Sitruunainen ja mehevä jälkiruokakakku

Otetaanpa välillä taas kakkuohje. Tämän sitruunakakun olen leiponut jo pariin kertaan ja kummallakin kerralla tykännyt sen yllättävästä kosteudesta ja reippaan sitruunaisesta puraisusta. Ulkonäkö on vaatimaton, ja sitä voisikin seuraavalla kerralla parantaa kenties sokerivesikuorrutuksella tai tomusokerilla. Mutta mehevä ja kostea maku on parasta!

Salaisuutena on sitruunalikööri, kahden sitruunan kuoriraaste ja yhden mehu, joka tomusokerin kanssa imeytetään valmiiseen kakkuun. Ohje on peräisin uusimmasta Glorian ruoka ja viinistä 5/2015. 

Tässä tulee ohje:

ATELJÉ FINNEN SITRUUNAKAKKU

50 g voita sulatettuna

2 sitruunaa

3 kananmunaa

1 1/2 dl sokeria

3/4 dl kermaa

1/2 dl Limoncello-sitruunalikööriä (voi korvata sokeroidulla sitruunamehulla)

1 3/4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

Makuliemi:

1 sitruunan mehu

1 1/4 dl tomusokeria

Lämmitä uuni 200 asteeseen.  Vuoraa vuoka leivinpaperilla. Pitkulainen leipävuoka käy hyvin, pyöreä 20-senttinen myös.

Pese sitruunat ja raasta kuoriosa. 

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää voi, kuoriraaste, kerma ja limoncello ja sekoita.

Lisää vehnäjauhoihin sekoitettu leivinjauhe taikinaan. Sekoita jauhot tasaiseksi, mutta ei liikaa.

Taikinan kuuluu olla löysää. Kaada se vuokaan ja paista uunissa noin 20-25 minuuttia. Kokeile kypsyyttä hammastikulla.

Anna kakun jäähtyä vuoassa. ettei se lässähdä. Tee sillä aikaa makuliemi sekoittamalla tomusokeri sitruunasta puristettuun mehuun. 

Kaada liemi hitaasti vuokaan kakun päälle ja anna se imeytyä ainakin  puoli tuntia. 

Tarjoa kakku viipaleina. Itse pidän siitä eniten jääkaappikylmänä, jolloin sitruunan maku voimistuu. Kermavaahto hiukan maustettuna sopii hyvin kumppaniksi, miksei jäätelökin, joten tämä käy hyvin jälkiruoasta.

Tämäntyyppinen Lemon Drizzle Cake on klassikko, jonka ohjeita on netti pullollaan. Törmäsin siihen itse alunperin täällä. Englantilaisversiossa sokerikuorrutus jää kivasti näkyviin, mutta rasvaa kakussa on moninkertaisesti tähän verrattuna.

Ateljé Finnen kakussa on sekin hyvä puoli, ettei sitä jää liikaa houkuttelemaan jääkaapilla kävijöitä:)

Mitä ostin maanantaina kaupasta

Sain hauskan haasteen paljastaa ruokakassini sisältö. Kun ajattelin asiaa, huomasin että viikosta toiseen tulee ostettua aika lailla samoja juttuja. Jos mies lähtee joskus yksin kauppaan, huikkaan, että tuo ne tavalliset. Viikonloppuna ja vieraille yritän keksiä ja kokeilla jotakin uutta, mutta omassa arjessa mennään sillä, mitä jaksan ja ehdin tehdä. Siispä tämän maanantain täydennysostokset ovat ihan niitä tyypillisiä. 

Ostan aina pakkauksen broileria jossakin muodossa. Siitä olisi tarkoitus saada kahden päivän pata, kastike tai keitto erilaisten vihannesten kanssa. Jos päädyn valmistamaan broilerilla höystetyn vihannespannun, mistä kumpikin pidämme kovasti, syömme sen kuitenkin kerralla, joten yritän nyt tehdä vaikka keiton tuon kookosmaidon kanssa. Punaista lihaa, esimekiksi karitsan jauhelihaa ostan ehkä kerran viikossa, kalaa kerran-pari.

Kananmunia on myös aina jääkaapissa -vaikka ne eivät toisaalta kylmäsäilytystä kaipaisi. Pidän kovasti keitetystä ja paistetusta munasta vokkivihannesten tai salaatin kanssa ja niitä kuluu useita viikossa. Kokeilin muuten viikonloppuna uutta tapaa keittää munat: kiehautetaan vesi munineen päivineen ja jätetään sitten hautumaan kuumaan veteen kymmeneksi minuutiksi. Tuli aikalailla täydellisiä, vaikka pidän myös vähän löysemmistä, jossa aika lasketaan 4-5 minuuttia kiehumisen alkamisesta.

Vakiovihanneksina kaapissa on parsa-, valko- tai lehtikaalia tai kaikkia niitä. Parsakaali varsinkin on meillä suosittua. Porkkanoita ja kaikenlaisia sipuleita pitää myös olla, ja nyt ostin vaihteeksi purjoa keittoa ajatellen. Punaisesta paprikasta pidän kovasti, samoin luumukirsikkatomaateista, jotka kuitenkin nyt jätin ostamatta. Periaatteessa ei ole mitään järkeä ostaa kurkkua ja tomaattia talvella, mutta varsinkin kurkkua kaipaan aamuleivälleni.

