Puutarhan lintuja

Tillikujan asukit

Metsän asukit, pajulinnut, käyvät puutarhassa syömässä

Pikkuvarpusten, varpusten ja tiaisten asuntoalue

Hernekerttu

Nimestään huolimatta hernekerttu ei syö herneitä. Nimensä tämä kerttu on saanut siitä, että sen ääni muistuttaa herneiden helistämistä purkissa. Samasta syystä esimerkiksi Saksassa hernekerttua kutsutaan helistinkertuksi, Klappergrasmücke. Hernekertut eivät siis syö herneitä, vaan ne syövät hyönteisiä, ja kyllä niille myös marjatkin, ainakin loppukesästä, kelpaavat.

Hernekerttu (Sylvia curruca/Lesser Whitethroat, eng.) ei ole isojen metsien laji. Se pesii mieluummin metsän reunoilla, puutarhoissa ja pihoissa. Pesänsä se tekee pensaaseen tai kuuseen, hyvin matalalle. Muninta alkaa toukokuun lopulla. Sekä koiras että naaras hautovat munia noin 12 vuorokautta. Hernekertut saattavat tehdä kaksikin poikuetta kesän aikana.

Suomessa hernekertut ovat erittäin yleisiä. Niiden ääni kuuluu keväisin ja kesäisin puutarhoissa. Elokuun ja syyskuun aikana hernekertut lentävät kohden Afrikkaa, jopa Saharan eteläpuolelle, sekä Arabiaan ja Intiaan – tullakseen sitten taas takaisin toukokuusta alkaen, Suomeenkin. Hernekerttu on yleinen laji kutakuinkin koko Euroopassa.

Kuvat hernekertusta otin 21.8. ikkunan lävitse Kotiniemen siirtolapuutarhalla Lahdessa.

Kesän tultua

Hernekerttuja (Sylvia curruca/Lesser Whitethroat, eng.) siellä ja täällä, paljon ja laulellen:

Kurtturuusu (Rosa rugosa):

Kesän alkua

Maaliskuussa  laitoimme linnunpönttöjä. Näyttää siltä, että  kirjosieppo (Ficedula hypoleuca/ European Pied Flycatcher) hääti eräästä pöntöstä varpuset pois. Ja, kyseinen kirjosieppopariskunta itse otti sen kodikseen.

Kirjosieppo naaras on mielestäni kauniimpi kuin koiras:

Alla olevaa pientä lintua en varmaksi tunnista. Ajattelisin sen olevan hernekerttu, mutta en ole varma. Se on tosi vikkelä, eikä istu kauan samassa paikassa. Näin sen lentävän kahden vierekkäisen omenapuun väliä lentoradassa, joka muodosti kuin keinun keinunta liikkeen. Siinä se ”keinui” lentäen kahden puun väliä ja lauloi koko ajan samalla. Kun se viimein pysähtyi puunoksalle, nappasin tämän kuvan ikkunan lävitse:

Viherpeipot (Carduelis chloris/European Greenfinch) pitävät kurtturuusuista. Voivat ne pitää muistakin ruusuista, mutta kurtturuusut ovat niille aivan must-juttu. Eri lintulajien nokat voivat olla kovin erilaisia. Lintulajien nokat ovat kehittyneet sellaisiksi, että niillä olisi mahdollisimman hyvä hankkia ruokaa, ja hyvä käsitellä ja kuljettaa ruokaa. Viherpeippojen nokka on komea siemensyöjän nokka.

Tiltaltit laulavat, ihan lähellä, aamusta iltaan tiltalt-lauluaan. Vielä, tänä vuonna, en ole onnistunut kuvaamaan tiltalttia omenapuussa. Tiltalttia odotellessa, kuva luumupuusta: