Chanelia vaihteeksi

Olen käyttänyt vuosien varrella enimmäkseen Chanelin tuoksuja, mutta hyvin harvoin muuta kosmetiikkaa. Jostakin syystä en ole tuntenut vetoa niihin. Tuoksuihin sen sijaan ihastuin jo alle kaksikymppisenä, kun hankin itselleni ruohoisen Chanel 19:n  ja raikkaan tyttömäisen Cristallen. Tuo 19 olikin pitkään lempparini. Joskus myöhemmin sain kierrätyksenä ystävältäni suuren pullon tummanpuhuvaa Cocoa, draamakuningatarta, joka oli ihanan tupakan ja nahansävyinen lumoava tuoksu, mutta aivan liian voimakas käytettäväksi juuri missään. 

Kun Coco Mademoiselle lanseerattiin, tunsin löytäneeni oman nimikkotuoksuni. Paitsi etten ollut neiti enkä enää nuorikaan. Siitä lähtien on aina ollut yksi pullo sitä hyllyssä, ja nyt on toinenkin vartaloöljynä. 

Kesällä halusin kokeilla vaihteeksi Chanelin huulipunaa ja nappasin vähän kiireessä Rouge Coco Shine -sävyn 80 Suspense. Kaunis viileä puna on kyllä ihana, mutta kesällä se näytti aika tummalta huulillani. Ne kun ovat itsessäänkin tummat ja muuttavat aina punan väriä. Nyt syksymmällä se taas näyttää liian kirkkaalta.

Vähän myöhemmin katselin Chanelin tarjontaa jossakin ja näin heti yhdessä paletissa omia värejäni. Ja tiedättehän:  kun näkee omia värejään, pitäisi tajuta että niitä on kotona jo monessa muussakin paletissa ihan tarpeeksi. Eikä mitä, kassalle vaan!

Nämä ovat oikeasti ihania. Jokainen on käyttökelpoinen. Sopivat minulle kuin nakutettu. Kiiltoa on vain vähän, juuri sopivasti. Värit sekoittuvat toisiinsa luomilla kuin unelma, sen olen muuten kaikista näistä kalliista paleteista huomannut.

Senkin olen huomannut uusia luomivärejä kokeillessa, niin olisi ihanaa, kun olisi vielä nuoret ja sileät luomet ilman silmälaseja. Te joilla on sellaiset, iloitkaa niistä!

Tyylikäs huulipuna- ja kynsilakkasävy syksyyn

Elokuussa sitä alkaa jo odottaa ja syyskuun loppupuolella siihen voi jo upota täysillä: lempiväriini kanervan- ja viininpunaiseen. Malvanväriseksikin noita voisi joku kutsua, mutta ehkä malva on vaaleampaa. Erilaisissa syvyysasteissa nämä vetoavat minuun juuri syksyllä, ja joka syksy ne tulevat yhtä varmasti kuin pimenevät illat ja varisevat vaahteranlehdet. Olen syksyihmisiä, rakastan viileää ilmaa ja rapsakkaa aamupakkasta. Tämä on vuodenaikani. Talvi on toinen.

Ostin jo kesällä Cliniquen Love Pop -sarjasta itselleni syksyä varten värin 13, tuollaisen himmeänpunaisen, joka sopii väreihini, mutta ei pomppaa esiin liian punaisena. Laatu on noissa punissa muuten ihana: pysyvä ja kuitenkin tarpeeksi pehmeä ja voidemainen.

Vähän epäselvää kuvitusta.

Keskellä suurin suosikkini syksyyn, viime vuonna hankkimani ja silloinkin esittelemäni (täällä) Yves Rocherin Grand Rouge -sarjan Mauve Subtil 22. Se on tummempi kuin muut syksypunani, syvä ihana päiväväri, joka ei kuitenkaan ole liian punainen huulilla. Sanoisin tätä väriä hienostuneeksi. Neutraalin silmämeikin kanssa ainakin oma oloni on tässä sellainen;)

Uuden huulipunan osto tulee aina mieleen, kun joku pännii tai on muuten vaan myöhästynyt bussista. Paitsi tunnesyöjä, olen myös samaa luokkaa huulipunan hankkijana. Viimemmäksi ostin Lancomelta ihanan talvisävyn 244 Rose Amnesia. Heti helpotti! Hiukan ruskettuneella iholla se ei näyttänyt miltään, mutta nyt syksyn valon muututtua jo kylmemmäksi ja ihon vaalennuttua se alkaa olla parhaimmillaan neutraalina päiväpunana.

