Joulua kohti

Tonttupariskunta Punavuoren Patina -nimisen kirpputorin ikkunassa Sepänkadulla.

Hyvässä uskossa

Maa-artisokkaa ja verigreippiä

Viikolla olimme pikkuporukalla juhlistamassa Esikoisen vanhimman pojan 15-vuotissynttäreitä Kruununhaan Vironkadulla olevassa Bona Fide -ravintolassa. Kodikas hyvän ruoan ”korttelikapakka”, jonne kerrallaan mahtuu vain kahdeksan pöytäseuruetta. Ja kun vielä oli mieluisaa seuraa, sai mukavaa palvelua ja nautti maukasta ruokaa, niin siinä oli kaikki mitä mieleenjäävältä ravintolaillalta odotan. 

Bona Fidessä oli tarjolla kaksi menu-vaihtoehtoa: neljän tai kuuden ruokalajin annoskokonaisuudet. Edellinen maksoi 48 euroa ja jälkimmäinen pari kymppiä enemmän. Valitsimme neljä ruokalajia, jotka tällä kertaa koostuivat keltajuuresta ja mädistä, maa-artisokasta ja verigreipistä sekä päärynästä ja tonkapavusta plus kahdesta valinnaisesta pääruoasta, joista seurueemme kasvisyöjä valitsi juuriselleriä ja omenaa ja me muut maistelimme päivän kalaa, joka keskiviikkona oli haukea.

Kaikki annokset olivat kauniita ja maukkaita. Keltajuuresta tehty annos maistui lanttulaatikolta, joka kuuluu jouluherkkuihini, ja hauki oli kekseliäästi pakattu taikinakuoreen. Mutta parhaiten minulle kuitenkin maistui maa-artisokka ja verigreippi -yhdistelmä sekä pähkinältä maistuvalta tonkapavulla kuorrutettu päärynän puolikas. Ukki muuten ihmetteli paahdettua maa-artisokkaa maistaessaan: ”Mitä herkkulihaa tämä oikein on?”

Vuodesta 2021 toimineen Bona Fiden nimi on latinaa ja tarkoittaa ”vilpittömässä mielessä, hyvässä uskossa”. Ihan en nimen juonesta saanut kiinni… Se ei kuitenkaan haitannut, sillä nautin kaikesta - seurasta, ruoasta ja tunnelmasta. 

Lontoontytöllä, Ukilla ja minulla oli mukava juhlailta upean, tulevaisuuteen uskovan 15-vuotiaan nuoren miehen seurassa. Varsinkin kun me kaikki neljä rakastamme hyvää ruokaa :)

Keltajuurta, bergamottia ja mätiä

Päivän kala oli haukea taikinakuoressa

Päärynää ja tonkapapua

Luin kotona, että tonkapapu on eteläamerikkalaisen puun siemen, 

jota käytetään mausteena vähän muskottipähkinän tapaan.

Bona Fide Vironkadulla

Mökin valtijat

Ukin mökistä on muodostunut suurperheemme eläinten varakoti. Pisimpiä aikoja siellä on viettänyt Opiskelijatytön neljävuotias Dora (täällä). Dora on kreikkalainen ääniherkkä rescuekoira, joka nauttii mökin rauhasta ja hiljaisuudesta.

Myös Mummin Muru - 12-vuotias valkoinen kääpiösnautseri - on usein mm. matkojeni aikoina Ukin vakioseuralainen. Ikäisekseen reippaan ja liikkuvaisen koiran lenkit jäävät mökillä vähäiseksi, mutta silti koira ilmiselvästi viihtyy. Varsinkin kun Ukin ruokalautaselta ”tipahtaa” aina joku herkkupala pöydän alle, mitä ei ikinä tapahdu Mummin kanssa. Ukin syödessä uskollinen Muru istuu aina Ukin jalkojen juuressa ja mustilla nappisilmillään tapittaa Ukin syliä - hipihiljaa ja liikkumatta.

