Puolipilvistä - Partly cloudy

English below

Menneinä kevätviikkoina on tullut otettua aamuisin valokuvia linnuista. Kuvia on kertynyt, enkä ehdi niitä postata blogiini. Postaan myöhemmin.

Sinisorsa/Mallard

Tässä muutamia kuvia eiliseltä reissulta Suomenojalla. Ehdottomasti paras havis sieltä oli liejukana. Siitähän ei minulla ole yhtään kunnollista kuvaa.

Tukkasotka/Tufted Duck

Sää oli puolipilvinen, ts. välillä aurinko paistoi täydeltä ja välillä oli hämärää - kuvaamisen kannalta haasteellista. Kuvat saa isommaksi klikkaamalla kuvaa.

Söpö telkänpoikanen oli eksynyt väärään seuraan.

 

The cute chick of Goldeneye was lost in the wrong company.

 

Lapasorsa/Northern Shoveler

 

 

 

Harmaasorsa/Gadwall

 

In the past spring weeks, I have taken photos of birds in the mornings. There are a lot of photos and I don’t have time to post them on my blog. I'll post photos later.

Here are some photos I took yesterday at Suomenoja. Definitely the best sighting from there was a Common Moorhen. I don't have any good photo of that.

The weather was partly cloudy, i.e. sometimes the sun was shining full and sometimes it was dim - challenging to shoot  photos.

Linking to

Saturday's Critters

Thank you Eileen

Varhain aamulla - Early morning

 English below

Olen tällä viikolla useana aamuna herännyt jo yöllä klo neljältä. Ennen viittä olen mennyt lintuilemaan. Viikin luonnonsuojelualueella lenkkeilijät ja pyöräilijät aloittavat hieman ennen kuutta, joten sinne on mentävä aikaisin, jotta ehtii nähdä ja kuulla lintuja, ennen kuin yleinen härdelli alkaa. Aamuyöllä ei tarvitse stressata turvaväleistä, koska ihmisiä on vähän liikkeellä.

Nämä kuvat otin keskiviikkona. Lintuja oli paljon.

Tuona aamuna mukavimmat havaintoni olivat pikkujoutsen ja heinätavi. Tässä postauksessa nyt kuvia vain lapasorsasta (Spatula clypeata). Se on hauskan näköinen lintu.

Klobbenin saaressa pesinyt merikotkapari sai kolme poikasta. Se on suuri määrä poikasia. Ensimmäisessä kuvassa on Klobben. Merikotkakin näkyy kuvassa saaren vasemmassa laidassa pesän päällä istumassa. Kyseisessä pienessä saaressa pesii merikotkan lisäksi harmaahaikaroita ja merimetsoja.Kuvan saa isommaksi klikkaamalla kuvaa.

Greylag goose and Northern Shoveler. Merihanhia ja lapasorsa.

This week I am woke up several morning at 4.00 am. Before 5.00 I’ve gone birding. You don't have to stress about safety distance in the early hours (there are no peoples so early). These are some photos I took on Wednesday in Viikki nature reserve area. There were a lot of birds. That morning my nicest sighting was a Tundra swan and Garganey. In this post are now only photos of Northern Shoveler. It is a funny looking bird.

I have written in previous post about White-tailed eagles nesting in Helsinki. Those eagles have three chicks now. That’s a lot of chicks. Usually the white-tailed eagle only gets one or two chicks.

The first photo shows Klobben’s island. White-tailed eagle can also be seen in the photo on the left side of the island sitting on the nest. In that small island are nesting also Gray herons and Great cormorants.

Linking to  Saturday's Critters

Jähmeä vuoden aloitus

English text is the bottom of Finnish text.

En ole vielä tämän vuoden puolella ottanut lintuvalokuvia. Nämä lapasorsan kuvat otin 25.8.

Lintuvuosi on alkanut hiljakseen ilman bongauksia.

