Love laatikossa

Tekstiilitaidetta

Taattisten tilan pienessä galleriassa on elokuun ajan esillä Marije Dijkstran ja Elina Prihan tekstiilitaidetta. Alakerrassa Marijen harmaan sävyisiä kudelmia ja yläkerrassa Elinan värikkäämpiä kuvakudoksia.

Taidokasta ja kaunista. Luonnonläheistä ja Taattisille sopivaa :)

Elina Priha: Maasta olet tullut, 2025

Joukossa on myös joitakin pieniä puutöitä :)

Elina Priha: Maan kehto, 2024

Touhua Tilalla

Viikko on kulunut hoitohommissa Tyttärien Tilalla Merimaskussa. Opiskelijatytön joka paikkaan ehtivän yksivuotiaan Taaperon ja tilan kukkapenkkien ja -istutusten hoito on pitänyt minua kiireisenä enkä ole ehtinyt edes blogia päivittämään :) 

Maanantai-iltana palasin pyöräreissulta Virosta (täällä) ja heti tiistaina ajoin loppuviikoksi Merimaskuun mummoilemaan. Nyt viimein könötän Ukin mökillä - sohvan nurkassa ja Muru kainalossa - ja bingetän (hehheh) Rantahotellia Areenasta. Hurmaava tanskalaissarja, joka minulta on aiemmin jäänyt katsomatta, vaikka Parasystävä on sitä useaan otteeseen kehunut. Katsomistahan sarjassa riittää, sillä Areenasta löytyy kaikki kymmenen kautta, joista jokainen sisältää 5-9 tunnin mittaista jaksoa. Jees :) 

Toivon - ja uskon - että jaksojen välissä saan myös kirjoitettua lisää onnistuneesta pyöräretkestä, kuten jo lähes viikko sitten lupailin (täällä). Toivossa on hyvä elää…

Majoja maalla

Juhannuksen alusviikolla Taattisten tilalla oli kolmipäiväinen lasten majanrakennusleiri. Esikoisen 7-vuotias nuorimmainen osallistui leirille ja minä olin hänen seuranaan illat ja yöt. 

Pikkupoika rakenteli joka päivä viisi tuntia majoja niityille ja metsään 12 muun innokkaan ikätoverinsa kanssa Iiro Tujulan osaavassa ohjauksessa. Illat tutustuimme yhdessä Taattisten tilaan ja ympäröivään Merimaskuun käyden mm. kesäteatterissa (täällä). Ja yöt nukuimme Pikkupojan tädin eli Taattisten tilan toisen emännän vierashuoneessa. 

Ja kyllä meillä oli hauskaa, joten ensi vuonna uudestaan. Ja silloin otamme ehkä mukaan myös Pikkupojan serkun - Mummin toisen lapsenlapsen…

Iiron työpöytää

Iiron jakama kartta ohjeineen piha-alueesta

Kesäilta teatterissa

Aurinkoinen kesäkuun ilta sujui 7-vuotiaan kanssa mukavasti Merimaskun kesäteatterissa Taattistenjärven rannalla. Pikkuriikkinen ulkoteatteri oli kiinnittänyt huomioni, kun pari viikkoa aiemmin olin kävellyt koiran kanssa Taattistenjärventiellä. Pakkohan tuota Merimaskun kesäteatteria oli kokeilla :)

Niin istuimme Lontoontytön ja 7-vuotiaan sekä parin sadan muun innokkaan teatterin - ja Merimaskun - ystävän kanssa tiistai-iltana katsomassa Venla Kuitusen ohjaamaa ja merimaskulaisen Tanja Sirenin kirjoittamaa Kaikki laivaan -nimistä komediaa Kollolan kotiseututalon idyllisellä pihalla. 

Viihdyttävää ja ihanan kototekoista. Palaamme varmasti ensi vuonna - varsinkin kun 7-vuotiaskin totesi: ”Paras esitys ikinä !” Vähän harmitti, että Kollolan kotiseututalon pienimuotoinen kotimuseo ei ollut vielä auki. Kuulemma avoinna vain heinäkuussa, joten tänne palataan…

Väliajalla teatterilipulla sai ”ilmaiseksi” valita joko grillimakkaran tai kahvin ja pullan. Lähes kaikki teatterivieraat asettuivat makkarajonoon :)

Maatamo

Taattisten tilan pienen taidegallerian kesäkuinen näyttely on elämys. Kaksikerroksinen entinen mylly on oiva paikka kolmen helsinkiläisen kuvataiteilijan Minna Havaksen, Lempi Heiskasen ja Anna Jaatisen Maatamo-nimiselle yhteisnäyttelylle. 