Mökin uusin vakiovieras on Lontoon tytön Love-kissa - vajaa kaksivuotias valkoinen kaunokainen (täällä). Vikkelä ja ketterä kissa selviää loistavasti kahden koiran kanssa. Seurallisesta ja ihmisiä rakastavasta Lovesta on tullut kaikkien mökillä kävijöiden lemmikki. 

Toki Ukin eläintarhaan ovat tervetulleita myös ihmisvieraat :) Viikonlopuksi odotamme Opiskelijatyttöä puolisonsa ja 1,5-vuotiaan Pikkumiehen kanssa. Vietämme yhdessä pienimuotoista pikkujoulua syöden mm. lanttulaatikkoa ja taatelikakkua (täällä). 

Syys sykkii

Kaksi syksyistä mielimaisemaani. Toinen tältä aamulta Salon mökiltä ja toinen eilisaamulta Punavuoren kaksiosta. Edellinen kuvattu mökin terassilta kahdeksan jälkeen ja jälkimmäinen kaksion olkkarista ennen puoltapäivää. 

Sanotaan, että kevät keikkuu, kun huhtikuussa väliin paistaa ja väliin sataa. Marraskuun ilmoista voisi sanoa, että syys sykkii. Yhtenä päivänä on harmaata ja sateista, mutta heti seuraavana tai jopa samana päivänä pilvien seasta saattaa pilkistää mitä ihanin aurinko. Ja marraskuisessa auringossa on jotain spessua, kun se valaisee matalalta eikä tunnu lainkaan nousevan…

Vaikka joulua kohti mennessä lisääntyvä pimeys alkaa ahdistaa, niin onneksi sykkivä syys väliin yllättää hiipivällä kauneudellaan…

Musiikkia Klubilla

Keskiviikkoiltana velipoika soitti kahden muun ukkomiehen kanssa Wallun klubilla Storyvillen alakerrassa. Pitihän mummin mennä herrojen soittoa katsomaan ja kuuntelemaan. Varsinkin kun siitä on aikaa, kun viimeksi olen käynyt velipojan keikalla ja kun keikka vielä alkoi vanhuksille sopivasti jo kello kahdeksalta :) Eikä Eduskuntatalon vieressä vuosikymmeniä ollut, aikoinaan kansanedustajien suosima ”vanhanaikainen baari” ollut minulle aiemmin tuttu. 

Itsellenikin yllätykseksi tykkäsin kovasti kolmikon - Jukka Orma (kitara), Mikko Löytty (basso) ja Harri Ala-Kojola (lyömäsoittimet) - soitosta, vaikka en koskaan mikään ”rautalankamusiikin” ystävä ole ollutkaan. Miehet soittivat ja lauloivat ”Hendrixin, Princen, vanhan bluesin, erikoisen tangon ja heittäytyvän antaumuksen hengessä”, kuten Storyvillen Instagram-sivuilla kerrottiin. Mahtuipa kahteen 50 minuutin settiin ilokseni myös pari leppoisaa kantrikappaletta.

Eli herrojen ohjelmisto oli pääosin muuta kuin olettamaani ”rautalankaa” - mitä se sitten onkaan… Kiva kun menin, sillä tykkäsin ja nautin. Paikkakin oli mukavan klubimainen eikä kuulijoita ollut liikaa, joten myös tunnelma oli mukavan iisi ja intiimi. 

Kiitos Orma, Löytty ja Ala-Kojola :)

Aamuista seuraa

Näkymiä Kiasmasta

Takana Eduskuntatalo ja Kansallismuseon torni.

Edessä Rickhard Serran (1938-2024) Sukellus (täällä).

Ateneum on ollut jo pari vuotta yksi lempparimuseoistani. Sen sijaan Kiasmaa olen vierastanut, vaikka se rakennuksena onkin aina kiehtonut minua. Pikkuhiljaa alan tykästyä Kiasmaan myös taidemuseona (täällä). 

