Sitruunainen ja mehevä jälkiruokakakku

Otetaanpa välillä taas kakkuohje. Tämän sitruunakakun olen leiponut jo pariin kertaan ja kummallakin kerralla tykännyt sen yllättävästä kosteudesta ja reippaan sitruunaisesta puraisusta. Ulkonäkö on vaatimaton, ja sitä voisikin seuraavalla kerralla parantaa kenties sokerivesikuorrutuksella tai tomusokerilla. Mutta mehevä ja kostea maku on parasta!

Salaisuutena on sitruunalikööri, kahden sitruunan kuoriraaste ja yhden mehu, joka tomusokerin kanssa imeytetään valmiiseen kakkuun. Ohje on peräisin uusimmasta Glorian ruoka ja viinistä 5/2015. 

Tässä tulee ohje:

ATELJÉ FINNEN SITRUUNAKAKKU

50 g voita sulatettuna

2 sitruunaa

3 kananmunaa

1 1/2 dl sokeria

3/4 dl kermaa

1/2 dl Limoncello-sitruunalikööriä (voi korvata sokeroidulla sitruunamehulla)

1 3/4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

Makuliemi:

1 sitruunan mehu

1 1/4 dl tomusokeria

Lämmitä uuni 200 asteeseen.  Vuoraa vuoka leivinpaperilla. Pitkulainen leipävuoka käy hyvin, pyöreä 20-senttinen myös.

Pese sitruunat ja raasta kuoriosa. 

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää voi, kuoriraaste, kerma ja limoncello ja sekoita.

Lisää vehnäjauhoihin sekoitettu leivinjauhe taikinaan. Sekoita jauhot tasaiseksi, mutta ei liikaa.

Taikinan kuuluu olla löysää. Kaada se vuokaan ja paista uunissa noin 20-25 minuuttia. Kokeile kypsyyttä hammastikulla.

Anna kakun jäähtyä vuoassa. ettei se lässähdä. Tee sillä aikaa makuliemi sekoittamalla tomusokeri sitruunasta puristettuun mehuun. 

Kaada liemi hitaasti vuokaan kakun päälle ja anna se imeytyä ainakin  puoli tuntia. 

Tarjoa kakku viipaleina. Itse pidän siitä eniten jääkaappikylmänä, jolloin sitruunan maku voimistuu. Kermavaahto hiukan maustettuna sopii hyvin kumppaniksi, miksei jäätelökin, joten tämä käy hyvin jälkiruoasta.

Tämäntyyppinen Lemon Drizzle Cake on klassikko, jonka ohjeita on netti pullollaan. Törmäsin siihen itse alunperin täällä. Englantilaisversiossa sokerikuorrutus jää kivasti näkyviin, mutta rasvaa kakussa on moninkertaisesti tähän verrattuna.

Ateljé Finnen kakussa on sekin hyvä puoli, ettei sitä jää liikaa houkuttelemaan jääkaapilla kävijöitä:)

Luotettavasta lähteestä: Pavlova

Oletko aina etsinyt luotettavaa marenkikakun ohjetta? No täss siull o sellane! Olen tehnyt marenkikakkuja ennenkin, mutta en ole ollut ihan varma, onko tulos ollut onnistunut vai ei. En ole tiennyt, millainen marenkipohjan oikein pitäisi olla: läpeensä kova vai sisältä pehmeä? Kaupan pohjat ovat ymmärrettävästi läpeensä kovia, joten olen arvellut epäonnistuneeni pahemman kerran, kun oma ohjeitten mukaan tehty pohjani on ollut purukumimaisen pehmeä sisältä.

Hitsi, sellainenhan sen juuri pitääkin Pavlovassa olla! Herrrkullisen tahmeaa jauhettavaa suussa sen rapsahtavan ihanan kuoren alla. Täytekakun väliin tarvitaan tietysti sitten erilaista, läpeensä kuivaa pohjaa. Selailin vähän neuvoja ja löysin Nelleltä toimivan ja idioottivarman ohjeen, jonka hän puolestaan oli lukenut Olivian Täydellinen ohje -keittokirjasta. Tässä se tulee.

