaa pohtimansa alanvaihdon: ministeriön virkamiesuralta hän siirtyy liikealalle. Se tapahtuu kivuttomasti, sillä Karl Axel on juuri sopiva henkilö Gustav-setänsä eli isänsä serkun yritykseen.

Sedän yrityksellä on haarakontuuri Berliinissä. Se on aiheuttanut huolta, sillä tuotto ei ole ollut odotusten mukainen, ja Gustav Axelskiöld epäilee jonkun henkilökunnasta olevan epärehellinen. Karl-Axel saa tehtäväkseen selvittää, onko kontuurin kirjanpito kunnossa vai kavaltaako joku varoja omaan taskuunsa.

Heti Berliiniin saavuttuaan Björk lukee lehdistä Tiergartenin teurastajasta, joka on siepannut ja julmasti surmannut useita lapsia ja jota poliisi ei ole onnistunut ottamaan kiinni. Tapaukset kauhistuttavat Björkiä, mutta samalla alkavat kutkuttaa hänen etsivänvaistojaan. Toden teolla hän pääsee auttamaan berliiniläistä poliisia tutkimuksissa, kun naapurin pieni Judit-tytär siepataan kadulta koulun edestä. Björk oli ehtinyt tutustua Beckerin perheeseen ja kiintyä Juditiinkin, jolle hän oli antanut tukiopetusta latinan kielessä.

Tiergartenin teurastajan rikokset ovat karmivampia, kuin mitä Björk on tutkinut Helsingissä sarjan edellisissä osissa, ja ne ovat kohdistuneet eri-ikäisiin lapsiin. Onneksi kirjassa ei kuitenkaan kuvata yksityiskohtia eikä mässäillä raakuuksilla, vaikka tekijän jahtaaminen vie Berliinin pimeille ja vaarallisille syrjäkujille. Taustalla kuhisee vilkas kaupunki, joka kärsii Weimarin tasavallan sodanjälkeisestä taloudellisesta lamasta, mutta se ei estä ihmisiä antautumasta kaikenlaisiin kuviteltavissa oleviin huvituksiin ja paheisiin, joiden sallimista ei muualla maailmassa voitaisi vielä ajatellakaan. Kaiken synkän vastapainona Björk kohtaa jälleen Katjan, joka elää Euroopassa pakolaisena jouduttuaan aiemmin pakenemaan Helsingistä.

Aikaisempien osien lailla Virpi Hämeen-Anttilan teksti tempasi minut mukaansa sujuvuudellaan ja juonenkuljetuksellaan. Tapahtumapaikan siirtäminen Berliiniin oli kiinnostavaa, ja opinpa yhtä ja toista 20-luvun kaupungista sekä romaanista että teoksen lopusta löytyvästä esseestä "Weimarin Saksa". Helsinkiin sijoittuvissa Björk-dekkareissa nautin tapahtumisesta tutuilla kaduilla ja jopa tutuissa rakennuksissa. Luullakseni Berliiniä tuntevat saavat kokea samaa tämän viidennen osan kanssa.

Virpi Hämeen-Anttilan kirjoittaman Björk-sarjan teokset ovat:
     1. osa: Yön sydän on jäätä
     2. osa: Käärmeitten kesä
     3. osa: Kuka kuolleista palaa
     4. osa: Koston kukat
     5. osa: Tiergartenin teurastaja

        Virpi Hämeen-Anttila: Tiergartenin teurastaja, 303 s.
        Kustantaja: Otava 2018
        Kansi: Timo Mänttäri

KIRJAN lainasin kirjastosta. MUUALLA se on luettu ainakin blogeissa Hemulin kirjahylly, Kirjat kertovat, Kirjavinkit.
Helmet-lukuhaasteessa kuittaan kohdan "4. Kirjan nimessä on jokin paikka". Osallistun myös sarjakirjojen Jatkumo-lukuhaasteeseen (Björk-sarjan osa 5).

