Syksyinen piha | Puutarhakausi pakettiin

Puutarhakausi alkaa väistämättä lähestyä loppuaan, kun eletään jo syyskuun puoliväliä. Syksyn tullen iskee aina haikeus. Kesän lämpö vaihtuu syksyn kirpeyteen ja marraskuiseen kosteaan koleuteen. Pimeys ja hämärä syrjäyttävät valon. Kukkaloisto lakastuu ja lehdet leijailevat maahan. Pian värikylläisestä syksystä on jäljellä vain mustan ja harmaan sävyjä. Viimeistään tässä vaiheessa lienee selvää, että minä en todellakaan ole syksyihmisiä!  

Kylmät yöt saavat hortensian kukat punertumaan ja lehdet kellastumaan.

Rusokirsikka alkaa kääntyä ruskan puolelle.

Varjoliljan siemenkodat kypsyvät hiljalleen. 

En minä kyllä vielä 10 vuotta sitten ollut myöskään puutarhaihminen, mutta niin sitä vain ihminen muuttuu. Jokunen oppivuosi isolla puutarhatontilla maaseudun rauhassa johti siihen, että minusta sittenkin tuli pikkuriikkisen multasormi ja ehkä jopa vähän peukalotkin vihertyivät. Into vain kasvaa vuosien mittaan! Niin hauskaa kuin puutarhassa puuhailu onkin, säilytän kuitenkin kantavana teemana helppohoitoisuuden. Minun pihani pitää olla sellainen, että katastrofi ei uhkaa heti kun rouvaa ei tilapäisesti huvita nyppiä siellä yhtään mitään (sellaistakin nimittäin sattuu). Tässä yksi syy, miksi meillä ei ole esim. kasvihuonetta.  

Tänä kesänä on kyllä pihahommia tehty enemmän kuin koskaan, mm. nurmikon uudistamista ja uusi istutusallas. Se pääseekin nyt ensimmäiseen talvitestiinsä. Saa nähdä, miten kasvivalinnat onnistuivat ja mitä on keväällä jäljellä... Kesällä perustettua päivänliljapenkkiä pitäisi vielä vähän jatkaa, jotta saan hortensian alta pois siellä liian ahtaassa paikassa kasvavat päivänliljat. Ja muutama muukin idea tuohon talon edustalle on muhimassa, mutta kypsytelläänpä niitä talven yli... 

Siirtelin vähän kuunliljoja saadakseni ne yhtenäiseksi riviksi. Varjoliljat siirtyivät hortensian katveesta parempaan paikkaan kuunliljojen taakse. Taka-alalle ja kuunliljojen sekaan on myös tarkoitus istuttaa kukkasipuleita. 

Istutuksen reunaan on tulossa sammalleimua entisten jatkoksi.
Sinikatajat ja pallotuija korvasivat vuorenkilvet portaiden puoleisessa reunassa.

Erimuotoiset havut ja lehdet tekevät istutuksesta elävän.

Sinikataja on nimensä mukaisesti sinertävän sävyinen.

Jokunen tulppaaninsipuli on jo hankittuna. Onkohan niitä varmasti tarpeeksi... 

Vuorenkilpien uusi koti on tontin nurkassa. Keltaisten lehtien invaasio on jo alkanut, naapurin koivu huolehtii siitä. Penkkiin pitäisi vielä kaivaa reunakiviksi alkukesän piharemontista yli jääneitä pihatiiliä.

Keväällä esittelemäni talon edustan iso istutusalue alkoi vihdoin selkiytyä ja sen kanssa olenkin nyt askarrellut. Vuorenkilvet löysivät uuden paikan tontin kulmasta, ja tilalle hankin pienen pallotuijan ja sinikatajia. Projektin eteneminen odottaa nyt Viherpeukaloiden paketin saapumista. Ihan vaan vähäsen piti tilata täydennystä, mutta niinhän siellä on nyt tulossa lummetulppaania, ukkolaukkaa, liljoja, lumikelloja ja tähtisahramia. Näin lämpimillä säillä ei sipulikasvien istutuksella vielä ole niin kiire, mutta onhan siellä paketissa tulossa myös sammalleimuja, joilla saan tuon istutusalueen reunuksen vihdoin yhtenäiseksi. 