On tuolla takana perunapussikin. Tähän aikaa vuodesta ne vaan alkavat itää heti meille päästyään. Tällä kertaa mukaan tuli pussillinen Kalajoen manteliperunaa: kuulostaa ainakin herkulliselta, joten ehkä saan ne käytettyä viikon kuluessa.

Olen syönyt omenan päivässä niin kauan kuin muistan, usein kaksikin. Se vaan sopii minulle. Nykyisin pesen omenani tiskiaineella ja syön kuorineen flavonoidien takia. Mies taas on banaaninsyöjä (ja kuorii kyllä).

Pidän hirveästi maitotuotteista. Voisin elää pelkästään erilaisilla jogurteilla ja viileillä, ja marjarahka on suurinta herkkuani. Puhumattakaan jäätelöstä... Varsinkin aamulla on pakko saada annos hapanmaitotuotetta, olkoon sitten vaikka piimää. Maidossa en oikein kestä laktoosia, mutta muissa se ei haittaa. Kun hyla-maidon pakkausta muutettiin ja sitä ei enää löydä kauposta (sitä siis on iskukuumennettuna, mutta en koskaan löydä sitä hyllyä), siirryin laktoosittomaan maitoon, enkä ole vielä oikein tottunut siihen.

Terveellisyyden nimissä olen totuttanut itseni luonnonjogurttiin ja Valion pehmeään maitorahkaan. Näitä sitten maustan viitsiessäni marjoilla, hedelmillä tai edes ripauksella juoksevaa hunajaa. Ennen käytin mysliä, mutta ne sisältävät loppujen lopuksi niin paljon sokeria, ettei kannata enää näillä kymmenillä.

Itse käytän aamuleipäni päällä kalkkunaa tai broilerileikettä, kuten kuvassa. Mies tykkää kinkusta, ja nyt hän on ostanut vanhaa suosikkiaan Gotleria. Kevyt-Beceliä levitän ruispalalleni kalkkunan ja kurkun alle.

Ostan ruokakaupasta myös pesuaineet ja patterit, siis kaiken tavallisen kotiin liittyvän, mitä sieltä saa. Käytän kaupan hiustenpesuaineita ja vartalovoiteita, ja saapa sieltä käyttämäni tukkaraita-aineetkin. Tästä satsista puuttuvat muuten kaikki herkut! Pidän aina kaapissa Fazerin 70% leivontasuklaata, ja sen ostin jo lauantaina. Kekseihin sorrutaan enää harvoin, mutta jäätelöstä ei nyt puhuta. Se on minulle yhtä heikko kohta kuin olut miehelle, mutta en silti osta sitä joka viikonlopuksi.

Tämä satsi maksoi viisi-kuusikymppiä lähimmässä S-Marketissa, muisteli mies, joka meillä ruoat maksaa samalla kun minä pakkaan kasseihin. Olemme ajatelleet, että tässä elämäntilanteessa voimme valita suomalaista ruokaa ja tukea suomalaista työtä, jos valinnanmahdollisuus on. Ruokalaskua olisi mahdollisuus saada kyllä pienemmäksikin, ja siihen ihan ykkösjuttu olisi yksinkertaisesti alkaa syödä vähemmän!

Pääsiäinen hyvässä seurassa

Pääsiäinen on ollut pitkä ja rauhallinen, kuten loma ainakin. Muutama päivä vietettiin nuoremman polven kanssa yhdessä, kun toinen nuoripari tuli etelästä perjantaina. Lauantaina söimme sitten illalla koko porukalla yhdessä pitkästä aikaa. Pojat olivat jo etukäteen luvanneet valmistaa klassista pääsiäisruokaa. Äiti sai kerrankin vetää lonkkaa ja seurustella, eikä siitä huolimatta tullut ottaneeksi kuin muutaman kuvan.

Herrat siinä pannujensa ja työlautojensa ääressä. Veljekset ovat kumpikin varsin innostuneita ruoasta ja sen valmistamisesta. Sitä intoa ei niinkään ollut vielä kotona asuessa, se alkoi kehittyä kummallakin vasta omassa keittiössä. 

Alkuun maistelimme aitoa sampanjaa sekä mätiä ja lisukkeita paahtoleivän päällä. Sattui nimittäin olemaan mätiä vielä pakastimessa. Pääruokalautasestani otin sentään yhden kuvan, muu aika menikin sitten ruoasta, viinistä ja hyvästä seurasta nauttiessa. Yrttisinappikuorrutettu karitsankare oli juuri sopivaa, sisälämpötila oli nostettu kuulemma 54 asteeseen. Tätä en ole muuten itse tehnyt vielä koskaan.

Voi kun olisin muistanut ottaa kameran käteen myös jälkiruokaa syödessä, tiramisu nimittäin oli todella hyvää! Se ei ole välttämättä kuulunut omiin suosikkeihini, olen nimittäin juuri Italiassa sattunut saamaan jokseenkin mitättömän makuista tiramisua parikin kertaa, enkä ole itse tainnut tehdä sitä kertaakaan. 

