Välähdyksiä Granadasta

Alhambran retken (täällä) yhteydessä tutustuimme lyhyesti myös Granadan kaupunkiin. Kävelimme nopeaan tahtiin oppaan perässä Mirador Ojo de Granada -nimiseltä näköalapaikalta alas kaupungin keskustaan. Vanha keskusta levittäytyi Katedraalin ympärille, mutta komeaan kirkkoon ehdimme harmikseni tutustua vain ulkoa. Tämä Granadan monumentaalinen Katedraali rakennettiin 1500-luvun alussa aiemmin paikalla olleen moskeijan päälle. 

Sen sijaan opas vei meidät kurkistamaan lähistöllä olleeseen, pienempään Basilica de San Juan de Dios -nimiseen kirkkoon. Kurkistus kannatti, sillä 1700-luvulla rakennetussa kirkossa oli upea barokkityylinen sisustus - hämmentävän runsas ja pursuava. 

Tällä kertaa mieleenjäävin kokemus tässä 230 000 asukkaan yliopistokaupungissa oli se, kun yhdellä pääkaduista törmäsimme elokuvateatteriin, jossa suurin kyltein mainostettiin espanjan kielellä suomalaista, Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet -elokuvaa :)

Granadaan jäi vielä paljon tutustuttavaa - oikeastaan lähes kaikki :) Ehkä ensi talvena…

Juan Antonio Corredor (s.1940): Caminante (Kävelijä), 2013

Basilica de San Juan de Dios -barokkikirkon koristelua

Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet oli näyttävästi esillä :)

Kalligrafiaa ja kissoja

Tiedän tuskin mitään islamilaisesta arkkitehtuurista. Moskeijoita olen toki nähnyt, ja joissakin jopa käynyt sisällä, mutta siihen se on jäänyt. Enkä voi sanoa, että nyt tiedän paljoa enempää, mutta tiedän edes vähän.

Tiedän edes, että islamilaisissa rakennuksissa ei ole koskaan ihmisiä tai eläimiä kuvaavia maalauksia, veistoksia eikä kohokuvia - ei alttaritauluja, ei freskoja eikä ikoneja - koska islamilaisen lain mukaan ihmisten ja eläimien kuvaaminen on kielletty. Rakennuksia koristellaan lähinnä geometrisilla ja kasviaiheisilla koristekuvioilla - ornamenteilla - sekä kalligrafialla, jolloin esim seinää koristellaan kirjoittamalla siihen kaunokirjoituksella arabian kielisen Koraanin sanoja tai lauseita. 

Ornamenttien ja kalligrafien lisäksi seinissä ja katoissa on paljon muita pintakoristeita, kuten lasitettuja värillisiä laattoja ja ns stukkokoristeita. Jälkimmäinen viittaa koristeissa käytettävään materiaaliin. Stukko on eräänlaista muotoiltavaa rappausainetta, jota valmistetaan kipsistä, kalkista, hiekasta ja vedestä sekä väri- ja sideaineista. 

Näiden lisäksi islamilaisissa rakennuksissa suositaan koristeellisia rakenteita, kuten torneja, pylväitä, pilareita ja kaaria. Rakennukset saattavat olla ulkoa karuja, mutta sisältä löytyy paljon pitsikoristeita ja muuta piperrystä, mikä näkyi kauniisti myös Alhambran palatseissa. Luulen, että osa kauneudesta jäi minulta tietämättömyyttäni vielä huomaamatta…

Jos islamilainen rakennustaide oli minulle vähemmän tuttua, niin oli palatsialueella tuttuakin. Muurien välissä ja vanhan linnoituksen raunioilla liikuskeli hyvinvoivia mustia ja harmaita kissoja, joita oli kiva yrittää ikuistaa kännykkäkameran kuvaan :)

Vilvoittavaa vettä

Alhambran palatseissa (täällä) oli ainakin parikymmentä sisäpihaa ja puutarhaa, joista löytyi toinen toistaan jännempiä ja kauniimpia vesialtaita, suihkulähteitä ja kanavia. Monenkokoisina ja monenmuotoisina, tosin väliin levän vihertämänä.

Vesialtaat ja -lähteet ovat tyypillisiä Andalusian islamilaiselle arkkitehtuurille, joten muslimien entisissä palatseissa ja hallintorakennuksissa vettä virtasi, solisi ja suihkusi. Toisin kuin Fuengirolassa, jossa kaupungin kaikki suihkulähteet ja vesialtaat ovat edelleen vesipulan takia käyttökiellossa.