Syyspuuhia on vielä toki edessä. Syyslannoitukset ovat tekemättä ja haravanvarteenkin saa pian jo tarttua. Pihakuvat eivät kuitenkaan syksyn edetessä tästä enää parane, joten Kivi & Kakku laittaa nyt puutarhajuttujen osalta kirjankannet kiinni. Keväällä nähdään, mitä penkeistä nousee tämän kukkasipulivillityksen tuloksena. Jokusen kauniin ruskadetaljin saatan Instassa iloksenne jakaa, ainakin rusokirsikan syysväritys on kerrassaan hurmaava. Viimeinen kuva on näkymä keittiön ikkunasta. Hämärästä keittiöstä kuvattuna kamera vangitsi valkoiset ikkunanpuitteet mustina, mutta tallensi kuitenkin syysauringon valon kellastuvissa lehdissä. 

Värikästä syksyä!

Istutusallas

Katselin tuossa julkaistujen tekstien luetteloa parin viime kuukauden ajalta ja kyllähän nämä kirjoitukset pyörivät tasan kahdessa teemassa, mitä tuli syötyä ja mikä kukkii pihalla. Huutakaa hep, jos kyllästytte näitä samoja horsmia katselemaan... Kävin jälleen kameran kanssa ulkoilemassa ja muistin, että yksi postaus on rästissä. Nimittäin se istutusallas, jota keväällä väsäiltiin (KLIK). 

Pioni, päivänlilja, kärhö, muratti. Paljon koristekatetta.

Suoraan sanottuna, minua on alkanut koko allas hiukkasen jurppia. T'ähän on kaksi syytä, joista toisesta (tai oikeastaan molemmista) voi syyttää ihan vaan itseään. Ensinnäkin, halusin perenna-altaan enkä kesäkukka-allasta. Sehän tarkoittaa sitä, että ensimmäisenä kesänä ja varmaan vielä aika monena seuraavanakin istutus ei ole oikein minkään näköinen. Varsinkaan, kun kerrankin yritin tehdä ns. ohjeiden mukaan ja istuttaa vaan vähän ja sitten lisätä sen mukaan, miten kasvit viihtyvät ja alkavat tuuhentua. Tämän ongelman toivottavasti korjaa aika. Sillä välin tyydytään koristekatteeseen - ja ehkä muutamaan kesäkukkaan.

Muratit eli säälittävä yritys saada allas näyttämään edes joltakin. 

Päivänliljat selvisivät ihme kyllä laiminlyötyinä pari kuukautta kevätmessuilta istutukseen.
Mokomat lähtivät kasvuun niin hitaasti, että pelkäsin niiden jo kuolleen.
Nyt näyttää siltä, että viimeinenkin kahdeksasta taimesta on hengissä.

Sitten kun perennat joskus innostuvat kukkimaankin, väritys tulee olemaan vaaleanpuna-valko-violetti. Tähän on tarkoitus syksyllä lisätä sipulikukkia, kenties hyasinttia vaaleanpunaisena. Sitten olisi vuorossa kärhö vaaleanpunaisine kukkineen ja pioni, joka muistaakseni on ripauksella violettia maustettu valkoinen. Myöhemmin kesällä on sitten valkoisen ja violetin päivänliljan vuoro. Ehkä vielä jotain lisää. Gladioluksia kenties, jos ne kukkisivat päivänliljojen jälkeen? Saas nähdä, onko ensi kesänä kukkaraporttia. En ole vielä kovin luottavainen. 

Toinen asia on sitten sen altaan ympärys, joka jäi kesken. Edelleen siitä puuttuu kuorma kiviä ja hiekka paistaa montun pohjalta. Ja ihan vaan siksi, että ei nyt ole ollut tähän oikein inspiraatiota ja kaikki muu puuha on kivempaa. Ehkä tämä vielä joskus valmistuu. Aaarghhh. 

