Viimeisiä viedään

Tori on yksi kesän lempipaikoistani Salossa (täällä). Sitä se on ollut jo yli 40 vuotta eli siitä asti, kun nuorena Ukin kanssa hankimme mökin Enäjärven rannalta noin 30 kilometrin päästä Salon keskustasta. Alkuvuosikymmeninä torilla tuli käydyksi lähes joka lauantai, ja nyt eläkeiässä väliin jopa useammin…

Eikä kumpikaan meistä - ei tori enkä minä - ole hirveästi muuttunut :) Tai ehkä vähän. Ehkä juuri sillai sopivasti, että sovimme edelleen hyvin yhteen - tori ja minä. 

Taas tänään käytiin :) Ostettiin Annabellaa, papuja, maissia, omenoita, puolukoita, kanttarelleja ja punaisia ja keltaisia minitomaatteja. Ja tietysti käytiin myös torikaffella ja herkuteltiin kylmäsavustetulla lohella täytetyllä ruisleivällä, joka (aina) puolitetaan Ukin kanssa. Sekä pehmiksellä, jonka nykyään otan (aina) pahvikuppiin ja josta Ukki saa särppiä (vähän) - sen minkä kapealla kahvitikulla saa noukittua :)

Torilla näkyi, että syyskuussa ollaan ja viimeisiä viedään. Osa torimyyjistä oli jo jättäytynyt talvitauolle ja  jäätelökioskikin myi viimeisen päivän kunniaksi pehmiksiä puoleen hintaan…

Vadelmia mökkirinteestä

Metsävadelmat ovat ilmeisesti nauttineet oikullisista kesäsäistä - sopivasti sadetta ja viileää sekä aurinkoa ja paahdetta. Ainakin Ukin mökin rinteessä on vadelmia valtoimenaan - ja jopa aika isoja metsävadelmiksi :)

Vadelmapehkut ovat olleet siellä vuosia, mutta aiemmin Ukki on leikannut ne lyhyiksi muun niittotouhun seassa. Viime vuonna pyysin häntä ensi kertaa jättämään rinteessä kasvavat vadelmanvarret niittämättä. 

Ja kas kummaa nyt siellä kypsyy useampi litra (uskon) meheviä marjoja. Jees:)

Sadepäivien herkkua

Löysin uuden (super)makean herkun Fuengirolasta :) Olen usein Murun kanssa kävellyt Reina Ana -aamupalakahvilan (täällä) vieressä olevan Ana Luisa -nimisen leipomon ohi. 

Viime viikolla Aurinkorannikolla riitti sateisia päiviä, mutta säästä riippumatta Muru piti ulkoiluttaa. Onneksi meillä molemmilla on sadetakit pakattu matkaan :) Yhtenä tällaisena sadepäivänä pistäydyimme - Murun kanssa - ensimmäistä kertaa sisällä tuossa leipomossa. Ja yllätyin positiivisesti.

Kahden naisen pitämässä kaupassa myytiin monenlaista leipää, pullaa ja leivonnaista. Osin erilaisia kuin turistikatujen kahviloissa ja leipomossa, ja positiiviseen suuntaan erilaisia :) Enemmän espanjalaista ja enemmän perinteisempää - ja paljon omatekoista. Tai näin minusta ainakin tuntui, vaikka tutustuminen maan ruokaperinteeseen on vasta lapsenkengissä…

Valitsin kämpille vietäviksi köyhiä ritareita muistuttavat, sokeripäällysteiset neliöherkut. Myöhemmin minulle selvisi, että kyseessä on perinteinen espanjalainen pääsiäisherkku Torrijas, joista on useita variaatioita. Ana-Luisassa myytiin kaksikerroksisia ritareita, joiden välissä oli sitruunakreemiä (?). Seuraavana päivänä myynnissä oli yksinkertaisia vaihtoehtoja sekä sokerilla että hunajalla kuorrutettuna - ja pitihän niitäkin maistaa :) Ja kolmantena ranskanleivän näköisiä viipaleita…

Netistä selvitin, että neliöherkut valmistetaan - kuten köyhät ritarit - vaaleasta leivästä, joka kastetaan maitoon tai vaihtoehtoisesti makeaan viiniin ja voidellaan kananmunalla. Tämän jälkeen ne paistetaan oliiviöljyssä ja pyöritetään sokerissa tai hunajassa. Kaupoissa kuulemma myydään vartavasten tähän tarkoitukseen valmistettua vuokaleipää :)

Ja sateinen päiväni muuttui heti paljon aurinkoisemmaksi…

Panaderia Ana Luisa Av. Condes de San Isidro -kadulla lähellä Sohailin linnaa.