Virpi Hämeen-Anttila: Koston kukat

Koston kukat : Karl Axel Björkin tutkimuksia, osa neljä tempaa mukaansa 20-luvun Helsinkiin, sen rikoksiin ja poliittiseen kuohuntaan. Olen lukenut Virpi Hämeen-Anttilan dekkarisarjan aikaisemmatkin osat, Yön sydän on jäätä ja Käärmeitten kesä ja Kuka kuolleista palaa. Minusta sarja vain paranee, kuten totesin kolmannesta osastakin. Tässä neljännessä osassa pidin erityisesti siitä, että

1) kirjassa on keskeinen rikosjuoni eikä liikaa rönsyjä. Juoni on arvoituksellinen niin poliiseille kuin harrastelijaetsivä Karl Axel Björkillekin. Lukija ei tiedä enempää kuin he, mutta toki tapahtumien kuluessa syntyy kaikenlaisia epäilyksiä. Sivujuonen tarjoaa turkisliikkeeseen tehty ryöstö, jonka Björk selvittää tuota pikaa ja ihan poliisin pyynnöstä. Turkisliikkeen tapaus on sikälikin mielenkiintoinen, että liikkeen omistaa Färhat Ibdrahim, Suomeen tullut tattari (tataari), joka pyörittää sitä lähisukulaistensa kanssa.

2) kirjassa Björk ja poliisi tekevät hyvää yhteistyötä ja jakavat tietojaan ja tutkimustuloksiaan toisilleen. Aikaisemmissa kirjoissa Karl Axelin ylikonstaapelina työskentelevä ystävä Martti Ekman on ollut äkeänä, kun Karl Axel on sooloillut kertomatta virkavallalle mitään. Nyt yhteistyöhön on yhtenä syynä se, että Björk oli paikalla rikoksen tapahtuessa.

3) kirjan tapahtumapaikka on kiintoisa, Kansallinen ooppera Helsingin Bulevaardin varrella. Carmen-oopperan loppukohtauksessa Don José puukottaa Carmenin, jonka osan laulaa nuori Emilie Edberg. Kun tämä ei nousekaan lattialta ylös esityksen päättyessä, hänen huomataan oikeasti kuolleen, tulleen ammutuksi. Miten se on mahdollista täpötäydessä oopperatalossa? Kukaan ei kuullut mitään suosionosoitusten pauhatessa. Karl Axel Björk sattuu olemaan oopperan katsomossa ja hyppää heti näyttämölle tajuttuaan, että jokin on vialla, ja hän ohjeistaa toimintaa poliisin tuloon asti.

4) Björk ottaa ystävänsä sisaren Ida Helanderin mukaan rikoksen tutkimiseen. Idalla on nuorena naisena ihan toisenlaisia mahdollisuuksia päästä joidenkin henkilöiden lähelle ja tietoihin. Samalla kirjaan tulee naisnäkökulmaa.

5) Björk pohdiskelee myös omaa tulevaisuuttaan ja mitä elämässä haluaa. Hän on turhautunut työssään sisäasiainministeriössä, jossa hän on ministeri Ritavuoren sihteeri , istuu lukuisissa kokouksissa ja kirjoittaa muistioita, kirjelmiä ja pöytäkirjoja. Rikosten ratkaisu vapa-ajalla tarjoaa älyllistä voimistelua, mutta hän kaipaa etenemismahdollisuuksia urallaan. Löytyykö mitään omasta tai ulkoasiainministeriöstä? Ehkä tutkijana, nyt kun hän on saanut väitöskirjansa valmiiksi? Tai liikealalla Gustav-sedän yrityksessä, mutta tarkoittaisiko se myös kihlautumista Lisbetin Axelskiöldin, pikkuserkun, kanssa? Lisbet kyllä viehättää etsivää, mutta niin viehättää Ida Helanderkin. Sitoutuminen kuitenkin laittaa aprikoimaan.