Kiasman suunnitteli yhdysvaltalainen arkkitehti Steven Holl (s.1947) ja se valmistui vuonna 1998. Museon nimi Kiasma juontuu nimestä Chiasma, joka oli Hollin suunnitteluehdotuksen nimi ja jolla hän voitti museon arkkitehtuurikilpailun. Chiasma viittaa risteymiin ja kiertymiin, jotka ovat olennainen osa rakennuksen arkkitehtuuria ja näkyy hienosti mm. portaina ja tasoina museon sisätiloissa.

Toistaiseksi suht vähäisen tutustumisen jälkeen olen ihastunut (muun muassa) rakennuksen jättimäisistä ikkunoista avautuviin näkymiin niin Eduskuntatalolle kuin keskuskirjasto Oodin suuntaan Kansalaistorille ja Makasiinipuistoon. 

Jo pelkästään näiden Helsinki-maisemien takia ainakin museokorttilaisten kannattaa kiivetä Kiasman kolmanteen ja viidenteen kerrokseen. Eri vuoden aikoina ja eri vuorokauden aikoina :)

Oikealla keskuskirjasto Oodin kulmaa ja 

Makasiinipuiston takana uusia asuinrakennuksia.

Mikä päivä

Eilisestä ei puuttunut sineä eikä aurinkoa. Plussana valkoista kuuraa ja kevyttä riitettä…

Ainakin Salossa saimme nauttia yhdestä loppusyksyn upeimmasta päivästä. 

Muumeja ikkunalla

Minulle on vaivihkaa kertynyt kiva kokoelma Arabian pieniä posliinisia muumihahmoja. Ensimmäiset taisivat olla muumipeikko ja muumipappa, jotka ostin jo 1990-luvulla eli 30 vuotta sitten Roihuvuoressa olleelta väliaikaiselta kirpputorilta. Koristemuumit olivat pitkään silloisessa lastenhuoneessa olleessa nukkekodissa, jossa ne - ihme kyllä - säilyivät ehjinä :)

Tämän jälkeen olen harvakseltaan ostanut hahmoja lisää, jos kirpputoreilla kierrellessä on eteen tullut. Vartavasten en ole niitä kerännyt. Muuttaessani nykyiseen kaksiooni nelisen vuotta sitten asetin ne kaikki - kaksi Muumipappaa, yksi Muumimamma, kolme Muumipeikkoa, kaksi Niiskuneitiä ja yksi Pikku Myy - makuuhuoneen ikkunalaudalle. Ja siinä ne ovat minua siitä lähtien ilahduttaneet, mutta uusia en ole enää ostellut…

Kiva posliininen muumiperhe, johon huomaan kiintyneeni :) Porukasta puuttuu Tuutikki, joka minulle on jäänyt vieraammaksi…

Talvea kohti

Talvi tulee ja ehkä kylmäkin, joten myös nämä tutuilla kuvioilla neulotut villasukat löytävät taas omistajansa lähipiiristä. Vaikka osa perheen nuorisosta haluaisi aina vain yksivärisiä sukkia, ja osa vielä ainoastaan tummia sukkia. Mutta kun näitä värikkäitä raita/kuviosukkia on niin paljon mukavampi neuloa…

Nykyään teen usein villasukkien resorin tutun 2o2n sijaan joko 3o1n tai 1o1n. Jälkimmäisessä 1o1n neulon oikean silmukan vielä kiertäen. Eli kun normioikea silmukka neulotaan etukautta eli puikon eteen jäävän langan alta, niin kiertäen neulottu silmukka neulotaan takakautta eli puikon taakse jäävän langan alta. Näin oikea silmukka tulee selvemmin näkyviin nurjien silmukoiden välissä. 

Vasemman puoleisissa raitasukissa olen näköjään neulonut toisen sukan resorin 2o2n ja toisen 1o1n :) Mutta ehkä ne jollekin kylmävarpaiselle kelpaavat nekin…

Rakastamanieni sydänsukkien suurpiirteisen neuleohjeen olen kirjannut blogiini koronakeväänä 2020 (täällä). Ja helppoja vinkkejä villasukkien resoreihin löytyy mm. Pariton rasa -blogista (täällä).