Parasta paellaa

Ehkä lopulta alan uskoa, että Espanjan turistikohteissa - Aurinkorannikolla, Barcelonassa ja Kanarian saarilla - ei ravintolassa kannata tilata paellaa. Aina tulee pettymään, kuten viimeksi Fuengirolassa marraskuussa 2023 (täällä). Paella on perinteinen riisiruoka ja peräisin Valenciasta, joka on maakunta itäisessä Espanjassa Välimeren rannalla. Eli jos Espanjassa haluaa kunnon paellaa, on suunnattava sinne, ja vain sinne. 

Tai sitten on istuttava Ukin ruokapöytään, kuten me teimme Opiskelijatytön vierailuviikolla (täällä), ja saimme superherkullista, mereneläviä sisältävää paellaa. Tästä Ukin kämpillä valmistamasta paellasta löytyi jopa herkullista pannun pohjalle paahtunutta riisiä (socarrat) - nam :)

Paellan onnistuminen on monesta kiinni. Hyvän ja oikeanlaisen pannun ja kärsivällisyyden lisäksi tärkeää on mm. raaka-aineet. Lähikaupan hyllystä löytyi erityistä paellariisiä ja tuoreet merenelävät - simpukat, katkaravut ja mustekalat - Ukki valitsi huolella läheisestä kalakaupasta - pecaderiasta, jossa hän on jo tervehditty vakioasiakas :)

Toivottavasti saamme tätä Ukin herkkupaellaa toistekin :) Ja ehkä myös Suomessa…

Läheisellä Calle Tronconilla olevan Pescaderian omistaja moikkaa jo Muruakin :)

Väliin on herkuteltu myös lubina-nimisellä kalalla, 

joka on suomeksi meriahven ja englanniksi sea bass.

Tässä paistettuna voi-valkosipuli-lehtipersiljakastikkeen kanssa :)

Katkarapuja, sinisimpukoita ja mustekalaa - nam :)

Toinen aamu

Kauniiseen aamuun sain herätä myös toisena Espanja-päivänä :) Valokuvassa näkyy Fuengirolan satamaa, joka näkyy vuokra-asunnon parvekkeelta. Tai näkyy ja näkyy - valokuvan on otettu aamulla vähän ennen kahdeksaa, jolloin aurinko vasta kajottaa taivaanrannan takaa.

Alla taas on valokuva asunnon makuuhuoneen ikkunasta, josta kuvasin valkoista kaupunkinäkymää noin yhdeksän aikoihin, auringon jo noustua. Kaunista molempiin suuntiin…

Päivä on kulunut rantoja kävellessä ja ruokavarastoja täydentäessä. Eilen syötiin grillattuja tuoreita ja isoja katkarapuja ja täksi illaksi on varattu grillattu kokonainen broileri ja valmista paellaa, joita riittänee huomiseksikin.  Ja seuraksi hyvää Amstelin alkoholitonta olutta :)

Päivän kohokohta on ollut se, kun Muru tapasi rannalla espanjalaisen serkkunsa - toisen valkoisen kääpiösnautserin. Innoissaan he haistelivat toisiaan ja löysivät heti yhteisen sävelen - ja koirien kielen. Toisin kuin me emännät. En edes äkännyt udella espanjalaisen serkkukoiran nimeä, mikä jäi minua harmittamaan. Sen ehdin ymmärtää, että emäntä puhui vain espanjaa.