6) Virpi Hämeen-Anttila sitoo kirjansa tiukasti Suomen historiaan, tässä osassa syksyyn 1921. Ministeriössä kokoustetaan ahkerasti ja saadaan nootti Neuvosto-Venäjältä Karjalan kysymyksen takia. 

"Karjalan metsäsissijärjestö ja pakolaishallitus olivat jättäneet viralliset avunpyyntönsä, ja niihin vastaamista pohdittiin tuskaisissa tunnelmissa sekä sisä- että ulkoministeriössä. Karjalaiset pyysivät, että Suomi irtisanoisi Karjalan osalta oman puolensa Tarton sopimuksesta, koska Neuvosto-Venäjä ei noudattanut itselleen asetettuja määräyksiä, tai vähintäinkin antaisi karjalaisten pakolaisten vapaasti siirtyä Suomen puolelle. Toisekseen pyydettiin Suomea ajamaan Karjalan asiaa Kansainliitossa."  

"Pakolaisten tuloa emme voi estää. Jos palautmme ne bolshevikkien käsiin, se on rumaa. Ja se on poliittisesti itsemurha. Mutta ei saa näyttää siltä, että lietsomme kapinaa ja virallisesti lähetämme rajan yli toiseen suuntaan taistelijoita. Siitä ne saavat syyn hyökätä tännekin. Pitää astua varovasti..."

Sisäasiainministeri Ritavuori vetää tinkimättömästi varovaista linjaansa. Se ei tee hänestä suosittua lehdistön eikä kansan silmissä. Alkuvuodesta 1922 Ritavuori murhataan. 

Miten esimiehen kuolema vaikuttaa Karl Axel Björkin tulevaisuuteen? Se selvinnee seuraavassa osassa, jonka loppuun kirjailija lupaa myös miniesseen Heikki Ritavuoren murhasta. Sitä odotellessa.

      Virpi Hämeen-Anttila: Koston kukat, 351 s.
      Kustantaja: Otava 2017;
      Kansi: Timo Mänttäri

KIRJAN lainasin kirjastosta.

HAASTEET: 100 suomalaista kirjaa (no 44), Aistittavat kirjat (hajuaisti), koska taisin saada kirjan lainaksi kirjastosta ensimmäisenä, ja se tuoksuu vielä uudelle painomusteelle; lisäksi kirjassa kerrotaan tuoksuista useaan otteeseen: "... huushollissa leiju paradiisin haju. Se nääs oli Primulassa leipurina ja se oli tuonu kotiin ison pussillisen voipullia ja viininleipiä ..."

Virpi Hämeen-Anttila: Kuka kuolleista palaa

Virpi Hämeen-Anttilan dekkarisarjassa ilmestyi tänä vuonna kolmas kirja Kuka kuolleista palaa. Sisäasiainministeriön virkamies Karl Axel Björk ratkoo siinä rikosta yksityisesti ja vapaa-ajallaan, ja hänen hyvä ystävänsä Martti Ekman Helsingin poliisissa on milloin harmissaan, milloin taas hyvillään siviilin tekemistä rikostutkimuksista. Björk ja Ekman ovat tuttuja jo sarjan edellisistä osista Yön sydän on jäätä ja Käärmeitten kesä. Kirjat sijoittuvat 1920-luvun Helsinkiin. Kolmannessa osassa ollaan vuodessa 1921.

Kirjan nimi on siis Kuka kuolleista palaa, ja kuolleista siinä - tavallaan - palataan. Kalle Björkin oma isä on ollut vuosia kateissa jossain Siperiassa. Magnus Björk on entinen yliopiston opettaja ja altailaisten kielten tutkija, joka on tehnyt useita tutkimusmatkoja kauas itäiseen Venäjään. Viimeisimmältä matkaltaan hän ei koskaan palannut, vaan jäi vallankumouksen jalkoihin, ja kaikki uskoivat hänen kuolleen. Eräänä päivänä Magnus Björk kuitenkin palaa Suomeen. Isän paluusta koituu melkoinen koettelemus Kallelle, jonka suhde isään on aina ollut vähintään hankala. Nyt isä ylittää itsensä: hän uhkaa haastaa Karl Axelin oikeuteen. 

