Näytetään tekstit, joissa on tunniste Chile. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Chile. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja

Chileläinen kaivoskylä, jossa louhitaan salpietaria. Köyhistäkin köyhempiä kaivostyöläisiä ja heidän perheidensä asuttamia peltihökkeleitä. Köyhän perheen tytär María Margarita, josta tulee elokuvankertoja.


Näistä aineksista chileläinen kirjailija Hernán Rivera Letelier rakentaa pienoisromaaninsa Elokuvankertoja. Kaivostyöläisen perheen elämä on vaatimatonta ja työntäyteistä. Aivan erityisen kovaa siitä tulee, kun isä halvaantuu ja äiti sen takia jättää miehensä ja viisi lastaan. Perheen pään ja lasten on tultava toimeen vaatimattomalla sairaseläkkeellä.

Yksi intohimo isällä on viinin lisäksi: elokuvat. Terveinä työnteon päivinä koko perhe pääsi elokuviin viikonloppuisin. Nyt kolikot on säästettävä eläkkeestä, joka ei riitä edes ruokaan. Isä kilpailuttaa viisi lastaan: lähettää heidät kunkin vuorollaan elokuviin ja laittaa nämä kertomaan elokuvan muulle perheelle jälkeenpäin. Kaikki ovat hämmästyneitä siitä, että nuorin heistä ja vielä tyttö, María Margarita, voittaa kisan. Näin ainoasta tytöstä, jolle isä olisi halunnut antaa nimeksi Marilyn, tulee elokuvien kertoja.

María Margarita eläytyy kertomiseensa todellisen taiteilijan tavoin, harjoittelee äänenkäyttöä ja eleitä, hankkii rekvisiittaa ja pukeutuu kuhunkin osaan sopivasti. Perhe on ihastuksissaan, sillä joskus elokuva on kerrottuna parempi kuin nähtynä. Sana leviää, esityksiä tulee kuulemaan naapureita, sitten muita kyläläisiä. Jonkun satunnainen toteamus avaa perheen silmät. Tosiaan, hehän voivat kerätä pienen pääsymaksun yleisöltään.

Rivera Letelier kertoo viehättävästi nuoren tytön innostumisesta ja tietoisesta itsensä kehittämisestä elokuvien tuntijaksi ja kertoja-näyttelijäksi. Hän, tyttö, osaa jotain, mitä kukaan muu ei kylässä osaa. Joskus esityksen jälkeen yleisö taputtaa hänet esiin kolme kertaa.

Elokuvankertoja ei ole kuitenkaan pelkkä kaunis ja viehkeä satu, se on liiankin realistinen köyhälle, teini-ikäiselle tyttölapselle, jonka isä kuolee ja jonka yleisön televisio vie. Maan poliittisten myllerrysten keskellä koko kaivoskylä muuttuu aavekaupungiksi. Kirjan loppupuoli on varsin surullinen, mutta kerronnan hienoutta ja tarinan - ja elokuvien! -  taikaa se ei vähennä.

Uskoisin, että elokuvaharrastajalle kirja on erityisen kiinnostava, sen sivuilla vilahtaa tunnettuja filmejä ja näyttelijöitä Ben Hurista lännen elokuviin ja Marilyn Monroesta Charlie Chapliniin. Meksikolaiset ja muut espanjankieliset filmit ovat minulle tuntemattomia, vaikka ovatkin María Margaritan isän lempielokuvia.

              Hernán Rivera LetelierElokuvankertoja133 s
              Kustantaja: Siltala 2012
              Alkuperäinen: La contadora de películas 2009 ; Suomentaja: Terttu Virta
              Kannen kuva: Wil Immink Design ja Getty Images

KIRJA on oma ostos kirjamessuilta.
MUUALLA se on luettu esimerkiksi blogeissa Sinisen linnan kirjasto ja Tarukirja (jossa lisää linkkejä)
HAASTEET: Kirjalla osallistun Kuukauden kieli -haasteeseen, jossa lokakuun kieli oli espanja.

tiistai 30. lokakuuta 2018

Pablo Neruda: Maremoto

Pablo Nerudan viimeinen hänen elinaikanaan julkaistu runokokoelma on saanut nimensä tsunamin mukaan - Maremoto on espanjaa ja tarkoittaa tsunamia. Kirja on merellinen, välillä myrskyisä ja välillä auringonkilossa aaltoileva. Pienikokoisen teoksen sivuja kansoittavat runoissa ja kuvissa erilaiset meren elävät.