Josko ehdimme törmätä vielä toistamiseen…

Joulutonttu Pohjoisrannassa

Aattoni kului rattoisasti - ja kolmen 6-14 -vuotiaan miehenalun kanssa myös meluisasti. Sain viettää Esikoisen perheen kanssa iltapäivän ja illan, ja mukana riennoissa oli myös Lontoontyttö ja Juniori. Lähes kymmenen tuntia kului mukavasti ruokaa valmistellen, piparkakkutaloa kooten, kävellen, lukien ja pelaten - Uno ja Dobble olivat suosikit.

Ja tietty syöden ja herkutellen. Kolmen litran riisipuuro valmistui minulta rutiinilla :) Vävypoika oli edellisyönä paistanut ison kinkun - rutiinilla sekin - josta hän Tapaninpäivänä vie  puolet omille vanhemmilleen Lappeenrantaan. Lontoontyttö oli tehnyt vegaanista sienisalaattia herkkusienistä ja vegaanista ”mätiä” merilevästä, ja molemmat olivat niin hyviä, että ne maistuivat myös lihan syöjille. 

Lontoontyttö oli tänä vuonna vastuussa myös joululaatikoista. Hän oli ostanut ne valmiina Sittarista ja vain paranteli niitä voilla ja kermalla, ja nämä Wotkinsin valmiit peruna-, lanttu- ja porkkanalaatikot olivat yllättävän hyviä, jopa erinomaisia. Pitää pitää mielessä :) Juniori taas toi tullessaan jälkkärijuustoja, jotka hän oli osannut valita juuri porukan ”vaativaan” makuun. 

Mutta parasta olivat ehkä Esikoisen valmistamat lusikkaleivät, joista on parin vuoden aikana tullut hänen bravuurinsa - joskin häneltä tuntuvat onnistuvan kaikki muutkin kakut ja jälkkärit :) Lusikkaleipien salaisuudeksi hän kertoi ruskistetun voin, ja minusta ne teki hyväksi myös se, että ne olivat juuri oikean kokoisia - ei liian pieniä eikä liian suuria. Ja Esikoisen taatelikakkukin veti vertoja äitinsä leipomille kaakuille (täällä) - ehkä jopa päihitti ne :) 

Kiitos Rakkaat Lapseni mieluisasta ja maittavasta aattoillasta. Ja mitä parhaimmasta seurasta :)

Aatonaattoa Hesassa

Aatonaattona olen kävellyt keskustassa, ihaillut kaupunkilaisten ikkunakoristeita, laulanut joululauluja Tuomiokirkossa, herkutellut leipomo Levainin joulupullilla - yksi tämän joulun parhaimpia, ellei paras piparipulla - ja kadehtinut aamu-uimareita Eiranrannassa. Sekä ostanut Korkeavuorenkadun Putinki-nimisestä paperikaupasta kolme joulukorttia ja teippiä - päivän ainoat ostokset :)

Alkuillasta ajan vielä Tapiolaan Äitimuoria tervehtimään sekä Espoon ja Kirkkonummen rajalle viemään joululahjoja niitä innokkaasti odottaville Opiskelijapojan kolmikolle (8v, 4v ja 1 v). 

Ja sitten rauhoitun kotiin Murun kanssa odottelemaan huomista aattoa - ja mitä se tuo tullessaan…

Levainin joulupullia - nam

Uimareita Kaivarin rannassa :)

Haravointia ja herkuttelua

Viikonloppu kului ihanasti - hommailun ja herkuttelun merkeissä - suurperheen ympäröimänä. Olimme porukalla Tyttärien tilalla Merimaskussa haravoimassa vanhan maatalon puutarhaa ja nykyisen majoitustilan pihaa. 

Ja hommaa riitti. Paikalle oli tällä kertaa päässyt isäntäväen - Opiskelijatyttö Puolisoineen ja heidän nelikuinen Ilopilleri - sekä Ukin ja minun lisäksi Esikoisen viisihenkinen perhe kolmine poikineen (6-14v) sekä Juniori, joka matkusti molempiin suuntiin Helsingistä junalla. Tilan toinen emäntä - Lontoontyttö - ei sitkeän flunssan takia päässyt paikalle, ja hän jäi parantelemaan itseään kakkoskotiinsa Helsingin Vallilaan. Opiskelijapojan perhettä pidätteli viikonlopun pääkaupungissa perheen poikien futistreenit ja -matsit :)

Meille muille riitti (mukavaa) hommaa eli haravointia, haravointia ja haravointia. Onneksi Opiskelijatyttö oli vuokrannut viikonlopuksi kaksi tehokasta lehtipuhallinta, joita varsinkin teini-ikäiset Pikkupojat rakastivat käyttää. 