Kuolleista palaa myös eräs toinen henkilö, joskin aivan toisella tapaa. Björk pääsee tutkimaan tuhopolttojen sarjaa, joista viimeisimmässä on menehtynyt  tuntematon henkilö. Oliko hän palaneessa toimistorakennuksessa työskennellyt konttoripäällikkö vai aivan joku muu? Oikeuspatologilla on oma mielipiteensä asiasta. Björk ja hänen kengänkiillottaja-apurinsa Valkama etsivät tuhopolttajaa ja selvittävät, onko hän myös murhannut palaneen vainajan.

Rikosten ja isän lisäksi Karl Axel Björkiä askarruttaa sydämen asiat. Pikkuserkku Lisbet on viehättävä ja sydämellinen ja häneen on helppo kiintyä. Kihlautuako hänen kanssaan, ja jos, niin milloin...

Virpi Hämeen-Anttilan dekkarisarja paranee kirja kirjalta. Aloitusosassa henkilöitä ja tapahtumia oli runsaanpuoleisesti, mutta tässä viimeisimmässä määrä on lukijaystävällinen, vaikka juonen käänteitä siinä riittää silti kutkuttavasti. Minulle oli myös tervetulleita kirjan loppuun liitetyt kolme esseetä, jotka taustoittavat kirjan historiallista miljöötä. Yksi niistä käsittelee vuoden 1921 suojeluskuntakriisiä, jota Björk seurasi läheltä työssään sisäasiainministeri Ritavuoren kansliassa, toinen tekee selkoa prostituutiosta 1900-luvun alun Helsingissä, ja kolmas paroni tai 20-lukuisella kielellä parooni Roman von Ungern-Sternbergistä, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Hän kävi Venäjän sisällisodassa veristä ja raakaa sotaa vallankumousta vastaan. Kirjassa hänen ja Magnus Björkin isän tiet kohtasivat, tämä oli pelastanut henkensä ryhtymällä paroonin neuvonantajaksi ja tulkiksi.

Kirjailija avaa blogissaan tämän kirjan syntyvaiheita mielenkiintoisella tavalla. Ja mikä parasta, on jo keväällä aloittanut seuraavan kirjan työstämisen.

KIRJAN lainasin kirjastosta.

MUUALLA kirja on luettu ainakin blogeissa Ja kaikkea muuta, Kaisa-Reetta T, Kirjakaapin kummitus, Kirjavuori, Nuoren opettajattaren kirjablogi, 

      Virpi Hämeen-Anttila: Kuka kuolleista palaa, 348 s.
      Kustantaja: Otava 2016
      Kansi: Timo Mänttäri

Virpi Hämeen-Anttila: Käärmeitten kesä

Käärmeitten kesä alkaa siitä, mihin Yön sydän on jäätä oli pari kuukautta aikaisemmin päättynyt. Karl Axel Björk työskentelee sisäasiainministeriön virkamiehenä, mutta tapaa vapaa-ajallaan harrastaa rikosten tutkimista - vai pitäisikö sanoa sivutoimenaan, sillä hän saa siitä ainakin toisinaan rahallista korvausta? Tällä kertaa apua pyytää Idan, Björkin hyvän ystävän siskon, ystävä.