Merilevä, merisiili, merietana, hylje, taskurapu, mustekala. Siinä muutaman runon nimi ja merellinen olio, joista Pablo Neruda on säkeitään kirjoittanut.

Kokoelman inspiroi ruotsalaisen taiteilijan  Karin Hjertonssonin puukaiverrus. Taiteilija oli Ruotsin lähetystössä työskentelevän miehensä kanssa vierailulla Nerudan huvilassa Isla Negrassa Chilen rannikolla. Pablo Neruda näki hänen kaivertavan puupalaa ja ehdotti: "Etkö voisi tehdä puukaiverruksia erilaisista eläimistä ja tavaroista, jotka huuhtoutuvat rannalle. Minä kirjoitan sitten niistä runoja." Näin tapahtui.

          Sannan tyhjät kotilot areenalla
          jonka vesi hylkäsi kun lähti tiehensä,
          mennessään meren matkoihin,
          kulkiessaan toiseen syliin.
                                     (Runosta "Kotilot")

Lähes jokaista runoa kuten kanttakin kuvittaa Karin Hjertonssonin tekemä puukaiverrus. Säkeet ovat vähäeleisiä, joskus hurjia, niistä välittyy viehtymys merenalaiseen maailmaan ja niissä voi aistia suolaisen meren, hiekan ja tuulen.

                    Etana odottaa tuulessa
                    meren valon kosketuksessa:
                    hän haluaa mustan äänen
                    joka täyttää kaikki ilmansuunnat
                    kuin vallanpitäjien vaikeneminen,
                    niin kuin koulukirjojen Jumalan pasuuna:
                                                (Runosta "Merietana")

Runoista löytyy yhtymäkohtia ihmisten asuttamaan maailmaan. Kääntäjä Timo Malmi kertoo esipuheessaan tsunamista, joka tuhosi Valparaison kaupungin vuonna 1904, Nerudan syntymävuotena. (Oikeasti Valparaiso tuhoutui 1906.) Kirjailija on kirjoittanut elämäkerrassaan, että maanjäristyksen ja tsunamin pelko on kauhun terälehti, joka elää Chilen kaupunkien sydäntä vasten painautuneena. Runojen myrskyssä ja tsunamissa olisi houkuttelevaa nähdä myös se Chilen poliittinen aaltoilu, johon Neruda vuosien ajan osallistui muiden muassa Salvador Allenden tukijana. Sotilasvallankumouksen tuhoisa tsunami hukutti liikehdinnän alleen vuonna 1973. Neruda kuoli vain 12 päivää sen jälkeen. Mutta ehkä tällaiset tulkinnat Maremoton luontorunoista ovat liian kaukaa haettuja.
                    ...
                    syytökseni, alistumiseni
                    tuulen käskyyn:
                    leuhuavin liikkein
                    ja jodipuvussa
                    selviän vedessä, suolassa
                    ja niiltä, jotka kalastavat.
                                                (Runosta "Merilevä")

Maremoto julkaistiin 1970. Pablo Neruda (1904-1973) sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1971. Nuorena miehenä hän kirjoitti runoutta, poliittisesti aktiivisina vuosina suurin osan hänen julkaisuistaan oli poliittisia. Suomentaja Timo Malmi on kirjoittanut teoksen esipuheessa kokoelman synnystä ja Nerudan hautajaisjuhlasta sekä jälkisanoissa vierailustaan Isla Negraan, jossa sijaitsi runoilijan koti. Hänen kuolemansa jälkeen se poltettiin, mutta myöhemmin uudelleen rakennetussa talossa on nyt kotimuseo. Malmin kirjoitukset taustoittavat kokoelmaa mukavasti.

              Pablo Neruda: Maremoto64 s
              Kustantaja: Palladium Kirjat 2013
              Alkuperäinen: Maremoto 1970 ; Suomentaja: Timo Malmi
              Kuvat: Karin Oldfelt Hjertonsson

KIRJA on kirjastolaina. MUUALLA: Kirjoja ja kakkuja, Sheferijm, Tuli & Savu.

HAASTEET: Kirjoja ulapalta - merellinen lukuhaaste, Kuukauden kieli (lokakuussa espanja) ja Runohaaste.