Krapu 48

Kansakoulussa

Olipa kerran, niinhän ne sadut alkaa. Tämä ei ole satu vaan hajanaisia muistikuvia sisältävä muistelo. Kävin kansakoulua neljä luokkaa, alakoulun kolmen luokan opettaja oli vanhemman puoleinen Saimi rouva. Yläkoulussa oli opettajana keski-ikäinen Eino, hänellä oli omat suosikkinsa. Oli minun onneni, ettei häntä tarvinnut sietää yhtä luokkaa enempää. Koulumatka oli vain puoli kilometriä, isä piti useimmiten huolen herättämisestä, kun aamuisin olis niin nukuttanut. 60-luvulla oli lauantaitkin koulupäiviä, silloin aukesi kirjakaapin ovet. Luin varmasti kaikki satukirjat, en ehkä poikien kirjoja.  Uskoisin, etten viivytellyt kotimatkalla, kun tiesin kotona olevan kahvia ja äidin leipomaa pullaa tai ainakin karjalanpiirakoita. Samalla sain uppoutua kirjan salaisuuksiin.

Krapu 37

Sateisena iltana koputettiin oveeni, avasin oven ja sieltä ilmestyi tyttö. "Mummo, minä sain mopokortin"!! Onnittelin tietenkin vuolaasti vettä valuvaa tyttöä, taisin kaivaa kukkarostani pari pientä seteliäkin. Rahaa tarvittaisiin entistä enemmän, kun kilometrejä kertyisi.
Olin tiennyt hänen ajokokeestaan, mutten kysynyt tulosta. Tiesin tytön ilmoittavin mikäli pääsisi läpi.
Yllätys oli, että hän uskaltautui ekana päivänä kaupunkiliikenteeseen. Olihan hän tietenkin opetellut omalla pihalla mopon nippelit ja ajellut, minkä siinä mahtui.
Ei hän kauan ehtinyt sisällä viivytellä, kaverit odotteli. Katsoin ovensuusta, kun hän lähti viilettämään sateeseen omalla, ihka uudella Apriliallaan.
Mietin tuleeko ensi keväänä seuraava tyttö ilmoittamaan m-autokortistaan, jos ei mieli muutu siihen mennessä.

Krapu 14

Lapsuudenystävä

Opimme melkosen nuorina tuntemaan toisemme, olivathan kotimme näköetäisyydellä. Samaa tietä kuljimme niin kansa- kuin keskikouluunkin, viides luokka junnattiin vierekkäin.
Keskikoulun jälkeen muutin kauas kotipaikkakunnaltani, kortit ja kirjeet kulki ja käydessäni kotona näimme toisemme.
Hänestä tuli myös nuoremman tyttöni kummitäti.
Ystäväni on aina ollut järkevä ja hyvin iloinen ihminen. Minä taas synkkä ja tuulella käyvä. Yhteistä meillä lienee jonkinlainen yksin olon tarve.
Ystäväni on myös hienotunteinen ihminen, en ole koskaan pettynyt häneen. Juttumme polveilevat arkipäiväisistä vähän syvällisempiin, tietenkin vaihdamme kuulumisia yhteisistä tutuistammekin.
Toivon meille monta ystävyyden vuotta, me elämälle allergiset!

Krapu 12

Turkki

Leikin tuvan lattialla siskoilta jääneillä räsynukeilla. Ulla-Maija oli suurin, Satu ja Maria olivat vähän pienempiä. Taisin jopa hymyillä, kun supitin kuvitellen nukeille erilaiset äänet. Isä ja äitikään eivät olleet tänään saaneet vielä riitaa aikaseks.
Kyllästyin leikkimiseen ja hipsutin ensin porstuuseen ja sitten vistiin. Tiesin vistin naulakossa olevan isän turkin, isä käytti sitä pakkasella ajaessaan hevosella ja reellä työajoja. Turkin sisäpuoli oli kiharaista lampaanvillaa ja ulukopuoli paksua kangasta.Tuijottelin turkkia ja mietin sanontaa:"Tulloo kun turkin hihasta". Eipä sieltä turkin hihasta tullut mitään ja sementtilattia oli tosi kylmä, hiivin takasin sisälle.
Jäin oottamaan veljeäni koulusta, ehkä saisin lukea lukukirjaa.

Krapu 11

Torstai

Jaanalla oli toiseksi viimeinen tunti matikkaa. Vanhemmat aikoivat tänään mennä pikku veljien kanssa läheiseen kaupunkiin hakemaan remonttitarvikkeita.
Jaana oli keskustellut edellisenä iltana äitinsä kanssa uusista vaatteista. Mainoslehtisestä oli löytynyt kivoja puseroita, äiti oli luvannut käydä katselemassa niitä.
Tunti oli puoli välissä, kun oveen koputettiin, ovella seisoi rehtori ja pyysi Jaanaa toimistoonsa.
Jaanan ajatus kelasi, eihän hän ollut tehnyt mitään väärää. Vielä enemmän hän hämmästyi, kun toimistossa seisoi kaksi poliisia ja nainen.
Jaanan istuessa tuolille toinen poliisi aloitti:" Olen pahoillani, mutta minulla on ikäviä uutisia....koko perhe....rekan perävaunu." Jaanalle poliisin puhe tuli kuin sumun takaa, sitten kaikki pimeni!

