Riikan ostokset

Yksi hamstraa kymmenittäin kenkiä - kuten Äitimuori aktiivivuosinaan -, toinen ostaa jatkuvasti teräviä lyijykyniä - kuten Ukin viikottain Akateemisesta - ja minä ostan huiveja. Joka matkalta tartttuu yksi tai useampi huivi matkaan.

Kuvan lila-harmaan pyöröhuivin ostin Riikan vanhankaupungin sokkeloista. Se on juuri sitä mitä uskon ensi talvena tarvitsevani: pehmeä, lämmittävä, sopivan kokoinen ja helposti kaulaan kiedottava. Ja hyvää matskua: 70% kidmohairia ja 30% silkkiä. Selvittäessäni netistä mitä on kidmohair, päädyin Marjut Katajalan englanninkieliselle neulesanastosivustolle (täällä). Sen mukaan kyseessä on nuoren mohairvuohen villaa, joka on tavallista mohairia pehmeämpää. Ja siltä huivi vanhan kaulassa todella tuntuu.

Ostan toisinaan myös villasukkia, vaikka itse kudonkin niitä paljon. Miksi? Eri syistä, mutta nämä luonnonvalkoiset sukat ostin Riikan jättitorilta rehellisen tuntuiselta mummolta, joka venäjäksi ystävällisesti elehtien kertoi itse ne kutoneensa. Eikä tuputtanut. Uskoin ja ostin - mielestäni halvalla eli seitsemällä eurolla. Ja purkki juoksevaa hunajaa tuliaiseksi Äitimuorille ja Poikakaverilleen!

Kivistä ja keväistä

Riikan vanhakaupunki on sopivan sokkeloinen ja vilisee samalta näyttäviä kadun nimiä, joten eksyminen on helppoa - ja kivaa. Joskin aviopari, jonka molemmat osapuolet ovat tavallista itsepäisempiä, onnistuu katuja pari päivää tarpoessaan kehittämään monta sanaharkkaa. Varsinkin kun Mummi haluaa seurata paperikarttaa ja Ukki modernisti ipadin reittiohjeita. Onneksi sovittelua on ehditty opetella vuosikymmeniä.

Kapeita mukulakivin päällystettyjä kujia ja punatiilisiä jykeviä kirkkoja riittää. Ja massiivisia, herkullisen kuluneita puuportteja. Pieniä ja isoja aukioita on tiheästi - suurin osa tosin turistikuppiloiden ja rihkamakojujen valtaamia. 

Kauneimmillaan kujat ovat aikaisin aamulla, kun keskusta on vielä eloton, ja kuluneet katukivet ja punertavat tiiliseinät saavat häiritsemättä kertoa mennyttä tarinaansa. Ja keväiset auringonsäteet pääsevät rauhassa leikkimään kaupungin kivityksillä ja rähjäisillä puupinnoilla. Ja rakastamani lilanväriset lehto-orvokit availevat kukkiaan.

Riikassa aurinko paistoi koko synttärimatkan ajan - rankkasade alkoi lentokentällä. Koti-Suomessa keskiviikkoiltana yllätti keväinen lämpö ja illan äänekäs lintukonsertti. Ihanaa täälläkin! 

Senttikauppaa suurtorilla

Riikan keskustori rautatieaseman vieressä on valtava ja eläväinen kauppapaikka, joka on rakennettu nykyiseen muotoonsa 1930-luvun alussa. Viisi 35-metristä sisähallia, laaja ulkoalue ja yli tuhat kauppiasta. Ensimmäisessä hallissa koju toisensa jälkeen sianlihaa, kanaa ja sisäelimiä (opin että sirds on sydän), toisessa kalaa tuoreena, kuivattuna ja savustettuna. Ulkona perunoita (10-30 senttiä/kilo) ja muita juureksia, ulkomailta tuotettuja hedelmiä ja marjoja. Itsekerättyjä ja -kuivattuja paikallisia yrttejä joka lähtöön. Valkosipulia ja pikkukurkkuja tuoreena ja suolattuna. Kukkia silmän kantamattomiin, metrin kokoisia hautaseppeleitä (10-20 euroa/kpl), puutarhataimia ja luonnonkukkia. Suklaata, pähkinöitä ja baakkelseja. Mutta ei Mummin kaipaamaa kahvikojua...