Näissä oloissa ei pitäisi varmaankaan miettiä yhtään uutta projektia, kuten esim. vuorenkilpien siirtoa uuteen penkkiin tontin nurkkaan. Tai uuden päivänliljapenkin perustamista sisäänkäynnin eteen. Tai vanhan päivänliljapenkin laajentamista. 

Ynnä muuta. 

Ynnä muuta. 

Ynnä muuta. 

Kumpaan ihmisrotuun tunnistat itsesi kuuluvaksi? Miljoona suunnitelmaa, joista vain murto-osa toteutuu ja niistäkin osa jää kesken? Vai hommat loppuun viimeistellysti ja siististi yhtä kyytiä ja rivakkaa tahtia? 

What a difference a lawn makes

Muistatteko keväältä ne ankeat multakuvat?

Jotain hyötyä sateisesta kesästä: Nurmikko on saanut riittävästi vettä ja piha on enää hiukkasen laikukas. Ehkä ne loputkin siemenet vielä itävät. Joka tapauksessa nurtsi on vihdoinkin leikattu ensimmäistä kertaa ja piha alkaa näyttää vihreältä. Wuhuu! 

Tässä vaiheessa kesää kukintavuorossa ovat kurjenmiekat, juhannusruusu ja suikerotuhkapensas, sekä akileijat, sammalleimu ja ruohosipuli. Päivänliljoista olen vähän huolissani, niissä ei nimittäin näy juurikaan nuppuja. Jakohommia on siis edessä, josko siitä sitten virkoaisivat ensi kesänä kukkimaan. 

Yksi keltainen kurjenmiekka on eksynyt etupihan isoon penkkiin.
Taidanpa siirtää sen toiseen penkkiin keltaisten päivänliljojen seuraksi. 

Violetit kurjenmiekat availevat kukkiaan... 

...mutta rankkasade ei näille herkille kaunottarille sovi. 

Suikerotuhkapensas on valkoisenaan kukkia. 

Tätä kasvia ei leikkaaminen todellakaan häiritse. 

Valkoisessa akileijassa on kauniit kerrotut kukat.

Ruohosipuli kukkii runsaasti, satoakin on enemmän kuin tämä perhe kykenee kuluttamaan.

Juhannusruusun kukinta oli nopeasti ohi. Terälehdet varisivat melkein heti kukkien puhjettua,
ei tainnut kesäsade oikein miellyttää ruusua. 

Salaatti kasvaa ilahduttavaa vauhtia.

Rucola villiintyi viikossa pienistä nysistä täydeksi viidakoksi.

Seuraavaksi taitaa sitten olla tulossa rucolareseptejä...  On nämä puutarhahommat vaan kummallisia, pikkusormen kun antaa niin koko käsihän siinä sitten menee ;)

Kasvitunnistusta kivikkopenkissä

Pääsisäänkäyntimme on ilta-aurinkoon päin, eli suurimman osan päivästä varjon puolella. Pääsisäänkäynnin edessä on iso kivikkoinen istutusalue, jonka kuningattarena loistaa aiemmin kuvissa näkynyt rusokirsikka. Istutusalue on kovin sekalaisen tuntuinen, erilaisia puita ja kasveja on paljon. Tämä alue onkin ollut minulle jatkuvan pohdinnan aihe. Mitä teen sille vai teenkö mitään? Annanko rehottaa sellaisenaan vai lähdenkö vaihtelemaan kasveja? 

Tehdäänpä kierros istutusalueen ympäri. Pihalta päin katsottuna sateenvarjojalava sekä isot havut eli kataja ja tuijat katkaisevat näkymän ylös rinteeseen. 

Kivikossa kasvaa mm. kaukasianpitkäpalkoa, jotain matalaa havua, mehikasveja ja näin keväisin tulppaaneita. Mikähän lienee tämä suorastaan neonpunainen tulppaani? Kivikon vieresssä olevan kiveyksen raoissa saa sammal rehottaa. Kesällä aluetta jatketaan ruukkuistutuksilla, verililjapuut odottavat vielä ruukkuihinsa jotain rönsyävää seuralaista.  