Nyt kuitenkin vanhempi poika teki avovaimonsa kanssa kakun aamupäivällä valmiiksi. Ohje oli täältä, aito italialainen tiramisu, joka maustettiin Amaretto-liköörillä. Väliin ripoteltiin tummaa suklaata rouheena, joka toi mukavasti suutuntumaa muuten pumpulinpehmeään kakkuun. Kupillinen espressoa vielä seuraksi. Tätä teen kyllä itsekin joskus vieraille.

Onnistuneen aterian jälkeen jäimme tyttöjen kanssa juttelemaan viinilasin ääressä, kun taas veljekset vetäytyivät vierashuoneen sängylle katselemaan jotakin ohjelmaa tabletilta. Siellä makoilivat vierekkäin kuin pikkupoikana ainakin;)

Pyhinä emme ole tehneet mitään, ei niin mitään. Paljon nukkumista ja elokuvia. Koiran kanssa kävelyä. Olemista. Kyllä nyt taas pitäisi jaksaa olla loppuviikko töissä.

Pikajälkkäri

Sunnuntaina lounas kolmelle. Kirjolohipalat menevät teriyakimarinadissa hetkeksi uuniin ja kukkakaali kiehuu lähes kypsäksi ja muusataan sitten sitruunaöljyn kanssa maukkaaksi lisäkkeeksi. Mitä ihmettä keksin jälkiruoaksi?

Pakastimesta kaivelen vielä viimeisen pussin marjoja. Mustaherukat ovat omaa herkkuani, mutta eivät kenenkään muun. Koska olemme kaikki aikuisia, en ala muusaamaan marjoja koneella, vaan annan sulaa ja sekoitan ne lusikalla painellen puoleen kiloon kreikkalaista jogurttia. Sekaan vielä puolen sitruunan mehu ja juoksevaa hunajaa. Tästähän riittää vielä itselleni maanantaiksi aamupalalle. Nyt pieniin kippoihin ja päälle vielä tiraus hunajaa. Äh, en jättänyt yhtään marjaa koristeeksi...

 "Olkaapa hyvät, on tosi terveellistä."

Näitä La Fermière -sarjan jogurttipurkkeja olen ostanut ihan vaan näitten savikuppien takia. Tässä nyt on näitä laventelinsinisinä, mutta olen ostanut myös tummansinisiä ja yhden punaisen. Jotenkin ne vaan ovat tavattoman söpöjä! Tavallisesti meillä seisoo voiveitsi yhdessä sinisessä kipossa keittiön työpöydällä.

"Tai itket ja syöt."

Terveisiä keittiöstä

Blogiani selatessa voisi saada käsityksen, että olen kovinkin innokas keittiöihminen. Olin ehkä ennen, mutta into on nyt kovasti hiipunut. Viime vuonna en enää viitsinyt tehdä ruokaa joka päivä ja nykyisinkin syömme ainakin pari kertaa viikossa valmissalaatteja. Töihin joudun aina ottamaan eväät ja valitettavan harvoin se on enää kotiruokaa. Päivällisaikammekin on siirtynyt iltakahdeksaan, jos siis vaivaudun valmistamaan jotakin terveellistä. En vaan muka jaksa ja ehdi ennen sitä.

Tänä iltana muuten aion ryhdistäytyä ja tehdä ison kanavihanneskeiton, koska menen loppuviikoksi töihin.  

Selailin omia kuvatiedostojani ja poimin tänne muutamia kuvia keittiöstä. Kuvat ovat muutaman vuoden takaa remontin jälkeen otettuja, mutta samannäköistä siellä vieläkin on. Mitä nyt olen pyyhkinyt pölyt hyllyiltä muutaman kerran.

Tämä vekotin tekee kahvini vapaapäivinä, hankin sen juuri siihen tarkoitukseen. Kahvinkeitto on sellainen rutiini, jonka meillä hoitaa mies Moccamasterillaan. Minä teen itselleni päivällä Nespressokahvit yksin ollessani. En osaa sanoa, kummasta pitäisin enemmän, niin erilaisia ne ovat. Suodatinkahvina Nordqvistin vahva Festivita on vuosia ollut suosikkini viikonloppuaamuihin. Ja kun oikein haluan hemmotella itseäni, kiehautan mikrossa maitoa sen joukkoon. Nespressoissakin tykkään eniten vahvoista laaduista, kuten Arpeggiosta, mutta en tee siitä tiukkaa espressoa, vaan desin verran lungoa.

Tässä voisi olla vaikka jonkun sunnuntaipäivän ateriaehdotus. Alkupalaksi on pakasteruistaikinasta paistettu nopea piirakka sinapista, voimakkaasta juustosta ja kirsikkatomaateista. Päälle on vielä ripoteltu oreganoa ja uunin kautta saatu herkullisen rapeaa ja maukasta syötävää!

Alkuperäinen tomaattipiirakan ohje täällä.

Kananrinnat on tässä heitetty aamiaisen jälkeen muutamaksi tunniksi pussiin marinoitumaan sitruunan, mintun ja valkosipulin kanssa. Sopivasti ennen lounasta kanat on työnnetty uuniin kaapista löytyvien vihannesten ja marinadin kanssa. Puolen tunnin päästä uunista tulee sitten mehukkaita paloja runsaan salaatin ja ehkä perunalohkojen seuraksi.