Vain yleiset linnut on tullut nähtyä: talitintti, sinitintti, kuusitintti, hömötintti, varpunen, punatulkku, mustarastas, kesykyyhky, sinisorsa, varis, harakka, naakka, kanahaukka, käpytikka sekä pikkutikka ja hiiripöllö. Kaksi viimeksi mainittua eivät tietenkään niin valtavan yleisiä ole.

Linkki Stewartin isännöimään Wild Bird Wednesdayhin.

I have not yet (during January) taken photos. I took these photos of Norther Shoveler  25.8.

Birding year has begun very slowly. I’ve seen only the common birds: Great Tit, Blue Tit, Coal Tit, Willow Tit, House Sparrow, Eurasian Bullfinch, Blackbird, Domestic pigeon, Mallards, Hooded Crow, Eurasian Magpie, Western jackdaw, Northern Goshawk, Great Spotted Woodpecker, Lesser Spotted Woodpecker and Norther Hawk-owl. The latter two are not so common birds, so I am very happy that I’ve seen them.

Wild Bird Wednesday hosting by Stewart.

Kiikaroiden kevättä

Eilen näin, ja kuulin, tämän vuoden ensimmäisen satakielen. Tiklejä näkyy lähes päivittäin. Vaikuttaa kuin tiklejä (Carduelis carduelis/European Goldfinch) olisi tänä vuonna erittäin runsaasti, sillä niitä näkee vähän kaikkialla täällä pääkaupunkiseudulla. Tässä tänään kuvaamani tikluttaja:

 

Myös viherpeippoja on pitkästä aikaa runsaasti. Viherpeippokantahan romahti joku vuosi sitten niihin tarttuneen loisen tähden. Kyseinen loinen eli viherpeippojen ruoansulatuskanavissa turvottaen kurkut niin, etteivät viherpeipot enää voineet syödä. Viherpeippo ei minusta ole erityisen kaunis lintu, mutta komeahan se tavallaan on, ja voimakasrakenteinen pikkulinnuksi.

 

 

Lahdessa Alasenjärveltä lähtivät jäät 2.5. Ja, heti seuraavana päivänä näin siellä kolme härkälintuparia puuhastelemassa. Tässä kuitenkin tänään Helsingin Viikissä kuvaamani lapasorsa (Anas clypeata/Northern Shoveler):

 

Haviksia, ilman kaukoputkea, on tähän päivään mennessä kertynyt 79. Ilman kaukoputkea niitä ei kovin paljon kerrykään, mutta jatkan kiikaroimista.

Ja, punarinnat yhä laulavat:

 

 

Muutamia lintuhavaintoja Hailuodosta

Hailuodossa kaikkialla kuulee kurkien, hanhien ja kuovien ääntä. Niiden äänet ovat erottamaton osa maisemaa.

Kuovin (Numenius arquata/Curlew) pesimäkanta on vähentynyt Etelä-Suomessa, kuten myös muualla maailmassa. Kuovi on ns. silmälläpidettävä laji. Vielä se ei ole uhanalainen, mutta sen kantoja seurataan nyt erityisen tarkasti. Suurin osa maailman kuoveista pesii Euroopassa ja noin joka viides EU:ssa pesivät kuovi pesii Suomessa. Suomalaiset kuovit talvehtivat Brittein saarilla ja Länsi-Euroopassa. Toisin kuin useimmat muut lintulajit, kuovinaaras lähtee muuttomatkalle pian poikasten kuoriuduttua jo kesäkuun alkupuolella, ja koiraat jäävät huolehtimaan poikasista.

Lapasorsalla (Anas clypeata/Northern Shoveler) on suuri littana nokka, jolla se suodattaa vedestä itselleen ravintoa. Se syö monenlaisia pieneliöitä. Ison nokkansa tähden se kuuluu samaan koomisen näköisten lintujen kerhoon kuin telkkä omituisen persoonallisen pään muodon johdosta. Lapasorsan kaula on matalampi kuin muilla sorsilla.