Alue on joka suunnasta vähän eri näköinen. Alhaalta eli portaista katsottuna näkymää hallitsevat kääpiövuorimännyt, isoksi kasvaneet tuijat sekä tietysti kirsikkapuu. Edellisten kuvien kivikko jää siis tässä seuraavassa kuvassa  vasemmalle. Aluetta peittää lähes kauttaaltaan suikerotuhkapensas. Kasvien tunnistuksessa minulla on vielä tehtävää, en tiedä varmaan puoliakaan pihan kasveista nimeltä...

Nyt on noustu portaat ylös. Sisäänkäynniltä päin katsottuna näkymä on taas erilainen, täällä hallitsevat perennat ja sipulikukat. Narsisseja, idänsinililjaa, päivänliljaa, akileijaa, vuorenkilpeä, sammalleimua ja särkynyt sydän on ainakin bongattu, lisäksi vielä joitakin tunnistamattomia kasveja. Tulppaaneita on ainakin kolmea erilaista, hieman matalampi hempeän punainen, yksinäinen oranssi ja vielä avautumattomat kukat, joiden pitäisi olla väriltään melko tummat. 

Sitten siirrytään tien puolelle, sillä puolella vallalla ovat pensaat. Tämä osio on koko istutusalueen ryteikköisin, varsinkin suikerotuhkapensas on kovin ahneesti ottanut tilaa. Muita pensaita en tunne nimeltä, joten jos joku niitä tunnistaa kuvista, olen kovin kiitollinen! Pinkkikukkainen pensas ei oikein halunnut tulla kuvatuksi, pitää ottaa siitä parempi kuva, kunhan kukat ovat auki. Jos sille sitten löytyisi nimikin. Viimeisen veikkaisin olevan joku angervo, siinä on muistaakseni ruusunpunaiset kukat loppukesästä. 

Ympäri käydään yhteen tullaan. Kierroksen päättää sateenvarjojalava, joka alkaa saada lehtiverhoa yllensä. 

Mitä sinä tekisit tällaiselle sekamelskalle? 

Yrityksen ja erehdyksen kautta - pihallakin

Alan jo vähitellen kaivata kunnon terassikelejä. Eilen syötiin jo pikkumiehen kanssa välipalaa terassilla, hivenen hytisten tosin. Tänään sitten kaivoin kukkaliinan varastosta ja laitoin pöydän koreaksi. Hemtexin kerniliina on helppo ratkaisu terassin kesäsisustukseen, mutta valitettavasti se osoittautui tosi hankalaksi silittää. Viime kesän jälkeen liina nimittäin päätyi pesukoneeseen ja tänä aamuna silityslaudalle kaikkine ryppyineen. Eikä siitä kyllä sileää saanut ja saattoipa materiaali silittäessä vähän venyäkin. Ei kiva. Elän toivossa, että kostea sää saisi liinan vähän oikenemaan. Vielä kun ne liinan painot löytyisivät jostain jemmasta... 

Tältä pikkuterassi näyttää kesäasussaan. 

Pihalla oli tänään vuorossa sijaistoimintaa. Kun kivihommiin ei nyt ole mitään inspiraatiota, on toki hyvä kehitellä pieni sivuprojekti. Tontin nurkassa kiven juurella sijaitsee laiminlyöty kukkapenkki, johon en viime kesänä kiinnittänyt juurikaan huomiota. Jotain vihreää siellä kai kasvaa kesälläkin. Penkkiä ei oltu rajattu mitenkään, joten se päättyi epämääräisesti nurmikkoon. Nyt innostuin rajaamaan sen puisella reunuksella, jota ilokseni K-Rauta myy mustana. 

Jotta homma ei sujuisi liian helposti, ostetaan ensin se reunus hetken mielijohteesta ja sen jälkeen mitataan. Kaivelin penkin reunaan kuoppaa reunukselle ja totesin aika nopeasti, että heipparallaa. Tuli ostettua puoli metriä korkeaa mallia, mikä ei millään tavalla soittanut kelloa siellä rautakaupassa. Eihän siitä kukkapenkin reunaan ole, ellei halua huvikseen kaivella nelimetristä puolen metrin syvyistä ojaa... Lisäksi reunus oli tietysti puolet liian lyhyt. Joku välähdys siinä lapioon nojaillessa sitten tuli ja kokeilin reunusta yrttilaatikon ympärille. Ja siihen se sitten jäi. Edessä oli toki toinen reissu rautakauppaan, että sain korkeaa reunusta lisää ja sen verran tuuri kävi, että matalampaakin reunusta oli mustana.