Ohje löytyy täältä.

Jälkiruokana on kokeilussa Lemon posset ensimmäistä kertaa. Kuohukermaa keitetään sokerin kanssa ja lisätään joukkoon sitruunaa: sen on pakko olla hyvää ja niin se onkin, älyttömän hyvää. Tämäkin on parasta tehdä valmiiksi jo aamulla jäähtymään jääkaappiin, ja tätä muuten tehdään vastakin. Vielä ennen tarjolle viemistä heitetään koristeet päälle.

Ohje löytyy täältä.

Lopuksi surautetaan espressot kaikille. Jos onnekkaita ollaan, on emäntä loihtinut aamulla jonkinlaisen leivonnaisen sunnuntain kunniaksi. Aina ei olla niin onnekkaita, hyvä jos muutama keksi löytyy kahvin seuraksi.

Vieraita, pastaa ja Boyhoodia

Ärsyttävää aivastella taas kuin pikkulapset: jo kolmas flunssa puolen vuoden sisällä, vaikka luulin etten enää sairastele niitä. Ei tämä nuhaa kummempi tauti ole, ja tiedän että monet kärvistelevät inhottavissa influenssavaivoissa ties kuinka pitkään, mutta silti ärsyttävää ja jotenkin niin turhaa. Onneksi sentään tuli viikonloppu väliin, ettei tarvinnut olla töissä pärskimässä silmät valuen ja tartuttamassa toisia.

Viikonloppu itsessään on ollut ihana: kumpikin nuoripari on ollut käymässä pitkästä aikaa. Vanhempi poika toi perjantaina mukanaan Bollingeria ja halusi skoolata vielä kerran isänsä syntymäpäivän kunniaksi. Näitä kalliimpia pulloja onkin tullut viime aikoina avattua, joskaan ei itse ostettua. Saimme tässä vasta maistaa Dom Péringnoniakin ensimmäistä kertaa; luultavasti myös viimeistä, on se hinta niin hirveä. 

Perjantaina piti töiden jälkeen keksiä jotakin nopeaa ruokaa kuudeksi, joten tein uusimman Glorian ruokalehden kannesta houkuttelevan pastaohjeen. Ostin ainekset ja valmistin näyttävän, hauskan ja kuitenkin nopean ruoan: spagettia sitruunakastikkeessa, paahdettua pekonia ja hernepestoa. Suosittelen lämpimästi, ohje tässä! Valokuvia en siinä hötäkässä ruvennut ottamaan, täytyy postata joskus vielä uudelleen kuvien kera tuo mainio ruoka, joka oli niin hyvää, varsinkin hernepesto. Pekoniksi pinnalle paahdoin muuten uunissa parmankinkkua, se toimii minusta hyvin.

Aikani olen viettänyt seurustelun lisäksi nukkuen ja televisiota katsoen, illalla juonut siideriä ja syönyt niistämisen välissä jopa sipsejä ja irtokarkkeja. Hitto, että vielä tällaisena mummonakin pitää langeta niihin! Huono olo ja omatunto siitä tulee. Lauantaipäivän sainkin sitten olla itsekseni koiran kanssa kotona, kun nuoripari oli liikenteessä ja mies tätinsä hautajaisissa. Flunssan ja vieraitten takia en edes ajatellut mennä mukaan, koska tätä tätiä en ole koskaan edes tavannut, vaikka asumme samassa kaupungissa!  Anoppikin on meillä käydessään vieraillut siskonsa luona tasan kerran kaikkien näiden vuosikymmenien aikana. Omituista. Mutta sellaiset suhteet miehelläni on sukuunsa.

Sunnuntaina heräsin aamupäivällä siihen, kun vieraat paistoivat keittiössä kananmunia paahtoleivän päälle ja tumma kahvi tuoksui houkuttelevasti. Omituista, että edes koira ei ollut herännyt ja mennyt osingoille. Päivällä he lähtivät sitten ajamaan kotiin etelään. Toinen nuoripari puolestaan tuli iltapäivällä pitkästä aikaa sunnuntailounaalle. Poika oli joskus tullut tilanneeksi pollo limonelloa ja sitä tein sitten heille; helppo ja nopea sekin. Vihreän salaatin kanssa siitä sai kivan aterian. Ja sen ohje on täällä. Täytyy sanoa, että se oli taas kerran ihan jumalaisen maukasta! 

Ajattele nyt kurkumankeltaista kastiketta, joka on höystetty tuoreella inkiväärillä, runsaalla valkosipulilla ja sitruunalla, hunajalla ja turkkilaisella jogurtilla... 

Annoksesta (500 g paketti spagettia tai linguinea) tulee 6 annosta, mutta kun se on niin hyvää, sitä syö aina liikaa. Neljä nälkäistä tekee kyllä selvää koko satsista.

Sunnuntaiperinteisiimme kuuluu usein elokuvan katsominen ruokailun jälkeen. Valitsemme (niin, öh, minä siis) vitosen filmin ElisaViihteeltä, jossa on paljon kiinnostavia leffoja. Tällä kertaa kiinnosti Boyhood. Ei muuten ollut mikään turha elokuva: lähes 3 tuntia pitkä ja oikeastikin pitkä, sillä sitä on kuvattu 12 vuotta. Päähenkilöt Mason ja sisarensa Samantha siis oikeasti kasvavat ja kehittyvät elokuvassa lapsista nuoriksi aikuisiksi. 