Maatamo-sana tarkoittaa Maasta Kuuhun heijastuvaa Auringon valoa. Valo valaisee myös Kuun varjoisaa puolta ja erottuu parhaiten Kuun ollessa kapea sirppi. Kyseessä on siis tutumman kuutamo-sanan vastinpari. Kuutamohan taas tarkoittaa Kuusta Maahan heijastuvaa Auringon valoa.

Paristakymmenestä maalauksesta ja veistoksesta koostuva näyttely käsittelee heijastumia ja kohtaamisia - vuoropuhelua. Taiteilijoiden mukaan näyttelyn kullakin yksittäisellä teoksella on oma hehkunsa, mutta samalla ne toimivat heijastuspintoina toisilleen - paljastaen toisistaan jotakin yllätyksellistä. 

Pieni taidenäyttely on mielenkiintoinen kokonaisuus, joka keskustelee koko ajan myös jännittävän näyttelytilan kanssa. Teokset ja tila saavat toisistaan lisää voimaa ja valoa, kuten taiteilijat toivoivatkin. 

Ja tämä välittyy kävijälle ja katsojalle. Ja kun tähän vielä sekoittuu ovista ja seinien raoista tilaan tulviva auringonvalo :)

Yksityiskohta yllä olevasta valokuvasta - sen oikeasta laidasta :)

Pieni kaksikerroksinen näyttelytila keskusteli kauniisti näyttelyn teosten kanssa :)

Tämä sininen salamataulu oli yksi näyttelyn yksittäisistä lempiteoksistani.

Tuokioita Taattisilta

Viikko kuluu taas Taattisilla tyttärenpoikaa hoitamassa :) Pojan vanhemmat ovat hommissa koko kesän, joten mummilla riittää puuhaa. 

Vilkas poika pistää mummiin vauhtia. Mutta molemmat nauttivat - sekä toisistaan että vaihtelevasta alkukesästä. Ja Tilan kauniista pihapiiristä ja ympäröivästä Merimaskun saaristoluonnosta :)

Taattisten tilan kesäkahvilassa voi kahvitella sekä sisällä että kahdella ulkoterassilla.

Luonnon tutkija

Taattisilla valmistaudutaan kesään

Alkuviikko kuluu Tyttärien tilalla Taattisilla, jossa valmistaudutaan kovaa vauhtia kesän majoittujiin, kahvittelijoihin ja taidekurssilaisiin :) Keväällä Mummia tarvitaan lähinnä toisen Tyttären kymmenkuisen Taaperon hoitamiseen ja vahtimiseen. 

Mukavaa, tosin väliin myös väsyttävää hommaa :) Mutta ilolla autan, jotta Tilan emännät pystyvät kunnolla suunnittelemaan, siivoamaan, remontoimaan ja raivaamaan - tulevan kesän vieraita varten.

Tarkempaa tietoa Taattisten Tilan majoituspalveluista, kesäkahvilasta ja kurssiohjelmasta löytyy Tilan nettisivuilta (täällä) ja instagrammista (@taattistentila). 

Dora haluaa edelleen ahtautua omaan pentupesäänsä. Muu ei kelpaa :)

Oikealla kesägalleria ja vasemmalla taidetalli, 

jossa järjestetään mm. keramiikkakursseja.

Kaiken kruunaa myös ulkopuolisille avoin kesäkahvila Tila.

Ja tulevana Juhannuksen jo neljättä kertaa järjestettävät juhannustanssit :)

Kevättä Merimaskussa

Kevät keikkuu Tyttärien Tilalla Merimaskussa, kuten muuallakin Suomessa. Runsas viikko sitten oli huippuhelteet ja perjantaiaamulla maa oli lumen peitossa. Päivisin aurinko paistaa, mutta tuuli on vielä kylmää. Toppatakki ja kuorihousut ovat olleet tarpeen.