Kaikki viihtyivät, ja kaiken kukkuraksi loppusyksyn ilmat hellivät talkooväkeä. Erityiskiitos lauantain ruokavastaaville - Opiskelitytölle superhyvästä kasvislasagnesta, jonka täytteenä oli alkusyksystä poimittuja suppilovahveroita ja tatteja, sekä vanhimmalle lapsenlapselle sopivan makeasta, kinuskilla päällystetystä suklaajuustokakusta, joka syötiin viimeistä murua myöten…

Ja suurkiitos vieraanvaraiselle isäntäväelle. Nähdään viimeistään Taattisten Tilan perinteisissä myyjäisissä joulukuun puolivälissä :)

Muru ja Pablo löysivät sisältä lempipaikkansa :)

Opiskelijatyttö teki talkooporukalle tosimaukasta sienilasagnea :)

Esikoisen 14v esikoispoika loihti taivaallisen makuisen toffee-suklaajuustokakun. 

Siistiä saatiin :)

Hiutaleita ja huikopalaa

Hentoinen ensilumi satoi viikonloppuna myös Ukin mökille Salossa. Myrskytuulista huolimatta luonnossa on edelleen kaunista. Sade ja kosteushan vain voimistavat syksyn vihreitä ja ruskeita värejä. 

Eikä pimeyskään vielä haittaa liikaa, joskin rajoilla ollaan. Minulla raja menee siinä kohtaa, kun iltaviideltä on jo niin pimeää, että mökillä ei näe kävellä pihapiirin ulkopuolella ilman otsalamppua. Se supistaa liikaa elämää. Puhumattakaan joulukuusta, jolloin täyspimeys alkaa mökillä laskeutua jo ennen neljää…

Iltailot mökillä rajoittuvat näin syksyllä sisälle - telkun katsomista, lukemista, neulomista ja ennen kaikkea syömistä - ja tietty myös ruoan valmistamista. Yhteiset, pääosin Ukin valmistamat ilta-ateriat pimeiden ikkunoiden edessä - mikä tarkoittaa ilman rakastamaani järvimaisemaa - ovat mökkiviikonloppujen kohokohtia.

Ja minulle jää keittiön siivoaminen ennen iltauutisia :) Mutta sekään ei tunnu kurjalta, kun Punavuoressa yhden hengen huushollissani keittiöhommat lähes puuttuvat…

Eilen illalla herkuteltiin mm. appelsiinilla ja rosmariinilla marinoidulla siikasiivuilla

ja tomaatti-mozzarellasalaatilla - nam :)

Lempimaisemani - Semaisema - Salon mökillä

Arjen iloja

Tilalla asuva Opiskelijatyttö oli saanut floristituttavaltaan ihanan monivärisen ja -lajisen kukkakimpun, jonka hän oli ripustanut kuivumaan. Kauneutta ja iloa riittää pitkälle syksyyn.

Sunnuntaiaamuna lähtiessäni ajamaan Naantalista kohti pääkaupunkia tyttäreni palasi juuri koiran ja vauvan kanssa metsäretkeltä. Oli kerännyt hattuunsa parikymmentä mustaa torvisientä. Herkkua ja iloa pyhäpäivän lounaalle.

Tyttärien Tilalla riittää iloja - isoja ja pieniä :) 

Kahvia ja gelatoa

Nuorin aikuisista lapsistani - Juniori - on pari vuotta asunut Töölön kirjaston kupeessa. Tapaamme kaksin keskimäärin kerran viikossa - ja usein jossain Töölön lukuisista kuppiloista. Yleensä lähden tapaamisista aina hyvillä mielin - energisoituneena - eikä kahvihammastakaan enää kolota :) 

Tällä viikolla tapasimme Cafetoria-nimisessä pienessä kahvilassa Runebergin- ja Sammonkadun risteyksessä, lähes vastapäätä entistä Kauppakorkeakoulua (täällä). Mukava ja rento paikka, jossa saa erityisen hyviä erityiskahveja. Tänä kesänä kahvilan vetäjät ovat alkaneet valmistaa myös gelatoa eli käsintehtyä ”tuorejäätelöä”. 