Kaunista katseltavaa ja herkkää kuunneltavaa. Ja kuumina kesäpäivinä varmaan vilvoittavaakin…

Sultaanien ja kiertolaisten palatsi

Tein suomalaisryhmän kanssa bussiretken Alhambran palatsiin Granadaan. Vierailin palatsialueella ensimmäisen kerran parikymmentä vuotta sitten, mistä muistan lähinnä pitsikoristeiset seinät, sirot pylvässalit ja kymmenet vesialtaat. Samoilla sanoilla kuvailisin aluetta tänäkin päivänä - ehkä kuitenkin lisäisin listaan sanan turistijonot. 

Keskittymistä näkemääni nimittäin haittasi se, että lukuisten turistien ja useiden ryhmien takia katse piti pitää tiukasti omassa opasryhmässä. Minun kiintopisteeni oli erään suomalaisnaisen kirkkaan punainen käsilaukku :) Tarkkana piti olla etenkin rakennusten sokkeloisissa sisätiloissa, joissa olisi ollut paljon yksityiskohtia, joita olisin halunnut pysähtyä tutkimaan. Toisaalta kymmenien äänekkäiden turistien ympäröimänä oli vaikea muodostaa kokonaiskuvaa näkemästään ja tunnelman rauhallinen aistiminen oli lähes mahdotonta. Toki ymmärrän, että minä en ole ainoa turisti joka haluaa nähdä historialliset palatsit ja linnoituksen. Onhan Alhambran palatsialue Espanjan suosituin nähtävyys.

Alhambran linnoituksen rakentaminen Granadan kaupungin kyljessä olevalle kukkulalle aloitettiin 700-luvulla, kun islamiuskoiset arabit (maurit) valloittivat Pyreneiden niemimaan eli nykyisen Espanjan ja Portugalin alueen. Alhambran merkittävimmät rakennukset ja rakenteet, kuten palatsit ja aluetta ympäröivä muuri, rakennettiin kuitenkin pääosin vasta viimeisen muslimihallitsijasuvun Nasridien yli 200 vuotta kestäneellä hallituskaudella (1238-1492). Parhaimmillaan 14 hehtaarin linnoitusalueella arvellaan olleen kuusi palatsia, moskeija, eläintarha ja muita rakennuksia, joihin mahtui asumaan peräti 40 000 ihmistä. 

Iberian niemimaan kristilliset kuningaskunnat alkoivat heti 800-luvulla valloittaa niemimaata pala palalta takaisin islamilaisilta. Vuoteen 1250 mennessä koko niemimaa olikin takaisin kristittyjen hallinnassa lukuunottamatta Nasridien muslimidynatsian hallitsemaa Granadan aluetta. Vasta vuonna 1492 viimeiset muslimihallitsijat karkoitettiin Granadasta ja Alhambrasta, ja katolinen kuningaspari Ferdinand (1452-1516) ja Isabella (1451-1504) asettuivat asumaan Alhambraan. 

Ferdinandin ja Isabellan jälkeen Alhambrassa asui lyhyitä aikoja vielä heidän tyttärenpoikansa Kaarle V (1500-1558). Hän aloitti rakentaa omaa palatsiaan entisten arabityylisten palatsien viereen. Projekti jäi kesken, ja tämä renesanssityylinen palatsi saatiin valmiiksi vasta museoviranomaisten toimesta 1900-luvulla. Näihin aikoihin myös arabien rakentama moskeija purettiin ja sen paikalle rakennettiin nykyinen Santa Maria de la Alhambran katolinen kirkko.

Ferdinandin, Isabellan ja Kaarlen jälkeen Alhambran palatsi- ja linnoitusalue jäi pikkuhiljaa unholaan ja se pääsi pahasti rapistumaan. Seuraavien kahden vuosisadan aikana Alhambrassa asui pääosin kiertolaisia ja rikollisia, kunnes - 1800-luvun romantiikan ajan taiteilijoiden ansiosta - tämä huikea palatsialue ikäänkuin löydettiin uudelleen. 

Euroopan merkittävin islamilaisen arkkitehtuurin kokonaisuus oli mielenkiintoista ja kaunista katseltavaa. Moni sanoisi, että ”henkeäsalpaava kokemus”. Minun henkeni ei kuitenkaan salpaantunut, mikä johtui suurelta osalta siitä, että Alhambra kiinnosti suuresti muitakin kuin minua. Ja tietty periaatteessa hyvä näin :)

Leijonapiha, jonka keskellä on 12 leijonapatsaan koristama suihkulähde.

Osa Suurlähettiläiden salia

Yksi palatsialueen lukuisista sisäpihoista

Paikalla aiemmin olleen Alcazaban linnoituksen raunioita

Myrttipensaiden reunustama myrttipiha