     PAVLOVA    noin 10 annosta

Pohja

4 kananmunan valkuaista
2 1/2 dl sokeria
2 tl peruna- tai maissitärkkelystä
1 tl omenaviinietikkaa tai sitruunanmehua

Täyte

purkki sitruunarahkaa valmiina tai itsetehtynä / sitruunakiisseliä tms.
2dl kuohukermaa
hedelmiä tuoreena tai säilöttynä, tuoreita marjoja ja mintunlehtiä, granaattiomenan siemeniä,
valkosuklaalastuja, mantelilastuja jne.
tomusokeria

Kuumenna uuni 125 asteeseen. Piirrä leivinpaperiin ympyrä, kakkuvuoka tai lautanen on sopiva malli. Mieti, minkä kokoiselta alustalta aiot tarjota tortun, tästä tulee nimittäin aika iso ja ohjeen voi tarvittaessa puolittaakin. Valmista vasta sitten marenki.

Erottele munanvalkuaiset kulhoon. Itse erottelen keltuaiset kuorenpuolikkailla yksi kerrallaan kupin päällä. Kumoan keltuaisen toiseen kuppiin ja valkuaisen suoraan kuoresta kulhoon. Jos tämän tekee suoraan kulhon päällä ja joukkoon valuu pienikin määrä keltuaista, pilaa se koko satsin. Yksi kerrallaan erottelu siis. 

Vatkaa valkuaiset höttöiseksi vaahdoksi. Lisää sitten puolet sokerista koko ajan voimakkaasti vatkaten  ja sekoita toiseen puoleen perunajauho. Lisää perunajauho-sokeriseos vaahtoon pienissä erissä edelleen vatkaten ja vatkaa seosta kunnes se on kovaa ja kiiltävän valkoista. Lisää sitten etikka tai sitruunamehu.

Lusikoi valmis marenkivaahto ympyrän sisään. Jätä pohjan keskelle laakea matalampi kohta ja tee reunoille huippuja jotta pohjaan jää täytteelle hyvä tila.

Kypsennä pohjaa uunin alatasolla puolitoista tuntia. Anna marengin rauhassa jäähtyä ja kovettua pellillä. Uuniluukun voi jättää raolleen puukauhan avulla vaikka koko yöksi.

Täytä marenki vasta, kun syöjät ovat paikalla! Kun tarjoilun aika on käsillä, vatkaa kerma vaahdoksi. Kuori hedelmät ja tarvittaessa lohko ne sopiviksi suupaloiksi.

Irrottele pohja varovasti paperista ja nosta paistinlastoilla sopivalle lautaselle. Marenki on erittäin haurasta ja helposti särkyvää. Levitä sitten pohjan päälle täytteet, kermavaahto ja lopuksi marjat, hedelmät, mintunlehdet tai mitä nyt käytätkään. Lopuksi voit vielä siivilöidä koristeeksi tomusokeria. Se muuten todella kruunaa näyn! Olisi kruunannut omanikin, jos olisin muistanut.

Koristeluvinkin omaan kakkuuni löysin Gloriasta.

Nelle oli kirjannut ylös vielä tällaisia hyödyllisiä pro-vinkkejä marengin valmistukseen:

• Kananmunien tulee olla huoneenlämpöisiä ja mielellään luomua. Tällöin valkuainen sitoo hyvin ilmaa ja marengista tulee kuohkeaa.
• Kunnon välineillä onnistuu paremmin. Pyöreäpohjaisessa kulhossa marenki tulee vatkatuksi tarkasti reunoja myöten. Terässäikeinen pallovispilä jonka pituus on vähintään 15 cm sitoo paljon ilmaa marenkiin. Vispilä ei saa antaa periksi vatkatessa, jotta ilman sitoutuminen olisi mahdollisimman tehokasta.
• Kuumaan veteen kastettu, kuivattu metallinen paletti on paras työkalu marengin levittämiseen pellille. Sokerinen ja tahmea marenkivaahto ei tartu kuumaan lastaan läheskään samoin kuin kylmään ruokalusikkaan.
• Lisämakua pohjaan saa ripottelemalla hasselpähkinärouhetta pohjalle ennen uuniin laittoa ja lopuksi...
• Marenki on kypsä kun pohja on kuivunut niin, että se tuntuu kevyeltä ja irtoaa helposti leivinpaperista. Marenki ei saa tummua vaan sen tulee jäädä valkoiseksi.

 

Tein Pavlovaa kaksi kertaa viikon sisällä. Kirpeänmakea täyte sopii tähän hyvin, ettei syöjälle tule ötläkkä olo. Ensimmäisille vieraille sekoitin täytteeksi sitruunarahkaa eli purkillisen pehmeää rahkaa ja sitruunatahnaa. Maustoin vielä tomusokerilla ja sitruunalla lisää. Rahkan päälle levitin banaaniviipaleita, kermavaahtoa ja koristeet.