En ole ohjaaja Linklaterin suurimpia faneja, sillä Rakkautta ennen aamua ja Rakkautta ennen auringolaskua sisälsivät minusta niin loputtomasti uuvuttavaa ja turhanaikaista dialogia, etten millään olisi jaksanut katsoa niitä loppuun asti. Boyhood ei sisältänyt mitään turhaa, se oli kuin riisuttua todellisuutta. Pätkä elämää joka vuodesta. Ei siloteltua, ei seliteltyä, mutta ei liioitellun dramaattistakaan. Kaikki oli jotenkin niin uskottavaa ja ohjaaja tuntui luottavan katsojan omiin hoksottimiin ja ajattelukykyyn. Elokuva oli ihan fiksujen vanhempien normaalia kompurointia valinnoissaan, lasten elämää ja sopeutumista kaiken sen keskellä ja myös onnen hetkiä ihan hyvässä elämässä. Lapset kasvoivat ja kehittyivät ja vanhemmat onnistuivat tehtävässään lopulta hyvin.

Alussa tuntui elokuvan loputtua, että mitä että?! Tässäkö se oli? Ei selvää lopetusta, ei draaman kaarta. Vähitellen tuli mieleen elämänmaku, henkilöitten aitous, tarinan tavallisuus, turhan selittelyn ja rautalangasta vääntämisen puuttuminen. Ohjaaja luotti katsojan ymmärrykseen ja katsojalle jäi hyvä tunne, että elämä kantaa.

Appelsiinijälkiruoka vailla vertaa

Jostakin syystä en ole koskaan kirjoittanut appelsiini-passionsalaatista, joka on talvella vuodesta toiseen aivan ykkösvaihtoehtoni jälkiruokia miettiessä. Syy on luultavasti se, että siinä vaiheessa, kun muistaisin ottaa kuvia, on jälkkäri jo pistelty parempiin suihin. Appelsiinisesonki on alkuvuodesta parhaimmillaan, ja kilohinta on aivan olematon. Mehukkaista hedelmistä valuva neste kuuluu mukaan salaattiin ja sitä terästetään vielä hiukan. Konjakki ei maistu valmiissa jälkiruoassa, eikä passiohedelmää tunnista heti, täydellisen herkullinen kombo siis. Ohje on peräisin jostakin vanhasta Gloriasta, olisikohan Anna-Maija Tantun peruja?

Aloitetaan siis ottamalla esille terävä kapeakärkinen veitsi ja työlauta. Leikataan appelsiinista lakki ja veistellään sen jälkeen kuoret irti hedelmälihaa myöten. Lopuksi leikataan pohja pois. Tästä alkaa kalvottomien siivujen leikkaaminen. Terävällä veitsellä se onnistuu hyvin, sellainen fileeraustyyppinen olisi paras, mutta ne ovat yleensä liian pitkiä. Oma Ikean veitseni käy ihan hyvin tähän hommaan. Kalvoja myöten lohkot irti siis, ja se on parasta tehdä valmistusastian päällä, että saa kaikki mehut talteen. Kannellinen astia on myös kätevä.

Tätä kannattaa tehdä suosiolla tuo isompi määrä. Jälkiruoka säilyy hyvin jääkaapissa, jos sitä jää, mutta yleensä maistuu hyvin kaikille.

APPELSIINI-PASSIONjälkiruoka    4-8 annosta

4-6 mehukasta appelsiinia
1/2 dl sokeria
1 vaniljatanko tai 1 tl vaniljasokeria (minä pyöräyttelin Dr Oetkerin vaniljamyllyä)
1-2 passionhedelmää (ruttuista, ei sileää)
2 rkl konjakkia

- Leikkaa appelsiinit kalvottomiksi. Kerää myös appelsiineista valuva mehu talteen.
- Mausta sokerilla, vaniljarouheella tai -sokerilla  sekä konjakilla. (Jos ei muuten, niin tätä varten kannattaa hankkia pieni konjakkipullo maustekaappiin.)
- Puolita passionhedelmät ja purista siemenet jälkiruokaan.
- Sekoita, peitä kannella ja anna maustua jääkaapissa ainakin muutama tunti, ehkä seuraavaan päiväänkin.

Tarjoa kermavaahdon kera, voit maustaa sitä jollakin. Tai tarjoa ilman, kuten minä. Hyvää on joka tapauksessa, tämä kerää aina kehuja!

Viisi+viisi kysymystä

Sain kysymyshaasteen vähän aikaa sitten ensin Kosmetiikkatestin Ninniltä ja sitten hiukan myöhemmin Neiti Kameleontin Päiviltä. Päätin vastata molempiin, koska kysymykset ovat aika kivoja enkä ole aikoihin vastannut haasteisiin.

Ninni kysyy:

1. Mihin tuhlaisit ylimääräisen 1000 euroa?

Matkailuun käyttäisin koko rahan enkä pitäisi sitä edes tuhlauksena vaan satsauksena. Olen suunnitellut miehen kanssa matkaa Roomaan tänä vuonna. Ehkä laajentaisin ylimääräisellä rahalla matkaa pariviikkoiseksi ja menisimme myös Firenzeen ja Sienaan, joihin molempiin olisi kova veto.