Lapasorsa koiras on keväällä ja alkukesällä komeissa väreissään. Syksyllä se ei enää olekaan väritykseltään niin loistokas. Koiras takaapäin:

Punajalkaviklo (Tringa totanus/Common Redshank):

Veden äärellä

Lapasorsa on telkän ohella uskomattoman hauskan, ja hieman koomisenkin näköinen lintu. Sen nokka on pitkä ja edestäpäin levenevä. Ja, siitähän se on nimensäkin saanut. Ruotsiksi sen nimi on skedand eli lusikkasorsa. Sen tieteellinen nimikin on keksitty sen nokan inspiroimana: clypeata, joka viittaa kilpeen tai lusikkaan. Englanniksi se on Northern Shoveler.

Muihin puolisukeltajiin nähden lapasorsa, kuulemma, hankkii ravintonsa sangen omalaatuisesti. Lapasorsat nimittäin polkevat räpylöillään vettä ja siitä syntyneet pyörteet nostavat pintaan pikkueläimiä. Niitä lapasorsa sitten siivilöi suuhunsa litteällä nokallaan. Lapasorsakoiras on komean näköinen kesällä, kuten eilen ottamassani kuvassa, mutta syksyisin sillä on samankaltainen höyhenpuku kuin naaraallakin.

Eilen katselin vesilintuja Viikin piilokojulla. Ja, täytyy myöntää, että kun lapasorsa oli uinut kojun ohitse, minun oli kysyttävä muilta kojussa olevilta, että mikä lintu se oli. En nimittäin ollut lainkaan varma tunnistuksestani siinä kohden, yhtäkkiä. Onneksi muut tunnistavat lintuja ja kertovat mielellään.

Kaikista linnuista minulle kohokohtana olivat sangen yleiset ja kaikkialla tutut  nokikanat (Fulica atra/ Eurasian Coot, eng.). Niitä oli paljon ja ne viettivät rauhassa päiväänsä.

 Kunnes, yhtäkkiä, yksi pöyhensi itsensä.

 Ja samassa silmänräpäyksessä kolme muuta tekivät samoin.

Alkoi valtava nujakka näiden neljän kesken.

En oikein tiedä, mitä nujakassa tapahtui. Taistelivatko ne reviiristä vai kumppaneista vai parittelivatko ne? Ei tietoa, mutta upean näköistä joka tapauksessa. Lintukirjat kertovat nokikanojen olevan melko aggressiivisia, sillä koiraat käyvät keskenään reviiritaisteluja ja toisaalta molemmat puolisot ovat hyökkääviä pesän lähelle tulevia muita lintuja kohtaan.

Kun nujakka oli ohitse, ne palauttivat siipensä tavanomaiseen asentoonsa ja jatkoivat päivänsä viettoa rauhalliseen tapaansa.

Nokikanan pesinnästä Suomessa on ensimmäiset havainnot 1870-luvulta. 1900-luvun alussa se oli Etelä-Suomessa jo sangen yleinen. 1930-luvulta lähtien nokikana on ollut levittäytyneenä niille alueille, missä se nykyäänkin on. Siis, käsittääkseni, ainakin Oulun korkeudelle asti.

Nokikanojen äkillinen nujakka oli kohokohta, mutta näin minä myös  harmaahaikarankin (Ardea cinerea/ Grey Heron, eng.). Se on tämän vuoden ensimmäinen harmaahaikarani. Ja, kylläpäs se oli komea lentoon lähtiessään. Sen lentoon nouseminen tapahtui niin äkisti, etten kuvaa siitä saanut. Aiemmin en ole nähnyt harmaahaikaraa näin läheltä, vaan ainoastaan lintutorneista.

Kyhmyjoutsenet (Cygnus olor/Mute Swan, eng.) olivat ylväitä ja majesteetillisia, kuten aina. Suomenkielinen nimi viittaa joutsenen nokassa olevaan kyhmyyn. Englanninkielinen nimi puolestaan viittaa siihen, että kyhmyjoutsen ei laula tai ei ääntele juuri, ts. mute-sana viittaa kyhmyjoutsenen mykkyyteen.