Leskenlehdet ja voikukat kukkivat yhtäaikaa, samoin sinililjat ja pikkutalviot, mikä johtunee aiemmasta lämpöaallosta. Useat muutkin kevään ja alkukesän kukat ja puut pistävät nyt parastaan. Upeaa ja kaunista aikaa :)

Kävelyretkillä Tyttärien Tilan ympäristössä olen nähnyt monenlaisia jänniä kasveja, useita myös minulle vieraita lajeja. Jännin tuttavuus on ollut läheisessä vanhassa pihassa kasvanut havupuu, jonka lähes jokaisen neulasen pää oli lilanpunainen, ikäänkuin kukka. Olenkin alkanut pikkuhiljaa pitää yhä enemmän erilaisista havupuista :) 

Jopa kaupunkiluonnosta löytyy jatkuvasti uutta ja mielenkiintoista. Uteliaisuus - se on se, mikä pitää mummin liikkeessä - ja mielen virkeänä :)

”Keijunsiipipuu”

Joku ”erikoishavu”, joka oli täynnä pikkuisia punaisia ”kukkia”. Äärest upea :)

Törmäsin myös valkoiseen pikkutalvioon, jota olen nähnyt harvemmin.

Loven luona

Olen viikonlopun Merimaskussa vahtimassa Lontoontytön kissaa, kun hän on ulkomailla hyvän ystävänsä häissä. Vitivalkoinen Love on mukava ja leikkisä sisäkissa - ihmisrakas ja hyväkäytöksinen sekä kova kehräämään. Valloittava uusi tuttavuus :) 

Kissan huollon ohella nautin saariston keväästä ja teen Tyttärien Tilan piha- ja puutarhahommia, ja nehän eivät koskaan lopu :) Suunnitelmissani on tänään istuttaa Tilan kahvilan taakse pari uutta rodoa ja siistiä - ehkä vähän vesoa - Lontoontytön taloa ympäröivää kallioluontoa. Muun muassa…

Kevättä Suomessa

Ihanaa, että pääsin nauttimaan Suomen keväästä ja alkuviikon yllättävän lämpimintä päivistä. Olen ehtinyt lyhyen Turun retken (täällä) jälkeen piipahtaa pikaisesti myös Ukin mökillä Salossa ja pusutella Opiskelijatytön suloista 9-kuukautista vesseliä Merimaskussa.

Ja nautiskella keväästä. Ihailla auringon avaamia sinivuokkoja mökkitien reunassa Salossa ja krookuksia Taattisten tilalla Merimaskussa. Menomatkalla pysähdyin vielä lyhyesti Lontoontytön luona Vallilassa, jossa kadun vieressä kukki kauniita kevätkelloja. 

Ukin mökillä sain ihailla järvellä lipuvia joutsenia ja lokkisaareen pesää tekeviä lokkeja. Kevään merkkejä nekin :) Ja ensimmäistä kertaa elämässäni näin luonnossa hirviä. Olimme Opiskelijatytön plus 9-kk vesselin ja Dora-koiran kanssa metsäkävelyllä, kun parinkymmenen metrin päässä porhalsi ensin valtava uroshirvi ja hetken päästä toisella puolellamme juoksi naarashirvi. Jännää…

Kevät keikkuu - linnut huutaa ja hirvet juoksee…

Sinivuokkoja Salossa

Krookuksia Merimaskussa

Kevätkelloja eli kevätlumipisaroita Vallilassa

Kevättä katsastamassa

Pistäydyin pari päivää Tyttärien Tilalla Merimaskussa. Tervehtimässä Lontoontyttöä ja Opiskelijatyttöä sekä jälkimmäisen kahdeksankuista Pikkupoikaa, ja katsastamassa josko Lounais-Suomessa olisi jo kevään merkkejä. 

Kaikki Tilalla kunnossa :) Dora-koira könöttää joko valjaissa pihalla tai tutulla paikallaan keittiön ikkunan edessä lintulautaa vahtimassa. Kissat Pablo ja Lala juoksevat ulkona aittojen alla tai sisällä ollessaan pyrkivät valtaamaan Dora-koiran pehmeän pedin. Ja kevään kukkia maljakoissa…

Ja sääkin lupailee kevättä. Vähän kevyttä lunta, kuten tänä talvena koko Etelä-Suomessa. Ja yhden päivän aikana pilvisen harmaa vaihtelee kirkkaan aurinkoisen kanssa - useampaankin otteeseen :)

Mutta odottamaani punatulkkua en lintulaudalla nähnyt, vain tiaisia ja pari rastasta. Tyttärien mukaan useampi punatulkku on ollut vakiovierailijoita, joten missä lie nyt lymyävät…

Dora tutulla paikallaan lintuja katsomassa. 