Että loppu hyvin, kaikki hyvin. Lavakaulukset maastoutuvat nyt maisemaan huomattavasti paremmin ja kukkapenkkikin sai kummasti ryhtiä! 

Kukkapenkin reunaan on keräilty piharevohkan yhteydessä löytyneitä kiviä. Penkistä löytyy ainakin krookuksia, helmihyasintteja, narsisseja, ruusupensas (ehdonalaisessa), vuorenkilpeä ja syreeni. Jotain täytettä siihen vielä tarvitaan. Yrttilaatikossa rehottaa yksinään ruohosipuli. Perjantaina istutin siihen sidesalaattia ja rucolaa, niiden satoa saa vielä hetken odotella. Nurtsia en viitsi edes mainita. Se on nyt etupihalta niin moneen kertaan yliravattu, että mahtaako siihen mitään koskaan kasvaakaan. 

Ja koska ideoita pitää aina olla vähän enemmän kuin toteutuneita ideoita, olen nyt iskenyt silmäni liuskekiviin. Niistä tulisi aika kiva polku kiveyksen reunalta yrttilaatikolle, vai mitä? 

Leppoisaa lauantaita! 

Kukkiva piha, keväinen versio

Pihahommat ovat siinä pisteessä, että pihalle on levitetty 12 kuutiota multaa ja nurmikko on kylvetty. Näkymä on siis suurelta osin melko musta. Elän toivossa, että jossain vaiheessa alkaisi vihertääkin. Kivihommista myöhemmin lisää, se projekti on nyt istutusaltaan valmistuttua hiukan ollut jäissä. 

Naapuriin on tulossa uusi paritalo, mikä on tarkoittanut melkoista ryminää tontin rajalla. Kaivinkoneita, räjäytyksiä, kaivantoja jne on ollut ilonamme viimeiset kaksi viikkoa, nyt alkaa toivottavasti vähän rauhoittua siltä osin. Rytinä ja pölinä on osunut juuri tuohon pääsisäänkäyntimme ja ilta-aurinkoterassimme eteen, joten terassia ei ole vielä laitettu kesäkuntoon. Terassin edessä oleva kukkapenkki ei onneksi ole remppakohteena, joten sen kukkaloistosta on sentään saatu nauttia muun pihan ollessa mitä on. 

Tässä muutama ilta-aurinkoinen kuva keväiseltä etupihalta: 

Rusokirsikka hurmaa keväällä vaaleanpunaisilla kukillaan ja syksyllä leiskuvan punaisella ruskavärityksellään.

Blogien lukeminen kannattaa. Tämä tuntematon kaunokainen sai nimen, kun törmäsin siihen Hernepensaskujanne - blogissa. Ikivihreä kivikkokasvi  on nimeltään kaukasianpitkäpalko ja se tulvahtaa keväisin täyteen valkoisia kukkia. 

Vuorenkilpi on myös puhkeamassa kukkaan. Vuorenkilpi ei kuulu suosikkeihini ja olen sille ollut antamassa lähtöpassit parikin kertaa, mutta vaaleanpunaisten kukkien noustessa sydämeni heltyy ja siinä se kukkapenkin kulmalla edelleen on.

Etupihan istutusalue on iso ja hiukan sekalainen. Sateenvarjojalava on vielä varsin vaatimattoman
näköinen, mutta kesällä se on näyttävä tummassa vehreydessään. Tulppaaneja nousee maasta puun juurella. 

Nämä männyt... Saatan seuraavaksi kirjoitella siitä, miten kaivetaan vuorimänty (tms) ylös penkistä.
Epämääräinen rohjake, tilalle on suunnitteilla matalampia havuja. Kuvassa näkyy myös suikerotuhkapensas,
jota pitää taas kurittaa. Muuten se valtaa koko alueen pitkillä oksillaan.