Lintulan sisarten täti on kuollut sairaskohtaukseen ja on jo haudattukin. Asiassa ei pitäisi olla mitään epäselvää, mutta toista sisaruksista oudoksuttaa terveen tädin äkillinen kuolema ja siihen liittyen tämän kummallinen testamentti. Miksi täti olisi halunnut antaa yhtään mitään pienelle Hebron-seurakunnalle tai antroposofeista eronneelle Uuden Verson Liitolle, joiden kummankaan kanssa tädillä ei tiedetty olleen mitään tekemistä? Kalle Björk saa toimeksiannon.

Pian rikkaan Alina-tädin kuolema osoittautuu myrkytykseksi, ja Björk saa poliisiystävänsä Martin Ekmanin vakuuttumaan asiasta. Rikostutkinta 1920-luvun Helsingissä on kiehtovaa puuhaa ainakin kirjallisesti. Poliisi jahtaa kieltolain rikkojia, salapoliisimme Björk taas myrkytysmurhaajaa, ja uhreja tulee useampia. Vakoilulla ja vastavakoilulla on osansa juonessa, samoin rotuopilla, jota Uuden Verson Liitto opettaa. Valepukuja ja taitavaa naamioitumista harrastaa muutkin kuin Björk ja hänen 13-vuotias apurinsa, ja Björk menee päästään pyörälle miettiessään, kuka kukin on ja kuka asustaa missäkin asunnossa. Kaiken taustalla on Suomen poliittinen kriisitilanne; hallitus, suojeluskuntajärjestö ja armeija joutuvat törmäyskurssille, ja levottomuuksien pelätään kutsuvan joukkoja rajan takaa muka rauhoittelemaan hiljattain itsenäistynyttä maata.

Luin tämän Virpi Hämeen-Anttilan 1920-luvulle sijoittuvan sarjan kakkososan aika pian ensimmäisen osan jälkeen. Sen olin kuunnellut äänikirjana, ja muun muassa siitä syystä kirjaelämys oli erilainen. Painetussa kirjassa oli Helsingin 20-luvun aikainen kartta ja artikkelit vakoilusta ja rotuopista, mikä oli plussaa. Pidin tästä kakkosesta enemmän, rikosjuoni oli kiinteämpi. Toisaalta tämän kirjan kanssa menin Björkin lailla päästäni pyörälle eri rikoskuvioiden ja valehenkilöllisyyksien verkossa, ja mielestäni kirjan henkilöjoukkoa ja juonirönsyjä olisi kannattanut karsia. Sen verran viihdyttävä kirja kuitenkin oli, että jään innolla odottelemaan muun muassa sitä, miten Björkin poliisiystävä Martti Ekman reagoi ehdotukseen yhteisen etsivätoimiston perustamisesta.


Virpi Hämeen-Anttila: Käärmeitten kesä, 351 s.
Kustantaja: Otava 2015

KIRJAN lainasin kirjastosta.

MUUALLA sitä on luettu aika monessa blogissa, mm. Kirjakaapin kummitus, jossa linkkejä muihin arvioihin, Elämä on ihanaa, Nuoren opettajattaren kirjablogi 

Kadonnutta 20-lukua etsimässä on kirjailijan blogi 20-luvusta, se taustoittaa romaaneja mukavasti.

Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä

Suomalainen salapoliisi Karl Axel Björk ratkoo rikoksia Virpi Hämeen-Anttilan 1920-luvulle sijoittuvassa  rikosromaanisarjassa. Sen aloittaa Yön sydän on jäätä, joka ilmestyi viime vuonna,mutta  jota olen vasta viime aikoina kuunnellut. Se ei sitten kuitenkaan ehtinyt blogiin asti dekkariviikolla.

Björk on siviiliammatiltaan sisäasiainministeriön virkamies, koulutukseltaan juristi ja harrastukseltaan salapoliisi. Helsingin poliisin aika menee kieltolain rikkojien metsästämiseen sen sijaan, että he pystyisivät täysillä panostamaan  henki- ja omaisuusrikosten selvittelyyn. Onneksi rikospoliisissa työskentelevällä Martti Ekmanilla on ystävänään Björk, jonka mieli kaipaa rikosten ratkaisun tuomaa jännitystä - ja joka mielellään käyttelee hankkimiaan salapoliisitaitoja, milloin vain siihen tarjoutuu tilaisuus, kuten tiirikoi lukkoja auki. Sen taidon hän oppi entiseltä murtovarkaalta työskennellessään Berliinissä suurlähetystössä.