Tähän asti olen luullut, että gelato tarkoittaa vain jäätelöä italiaksi eikä se muulla tavoin hirveästi eroa pakastealtaiden perusjätskistä. Onneksi Juniori valisti minua - ja nyt ymmärrän, että gelato on kaikkea muuta kuin pakastealtaiden perusjätskiä :)

Ensinnäkin oikeaoppinen gelato valmistetaan käsityönä tuoreista raaka-aineista ilman keinotekoisia lisä- ja säilöntäaineita. Toisekseen gelato valmistetaan täysmaidosta eikä kermasta, joten se sisältää rasvaa korkeintaan 8 prosenttia, kun perusjätskissä on vähintään 12 prosenttia. Ja gelatoa ei saa säilyttää yhtä kylmässä kuin perusjätskiä. 

Näiden kolmen pointin :) seuraksena oikeaoppinen gelato on tuoreempaa, täyteläisempää, pehmeämpää ja vähärasvaisempaa kuin pakastealtaiden perusjäätelö. Ja yleensä myös huimasti maukkaampaa - ja kalliimpaa. 

Näin oli myös Cafetorian gelato, jota maistoin laventelin ja hunajan makuisena. Ja tykkäsin tosi paljon. Taas paikka, johon palaan - yksin tai Juniorin kanssa :)

Helppoa ja herkullista

Yksi Pikkupojista täytti viime viikolla kahdeksan vuotta. Merkkipäivänä vietettiin kotona kivat kaverisynttärit, mutta sukulaissynttärit jätettiin tällä kertaa väliin. 

Tuoreen kahdeksanvuotiaan viettäessä perheineen viikonloppua Ukin mökillä päätimme sunnuntaina porukalla - sankari veljineen ja Mummi - leipoa menneen juhlan kunniaksi täytekakun. Paras tietämys leipomisesta oli Pikkupojilla, jotka ovat leiponeet useita täytekakkuja äidinäitinsä - Anu-mummin - kanssa. 

Minä olen hyvä leipomaan makeita piirakoita, mutta täytekakkua en ole varmaan leiponut - usko tai älä - koskaan. Syy tähän on yksinkertaisesti se, että esikoistyttäreni on teini-ikäisestä lähtien leiponut lähes joka perhejuhlaan herkullisia täytekakkuja. Ja iän myötä hänen kakkunsa ovat vain petraantuneen :) ”Harjoitus tekee mestarin”, kuten kahdeksanvuotias synttärisankari totesi minulle viikonloppuna, kun puhuimme hänen jalkapallon peluustaan :)

Sankari on määrätietoinen kaveri ja halusi ehdottomasti mansikkakakun, jossa päällä olisi Dumble-karkkeja. Ja näin teimme. Harmikseni olimme juhannuspäivänä syöneet kaikki tuoreet mansikat, joten kakkuun jouduimme käyttämään pakastettuja marjoja. Tosin huomasin, että survotut pakastemarjat toivat kivasti lisää kosteutta kakkuun. Ja hyvä kotitekoinen täytekakkuhan on harvoin liian kostea…

Yllättäen täytekakustamme tuli erityisen maukas ja herkullinen. Uskoakseni tähän vaikutti ensisijaisesti kaksi asiaa. Tuore kakkupohja, jonka juhannuksen aatonaattona ostin :) Salon torilta kotileipomo Tannisen myyntikojusta. Kuusi euroa 12-hengen tosihyvästä kakkupohjasta ei mielestä ollut liikaa. Ja toiseksi kerrosten riittävä kostutus, johon - pakastemarjojen lisäksi - käytin laimeaa, kotitekoista mansikkamehua.  

Kakkupohjan halkaisimme kolmeen osaa ja kosteutuksen jälkeen kahteen väliin levitimme survottuja marjoja ja kermavaahtoa, johon oli sekoitettu purkillinen Valion Keittiön sitruunalla maustettua rahkaa. Ja lopuksi pinnalle runsaasti kermavaahtorahkaa ja murskattuja Dumble-karkkeja.