Nämä kolme ovat aivan lähellä toisiaan. Laatikossa saattaa olla muutama muukin vielä samaa väriperhettä, mutta vanhempia. Uudet vaan kiinnostavat enemmän, ei siitä pääse mihinkään. Näistä kolmesta Clinique on kiiltävin, kuten näkyy.

Ostin kesällä Kikolta kaksi kynsilakkaa, hintaan 1.70 € kipale! Tai ostin kolme, mutta tummansininen ei ollut minua varten. Sen sijaan tämä -mikä väri se nyt onkaan, sammutettu viini, paperille kuivahtanut viinitahra vai kanerva?- tämä on loistohankinta. Väri levittyy ihmeekseni täysin peittäväksi jo yhdellä kerroksella. Kuvaa varten olen kuitenkin lisännyt toisen kerroksen, koska muutaman työpäivän jälkeen kärjissä oli jo kulumaa. Ihan täysi kymppi kynsilakkana!

Molemmissa kuvissa on kynsillä kuitenkin sama lakka:)

Toinenkin ihan kiva sävy löytyi, neutraalimpi ja aavistuksen helmiäishiukkasia sisältävä taupe. Se ei ole yhtä peittävä, vaan tarvitaan ainakin kaksi kerrosta. Ihan normaalia siis. Tämän kestävyyskään ei ole toisen luokkaa, vaan kynnenpäistä lakka kuluu pois jo päivässä, vaikka olisi päällyslakkaakin. Joka päivä saa siis lisätä yhden kerroksen. Annan sen sille anteeksi, koska väri on kiva käytössä.

Viisi ripsiväriä ja yksi yllättäjä ylitse muiden

Keräsin esille kaikki tällä hetkellä käytössä olevat ripsivärini, kun huomasin niitä olevan enemmän kuin koskaan ennen. Tavallisesti olen pitänyt käytössä yhtä kotona ja yhtä töissä. Olen herkkä vuodattamaan kyyneliä tuulessa, joten niinä aamuina kun kävelen osan matkasta, teen silmämeikin vasta töissä. 

Tähän yhteyteen on varmaan paikallaan lisätä, että ilman Shiseidojani ei tule mistään mitään. Nuo taivuttajat ovat jotenkin vaan ihan täydelliset tarpeisiini, joten olen hyvillä mielin voinut kävellä ulkomailla Shu Uemuran tiskin ohitse. Niitä ennen kaikki härvelit nipistivät jostakin nurkasta, noitten muoto on sopiva. Töihin olen vienyt Mariela Sarkimat, jotka saattoivat tulla Livboxista tai sitten ostin ne. Niittenkin muoto on hyvä, mutta tyyny on kummallisen kova. Vähän sellainen halpa tuntu.

Innostuin tilaamaan viime talvena tuon kullanvärisessä putkilossa olevan Stilan mustan ripsivärin, kun joku kehui sitä videollaan. Missään ei sanottu, että se olisi vedenkestävä, mutta se todellakin on: sitä on suorastaan vaikea saada pois. Mistä seuraa tietysti, että se on hyvin mustaa ja hyvin pysyvää. Harja on minun ripsilleni harvahko, ja luulenkin että tämä on omiaan jonkun jo valmiiksi tuuheille ripsille. Muhkeaa jälkeä tulee amerikkalaiseen tapaan!

Lancômen Hypnôse on ollut lempiripsarini ties kuinka kauan. En tiedä mitään muuta sen parempaa. (-tai siis voi olla, että jutun lopussa löydän yhtä hyvän:). Ostin sitten joskus alennusmyynnistä tuon kuvassa takana olevan Hypnôsen kokeeksi vedenkestävänä. Ajattelin sen pitävän taivutuksen paremmin ripsissä, etteivät ne koskettaisi linsseihin. Se on kuitenkin kummallisen kuivaa ja ohutta! Tarvitsen ainakin kaksi kerrosta, kun tavallisella riittää yksi. Miksi ihmeessä pitää koko ajan kokeilla uusia, kun entinenkin on hyvä...