Pablo tutulla paikallaan eli vallannut Doran pedin. 

Linnunpöntöt odottavat puhdistusta…

Dora nuuhkimassa kevättä :)

Puuronkeittäjän kokemuksia

Tallin vintti odottamassa joulumyyjäisten myyjiä - ja ostajia :)

Sunnuntaina oli jälleen Taattisten Tilan perinteiset joulumyyjäiset. Edeltävä viikko seurattiin tiiviisti sääennusteita, jotka ehtivät muuttua vesisateesta pääkallokeliin, ennen kuin sunnuntaiaamu valkeni pikkupakkasessa ja hennossa lumipeitteessä. Eikä sateesta tai liukkaudesta ollut tietoakaan :) Eli sää suosi, ja se onkin yksi maatilamyyjäisten onnistumisen edellytyksiä. 

Viime kesän suositut juhannustanssit (täällä) antoivat viitteitä siitä, että tänä vuonna  myös joulumyyjäiset saattaisivat olla suksee. Ja niinhän siinä kävi. Myyjiä oli ennätysmäärä eli lähes 30 - monen ikäistä yrittäjää laidasta laitaan - ja mahdollisia ostajia arvioitiin olleen kolmisen sataa. Ja kaikki tuntuivat olleen tyytyväisiä sekä myyjäisten tarjontaan että tunnelmaan, samoin kuin järjestäjät :) 

Mutta meikämummi ei neljän tunnin aikana ehtinyt kertaakaan käydä tutkimassa myyntipöytiä, sillä aika kului tiiviisti kahvilan keittiössä riisipuuron keitossa - ja muussa touhussa. Toisin kuin aiempina vuosina, jolloin puuroa ei enää pahemmin ostettu viimeisen tunnin aikana, tänä vuonna sitä myytiin tasaisesti loppuun asti, ja keittiössä riitti kiirettä alkumetreiltä viimeisille minuuteille. 

Onneksi kanssani hääri kolme ahkeraa apulaista: toinen Turun serkuistani sekä Esikoisen kaksi murrosikäistä poikaa Helsingistä. Turun serkku vastasi lähinnä valtavasta vesihaudekattilasta, jossa keitimme 15(+5) litraa riisipuuroa, ja tämän loppuessa serkku valmisti vielä liedellä kuusi litraa ”pikariisipuuria”. 

Pojat kantoivat kahvilan puolelta Tyttärien paperilapuille kirjoitetut puurotilaukset mahdollisine lisukkeineen keittiöön, jossa Serkku ja minä annostelimme puuron lautasille, jotka pojat edelleen kantoivat asiakkaille salin puolelle. Sokerin, kanelin ja voisilmän lisäksi tänä vuonna oli mahdollisuus saada puuron päälle euron lisähintaan kinuskikastiketta ja karoaloita. 

Minulle jäi tehtäviksi valmistaa 4 litraa normiuuniriisipuuroa ja 8 litraa vegaanista uuniriisipuuroa, keittää kuohukermasta ja fariinisokerista kinuskikastiketta sekä lämmittää 30 litraa glögiä plus moninaisia muita kahvilan näkymättömiä ”piilohommia”, kuten kahvin keittoa ja kakkujen leikkaamista.

Tällä kertaa 80-litraisessa (?) vesihaudekattilassa valmistettu, 15(+5)-litrainen riisipuuro onnistui loistavasti. Puuro keitettiin puuroriisipakkauksessa olleen ohjeen mukaan laktoosittomasta täysmaidosta - eikä Kiehu-maidosta, koska se sisältää laktoosia. 

Tärkeintä oli sekoittaa vesihaudekattilassa valmistuvaa suurta puuromäärää lähes koko neljän tunnin ajan, ja etenkin kaapia tukevalla puulastalla kattilan reunoihin (ja pohjaan) kiinnittyvää puuroa ennen kuin se ehtii palaa kiinni reunoihin tai pohjaan. 

