Hyvästit Hanialle

Kauniissa vanhassa kaupungissa riitti väriä sekä aamuisin että iltaisin.

Maukas moussaka

Kermainen, tuhti ja maukkaan mieto - eli juuri sellainen kuin oletinkin, että kreikkalaisen mamman valmistama moussaka olisi. Ohut kerros perunaa, useampi kerros munakoisoa ja kesäkurpitsaa, välissä jauhettua lampaanlihaa sekä runsaasti valkokastiketta ja juustoraastetta ja ehkä vähän tomaattikastiketta - hitaasti kypsytettynä paistoksena.

Herkuttelin moussakalla, kun Ukin kanssa kävimme viikon Hanian lomalla toistamiseen Mikion tavernassa. Ekasta kerrasta (täällä) viisastuneena Ihanaisemme halusi, että Ukki maistaa pienen palan lihaa ennen kuin hän tilaa annoksen talon jogurttilammasta. Tänään lammas kelpasi Ukillekin - oli hyvää, joskaan ei taivaallista. Eli minä taisin vetää taas pitemmän korren moussakallani.

Rentoa, kotoisaa ja kivaa - eikä tätä hyvänmielen ruokapaikkaa voi kuin suositella Hanian kävijöille.

Hotellin kissa

Tietää paikkansa - sisälle ei ole tulemista.

Lisää aamun avauksia

Haniassa parhaimpia ovat aamut. Lyhyen rantakavelyn (täällä) jälkeen istahdamme Ukin kanssa yleensä yhteen ja samaan rantakuppilaan seuraamaan kaupungin heräämistä: ”One americano with milk and one cappucino, please”.

Ennen yhdeksää olemme takaisin hotellilla, jossa kannamme aamupalan kolmannen kerroksen huoneeseemme. Ja nautimme parvekkeella valosta, auringosta, merestä ja lämmöstä. Ja tietenkin pehmeistä vaniljamunkeista ja hunajan kanssa syötävästä kreetalaisesta jogurtista - Lucia-hotellin jogurtti on erityisen herkullista.

Auringosta huolimatta kreetalaisen partsin kivilattialla ei keväällä tarkenisi ilman suomalaisia villasukkia!

Majakka kiehtoo

Olen heikkona majakoihin, joten jaksoin tuijottaa ja valokuvata Hanian hotellin parkekkeelta näkyvää 21-metristä ns. venetsialaista majakkaa useamman kerran päivässä. 

Kivimajakka on alkujaan rakennettu 1500-luvulla, ja nykymuotoonsa korjattu 1800-luvulla. Se on vanhimpia edelleen pystyssä olevia majakoita maailmassa. Majakka ei ole enää toiminnassa, ja nykyään se on suljettu myös turisteilta. Majakan juurelle pääsee kävelemään pitkää ja kapeaa kivistä rakennettua kannasta/aallonmurtajaa pitkin.

Illan hämärtyessä 

Aaltojen tuiskeessa

Mainio Mikio

Vihreäliinainen Mikio ennen ruokailijoita

Aamupaivällä lorvailimme Hanian kujilla. Ohitimme pari pientä kodikkaantuntuista perheravintolaa. Nappasin muistoksi valokuvan ja sanoin Ukille että tänne tullaan lounaalle. Onneksi palasimme hyvissä ajoin ennen yhtä, sillä kuusipöytäisen Mikion paikat täyttyivät alta aikayksikön. Eikä ihme, sillä hotellilla googlatessani huomasin että Mikio oli Tripadviserissa rankattu Hanian 8. parhaaksi ravintolaksi.

Rankkaus palautti vähän luottamustani Tripadviserin ravintolavinkkeihin, sillä Mikio oli enemmän kuin loistava - lukuunottamatta Ukin listan ulkopuolelta tilaamia grillattuja lampaanselyksiä. Kriittiselle Ukille selykset olivat ylikypsät ja vähälihaiset. Tarjoilijan tiedustellessa ”miten maistui” Ukki oli omaan tapaansa suorasanainen. Ihana tarjoilijamme oli heti samalla aaltopituudella ja sanoi välittömästi ettei veloita annoksesta ja jatkoi kertomalla ystävällisesti ja pitkään vanhempiensa pitämästä maatilasta, jossa pääosa perheravintolan raaka-aineista tuotetaan.