Grandiosen ostin jossakin mielenhäiriössä, taisi olla -20% kaikesta Sokoksella, tai jotain. Violetti väri herätti myös kiinnostukseni, sellaista ei ole ollut käytössä herran vuosiin. Olen nyt ihmetellyt tuota käyrää vartta, ja lukuisien käyttökertojen jälkeen ihmettelen vieläkin: en kertakaikkiaan ymmärrä, mitä hyötyä siitä on. En ole koskaan levittänyt oikealla kädellä väriä vasempaan silmään nenän yli, vaan kääntänyt käden toiselle puolelle. Nyt käyrästä varresta on lähinnä haittaa, ja värikin on vielä uutuuttaan turhan kosteaa. Pieni pettymys siis sekin, vaikka tiedän monen pitävän sitä loistotuotteena.

Rénergie-silmänympärysvoidetta en ostaisi koskaan sen oikeaan 73 euron hintaan, mutta löysin sen -70% alennuksella yhdellä reissullani. Ihan kelpo tuote se on, mutta ei mitenkään ihastusta herättävä. Kannessa oleva peiteaine sen sijaan herättää uteliaisuutta, se vaikuttaa tehokkaalta, mutta on vielä nyt kovin vaaleaa väriltään. Pitää odottaa talveen.

Kuvassa keskellä olevan Benefitin Roller Lash saattaa olla Rooman hankintojani, ja on muuten yksi parhaista ripsiväreistä, mitä olen käyttänyt. On myös kalleimmasta päästä, muistaakseni vähän alle neljäkymppiä. Pahvipakkauksessa on kuva, jossa on ruksit ripsentaivuttajien päällä, mutta sellaista ihmeainetta ja harjaa ei ole vielä vastaan tullut, joka taivuttaisi suorat ripset kaareviksi! Nostaa kyllä suorat ripset suoriksi ylös, mikä ei ole kovin imartelevaa.

Benefitin harja on kuitenkin melko pieni ja hiukan kaareva, joten sillä on äärimmäisen helppo levittää ripsiväri tasaisesti ja kauniisti ripsien juuresta lähtien. Se ei myöskään jätä paakkuja eikä liian suurta määrää massaa kerrallaan, ei siis ole vaaraa tönkköripsistä, kuten Stilan kanssa usein. Tämän kanssa olen aina tyytyväinen ripsiini, joista tulee pitkät ja kaarevat!

Näissä kaikissa on tuota vedenkestävää Hypnôsea lukuunottamatta muuten muovinen harja. Pidän niistä kovasti, kyse on kuitenkin muotoilun ja aineen yhteisvaikutuksesta. 

Avatuista puteleista tuli mieleen, kun jotkut suosittelevat ripsivärin vaihtoa kolmen kuukauden välein. C'mon, kuka niin oikeasti tekee? Hirveää tuhlausta. Minä olen aina käyttänyt omani loppuun, enkä ole huomannut sen enempää hajua kuin ärsytystäkään ikinä. Joko mainitsin, että kokemusta on pitkältä ajalta, siis pitkältä, kuusikymmentäluvun lopusta lähtien. Pesen kyllä harjan vedellä aina kun se alkaa olla kökköisen näköinen tai alkaa tehdä paakkuja.

Voittaja tässä skabassa on Max Factorin Masterpiece Transform. Sillä saan kaikista parhaimmat ripset tällä hetkellä, ja silti siistit. Hintaa oli 12 euroa Tallinnan laivalla. Pieni ja taipuisa harja yltää joka paikkaan ja tekee upeaa jälkeä. Ripsistä tulee runsaat, pitkän ja siistit, taivutus pysyy eikä mitään varise pitkänkään päivän jälkeen.

Ripsiväri on hyvin yksilöllinen asia, koska jokaisen ripset, toiveet ja käyttötottumukset ovat erilaisia. Minä en esimerkiksi välittänyt suuremmin Benefitin They're Real -mascarasta, vaikka miniäni ja lukemattomat muut pitävät sitä kaikkein mieluisimpana ripsarinaan. Näissä ei myöskään raha ratkaise, vaan enemmän oma mieltymys. Halvemmat ovat kyllä kiivenneet hinnoissa pikkuhiljaa ylemmäksi, samalla kun monesta kalliimmasta on tullut turhan kallista.

Ripsiväri on monelle tärkein meikeistä, minulle se taitaa silti olla huulipuna.

