Pros&Cons

Barcelonan läheisessä Sitgesin rantakaupungissa parasta oli vuodenaikaan nähden uskomattoman upea ilma. Hellettä - varjossakin tarkeni lyhythihaisessa. Hienoa oli myös Sitgesin puhtaat ja rauhalliset hiekkarannat. MERI. Ja pari kivaa kävelyreittiä naapurikaupunkeihin.

Myös hotelli oli onnistunut. Nappasin sen jostain blogista, jota en harmikseni enää löydä. Barcelonaa tunteva nuori kertoi suosittelevansa kyseistä hotellia usein vanhemmilleen. Rantakadulla sijaitsevan Subur-hotellin (täällä) merinäköalahuoneissa hinta-laatusuhde on kohdallaan. Esteetön näkymä merelle ja auringon nousuun. Parisänkyä jäin kaipaamaan. Sivukaduille avautuvat huoneet näyttivät aika pimeiltä ja synkeiltä. Hyvä ja runsas buffee-aamiainen oli saatavilla lisämaksusta. Mummillehan aamiainen on päivän tärkein ateria tai ainakin toiseksi tärkein. Ainakin jos sen saa nauttia aamukahdeksalta ulkoterassilla. Koleasta syksystä tulevalle suomalaiselle lisäplussaa.

Barcelonassa viivähdettiin vain pari tuntia. Sykähdyttävintä oli värikäs ja sykkivä kauppahalli - Gaudit ja kauppakadut on koluttu aiemmin. Barcelonassa Ukki söi ravintola Cherissä (täällä) elämänsä parhaan tonnikalatartarin avocadopedillä maustettuna omenalla ja inkiväärillä. Sangriaa ei ehditty maistaa, mutta paikallinen cava oli hyvää ja kylmää.

Olimme matkassa maanantaiaamusta torstaiaamuun. Kolmessa päivässä ehtii paljon, usein riittävästi. Ja sopii elämäntilanteeseemme ja aikatauluihimme. Kotiin on kiva palata!

La Boqueria

Rakastamme molemmat Ukin kanssa kauppahalleja ja vihannes- ja kalatoreja. Joten ei matkaa ilman halli- ja/tai torivisiittiä. Ja Barcelonassahan se on must, vaikka hallifriikki ei olisikaan. Ydinkeskustassa oleva iso ja värikäs kauppahalli La Boqueria on yksi kaupungin lähes 40 ruokahallista (täällä). Muista ruokahalleista blogeissa on kehuttu ainakin El Bornin Sante Caterinaa ja Concepcion hallia Eixamplen alueella. Kuka kaiken ruokamäärän ostaa?

Nykyään La Boquerian hallissa on lähes 500 kojua, joissa myydään kaikkea mahdollista tuoreruokaa. Varsinkin kalatiskit ovat uskomattoman monipuolisia. Olemme Ukin kanssa käyneet hallissa kerran aikaisemmin, mutta ilmeisesti piipahdimme vain etuosassa (olikohan Mummi äksytuulella?), koska muistikuvissani halli oli paljon vaatimattomampi. Nyt halli riemastutti valikoimallaan, väreillään ja tuoreudellaan. Ihmisiäkin sopivasti. Mummihan kammoaa töniviä ja kiilaavia ihmismassoja.

Tarkoituksemme oli kävellä laitakaupungille lounaalle, mutta toisin kävi. Hallin laidalla vapautui juuri sopivasti kahdenhengen pöytä, jossa oli kutsuva sinivalkoinen pöytäliina ja mukavasti häärivät leidit. Kaiken päälle kutkuttava äyriäislista ja aitiopaikka tuijottaa ohikulkijoita. Saatiinkin ihania tuoreita kampasimpukoita, grillattuja isoja katkarapuja ja kylmää roseeta. Istuttiin ja nautittiin.

Pieni karvas maku tosin jäi laskusta. Taisi täti huijata, kun 6 kampasimpukkaa, 12 katkarapua ja 3 lasia talon roseeta maksoi yli 60 euroa. Etenkin kun seinälistan mukaan Mummi laski satsin hinnaksi noin 35 euroa. Mutta onneksi se ei pilannut hyvää tuultamme. Hymyiltiin ja kiitettiin - ilman tippiä.

Tyyntä ja tuulta

Rakastan merta - kuten olen aiemminkin todennut, ainakin täällä. Kerran pari vuodessa on päästävä merta tuijottamaan. Mieluiten valtamerta, mutta paremman puutteessa Välimerikin käy. 

Todellista valtamerta en ole saanut montaa kertaa tuijottaa. Pari kertaa Thaimaassa Intian valtamerta ja kerran 1990-luvun alussa Atlanttia, kun käytiin Ukin kanssa tervehtimässä Parasystävää, joka miehineen työskenteli pari vuotta Washingtonissa. Silloin vietimme ikimuistoisen pitkän viikonlopun heidän kolmilapsisen perheensä sekä Anna-Leenan ja Stephanin kanssa itärannikon Virginia beachilla.

Toisaalta...   Unohdan, että myös Kanarian saarten ja eteläisen Portugalin meri on Atlanttia. Ja niissähän on tullut käytyä. Merta tuijotettua ja rantakiviä kerättyä. Monella kokoonpanolla. Unohdankohan sen siksi, että ennakkoluuloisesti ajattelen, että perusturrekohteissa ei voi nähdä mitään niin jylhää ja upeaa kuin ääretön valtameri.

Taas Espanjan Sitgesissä istuin pitkiä aikoja rannalla. Ja lumoonnuin - jatkuvasti ja aina uudestaan. Aamulla auringon noustessa, päivällä siestan rauhassa ja illalla tuulen voimistuessa.