Mutta pienet friteeratut katkaravut olivat rapeita ja maukkaita ja kreikkalaisen salaatin sijaan tilaamamme kreetalainen salaatti tuoretta ja maustettu hyvällä öljyllä. Maksaessamme ihana tarjoilijamme kysyi ”maistuisiko tilkka rakia”, johon Ukki tokaisi - ystävällisesti tosin: ”It’s not my favorite.” Ihanaisemme oli taas mukana juonessa ja sanoi tuovansa meille sitten hunajalla maustettua rakia, mikä maistui ainakin minulle. Ja Ihanaisemme skoolasi kanssamme - tosin perusrakilla.

Mikiosta tuli välittömästi suosikkimme. Eikä yksin Ihanaisen takia!

Fried aubergine

Fried small shrimps

Kashmir or cotton?

Ukki osti oikeanpuoleisen lilanvärisen huivin Hanian kauppahallista 15 eurolla - tinkimättä. Huivi on iso ja pehmeä, eikä siinä ole tuoteselostelappua. Ystävällinen kauppias kehui huivin ihanuutta kertomalla sen olevan valmistettu kashmirista ja silkistä.

Palattuamme ostosreissulta hotellille Ukki alkoi muistella, että hänellä taitaa olla jo samanlainen (ihmettelin, että mitä tuo oikein horisee). Mutta Ukki kaivoi kuin kaivoikin matkalaukustaan kuvassa vasemmalla olevan huivin. Ja todentotta - hänellä todella oli ennestään sama huivi, mutta eri värisenä. Silloin myös minun muistini palautui - olin vuosi sitten ostanut kyseisen vihreän huivin Ukille tuliaisiksi ranskalaiselta markkinatorilta. Olimme siis molemmat autuaasti unohtaneet, vaikka Ukki oli jopa pakannut huivin mukaan Kreetan matkalle :)

Mutta ei tässä vielä kaikki. Tutkiessani Ranskasta ostamaani huivia löysin sen kulmasta lapun jossa luki 100% cotton. Eli se siitä kashmirista :):) Joskin jo kauppoja tehdessä epäilin - iso kashmirhuivi 15 eurolla?

Mutta molemmat huivit ovat kauniita ja lämpimiä. Ja tulevat käyttöön - kunhan jompi kumpi meistä horopäistä muistaa huivien olemassaolon :):)

Aamun avauksia

Aamuisin Hanian satama on kahdeksaan asti tyhjä ja hiljainen - liikkeellä on vain koiria ja lava-autoja, jotka saavat yhdeksään asti tuoda ruoka- ja juomatäydennyksiä rannan lukuisiin ravintoloihin. Aurinko alkaa seitsemän jälkeen pilkistää talojen takaa ja pikkuhiljaa aamuhämy tekee tilaa silmiä häikäisevälle päivänvalolle.

Loistava hetki rauhalliselle aamukävelylle - saa kuunnella merta ja ihailla vanhoja kivivalleja ja -rakennuksia. Rakastuin mm. turkkilaisten 1600-luvulla rakentamaan moskeijaan, jonka vaaleanrosanväriset kupolit vaihtavat jatkuvasti väriä - valon määrän ja suunnan mukaan.

Turkkilainen moskeija

Näkymä majakalle johtavalta kivikannakselta.

Kujia, kissoja ja pääskysiä

Näkymä hotellin partsilta :):)

Eilen lensimme Ukin kanssa viikoksi Kreetan Haniaan. Vuosien varrella olemme käyneet Kreikassa useamman kerran - viimeksi vajaa viisi vuotta sitten Esikoisen ja hänen silloin kaksi- ja puolivuotiaitten vaippaikäisten kanssa (täällä).

Tällä kertaa ostimme Norwegianin suorat päivälennot ja Ukki varasi netin kautta hotellin - toiveena keskustahotelli merinäköalalla. Ja toive toteutui enemmän kuin hyvin. Kolmetähtinen hotelli Lucia (täällä) on aivan vanhan kaupungin rannassa ns. venetsialaisessa satamassa ja kolmannessa kerroksessa olevan huoneen pieneltä parvekkeelta saa ihastella merta ja auringon nousua.

Muutenkin Hania sopii eläkeläisille. Meri sekä pikkukujien pienet ravintolat ja putiikit löytyvät heti hotellilta lähdettäessä ja merenrantaa voi kävellä useita kilometrejä molempiin suuntiin. Eli kaikki tärkeä on vain parin askeleen päässä. Ja pääskyset - ne sirkuttavat ja lentävät isoina parvina satama-altaan yllä.

Onneksi reissu jatkuu vielä jokusen päivän...

Yksi kymmenistä kissoista.

Yksi kymmenistä kujista.