Toisella kerralla tein täytteeksi sitruunakiisselin (joku täällä tykkää sitruunasta;) ja päälle taas kermavaahtoa. Valkuaisten jäljiltä jääkaapissa on joka tapauksessa ylimääräisiä keltuaisia, joista saa kätevästi täytteeksi ihanan kiisselin:

Sitruunakiisseli

2 dl sokeria (vanhassa Kodin Kuvalehden ohjeessa oli 3 dl: maistele itse)

4 keltuaista

2 tl Maizenaa

3 dl maitoa

1 sitruunan kuori ja mehu

Sekoita kaikki kattilassa ja kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes seos sakenee. Älä keitä tai kiehauta. Jäähdytä seos, mielellään jääkaappikylmäksi.

Bon Appétit!

Siemennäkkäriä ja kaulimista

Tämän jutun kuuluisi alkaa lähikuvalla, jossa bloggaaja pitää sirolla kädellään näkkärinpalasta, jolla on pieni keko jotain herkullisen näköistä itse tehtyä tahnaa. Jotain terveellistä. Sellainen ajatus kävikin mielessä, ja ainahan olisi voinut lainata vaikka miniän kättä, mutta kun leipominen osui jouluvalmistelujen aikaan, niin ei nyt ehtinyt tahnaa tuunaamaan. Mutta näkkäri, veljet että se on hyvää!

Olen saanut maistaa tätä herkkua pari kertaa ystäväni H:n luona, ja viimeksi pyysimme koko porukka jo reseptiä. H. tarjosi tätä muuten Jamie Oliverin meetwurstitahnan kanssa. En tiedä, mistä näkkäriohje on kotoisin, mutta se näyttää poikkeavan monista muista netin versioista siinä, että kananmunat on korvattu tässä kiehuvalla vedellä ja ruisjauhoilla. Niin tai näin, molemmilla tavoilla tulee varmasti hyvää. 

Olen kaikenlaisen terveellisen ja niin ollen myös siementen ja pähkinöitten suuri ystävä, mutta en käytä niitä läheskään niin paljon kuin toivoisin. Niinpä kaappeja kaivellessani huomasin entiset pussit auttamatta vanhentuneiksi ja ostin uudet. Kalliitahan nämä eivät onneksi ole. Näkkärin valmistaminen on myös äärimmäisen yksinkertaista.

 SIEMENNÄKKÄRI

1.5 dl kaurahiutaleita
1 dl ruisjauhoja
0.5 dl auringonkukansiemeniä
0.5 dl seesaminsiemeniä
0.5 dl pellavansiemeniä
0.5 dl kurpitsansiemeniä
2 maustemittaa suolaa (laitoin vajaan teelusikallisen ruususuolaa)
1 tl hunajaa
2 1/2 dl kiehuvaa vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kiehuva vesi ja hunaja ja sekoita huolellisesti lusikalla taikinaksi.

Levitä pöydälle leivinpaperi ja sudi sille hiukan öljyä.

Kaada taikina paperille ja levittele sitä lusikalla litteämmäksi. 

Kauli taikinaa kahden leivinpaperin välissä ohueksi suorakaiteeksi.

Alempaa paperia voi joutua välillä suoristamaan.

Taikinalevyn on hyvä olla tasainen ja melko ohut. Liian ohut kerros toisaalta repeilee päällimmäistä paperia irrotettaessa.

Vedä sitten ylempi paperi irti tasaisesti kaksin käsin, ei pystysuoraan, vaan taaksepäin.

Leikkaa pizzaleikkurilla tai terävällä veitsellä ruuduiksi ennen uunia.

Paista keskitasolla 160 asteessa 60 minuuttia.

On tärkeää paistaa levyä tarpeeksi kauan, siis vähintään tunti. Jos levy saa hiukan väriä, se saa samalla rutkasti lisää makua ja rapeutta. Ensi kerralla kokeilen kyllä kiertoilmalla, ja loppuun enemmän alalämpöä, sillä nyt jäi keskikohta vähemmälle paistolle. Ehkä se jäi paksummaksikin eikä siksi rapeutunut kunnolla.

Ja eikun uutta satsia tekemään! 

Tarjoile jonkun hyvän levitteen, tahnan tai juuston kanssa. Tai syö ihan sellaisenaan.

