Sarja jatkuu..

 

Nimittäin sarjani ”Kasseja ja pussukoita”

jatkuu vielä. 

Niin kauan kuin kangasta vain riittää. 

Yläkuvassa toinen kassi, vuorikankaana vanha lakana

ja kassin hihnat varastosta löytynyttä

käyttämättä jäänyttä maton kanttausnauhaa.

Aika oli sille tehnyt tehtävänsä

eli vaalennut taitekohta, jonka takia sitä

ei olisi kehdannut kuitenkaan maton päähän ommella.

Nyt siitä sai leikata sopivia pätkiä

ja heittää pois vaalenneet osat.

Eilen syntyi tyttärentyttärelle jumppakassi.

Reppuna sitä voi myös käyttää.

Narua hihnoihin löytyi varastosta

joten tällekään hintaa ei tullut juuri ollenkaan.

Tänään ompelukoneen uumenista putkahti essu.

Kangas on vanhaa pöytäliinaa.

Vaihdoin keittiön pöydän pyöreään malliin

joten joistain pöytäliinoista pätkäisen neliskanttisen 

osan uudelle pöydälle ja lopusta saa sitten vaikka mitä.

Onkohan ko. pöytäliina jäänyt käyttämättä

sen takia etten ole saanut sitä silitettyä sileäksi.

Mene ja tiedä, tai ainakin muistele.

Joka tapauksessa se on jonkin kuvalehden 

lukijalahjaksi saamani Finlaysonin pöytäliina.

Minusta tämän valmistajan tuotteiden laatu on 

 huonontunut vuodetekstiileissä ja näissä pöytäliinoissa ainakin.

Ihmekös tuo kun ne nykyään valmistetaan ulkomailla.

Nyt sanon tähän loppuun:

ennen oli kaikki paremmin.

Tai ainakin melkein.

Leppoisaa marraskuuta kaikille! 🕯️🧣☔️☕️🍯📚