Kesken viinan salakuljettajien väijytyksen tulee tieto, että vesitornista on löytynyt ruumis. Käy ilmi, että kuolema on ollut väkivaltainen, ja Björk pääsee mukaan tutkimuksiin. Uhri on valkoisten puolella taistellut upseeri, ja kun paikalta löytyy entisen punavangin saama matkustusasiakirja, mies pidätetään. Mutta onko hän oikea tappaja? Ennen kuin rikos selviää, löytyy toinenkin ruumis, ja Björk itse joutuu vaarallisiin tilanteisiin kerran jos toisenkin.

Hämeen-Anttila kirjoittaa sujuvasti ja viihdyttävästi. Aikaisemmin olen lukenut pari muuta hänen romaaniaan, mm. Perijät, joista olen myös pitänyt. Tässä nautin 20-luvun ajankuvasta; salakuljetuksen lisäksi poliisi ja sisäasianministeriö kantoivat huolta Kronstadtin kapinasta ja Venäjältä tulevista pakolaisista; vuoden 1918 sodan jäljiltä haavat olivat yhä verestävät ja kansa jakautunut punikkeihin ja valkoisiin; Björk törmää vakoojiin ja salaseuraan murhaajaa jäljittäessään. Juonenrönsyjä ja henkilöitä on melko lailla, mutta solmimattomat langanpätkät saanevat lisätyöstöä jatko-osassa.

Ajan Helsinki elää romaanissa vahvana. Ei ole Liisankatua, on Elisabetinkatu, ei Snellmaninkatua, vaan Nikolainkatu. Autokyyti on kalliimpaa, halvemmalla pääsee, kun ottaa hevosen ja vaunut. Ja vaatetus sitten! Björk vaikuttaa varsinaiselta keikarilta, joka käyttää huomattavasti aikaa pukeutumisensa miettimiseen, kun vie jonkun daamin kanssaan kahvilaan tai peräti illalliselle Kämppiin. Avioitumistakin 27-vuotias virkamies miettii, sillä nuoria naisia on lähipiirissä useita. Kukaan heistä ei kuitenkaan vaikuta häneen yhtä huumaavasti kuin eräs tietty tumma kaunotar, mutta hänen kanssaan on pidettävä pää kylmänä. Naissuhteet jäivät sellaiseen vaiheeseen, että jatkoa on varmasti luvassa.

Yön sydän on jäätä oli sellainen aloitus ja jäi sen verran kutkuttamaan, että ilman muuta aion lukea jatkoa sille. Onneksi ei tarvitse kauan odotella: kakkososa Käärmeitten kesä on jo ilmestynyt. (Päivitys: Linkki Käärmeitten kesään.)

*** *** ***

Toivottavasti kirjan nimi ei ole enne juhannuksen säästä. Mutta jos vaikka sataisi, ainahan voi käpertyä johonkin sopivaan paikkaan kirjan kanssa.

Oikein tunnelmallista ja valoisaa keskikesän juhlaa!

*** *** ***

Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä, äänikirja
Kustantaja: Otava 2014 (alkuperäinen paperikirja 2014)
Lukija: Kari Ketonen, 10 CD-levyä, 11 h 40 min

ÄÄNIKIRJAN lainasin kirjastosta.

MUUALLA: mm. Kaisa-Reetta T, Kirjainten virrassa, Kirsin kirjanurkka, Eniten minua kiinnostaa tie, HS

HAASTE: Kotimaista kirjallisuutta futiskaupungeista: Helsinki/HJK