Luomivärikynä sopii ladyluomillekin

Kaivoin tiistaina pitkästä aikaa Nikonin järkkärin vermeineen kaapista ja puhaltelin pölyt jalustasta. Hyvä että muistin vielä, mistä säätää mitäkin, ja loppujen lopuksi otin suurimman osan kuvista kuitenkin Olympuksella. Sain nimittäin lopultakin inspiksen ruveta kuvaamaan uusia meikkejä! Niitä onkin kertynyt. Olen antanut itselleni luvan törsätä (kevyesti) meikkeihin, kun kerran niin paljon tunnen niihin vetoa. Lähes puoli vuosisataa sainkin pidettyä itseäni aika tiukalla ja hankin käyttöön kerralla vain yhden tai korkeintaan kaksi kappaletta kutakin, siis värivoidetta, ripsiväriä, poskipunaa jne. kerrallaan. Huulipunia ja erilaisia kyniä ei laskettu silloinkaan. Nyt on ollut pari vuotta iloinen meininki, kun saan itseltäni luvan hankkia, mitä haluan. Jos siis raskin maksaa siitä.

Luomivärikyniä olen katsellut pitkään ja ajatellut, että kiiltävät värit eivät sovi ryppyisille luomille. Suurin osahan niistä on hyvinkin kiiltäviä. Mutta niin vaan vanhemmatkin tädit amerikkalaisissa meikkivideoissa levittelevät iloisena kynistä väriä ryppyisille luomilleen ja vannovat niiden nimeen. Nuoremmat näyttävän käyttävän paljon kuparisen ruskeita, lämpimiä sävyjä ja niitä minä vältän kuin ruttoa. Näytän niissä huonovointiselta.

Annoin tässä taannoin ystävälleni lahjaksi Chanelin luomivärikynän. Testailin silloin kädelleni eri merkkejä enkä havainnut niissä suuria eroja. Lancomen uudet kynät olivat ehdottomasti pysyvimpiä, niitä sai hangata vedenkestävän meikin poistoaineellakin hyvän aikaa, ennen kuin sai irti kädeltä. Chanel taas tuntui voidemaiselta ehkä liikaakin, mutta siitä löytyi upein väri. Silloinkin ajattelin, etten omille rypyille noita voisi levittää.

Ostin sitten kuitenkin Tallinnasta Artdecon kivan ruskean kynän, ja varsin edullisen. Ruskeahan ei alkuunkaan kuulu mieliväreihini, mutta tämä numero 16 todella toimii: se on mukavan harmahtava, vedenkestävä meikki, joka asettuu melko nopeasti paikoilleen. Vähän aikaa voi sormella tai siveltimellä pehmennellä reunoja.

Kuvassa on kyllä täysi meikki, vaikka taas näkyy pisamat ja silmänalusten väri läpi. En vieläkään osaa tehdä peittävämpää meikkiä kuvaa varten. Silmienkin alla on sentään kahta peiteainetta, vaikka ei uskoisi. Luomilla on siis Artdecon kynää, ihan nätisti levitettynä, mutta rypyt ja luomien laskeutuminen saavat muuten tasaisen värin näyttämään epämääräiseltä. Ulkonurkissa ja alaluomen rajauksena Lumenen harmaata kynää. Luomivaon yläpuolelle olen levitellyt mattaisia pehmeitä värejä parista paletista.

Tässä on toinen uusi hankinta, Lancomen kulmakynä. Kulutin puolessa vuodessa loppuun Anastasia Beverly Hillsin Brow Wizin, josta pidin kovasti. Minulla oli väri Taupe ja se sopi hyvin, mutta sitä tai Ash Blondea ei ollut Kick'sissä saatavilla. Kyselin sitten paikallisella Sokoksella myyjältä vinkkiä. Hän näytti erilaisia vaihtoehtoja ja olin yllättynyt, että monelta merkiltä löytyi ihan samanlaisia kovia ohutkärkisiä kyniä, ne vaan eivät mainosta niitä! Lancomen kynä 04 Chatâin osoittautui parhaimman väriseksi minun naamalleni (sana tarkoittaa kastanjanruskeaa, mutta on minusta lähinnä harmahtavan ruskea). Laatu on juuri oikeanlainen, ohut ja kova. Sillä on helppo piirtää kevyitä lyhyitä vetoja. Toisessa päässä on tuollainen huvittava pikku kampa.