Ja kaikille maistui. Jopa niin, että 12-hengen kakkupohja tuli meillä lähes syödyksi neljän aikuisen ja kolmen lapsen voimin :)

Pääsiäisen puuhastelua

Viisivuotiaan valmistama pääsiäistipu

Kävelyretkien (täällä) lisäksi suurperheemme pääsiäinen täyttyi herkuttelusta - ja aterioiden valmistamisesta ja niiden jälkien raivaamisesta :) Lounaaksi nautimme spessuhodareita, jotka Esikoisen puoliso grillasi ulkona ja jotka myös söimme ulkona. Alkuillasta valmistui perinteinen lampaanpaisti, lohkoperunat ja fetasalaatti, joihin raaka-aineet olin ostanut Hakaniemen hallista Helsingistä. Jälkkäriksi oli kinuskista synttärikakkua, jonka Esikoinen valmisti pitkäperjantaina 12 vuotta täyttäneelle keskimmäiselleen. Ja loppuviimeksi etsittiin ja löydettiin pääsiäismunia - tai ainakin nuorimmat etsivät - ja löysivät :)

Joka välissä ehdittiin eri porukoilla pelata korttipelejä. Joko vanhaa tuttua Unoa tai uudempaa tuttavuutta Dobblea, jota suositellaan yli 6-vuotiaille, mutta joka hurmasi meidät kaikki 3-vuotiaasta Miksusta lähtien. 

Jossain välissä Lontoontyttö keksi opettaa pikkuporukkaa käyttämään dreijaa ja valmistamaan savesta kulhoja. Ja aina väliin joku tarttui haravaan ja kokosi lumen alta paljastuneita viime kesän lehtiä kasoiksi, joita Opiskelijatytön Poikaystävä kuljetti peräkärryllä pihan perälle. Ja Pikkupojat tietysti hihkumassa lehtikuorman päällimmäisinä :)

Illalla höröteltiin yhdessä vanhoille valokuville, joita Juniori oli koonnut kansioon, jonka hän toi minulle tuliaisiksi - viimeviikkoisen syntymäpäiväni kunniaksi. Yksi ponnaripäinen tyttö jäi kuvista vielä tunnistamatta…

Kolkko kahvilaksi

Siskon kanssa tavataan usein Kalevankadulla vuosia olleessa kahvila Briossissa, josta kirjoitin blogiini jo joulukuussa 2014 (täällä). Kaksihuoneinen kuppila on tyhjänä aika kolkko, mutta täyttyessään ihmisistä se muuttuu kutsuvaksi keskustan lounaspaikaksi. Tarjolla hyviä sosekeittoja ja salaatteja, paikalla leivottua leipää - täytteillä ja ilman - ja myös maittavia makeita.

Pari päivää sitten tapasimme Siskon kanssa, ja eikös paikaksi valikoitunut taas Briossi. Se on sopivan kävelymatkan päässä Punavuoren kodistani ja Espoossa asuvalle Siskolle usein ikäänkuin matkan varrella, kun hän asioi Helsingin keskustassa. Tosin samat kriteerit täyttää varmaan kymmenet lähistön muutkin kahvilat. Mutta tuttuus alkaa eläkeiässä viehättää - ehkä liikaakin…

Tutussa Briossissa minä valitsin kahvin kanssa pretzel-sämpylän, joka oli täytetty savustetulla lohella ja kananmunalla - kokonainen kananmuna, joka oli keitetty juuri sopivan  pehmeäksi. Ja sämpylä oli osattu paistaa sisältä pehmeäksi ja päältä rapeaksi, mutta ei liian kovaksi. Eli tämä täytetty erikoissämpylä oli poikkeuksellisen hyvä ja maukas :) 

Olen usein ihmetellyt näitä pretzel-sämpylöitä. Mistä nimi ja millainen taikina? Pretzel on nimittäin saksaa ja tarkoittaa rinkeliä, vaikka muodoltaan ko sämpylä on ennemmin kolmio kuin pyörylä. Taikinan jujua en tiedä, mutta valmis sämpylä maistuu briossin ja perussämpylän sekoitukselle.