2. Mikä on kotikaupunkisi erikoisin nähtävyys?

Onko meillä ylipäätään oikein nähtävyyksiä, saati sitten erikoisia? No on sittenkin: torikunkku! Päätelkää itse...
Onneksi se on niin korkealla, ettei sitä torilla kävellessä edes näe.

Jyväskylän Torikunkun kuva Wikipediasta

3. Paras lapsuusmuistosi?

Parasta lapsuudessani oli suuri suku. Rakkaita ihmisiä oli paljon ja kaikki vielä lähellä. Sitä paitsi ensimmäisenä pikkulapsena sain spesiaalihuomiota! Asuimme vaarin omistamassa talossa, jossa oli kolme asuntoa. Isän perhe asui siis ympärillä ja äidinkin perhe vain reilun kilometrin päässä. Se oli lapsille ihanaa. Ja vähitellen alkoi olla enemmän lapsiakin.

Serkkuja

4. Millainen ystävä olet tai toivoisit olevasi? Kolme adjektiivia riittää :)

Toivoisin olevani luotettava ja lämmin ihminen ja hyvä kuuntelija. Molemmat siskoni ovat sellaisia.

5. Päivän paras hetki?

Paras hetki on illalla, kun saa mennä täyden päivän jälkeen väsyneenä omaan sänkyyn nukkumaan. Saa vetää peiton korviin. Vähitellen raukeus leviää ja uni alkaa hiipiä jäseniin.

Neiti Kameleontin Päivin viisi kysymystä ovat:

1. Mitkä ovat viisi asiaa, jotka teet ensimmäisenä aamulla herättyäsi?

Menen kylpyhuoneeseen, harjaan tukan ja otan aamulääkkeet ison vesilasillisen kera. Keittiössä luen lehden ja syön jogurttia, johon sekoitan kuivattua mustikkaa ja leseitä.

2. Mikä asia saa sinut lähes poikkeuksetta hyvälle tuulelle ja piristymään?

Vilma-koira on varma nakki: sen näkeminen kotiin tultua on aina yhtä ihana hetki. Muutenkin sen katsominen ja pelkkä ajatteleminenkin tekee hyvää: suupielet kääntyvät väkisinkin hymyyn vaikka yöllä, kun se vaihtaa paikkaa sängyssä ja rojahtaa selän taakse (siis mäyräkoira, ei rojahda korkealta).

Musiikki toimii yhtä tehokkasti, mutta kuuntelen sitä yllättävän vähän nykyisin.

3. Jos pitäisit blogia jostakin muusta aiheesta kuin mistä pidät tällä hetkellä, mikä se olisi? Miksi?

En osaa kuvitella, että keskittyisin vain yhteen asiaan, niin palavasti en ole innostunut mistään. Ajoittain joku aihe nousee silti yli muitten. Tässä monta vuotta perehdyin valokuvauksen saloihin, nyt se innostus on laantunut ja siirtynyt kosmetiikkaan. En voisi silti keskittyä yksin siihenkään.

4. Mitkä ovat viisi parasta luonteenpiirrettäsi?

Kysyin huvikseni miehen mielipidettä ja hän sanoi, että huumorintajuinen ja kehitysmyönteinen, ja lisäsi hetken kuluttua että seksikäs, uskokaa tai älkää! Hämmästyin itsekin, olemme sentään viettäneet koko aikuisikämme yhdessä.
Itse sanoisin, että myönteinen elämänasenne ja eteenpäin katsominen. En juurikaan takerru menneisiin.

5. Mitkä viisi asiaa löytyvät aina ostoskoristasi, kun käyt ruokaostoksilla?

Käyn ruokaostoksilla kerran-kaksi viikossa, usein lauantaisin. Nostan kärryyn ainakin pussillisen Royal Gala -omenoita ja nipun parsakaalia. Valion maustamaton A-jogurtti on aamupalani ja Pikkujääkärin jälkiuunipaloja syön mielelläni Kevyt-Becelin, kalkkunaleikkeen ja 10% Polar-juuston kanssa. Meillä siis kyllä käytetään kevyttuotteita! Kärrystäni löytyy aina myös pieni levy Fazerin tummaa leivontasuklaata, se on ainoa josta riittää kaksi pientä palaa jälkiruoaksi tai kahvin seuraksi, koska se ei ole juurikaan makeaa. Luojan kiitos se voidaan myös luokitella terveystuotteeksi.

Jos haluat vastata kysymyksiin, nappaa tästä mukaasi viisi tai kymmenen mieluista! En haasta suoraan ketään, koska aika moni on jo vastannut näihin. Itse asiassa piirini Blogistanissa ovat aika pienet, niin moni vanha blogikaveri on pikkuhiljaa lopettanut.

Siitä tulikin mieleen, että täällä on kohta synttärit:D

Luotettavasta lähteestä: Pavlova

Oletko aina etsinyt luotettavaa marenkikakun ohjetta? No täss siull o sellane! Olen tehnyt marenkikakkuja ennenkin, mutta en ole ollut ihan varma, onko tulos ollut onnistunut vai ei. En ole tiennyt, millainen marenkipohjan oikein pitäisi olla: läpeensä kova vai sisältä pehmeä? Kaupan pohjat ovat ymmärrettävästi läpeensä kovia, joten olen arvellut epäonnistuneeni pahemman kerran, kun oma ohjeitten mukaan tehty pohjani on ollut purukumimaisen pehmeä sisältä.

