Peltoja pilvien alla

Elokuu on valokuvauksellisesti vähän vaikea kuukausi 

mutta syyskuusta tykkään. 

Silloin luonnossa alkaa olla runsaasti ihania värejä 

ja aurinkokin paistaa paljon lempeämmin. 

Kuvailin jossakin Vantaan ja Nurmijärven rajamailla.

Pellon pientareilla

Iltahetken tunnelmia pellon pientareilta ... 

 ja sitten laskemaan lampaita ...

Runoja ja maisemia

Jokainen toiselle täällä 
voi olla lohduksi. 
Pieninkin vuorollaan näyttää 
tietä, kuin enkeli. 
Haurainkin sisällään kantaa 
kykyä rakastaa. 
Kukaan ei yksin kulje. 
Yhteinen on tämä maa.

Jokainen toiselle täällä 
voi olla tukipuu. 
Hyvyyden voimasta hiljaa 
ihmeitä tapahtuu. 
Outo ja yksinäinen 
kutsutaan yhteyteen. 
Pienikin rohkaisun sana 
kantaa voi huomiseen. 

(Anna-Mari Kaskinen) 

Laitan näiden peltokuvien kaveriksi tämän kauniin ja ajatuksia herättävän runon. 

Hyvää viikonloppua!

Sykähdyttävä syksy

Onkohan syksy kiehtovin vuodenaika? 
Laskevan auringon valo kultaa maiseman niin kauniisti 
ja taivas hehkuu monin ihanin värein. 

Toisinaan taas salaperäinen sumu hiipii pelloille kuin varkain 

ja kietoo kaiken pehmeään valkoiseen harsoonsa.

Kesän lopussa

Kesä alkaa olla jo ihan lopussa. 

Vielä on vähän lämmintä ja aurinkokin paistaa. 

Mutta ajatukset kääntyvät jo väistämättä syksyn suuntaan.

Mukaviin syksyisiin puuhiin ja suunnitelmiin. 
Myös talven varalle varustautumiseen.

Hyvää uuden viikon alkua!

Ihmeellinen luonto

Peltomaisemat kylpivät elokuisen ilta-auringon valossa 

kun muuan petolintu alkoi saalistuskierroksen. 

Se lensi kärsivällisesti kierrellen ja kaarrellen keltaisena hehkuvan pellon yllä 

etsien pahaa aavistamatonta pikkueläintä. 

Langalla istuvat kottaraiset eivät siitä piitanneet, eikä se välittänyt niistä.

Petolintu jäi yhä kiertelemään saaliin toivossa 

kun tämä satunnainen ohikulkija jatkoi matkaansa kotiin päin.

Olisi vaan pitänyt äkkiä vaihtaa pidempi objektiivi kameraan, 

niin ehkä linnun olisi sitten voinut tunnistaakin. 

Nyt jäi lajinmääritys ihan arvailun varaan.