Aurinkoinen Galicia

Aamunäkymä Lontoontytön kämpästä

Mainitsin aiemmin Galician sateista (täällä), mutta me olemme viikon aikana saaneet nauttia useista aurinkoisista hetkistä ja päivistä. Lähes joka päivä olemme voineet Ukin kanssa syödä lounaan ulkona - mistä kumpikin nautimme. Ja kävellä pitkiä matkoja kaupungin loputtomia rantoja - ja kuunnella merta.

Valtameren ja vuorten väliin sijoittuvan Corunan ilman ala ja lämpötila saattavat vaihtua nopeasti. Vaikka aamupäivällä sataisi rankasti, iltapäivällä aurinko voi jo paistaa pilvettömältä taivaalta. Etukäteen on vaikea tietää, nousevatko taivaanrannassa näkyvät tummat pilvet kaupunkiin vai hajoavatko ne horisonttiin. Samoin on tuulen kanssa. Välillä tuuli pyörittää niin, että se nostattaa korkeita tyrskyjä ja vaikeuttaa pystyssä pysymistä, välillä ilma ja meri ovat yllättävän tyyniä.

La Coruna on iisi, arkinen ja ystävällinen kaupunki - kaupunki makuuni.

ja ilta...

Hallista hautausmaalle

Coruna ja sen ympäristä on paratiisi, jos rakastaa kaloja, äyriäisiä ja muita meren herkkuja. Tuoretta, edullista ja HERKULLISTA! Parasta, mitä minä olen saanut. Jättikatkarapuja, erilaisia simpukoita, mustekalaa monella tavalla ja monia ennen näkemättömiä kaloja. Tänään syötiin Santiagossa bonito de burela -nimistä tonnikalaa muistuttavaa kalaa. Parasta ikinä!

Ja pitihän meidän käydä Corunan valtavassa kauppahallissa. Se on modernisoitu - mielestäni epäonnistuneesti - joitakin vuosia sitten, mutta sen unohtaa kun uskomattoman pitkät ja leveät kalatiskit - toistasataa? myyjää - täyttyvät kymmenistä (sadoista?) tuntemattomista kaloista ja muista merenelävistä. Ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen. Ja taas törmättiin ystävälliseen pyöreäänn tätiin, jokaa hymyillen opasti meitä paikallaan hyöriviä turisteja. "Carnes, frutas", osoittaen sormellaan yläkertaan.

Kotimatkalla poikkesimme ilmeisen tunnetulla yli 200 vuotta vanhalla San Amaron hautausmaalla. Rakastan hautausmailla kiertelyä, mutta ensi kertaa törmäsin hautausmaahan joka vain ahdisti - tuli halu pois. Upealla paikalla meren rannalla, mutta liian ahdas (20 000 hautaa), liian vähän vehreää, kuihtuneita (!) tekokukkia. Hautausmaa, jonka pitkät ja kapeat käytävät muistuttuvit ennemminkin ruumishuonetta kuin hautausmaata.

Päivän saldo: elävä ja vilkas kalahalli ja hautausmaa, josta kuolleetkin karkaavat!

Cool

La Coruna, Espanja

Sateinen Galicia

Aamunäkymä Lontoontytön kämpästä

Galician maakunta Espanjan luoteiskolkassa on Euroopan sateisinta aluetta. Kesät muistuttavat Suomen lämpimiä kesiä ja talvet Lontoon sateisia kuukausia. Tuttuuden tunteesta huolimatta Lontoontyttö ei ymmärrettävästi rakasta Galician ilmastoa.

Luonto on vehreää ja kaunista - kiitos sateiden. Ja vuoristoista. Aluetta kutsutaankin vihreäksi rannikoksi (Costa verde), johon Galician lisäksi kuuluvat pohjoiset itsehallintoalueet Asturias ja Cantabria. Alueella on pitkien pyhiinvaellusreittien lisäksi useita lyhyempiä patikointireittejä, ja rannikolta löytyy lukuisia upeita luonnon muovaamia valkohiekkaisia hiekkarantoja ja surfaajien paratiiseja. Ja mummin iloksi majakoita.

Galiciassa asuu vajaa 3 miljoonaa ihmistä ja espanjan lisäksi alueen toinen virallinen kieli on galego, joka muistuttaa portugalia. Etenkin maaseudulla harva ihminen osaa englantia. Ukkikin yrittää oppia huikkaamaan hola, buenos dias ja muchos gracias. Ja tietenkin la cuenta, por favor. Kaikki tapaamamme ihmiset ovat kuitenkin olleet erittäin ystävällisiä ja elekielellä on selvitty hyvin. Gijonissa pikkuhostellin emännällä oli jopa puhesimulaattori, jonka avulla selvitimme niin parkkikellarin sijainnin kuin lähistön parhaat ruokapaikat.

Galician suurimmat kaupungit ovat sisämaan Santiago de Compostela ja rannikon satamakaupunki La Coruna. Edellinen on tunnettu Camino de Santiagon pyyhiinvaellusreitin päätepisteenä ja jälkimmäinen on Opiskelijatytön kotikaupunki - toistaiseksi.

Corunan rantabulevardin kerrostaloja lasitettuine parvekkeineen. 

Lasisten julkisivujen takia Coruna on saanut lempinimen kristallikaupunki.

Tuulen tyttö

Torre de Hercules, La Coruna

Merestä voimaa

Vajaa kaksi viikkoa sitten Lontoontyttö muutti työn perässä Atlantin rannikkokaupunkiin Luoteis-Espanjaan. Asuttuaan yli kaksi vuotta Lontoossa tyttö oppi rakastamaan kaupunkia - sen hektisyyttä, värikkyyttä ja mahdollisuuksia. Muutos pieneen perusespanjalaiseen kaupunkiin on ollut suuri. Kaikki on muuttunut - kieli, kulttuuri, ruoka, työ, ystävät...

Onneksi Tyttö äitinsä tavoin rakastaa merta - sen tyrskyjä ja tyventä, veden värin jatkuvaa vaihtelua. Ja merellistä ruokaa, joka pikkukaupungissa on tuoretta, halpaa ja hyvää "Espanjan parasta". Työtoverit osaavat hyvin englantia (vaikka puhuvatkin mieluummin espanjaa), mutta turistialueen ulkopuolisessa Espanjassa kaupoissa ja ravintoloissa englantia ymmärretään huonosti. Onneksi tällä viikolla tyttö aloittaa espanjan intensiivikurssit.

Mummi odottaa innokkaasti elämänsä ensimmäistä reissua Luoteis-Espanjaan. Kutsu on jo tullut, mutta päivämäärä on vielä sopimatta.