Meillä kotona minä olin ainoa, joka tykkäsin tästä. Mies ei suostunut edes maistamaan, ei myöskään poika. En ymmärrä! Saa nähdä, tykkäsikö kumpikaan niistä, joille annoin tätä lahjaksi. En sitten joulun aikaan tarjonnut näitä enää kenellekään, syystä että olin syönyt itse kaikki jäljelle jääneet palaset. Vähin äänin, pois kuleksimasta. 

Suuri suosikki. Mulle.

Ranskalainen omenatorttu

Meillä oli kiva viikonloppu, kun oli pitkästä aikaa vieraita. Pieni irrottelu teki tosi hyvää pitkän työputken jälkeen! Oli iloista seuraa, hyvää viiniä ja ruokaa pitkän kaavan mukaan. Nämä ystävät ovat olleet mieheni työkavereita pitkään ja viihtyneet yhdessä siellä, mutta minä olen päässyt porukkaan vasta pari vuotta sitten.

Se työputki on taas huomenna edessä, tällä kertaa puolentoista viikon mittaisena, mutta enköhän selviä siitä juuri vapailla oltuani. Aika tosin hurahti jotenkin omituisesti omia aikojaan, nopeasti kuten aina.

Tein siis viikonlopuksi ranskalaista omenatorttua, jonka ohjetta en ole varmaan vielä koskaan julkaissut.  Se on yksi ehdottomia suosikkejani, mehevä ja näyttävä, mutta niin vietävän työläs, ettei sitä viitsi kovin usein leipoa. Pohjaan valmistetaan rahkavoitaikina ja täytteeksi vaniljakiisseli. Tortun reunaan punotaan koristereunus ja valmiin tortun pinta sivellään aprikoosihillolla, mikä tekee pinnan kiiltäväksi ja ihanan tahmaiseksi.

Näitä omenapiirakkaohjeitahan minulla riittäisi vaikka kirjaksi asti, kaikki hyväksi todettuja, ja tämä kuuluisi TOP 10:iin. Luulen että tämä lehdestä leikkaamani ohje on peräisin jostakin Annasta 1980-90-luvulta. (Kirjoitettuna tuo vuosiluku alkaa näyttää jo samalta kuin ennen 1890-luku!)

RANSKALAINEN OMENATORTTU

Pohja:
150 g voita/margariinia
4 dl vehnäjauhoja
1 tlk maitorahkaa
Kaulimiseen:
100 g voita/margariinia (oikeasti vähemmän) 

Voit tietysti käyttää valmista voitaikinaakin, mutta tämä on parempi, trust me.

Vaniljakiisseli:
4 dl maitoa
1 muna
1 dl sokeria
2 rkl perunajauhoja
2 tl vaniljasokeria 

Pinnalle:
2-3 omenaa (käytin Royal Galaa)
11/2 tl kanelia 

Kypsän tortun pinnalle:
1 dl aprikoosihilloa tai -marmeladia

Valmista taikina. Sekoita voi ja vehnäjauhot raemaiseksi seokseksi käsin tai monitoimikoneella. Lisää kylmä maitorahka ja sekoita nopeasti taikinaksi. Anna taikinan kovettua hetki kylmässä esim. kelmuun käärittynä. 

Kauli sitten taikina jauhotetulla alustalla suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Levitä voita kahdelle kolmannekselle taikinan pinta-alasta. (Kylmästä voista saa otettua juustohöylällä viipaleita.) Taita ilman voita oleva kolmannes taikinan keskelle ja viimeinen kolmannes päälle. Kauli nyt tätä kolminkertaista taikinalevyä varovaisesti, kunnes se on sentin paksuinen. Toista kaulimis-. ja taittamisvaihe vielä kaksi kertaa. (Huom. Voita lisätään vain kerran!) Siirrä taikina tämän jälkeen taas kylmään kovettumaan.

Minä kaulin tässä vaiheessa taikinan vuokaan, leikkaan reunat pois (talteen) ja siirrän sen vuokineen päivineen sitten kylmään kovettumaan. Vuoka saa muuten olla aika iso, sillä taikinaa on paljon. Tämä oma keramiikkavuokani on halkaisijaltaan varmaan 30 senttiä. Suorakaiteen muotoinen suurehko vuoka kävisi myös hyvin. Käytin leivinpaperia, myös taikinan päällä esipaistossa, etteivät reunat lähde valumaan ja iskin reiät haarukalla paperin läpi. Koska taikina nousi, päätin lisätä paperin päälle myös kuivattuja herneitä.
Siis: esipaista pohjaa 225 asteessa kymmenisen minuuttia. -Keramiikkavuoka tuntuu vaativan enemmän aikaa kuin muut.