Kävelyä Sitgesissä

Tykkäämme kumpikin Ukin kanssa kävelystä ja kevyestä vaeltamisesta. Kaupunkilomilla kävelemme yleensä itsemme kipeiksi ilman kummempaa päämäärää. Joskus valitsemme matkakohteen yksinomaa vaellustarkoituksessa, jolloin päivät kuljemme kevytreput selässä etukäteen tutkittuja vaellusreittejä. Useimmiten päivämatkoja, joilta palaamme kävellen tai bussilla takaisin yöpymispaikkaamme. Näin on tehty mm. Madeiralla, Korfulla, Teneriffalla, Etelä-Ranskassa ja Italian Rapallossa. On yllättävää, miten monesta turistipaikasta löytyy upeita ja hyvin merkattuja vaellusreittejä karttoineen.

Joskus teemme loman yhteydessä yhden tai pari lyhyttä kävelypyrähdystä ympäristöön, kuten eilen Sitgesissä. Olimme netin avulla selvittäneet, että Sitgesistä kulkee merkattu polku viereiseen Vilanovan kaupunkiin. Rauhallisen, pitkän aamiaisen jälkeen lähdimme etsimään reitin alkupäätä kaunungin eteläpuolelta. Reitti on noin 7 km pitkä ja kulkee koko ajan rantaa pitkin. Helppo, vaikka kivikkoinen polku. Vastaan tuli pari muutakin kulkijaa. Useita pieniä hiekkarantoja, mutta ainakaan lokakuussa ei yhtään kuppilaa. 

Vilanovasta voi halutessaan kävellä toista kautta takaisin Sitgesiin. Me valitsimme tällä kertaa junan, joita kulkee noin puolen tunnin välein. Kiva ja karu kävelyreitti, josta meri näkyy lähes koko matkan. 

Kävely Sitgesistä Vilanovaan on merkattu sinisellä.

Camp Nou

Once in a lifetime! Kävimme tiistaina Ukin kanssa Barcelonan jalkapallostadionilla Camp Noulla katsomassa Mestareiden liigan matsin Barcelona - Ajax. Ottelu alkoi 20.45, mutta olimme - kuten moni muukin - hyvissä ajoin paikalla. Istuimme tukevasti penkeillä jo 1,5 tuntia ennen ottelun alkua. Eikä Mummi ehtinyt yhtään pitkästyä. Seurasimme hykerrellen ja silmät ymmyrkäisinä valtavan stadionin vähittäistä täyttymistä ja turistikatsojien innostusta sisääntullessa ja selfie-räiskintää.

Meillä oli erittäin hyvät paikat katetun pitkän sivun (tribuna) keskeltä toisessa katsomokerroksessa heti kutsuvierasaition takana. Saimme seurata lähietäisyydeltä fanien innostusta, kun aitiossa pyöri hollantilaisia (mm. Ajaxin ja Mancester Unitedin ex-maalivahti van der Sar) ja espanjalaisia (mm. Barcan ex-kapteeni Puyol) pelaajia sekä Katalonian pääministeri Artur Mas. Ja outo Dalai-Laman näköinen tyyppi? 

Camp Nou (avattu 1957) on Euroopan suurin jalkapallosatadion, jonne mahtuu lähes 100.000 katsojaa. Olikin yllättävää, miten rauhallisesti ja sujuvasti kaikki toimi, vaikka katsomo oli lähes täynnä. Pääsimme suoraan sisään omille paikoille ja ottelun loputtua ulos jonottamatta. Kävin kahdesti myös vessassa - ilman jonotusta! 

Olin myös yllättynyt, miten hyvin keskikatsomosta näki - koko kenttä pelaajineen oli kuin tarjottimella silmien edessä. Toki kaipasin suomalaisten urheilutoimittajien selostuksia ja telkun toistoja maaleista ja muista huippuhetkistä. Mutta kokemus oli rahan väärtti! Ja tunnistin Messin, Iniestan ja Neymarin. Ja tietenkin jo Ajaxin jaloitellessa huomasin nelosen eli Moisanderin.

Otteluhan päättyi (tietenkin) 3 - 1 Barcelonan voittoon. 

Vaikka Moisander jahtasi väliin onnistuneestikin Messiä.

Lento lämpöön

Lähdettiin kotoa 4.30, Helsinki-Vantaalta 6.15 ja saavuttiin Barcelonan lentokentälle 9.10. Kentältä jatkettiin paikallisbussilla Sitgesiin, jonne ehdittiin jo yhdentoista aikoihin. 

Mummilla hirmuinen nälkä, kun koneessa tarjottiin vain pieni kalkkunasämpylä eikä Mummin odottamaa aamiaista. Sitgesissä istuttiinkin pakaasien kanssa ensimmäiseen vastaan tulleeseen kapakkiin ja herkuteltiin  auringossa roseviinillä ja iberico-kinkulla. Ja nautittiin etelän lämmöstä. Sananmukaisesti, sillä mittari näytti jo aamupäivällä +23 astetta. Iltapäivällä jopa uitiin meressä Ukin kanssa. Onneksi oli pakattu uimapuvut mukaan, vaikka muuten ei helteeseen oltu varauduttukaan.

Sitges on 20.000 asukkaan rantakaupunki noin 35 km Barcelonasta etelään. Ihanien loivien hiekkarantojensa takia kesäsesonkina täynnä sekä espanjalaisia että ulkomaalaisia turisteja. Nyt sesongin ulkopuolella sopivan rauhallinen. Näkee jopa alkuperäisasukkeja. Ja koiria - kaikenrotuisua ja -kokoisia. Eikä yksikään hauku!