Toukokuun tunnelmia

 Tässä runossa kerrotaan keväästä niin kauniisti, 

että haluan laittaa sen tähän.

Lehdet helisevät, 

metsä karkeloi. 

Kaikkialla kevät 

säteilee ja soi. 

Nousi roudan alta 

vallankumous. 

Alkoi ilon valta, 

kevään lumous. 

Ihmeellinen ääni 

metsän sylistä 

valtaa koko pääni, 

kutsuu: Ylistä! 

(A-M Kaskinen)

Koivun oksat

Onpa ollut hurja tuuli tänään. 

Aamulla herätessä ihmettelin kummallista ujeltavaa ääntä. 

Mutta nyt on jo hiljentynyt. Sataa vaan.

Tässä on kaksi erilaista kuvaa samasta koivusta. 

Oli niin hauskasti väärän vänkyrät oksat, että tuli otettua kuvia. 

Mukavaa loppuviikkoa!

Puut punaisena hehkuu

 Puut punaisena hehkuu 

verenkarvaisin, kirkkain värein 

loistavat hetken lyhyen, kiihkeän syksyn 

kuin antaen kaikkensa 

ennen väistämätöntä unohdusta. 

🍂🍁 Kaunista ruska-aikaa! 🍁🍂

Hopeapajujen varjossa

Hopeapaju, jota nykyisin myös hopeasalavaksi kutsutaan 

on mielestäni yksi kauneimmista puistamme. 

Sen lehtien viileän vaalea väritys on hurmaava

ja rungon tumma muhkuraisuus sopii hyvin kannattelemaan 

puun kaunista lehtirunsautta. 

Voisin hyvin tunnelmoida hopeapajujen varjossa vaikka kuinka kauan.

 Mukavaa uutta viikkoa! 

P.S. Kommentoinnissa on nyt jotakin vikaa. 

Täytyy yrittää aika kauan ennen kuin onnistuu 

ja joka kerta ei onnistu ollenkaan. 😕

Kesän tullen

Ulkoilin hiukan kameran kanssa pitkästä aikaa. 
Ilo ja kuvausinto on ollut tänä keväänä ihan kadoksissa.
Alkukesän kauniit kukkijat kuitenkin ilahduttavat.

Kaunista ja rauhallista kesäkuun alkua!

Kevään kutsu

Nyt tuntuu, ettei saa oikein mistään kiinni. 

Kaikki ajatukset vain harhailevat 

ja kieppuvat kuin paperinpalat tuulessa. 

Ja tuulista on ollutkin. 

Useammassakin merkityksessä. 
On kuin koko maailma olisi ihan sekaisin.

 Tulin taas lukeneeksi vähän runoja. 
Laitan yhden niistä näiden kuvien kaveriksi.

Kuuletko laulun, 

jota et enää muista? 

Kuuletko viestin 

rannoilta, metsien puista? 

Kuuletko kutsun 

sinussa heräävän kevään? 

Astutko yöstä 

aurinkoon hyväilevään?

(Anna-Mari Kaskinen)

Lokakuun lopussa

Nopeastipa ne säätilat vaihtuu. 
Juuri iloitsin kauniista ja värikkäästä ruskasta. 
Sitten tulla tupsahti lunta mutta nyt se on jo melkein sulanut pois.

 

Päivät ovat olleet niin hämäriä, että valokuvaaminen on jäänyt vähemmälle. 
Olen viettänyt enimmäkseen hiljaiseloa ja puuhastellut kotona. 

Tunnelmallista syksyn jatkoa!

Lehtisadetta

Päivät ovat niin hämäriä ja sateisia. 
Aamun valkeneminen kestää kovin pitkään. 
Tekisi mieli vain kaivautua syvemmälle peiton alle ja jatkaa unia. 
Nousta ylös vasta sitten, kun kevätaurinko kutittelee silmäluomia niin, 
ettei kerta kaikkiaan malta olla nousematta. 

Kävin katselemassa syksyn värejä eräänä sateettomana hetkenä. 
Tummat pilvet väijyivät kuitenkin koko ajan taivaalla 
ja tuuli heilutteli puista lehtiä niin, että se näytti ihan lehtisateelta.

Omenatarhassa

Aioin käydä kuvaamassa omenankukkia idyllisessä 
Malminkartanon omenatarhassa 

mutta omenapuut olivat jo lähes kaikki kukkineet. 

Voikukat sen sijaan jatkoivat kukintaansa yhä täysillä.

Alla kirsikkapuun

Pelkäsin, etten ehdi käymään Roihuvuoren Kirsikkapuistossa 

tänä keväänä mutta ehdinpä sentään. 

Oli kovin kylmä tuuli mutta onneksi aurinko vähän lämmitti.

Kirsikankukat olivat lumoavan kauniita, kuten aina.

Syyskuun aika

Syyskuu vuonna 2016 

oli punaisten auringonlaskujen ja pihlajanmarjojen. 

Sinä syksynä pihlajat olivat täynnä marjoja.

Vuoden 2017 syyskuu 

oli auringonkukkien ja lempeän värisen ruskan.

Tänä vuonna 2018 

en ole oikein päässyt syksyyn mukaan.

Juuri äsken vielä yritin kuvata kukintaansa lopettelevia kukkia.

Kesää ja lämpöä on riittänyt niin pitkälle, 

että vasta nyt olen havahtunut syksyn tuloon. 
Tuntuu pitkästä aikaa piristävältä katsella tuulessa huojuvia puita.

Olen niin kaivannut raikkaita tuulia ja sateen ropinaa.

Olen kaivannut myös talvi- eli normaaliaikaa.
Vielä jokunen viikko, niin kellot voi siirtää tunnilla taaksepäin 
ja toivottavasti siihen ne sitten saa jättääkin. 
Ei tule yhtään ikävä hyytävän kylmiä aamuja, 
joihin on pitänyt herätä ihan liian aikaisin. 

Hyvää keskiviikkoa!

Jotakin hyvin suomalaista

Olipa ihana näky tämä maitolaituri maitotonkkineen tien varressa. 

Oli ihan pakko pysähtyä ottamaan kuvia.

Tuli niin mieleen lapsuuden huolettomat kesät maalla mummolassa.

Jos olisi ollut vielä kukkia korissa siinä tonkan vieressä, 
niin olisipa ollut myös täydellinen asetelma.

Ja sitten supisuomalaista nuorta koivikkoa. 
En yhtään ihmettele, 
että koivuista lauletaan monissa lauluissa. 
Koivuilla on jotenkin runollinen olemus.