Erehdys on yhden päivän tai oikeastaan yhden illan romaani, jossa kaikki tuntuu menevän pahaenteisen huonosti. Ikääntyvä kirjailija matkustaa kirjaston kirjailijailtaan jollekin nimettömäksi jäävälle paikkakunnalle. Hän on merkillisen haluton ja jopa ärtyinen ajatellessaan iltaa, matkalla hän pelästyy pahanpäiväisesti, eikä kirjastovirkailijan tyly vastaanotto perillä paranna hänen tuultaan.
Kirjailija lukee katkelmia kirjoistaan illan aikana. Hänen synkeä olonsa tuntuu tarttuvan hänen yleisöönsä. Jos kirjailija lukee tekstejään innottomasti, osa yleisöstä suhtautuu häneen suorastaan vihamielisesti. Vai onko se vain kirjailijan mielikuvitusta?
Iso osa Leena Krohnin romaanista koostuu kirjailijan lukemista teoskatkelmista. Ne ovat novelleja eri kokoelmista tai romaanin katkelmia, ja jokaisessa on oma, mystinenkin, virityksensä. Lukijana jään niitä ajattelemaan, makustelemaan. Tilaisuuden kuulijoiden lailla haluan tietää, miten ne jatkuvat katkelman jälkeen.
Pahantuulisuus, vihamielisyys tarttuu ja karttuu. Ilta päättyy, ja niin kirjailija kuin hänen yleisönsäkin ovat tyytymättömiä. Silti mikään ei valmista lukijaa kirjan lopun yllätykseen. Vai olisiko siitä ollut viitteitä jo aikaisemmin. Varmasti oli. Kirja täytyy lukea uudelleen, siinä riittää aineksia useampaan lukukertaan.
Erehdyksen tunnelma tihenee, vaikkei kirjassa tapahdu paljonkaan. Kieli on vivahteikasta ja kirjailijan lukemat katkelmat kiehtovia. Leena Krohn etäännyttää kirjailijansa lukijasta, edes tämän nimeä ei käytetä, vaan hän on pelkkä kirjailija E. Krohnilla on hieno, persoonallinen tyyli kirjoittaa ja tässä kirjassa rakennekin on kiintoisa, novelli- tai kertomuskokelma romaanin sisällä.
KIRJAN lainasin kirjastosta. MUUALLA Suketus toteaa kirjan luettuaan, että Leena Krohn on nero. Hän myös listaa linkkejä moniin muihin bloggauksiin.
Leena Krohn: Erehdys, 155 s.
Kustantaja: Teos 2015
Kansi: Marjaana Virta