Valmista vaniljakiisseli. Vatkaa kananmunan rakenne rikki. Sekoita kaikki aineet kylminä sopivassa kattilassa. Kuumenna kiisseliä koko ajan sekoittaen, kunnes se sakenee. Älä keitä ja sekoita kiisseliä. Anna jäähtyä huoneenlämmössä.

Käy sitten omenien kimppuun. Pese omenat ja leikkaa ne ohuiksi lohkoiksi.
Pistele vielä esipaistetulle piirakkapohjalle reikiä. Niin ja muista ottaa se päällimmäinen leivinpaperi pois, jos käytit sitä. Levitä vaniljakiisseli torttupohjalle. Lado omenalohkot kauniisti kiisselin päälle. Ripottele kanelia vielä omenien pinnalle.
Kauli ylijääneestä taikinasta ohuehko levy ja leikkaa siitä kapeita suikaleita. Letitä suikaleista koriste ja painele se piirakan reunaan. Letitin tähän kolmella, mutta tuli mieleen, että seuraavalla kerralla voisin tehdä käsin pyöreitä nauhoja ja kiertäisin kaksi yhteen. Näin koristeesta tulisi vähän kapeampi. 

Paista torttua 225 asteessa 20-25 minuuttia. Paistoin tahallani viisi minuuttia enemmän, koska halusin pinnasta rapean ja tummahkon.

Notkista aprikoosihillo ja sivele se pullasudilla kypsän ja kuuman tortun pinnalle.

Vanhassa ohjeessani neuvotaan valmistamaan tähän päälle vielä kiille, mutta en ymmärrä, miksi sen pitäisi tämän enempää kiillellä.

Tarjoilua varten siirsin tortun laakealle vadille ja poistin tuon leivinpaperin alta. Valitettavasti en muistanut siinä vaiheessa enää ottaa kuvaa siitä. Kupillinen kahvia ja tilkka calvadosia aromilasissa kruunasi tämän jälkiruokanautinnon.

Ja hyvää oli!  Tiedän sen erityisen hyvin, koska söin loput tortusta lauantai-iltana ihan itse.

Amerikkalainen omenapiirakka

Jos pitäisi valita nimikkoleivonnainen, se olisi ehdottomasti omenapiirakka. Niin paljon olen sitä vuosien varrella leiponut ja syönyt, ja täydellisen piirakan etsintään aikaa kuluttanut. Siitä huolimatta en ole itse kehitellyt mitään omaa reseptiä, sellainen ei tulisi mieleenkään. En mitenkään pystyisi valitsemaan jotain niistä kymmenistä ihanista piirakkaohjeista ihan ykköseksi. Niistä saisi toisaalta hyvin kokonaisen omenapiirakkakirjan.

Sen sijaan Suomessa asuva, mutta syntyjään amerikkalainen Erika Holt, on vähitellen kehittänyt omenapiirakkaa täydelliseksi omaan suuhunsa. Juttu osui silmiini Etiketti-lehdestä. Piirakka on nimeltään amerikkalainen aina, jos siinä on kansi, eikä tässäkään muuta jippoa ole. Mutta täytyy sanoa, että taikina on hyvänmakuista ja aivan täydellistä käsitellä. Omenatäyte on maukasta, maku tosin riippuu lajikkeestakin, ja maustettu täyte ehtii pehmetä kunnolla ja menee myös aika paljon kasaan. Vuoka saa olla reilunkokoinen, sillä taikinaa ja täytettä on paljon.
(Alkuperäinen ohje täällä.)

AMERIKKALAINEN OMENAPIIRAKKA

Taikina: 

5 1/2 dl vehnäjauhoja (puolikarkeita)
1 tl suolaa
1 rkl kidesokeria
80 g huoneenlämpöistä kookosrasvaa (Cocos)
80 g kylmää voita (TAI 160 g pelkkää voita)
6–7 rkl kylmää vettä 

Täyte: 

750 g punaisia ja makeita omenoita
450 g vihreitä ja kirpeitä omenoita
1  1/4 dl kidesokeria
2 rkl tummaa ruokokidesokeria
1 tl jauhettua kanelia
1 tl jauhettua inkivääriä
1/2 tl jauhettua muskottipähkinää
1–2 rkl viskiä/ sitruunamehua (itse hulautin Cointreau-likööriä)
1/2 dl vehnäjauhoja 

Tarjoiluun: vaniljajäätelöä

1. Valmista taikina. Sekoita nopeasti yleis- tai monitoimikoneessa vehnäjauhot, suola ja sokeri. Lisää nokareina (pehmeä kookosrasva ja) kylmä voi. Anna koneen käydä hetki, kunnes taikina on murumaista.