Toinen tärkeä juttu puuron keitossa oli se, että vaikka puuro valmistettiin 15 maitolitran mukaan, siihen lisättiin vähitellen - litra kerrallaan - ensimmäisten 2-3 tunnin aikana vielä 5 lisälitraa maitoa. Ja siksi olen merkinnyt 15(+5) litraa maitoa. Eli lisämaitoa lisättiin ennen kuin puuro ehti jähmettyä tai liisteröityä.

Ja kolmas juttu oli suolan määrä, joka puuro-ohjeissa vaihtelee 1/2 teelusikallisesta 1 teelusikalliseen maitolitraa kohden. Koko 15(+5) maitolitraan lisäsimme 13 teelusikkaa suolaa, ja hyvää tuli :)

Lisäksi tein ensimmäistä kertaa myyjäisiin myös uuniriisipuuroa Kokit ja potit -sivuston ohjeen mukaan  (täällä). Samalla ohjeella voi valmistaa myös vegaanista uuniriisipuuroa, kun maito ja kerma korvataan vegaanisilla vaihtoehdoilla. Jos käyttää kauramaitoa, kannattaa valita hieman rasvaisempi, kahviin tarkoitettu vaihtoehto, esim Oatly iKaffe barista, 

Uusi tuttavuus oli myös Turun serkun neuvoma ns. pikariisipuuro, joka keitetään ensin veteen ja jonka pitäisi valmistua noin puolessa tunnissa, etenkin jos lopussa lisättävän kerman ja maidon lämmittää ennen lisäämistä. Jouduimme päätymään pikariisipuuroon, kun väkeä tuli koko ajan lisää ja normipuuro ja uunipuurot alkoivat loppua. Ja yllätyksekseni myös pikariisipuurosta tuli tosi maukasta. 

”Pikariisipuuro” (ohje 4:lle) Kokit ja Potit -sivustolta (täällä)

5 dl vettä

1,5 dl puuroriisiä

2 dl kermaa

2 dl maitoa

1-1,5 tl suolaa

Keitä vesi kattilassa sekä lisää riisi ja suola. Pienellä lämmöllä, kunnes riisit ovat juuri ja juuri kypsiä. Sekoita kerma ja maito, ja lisää ne kylmänä tai kuumana keitetyn riisin joukkoon. Jatka keittämistä pienellä lämmöllä vielä 10 min ja lopuksi anna hautua vielä hetki kannen alla.

Tässä mummin puuronkeittokokemuksia ensi vuoden joulumyyjäisiä varten. Ja ehkä jollekin muullekin iloksi :) Ja suurkiitos ahkerille apureilleni - Turun serkulle ja Teinipojille. Ilman teitä emme olisi onnistuneet…

Riisipuuroa kinuskikastikkeella ja karpaloilla

Kinuskikastike (ohje 4-5:lle) Herkkusuut-sivustolta (täällä)

2 dl kuohukermaa

1,5 dl fariinisokeria

(ripaus suolaa)

Kuumenna kerma ja sokeri kattilassa keskilämmöllä. Anna kiehua hiljalleen 10-15 minuuttia. Ripaus suolaa korostaa kastikkeen makeutta :)  

Uuniriisipuuro oli uusi ja onnistunut kokeilu :)

Uuniriisipuuro (ohje 4:lle) Kokit ja potit -sivustolta (täällä)

1 litra täysmaitoa 

1 dl kermaa, jonka voi korvata maidolla tai vedellä

2 dl puuroriisiä

1 teelusikka suolaa

Kaada ja sekoita kaikki ainekset uunivuokaa. Laita vuoka uuniin - 175 astetta ja 1,5 tuntia. Puuroa voi sekoittaa ensimmäisen 1/2 tunnin jälkeen. Loppuvaiheessa puuron voi peittää foliolla, jos pinta alkaa tummua liikaa.

Puuron keitto jättimäisessä vesihaudekattilassa vaati läsnäoloa.

Kattilan puhdistus myyjäisten jälkeen vaati aikaa ja kärsivällisyyttä.

VinkVink: Älä yritä liuottaa puurokarstaa lämmittämällä ympärillä olevaa vesihaudetta,

vaan laske hanasta kuumaa vettä kattilan sisään, anna liota ja sitten rapsuta. 

Kahvilan tunnelmaa…

Alakerta odottamassa myyjiä ja ostajia - ja kahvila-asiakkaita.

Tilan puodissa myytiin mm. sisustustuotteita, taatelisuklaakakkua, omenamehua ja granolaa.