Krapu 10

Kesä

Olimme taas mummolassa, Vili-serkkuni ja minä. Mummo letitti tukkaani ja laittoi isot punaiset rusetit. Halasin pikaisesti mummoa kiitokseksi ja olimme jo menossa ulos, kun mummo pyysi meitä viemään murskattuja munan kuoria kanoille. Toisesta asiasta hänen ei tarvinnut muistuttaa meitä, vanhan navetan edustalla oli linttakiviä ja niitä nostelemalla löytyi lihavia matoja, nehän maistui kanoille.
Toinen mielileikkimme oli hypellä vanhan aidan päältä alas. Sinne suuntasimme nytkin, kiipesimme aidalle ja hyppäsimme yhtä aikaa alas. Minun hyppyni oli tällä kertaa pidempi, kun Vilin jalka lipsahti ja hän putosi aidan viereen.
Mummo oli pihalla ja huusi meille:"Lyhyt oli ku kanan lento."

Krapu 9

Muistotilaisuus

Ystäväni soitti ja pyysi minua laittamaan heille kotiin äitinsä muistotilaisuutta. Kuolema ei ollut tullut yllätyksenä, olihan Hilja pitkästi yhdeksälläkymmenellä ja ollut hoivakodissa vuosia. Mielellään menin puuhastelemaan ystäväni luo, tilaisuuteen oli tulossa vain lähimmät sukulaiset.
Kattaessani kahvipöytää mietin, miten entisaikaan kutsuttiin hautajaisiin mustareunaisilla kirjeeksi käännettävillä kutsuilla. Ensimäiset hautajaiset mitkä muistan olivat isänisän eli ukkini, olin silloin 6v. Hän oli ainoa isovanhemmistani, jonka tapasin.
Oli helmikuu ja ukkini arkku oli avoinna kotipihalla. Itse hautajaisista en muista paljoakaan ja muistotilaisuudesta en mitään.
Onneksi pystyin toimimaan samalla, kun vaivuin muistoihini. Hautajaisväki kuului tulevan, kun sytytin valkoiset kynttilät herttaisesti hymyilevän vanhuksen valokuvan kahta puolta.

Krapu 8

Mökillä

Pari päivää vapaata, josko lähtisin mökille, vaikka olikin jo myöhä. Perheellämme oli mökki, jossa tarkenee kylmemmälläkin säällä. Taksi ajeli kovaa vauhtia, kuulemma oli vuoro lopussa. Jäin autosta mökkipolun varteen, tuttu polku. Sain kännykävalon avulla lukon auki, lämmin haiskahti sisältä, varmaan joku ollut vastottain täällä.
Laitoin kuistin oven takanani kiinni, kun joku tömähti mahaan. Taituin kaksin kerroin ja suustani pääsi kiljaisu.
Siskoni sähähti:"Sinäkö se oletkin?" Sähisin vastaan tietäen lasten jo nukkuvan:"Kukas muu tänne avaimella tulis?"
Pitkälle aamuyöhön meni jutellessa ja kummankin luvatessa ilmoittaa toiselle mökille tulostaan.
Seuraavana päivänä näin mahani muhkean mustelman ja vannoin siskolle kostavani harjanvarrella tökkäsyn.

Krapu 7

Vierailu

Pojallamme on Saksassa nettikaveri, nyt Gunther on tulossa vierailulle. Pimeimpään marraskuuhun tuli iloinen ja vilkas nuorimies.
Suunnittelimme retkeä 1,5 kilometrin päähän laavulle. Pojat lähtivätkin matkaan kelkalla, johon minäkin olisin mieluusti istunut. Matkalla oli mäki ja minä en tykännyt suksilla kapuamisesta. Puuskuttaessani mäen päälle tuumasin isännälle:"Nyt ois saanut olla se hissi" Vastausta ei kuulunut, mies oli jo lasketellut laavulle.
Tulet oli tehty ja makkarat paistumassa.
Makkaraa haukatessaan Gunther huokasi:"Mäkärää". Meitä hymyilytti ennakkoluuloton vieraamme, joka uskalsi kokeilla uusia sanoja. Tuuli pyöritti savua, milloin kenenkin silmille. Vuorollaan siirtyiltiin tuulen yläpuolelle, poika virnuili:"Onneks eijoo mäkäröitä". Purskahdimme nauruun, kun Gunther toisti:"Mäkärää".



100 sanaa ja sanat marraskuu, hissi ja kilometri on oltava tekstissä.