Hitsi, sellainenhan sen juuri pitääkin Pavlovassa olla! Herrrkullisen tahmeaa jauhettavaa suussa sen rapsahtavan ihanan kuoren alla. Täytekakun väliin tarvitaan tietysti sitten erilaista, läpeensä kuivaa pohjaa. Selailin vähän neuvoja ja löysin Nelleltä toimivan ja idioottivarman ohjeen, jonka hän puolestaan oli lukenut Olivian Täydellinen ohje -keittokirjasta. Tässä se tulee.

     PAVLOVA    noin 10 annosta

Pohja

4 kananmunan valkuaista
2 1/2 dl sokeria
2 tl peruna- tai maissitärkkelystä
1 tl omenaviinietikkaa tai sitruunanmehua

Täyte

purkki sitruunarahkaa valmiina tai itsetehtynä / sitruunakiisseliä tms.
2dl kuohukermaa
hedelmiä tuoreena tai säilöttynä, tuoreita marjoja ja mintunlehtiä, granaattiomenan siemeniä,
valkosuklaalastuja, mantelilastuja jne.
tomusokeria

Kuumenna uuni 125 asteeseen. Piirrä leivinpaperiin ympyrä, kakkuvuoka tai lautanen on sopiva malli. Mieti, minkä kokoiselta alustalta aiot tarjota tortun, tästä tulee nimittäin aika iso ja ohjeen voi tarvittaessa puolittaakin. Valmista vasta sitten marenki.

Erottele munanvalkuaiset kulhoon. Itse erottelen keltuaiset kuorenpuolikkailla yksi kerrallaan kupin päällä. Kumoan keltuaisen toiseen kuppiin ja valkuaisen suoraan kuoresta kulhoon. Jos tämän tekee suoraan kulhon päällä ja joukkoon valuu pienikin määrä keltuaista, pilaa se koko satsin. Yksi kerrallaan erottelu siis. 

Vatkaa valkuaiset höttöiseksi vaahdoksi. Lisää sitten puolet sokerista koko ajan voimakkaasti vatkaten  ja sekoita toiseen puoleen perunajauho. Lisää perunajauho-sokeriseos vaahtoon pienissä erissä edelleen vatkaten ja vatkaa seosta kunnes se on kovaa ja kiiltävän valkoista. Lisää sitten etikka tai sitruunamehu.

Lusikoi valmis marenkivaahto ympyrän sisään. Jätä pohjan keskelle laakea matalampi kohta ja tee reunoille huippuja jotta pohjaan jää täytteelle hyvä tila.

Kypsennä pohjaa uunin alatasolla puolitoista tuntia. Anna marengin rauhassa jäähtyä ja kovettua pellillä. Uuniluukun voi jättää raolleen puukauhan avulla vaikka koko yöksi.

Täytä marenki vasta, kun syöjät ovat paikalla! Kun tarjoilun aika on käsillä, vatkaa kerma vaahdoksi. Kuori hedelmät ja tarvittaessa lohko ne sopiviksi suupaloiksi.

Irrottele pohja varovasti paperista ja nosta paistinlastoilla sopivalle lautaselle. Marenki on erittäin haurasta ja helposti särkyvää. Levitä sitten pohjan päälle täytteet, kermavaahto ja lopuksi marjat, hedelmät, mintunlehdet tai mitä nyt käytätkään. Lopuksi voit vielä siivilöidä koristeeksi tomusokeria. Se muuten todella kruunaa näyn! Olisi kruunannut omanikin, jos olisin muistanut.

Koristeluvinkin omaan kakkuuni löysin Gloriasta.

Nelle oli kirjannut ylös vielä tällaisia hyödyllisiä pro-vinkkejä marengin valmistukseen:

• Kananmunien tulee olla huoneenlämpöisiä ja mielellään luomua. Tällöin valkuainen sitoo hyvin ilmaa ja marengista tulee kuohkeaa.
• Kunnon välineillä onnistuu paremmin. Pyöreäpohjaisessa kulhossa marenki tulee vatkatuksi tarkasti reunoja myöten. Terässäikeinen pallovispilä jonka pituus on vähintään 15 cm sitoo paljon ilmaa marenkiin. Vispilä ei saa antaa periksi vatkatessa, jotta ilman sitoutuminen olisi mahdollisimman tehokasta.
• Kuumaan veteen kastettu, kuivattu metallinen paletti on paras työkalu marengin levittämiseen pellille. Sokerinen ja tahmea marenkivaahto ei tartu kuumaan lastaan läheskään samoin kuin kylmään ruokalusikkaan.
• Lisämakua pohjaan saa ripottelemalla hasselpähkinärouhetta pohjalle ennen uuniin laittoa ja lopuksi...
• Marenki on kypsä kun pohja on kuivunut niin, että se tuntuu kevyeltä ja irtoaa helposti leivinpaperista. Marenki ei saa tummua vaan sen tulee jäädä valkoiseksi.