Ostin kaksi suklaalla päällystettyä halvapatukkaa - kuitin mukaan toinen 9 ja toinen 12 senttiä -, purkin juoksevaa hunajaa ja luonnonvalkoiset käsinkudotut villasukat. Korvasieniä olisi ollut 2 euroa/rasia ja ihania paikallisia omenia eurolla kilo.

Valko-, sini- ja keltavuokkoja 60 senttiä/kimppu - vaan eivätpä kestä koti-Suomeen.

Junalla Jurmalaan

Matalaa hiekkarantaa loputtomiin eli yli 30 kilometriä. Monentyylisiä ja -kokoisia huviloita rintarinnan eli kymmenen kylän verran - osa kunnostettuja, osa rapistuneita. Yllättävän "paljon" - eli emme olleet ainoita - kävelijöitä aurinkoisella, mutta tuulisella rannalla. Rantabulevardilla lastenvaunuja, kissoja ja jokunen turisti. Suljettuja, talviteloilla uinuvia jättihotelleja, tyhjiä ravintoloita. Mäntymetsää ja valkovuokkoja. Se on huhtikuinen Jurmala - kapea ja kiehtova kannas Itämeren ja Lielupe-joen välissä Riikasta länteen.

Tiistaiaamuna ajoimme junalla Riikan asemalta paikallisjunalla Dubultiin, yhteen Jurmalan keskuksista. Juna Riikassa on halpaa, runsaan puolen tunnin matka maksoi 1,4 euroa. Perillä nautimme pitkästa pitkästä hiekkarannasta, meren tuoksusta ja sisilialaisesta roseviinistä. Ja mitä oudoimmista huviloista, joissa joka toisessa tuntui olevan torni.

Hotelliin palatessamme huoneeseen oli ilmaantunut huurteinen kuohuviinipullo "with complements". Henkilökunta oli ilmeisesti passista äkännyt, että Ukilla on syntymäpäivä! Synttäri-iltaa vietetään hotellihuoneessa katsellen telkusta Mestareidenliigaa, syöden Riikan Rimistä ostettua herkullista siemenleipää ja mussuttaen Keskustorin jättihalleista hankittua latvialaista metvurstia. Ja Vantaan lentokentältä kannettua Fazerin sinistä!

Potkurilla Riikaan

Lähdettiin Ukin synttärimatkalle Latvian pääkaupunkiin Riikaan. Kaksi yötä upeassa ja ihanassa hotelli Neiburgissa (täällä). Valitsin hotellin Mondo-lehden kehujen perusteella, ja Neiburg täytti kaikki odotuksemme. Iso, valoisa ja tyylikäs huone, ystävällinen vastaanotto ja oiva sijainti vanhankaupungin ytimessä - aamiainen on vielä testaamatta...

Helsingistä Riikaan lennettiin pienellä potkurikoneella, jota etukäteen hieman jännitin. Mutta kovaäänisestä menosta huolimatta lento sujui tosi tasaisesti. Oikeastaan aurinkoisena päivänä oli kiva lentää suihkukoneita matalammalla, kun saattoi seurata maan ja meren pintaa. Positiivinen kokemus - yllättäen.

Ensivaikutelmat huhtikuisesta Riikasta: aurinkoista ja tyhjää, paljon kirkkoja ja valtavasti (tyhjien) kuppiloiden täyttämiä aukioita, taksi halpaa ja ruoka ja olut ainakin vanhassakaupungissa Suomen hinnoissa.