2. Lisää vesi ja sekoita nopeasti, kunnes taikina pysyy koossa. Jos taikina on vieläkin liian kuivaa ja murumaista, lisää vettä 1 tl kerrallaan ja välillä sekoittaen. Jos valmistat taikinan käsin, nypi rasva ja kuivat aineet yhteen kulhossa tai käytä apuna kahta veistä, joilla hakkaat taikinan murumaiseksi. Lisää vesi ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi.

3. Muotoile taikina kahdeksi palloksi, joista toinen on hieman suurempi. Taputtele pallot ohuemmiksi levyiksi ja kääri ne muovikelmuun. Siirrä taikina nyt jääkaappiin vähintään tunniksi. Voit tehdä sen myös valmiiksi jo 1–2 päivää ennen piiraan paistamista.

4. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kauli laajempi taikinalevy jauhotetulla leivonta-alustalla halkaisijaltaan noin 30 cm:n kokoiseksi levyksi. Nosta taikinalevy kaulimen avulla piirakkavuokaan (halkaisija 24–26 cm) ja painele se tasaisesti reunoille. Kauli toinenkin taikinalevy hieman vuokaa suuremmaksi levyksi. Siirrä taikinalla vuorattu vuoka ja kaulittu kansilevy erillään hetkeksi jääkaappiin. (Tätä vaihetta en kyllä tehnyt, vaan kaulin kannen vasta kun sitä tarvittiin.)

5. Kuori omenat, poista siemenkodat ja leikkaa omenat noin puoli senttiä paksuiksi lohkoiksi. Siirrä omenalohkot kulhoon. Sekoita omenalohkoihin sokerit, mausteet, viski/sitruunamehu ja vehnäjauhot. Anna niiden maustua 10 minuuttia.

6. Levitä täyte taikinalla vuorattuun piirasvuokaan. Painele kaulittu kansilevy täytteen päälle. Taita taikina reunojen yli ja leikkaa ylimääräinen taikina siististi veitsellä pois. Voit koristella kannen ylimääräisellä taikinalla. Muotoile silloin taikinasta omenan ja/tai lehtien kuvia ja kiinnitä ne vedellä. Pistele kuoritaikinaan reikiä tai viiltoja, joista höyry pääsee pois paistamisen aikana.

Pikkukaulin on kätevä apulainen ison rinnalla. Olen alunperin ostanut kaksi pikkukaulinta lasten käyttöön, kun joskus yhdessä leivoimme pullaa kauan sitten. Nyt saan leikkiä niillä yksin.

7. Nosta vuoka uunipellille, jotta vuoasta mahdollisesti valuva neste ei pala kiinni uunin pohjaan. Paista piirasta uunin keskitasolla 30 minuuttia. Peitä piiras leivinpaperilla ja jatka paistamista vielä 20 minuuttia, kunnes omenat ovat pehmeitä ja piiras on saanut kauniin värin.

8. Anna piiraan jäähtyä tunnin ajan ennen tarjoilua. Voit myös jäähdyttää sen kokonaan ja tarjoilla vasta myöhemmin. Parhaimmalta piiras maistuu hieman lämpimänä vaniljajäätelön kanssa.

Ei tähän tämän kummempaa väriä tullut pitkästä paistamisesta huolimatta, vaikka en käyttänyt edes leivinpaperia pinnalla. Pitkä aika takasi kuitenkin sen, että omenat pehmenivät ihanasti ja mausta tuli todella hyvä ja syvä.

Sitten vaan kahvinkeittoon tai tee hautumaan, pala omenaherkkua lautaselle, lusikka käteen ja nauttimaan. Jos talossa on kermavaahtoa tai vaniljajäätelöä, aina parempi. Loppunäytöksessä parin päivän päästä tai jo seuraavana päivänä piirakka pysyy mukavasti kasassa, kun syö loput suoraan omasta kädestä.