Niin tai näin - Briossin bretzel maistui, vaikka yhtä enempää ei kerralla jaksaisi syödä. Ja Siskon seurassa viihdyn aina :) 

Talven suosikki

Rakastan korvareita eli korvapuusteja. Itse en ole jaksanut opetella tekemään hyviä korvareita. Maistuvissa puusteissa pitää olla sopivasti voita ja paljon kanelia ja ne eivät saa olla liian kuiviksi paistettuja. 

Pulla päivässä tai vähintään kahdesti viikossa on ollut mottoni pitkään, joten monenmoisia korvapuusteja on tullut maisteltua - joukossa useitakin herkullisia luomuksia. Usein parhaimmat pullat löytyy pienistä kuppiloista ja leipomoista. Tosin tämän talven suosikkini on Gateaun korvapuusti - Ruotsista Suomeen 2017 rantautuneen leipomoketjun litteä ja kanelinen herkkupulla. Gateau on muuten ranskaa ja tarkoittaa suomeksi kakkua. 

Onneksi yksi Gateaun myymälä löytyy myös Punavuoresta, sillä tämä ranskalais-ruotsalainen kakku pelastaa synkimmänkin päivän. Tänään tuli jo yksi kiintiöpulla syötyä - ja heti alkoi aurinko paistaa :)

Paperikarttoja ja mautonta paellaa

Käytän paljon GoogleMaps-appia niin koti-Suomessa kuin ulkomailla. Mutta rakastan paperikarttoja. Ja etenkin ulkomailla ollessani yritän aina löytää kyseisen maan tai paikkakunnan kartan. Näin myös Fuengirolassa. 

Tänään kävelin kaupungin rantakatua edestakaisin ja etsin kauppaa tai kioskia, jossa myytäisiin karttoja. Hotellissa asuessa paperikartan saa edelleen usein vastaanotosta, mutta harvemmin airbnb-majoituksessa. Lopulta kysyin erään turistikaupan myyjältä, josko hän tietäisi, mistä saattaisin löytää kartan. Hän neuvoi minut jonkin matkan päässä olevaan turisti-infoon, jota en ollut huomannut.

”Do you have a map of Fuengirola” -kysymykseeni ystävällinen info-nainen vastasi vastakysymyksellä: ”Where are you from?” Kuullessaan minun olevan Suomesta, hän vaihtoi kielen täydelliseen suomen kieleen. Eli hän oli Fuengirolassa työskentelevä suomalainen :)

Ihana yllätys, sillä minun on paljon helpompi kysellä asioita omalla äidinkielelläni. Englantia puhuessa kysyn yleensä vain tärkeimmät ja ns. pakolliset kysymykset, enkä kielimuurin takia ehkä saa kaikkea toivomaani tietoa.

Lähtiessäni Turismosta minulla oli Fuengirolan paperikartan lisäksi Malagan ja Nerjan kartat, paikallisen suomalaisen matkanjärjestäjän yhteystiedot sekä juna-aikatauluja Caminito del Reyn vaelluksen lähtöpaikalle. Ja tieto siitä, että täältä löydän palvelua - ja usein jopa suomeksi :) Katsotaan, mitkä matkasuunnitelmistani saan toteutettua…

Turisti-infon löytyminen oli päivän iso ilon aihe. Samoin kuin Plaza de la Constitucion -aukion jouluinen kukkakioski, josta ostin seitsemällä eurolla ison joulutähden majoituspaikkamme koristukseksi. Päivän harmitus sen sijaan oli mauton paella, jonka Ukin kanssa söimme muuten mukavassa rantaravintolassa.

Muilta osin ensimmäinen Fuengirola-päivä kului kävellessä ja katsellessa. Sekä merta kuunnellen ja hyviä banaaneita ja pikkupäärynöitä syöden. 

Jouluista kukkaloistoa

Jättimarketin simpukkatarjontaa

Rantaravintolan paella, joka harmiksemme ei maistunut kummallekaan.

Iltaruokailijoita läheisellä Plaza Chinorrosilla