 

Tein Pavlovaa kaksi kertaa viikon sisällä. Kirpeänmakea täyte sopii tähän hyvin, ettei syöjälle tule ötläkkä olo. Ensimmäisille vieraille sekoitin täytteeksi sitruunarahkaa eli purkillisen pehmeää rahkaa ja sitruunatahnaa. Maustoin vielä tomusokerilla ja sitruunalla lisää. Rahkan päälle levitin banaaniviipaleita, kermavaahtoa ja koristeet.

Toisella kerralla tein täytteeksi sitruunakiisselin (joku täällä tykkää sitruunasta;) ja päälle taas kermavaahtoa. Valkuaisten jäljiltä jääkaapissa on joka tapauksessa ylimääräisiä keltuaisia, joista saa kätevästi täytteeksi ihanan kiisselin:

Sitruunakiisseli

2 dl sokeria (vanhassa Kodin Kuvalehden ohjeessa oli 3 dl: maistele itse)

4 keltuaista

2 tl Maizenaa

3 dl maitoa

1 sitruunan kuori ja mehu

Sekoita kaikki kattilassa ja kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes seos sakenee. Älä keitä tai kiehauta. Jäähdytä seos, mielellään jääkaappikylmäksi.

Bon Appétit!

Siemennäkkäriä ja kaulimista

Tämän jutun kuuluisi alkaa lähikuvalla, jossa bloggaaja pitää sirolla kädellään näkkärinpalasta, jolla on pieni keko jotain herkullisen näköistä itse tehtyä tahnaa. Jotain terveellistä. Sellainen ajatus kävikin mielessä, ja ainahan olisi voinut lainata vaikka miniän kättä, mutta kun leipominen osui jouluvalmistelujen aikaan, niin ei nyt ehtinyt tahnaa tuunaamaan. Mutta näkkäri, veljet että se on hyvää!

Olen saanut maistaa tätä herkkua pari kertaa ystäväni H:n luona, ja viimeksi pyysimme koko porukka jo reseptiä. H. tarjosi tätä muuten Jamie Oliverin meetwurstitahnan kanssa. En tiedä, mistä näkkäriohje on kotoisin, mutta se näyttää poikkeavan monista muista netin versioista siinä, että kananmunat on korvattu tässä kiehuvalla vedellä ja ruisjauhoilla. Niin tai näin, molemmilla tavoilla tulee varmasti hyvää. 

Olen kaikenlaisen terveellisen ja niin ollen myös siementen ja pähkinöitten suuri ystävä, mutta en käytä niitä läheskään niin paljon kuin toivoisin. Niinpä kaappeja kaivellessani huomasin entiset pussit auttamatta vanhentuneiksi ja ostin uudet. Kalliitahan nämä eivät onneksi ole. Näkkärin valmistaminen on myös äärimmäisen yksinkertaista.

 SIEMENNÄKKÄRI

1.5 dl kaurahiutaleita
1 dl ruisjauhoja
0.5 dl auringonkukansiemeniä
0.5 dl seesaminsiemeniä
0.5 dl pellavansiemeniä
0.5 dl kurpitsansiemeniä
2 maustemittaa suolaa (laitoin vajaan teelusikallisen ruususuolaa)
1 tl hunajaa
2 1/2 dl kiehuvaa vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kiehuva vesi ja hunaja ja sekoita huolellisesti lusikalla taikinaksi.

Levitä pöydälle leivinpaperi ja sudi sille hiukan öljyä.

Kaada taikina paperille ja levittele sitä lusikalla litteämmäksi. 

Kauli taikinaa kahden leivinpaperin välissä ohueksi suorakaiteeksi.

Alempaa paperia voi joutua välillä suoristamaan.

Taikinalevyn on hyvä olla tasainen ja melko ohut. Liian ohut kerros toisaalta repeilee päällimmäistä paperia irrotettaessa.

Vedä sitten ylempi paperi irti tasaisesti kaksin käsin, ei pystysuoraan, vaan taaksepäin.

Leikkaa pizzaleikkurilla tai terävällä veitsellä ruuduiksi ennen uunia.

Paista keskitasolla 160 asteessa 60 minuuttia.

On tärkeää paistaa levyä tarpeeksi kauan, siis vähintään tunti. Jos levy saa hiukan väriä, se saa samalla rutkasti lisää makua ja rapeutta. Ensi kerralla kokeilen kyllä kiertoilmalla, ja loppuun enemmän alalämpöä, sillä nyt jäi keskikohta vähemmälle paistolle. Ehkä se jäi paksummaksikin eikä siksi rapeutunut kunnolla.

Ja eikun uutta satsia tekemään! 

Tarjoile jonkun hyvän levitteen, tahnan tai juuston kanssa. Tai syö ihan sellaisenaan.

Meillä kotona minä olin ainoa, joka tykkäsin tästä. Mies ei suostunut edes maistamaan, ei myöskään poika. En ymmärrä! Saa nähdä, tykkäsikö kumpikaan niistä, joille annoin tätä lahjaksi. En sitten joulun aikaan tarjonnut näitä enää kenellekään, syystä että olin syönyt itse kaikki jäljelle jääneet palaset. Vähin äänin, pois kuleksimasta. 

Suuri suosikki. Mulle.