Rupesi sitten oikein kismittämään: selektiivisen kosmetiikan kalliit mainokset painottuvat voiteisiin ja filmitähtiin, monisivuisina ja ärsyttävinä, kuten Gloriassa. Niitä kalliita voiteita minä en osta, vaan panostan halvempiin ja silti myös tehokkaisiin tuotteisiin. Tieto näistä meikkipuolen uutuuksista taas ei leviä kunnolla, lehdissä se on ihan satunnaista. Lehtijutut tuntuvat nykyisin muutenkin pinnallisilta, kuten hajuvesihoroskooppi. Tai sitten minusta on tullut huumorintajuton ja pahansisuinen akka.

Blogeista ja videoista saan suurimman osan (kosmetikka)tiedoistani. On ihan eri juttu lukea jonkun omia kokemuksia, vaikka ymmärrän toki sen, että voimme olla kaikki käyttäjät ihan eri mieltä samasta tuotteesta. Ripsivärit on tästä paras esimerkki. Silti toivon enemmän myös keski-ikäisiä ja vanhempia tiedonjakajia verkkoon. Kyllä mummotkin meikkaa!

Silmään osunutta Vantaan asuntomessuilla

Tänä vuonna sain asuntomessuille kaveriksi miehen, joka yllätti haluamalla mukaan juuri, kun olin junalippua tilaamassa, sekä vanhemman pojan, joka asuu lähellä ja lähti mukaan ihan mielellään.  Ensimmäisenä näin värikkäitä kerrostaloja ja hurmaavan kattoterassin. Tuollaisia terasseja voitaisiin tehdä enemmänkin Suomessa!

 Ei tämäkään puukerrostalo hassumpi ole. (Pokkarini vääristää sen kummasti.)

Olin päättänyt jo etukäteen, että otan rennosti enkä edes yritä kiertää kaikkia taloja järjestyksessä. Päätin myös ottaa kuvia vain itselleni, en blogia varten, vaikka niitä nyt tänne lataankin.  Tungoksessa jäi silti kuvaamatta moni kiva kohde.

Tykkään noista tuoleista, haluaisin kotiini tuollaisia yksinkertaisia ei-liian-isoja nojatuoleja. Monta. Kangas on luonnonväristä ryppyistä pellavaa ja juuri nyt trendikästä. Teetin kerran sohvaan irtopäälliset tuollaisesta ja se oli kaunis ja rento ratkaisu.

Tässä on ihana matto ja ihanaa tummaa sinistä värinä. Vaalea hirsiseinä on viehtättävä. Olen myös hitaasti herännyt ihailemaan kevyitä huonekaluja, kuten noita pöytiä. Toisaalta niitä näkyy nyt niin hirveästi blogeissa ja lehdissä, että niitä alkaa vastustaa kohta sen takia.

 Silti tällainen yksinkertainen sivupöytä puu- tai betonikannella on ihana!

Tämä on niin viiskytlukua! Siihenkin olen hitaasti vasta heräämässä, vaikka joku aika sitten vielä vannoin, etten voi tykätä siitä. Tuolit näyttävät vaan niin uudelta ja kivalta, pöydän jalat samoin, ja astiat...

Taulun ottaisin ihan kiljuen kotiini, eikä tuo pöytäkään hassumpi ole.

Tässä ihailin tilan tuntua ja hallittua väritystä. Musta tuo kivasti vahvuutta ja ryhtiä, vaaleat matot ovat kauniit ja vähentävät kaikumista. Kerrankin on myös otettu järki käteen ja muistettu, että ihmiset tosielämässä tuijottavat kotona televisiota eikä takkatulta! 

Telkkareita ei juuri asuntomessuilla näe, tai korkeintaan erillisessä televisiohuoneessa. Viime kesän messuille rakentanut työkaverini sanoi vasta, ettei nyt pidäkään erillistä televisiohuonetta hyvänä ratkaisuna. Ei ole sitäpaitsi yhtään huono idea, että keittiössä puuhaileva voi samalla katsoa televisiota, tai ainakin kuunnella.

 Musta viehättää yhä enemmän pitkän valkoisuuden jälkeen.

Jotain kivaa koululaisen huoneeseen.

Tässä silmääni miellytti yksinkertainen musta pöytä ja siro lamppu.

 Puuta ja vaihtelevia muotoja. 

 Mahtava idea hengariksi!

Valtavasti säilytystilaa portaan alla.

Kaunis sauna.

Kiva peili vaihteeksi. 

Tässäkin viehättää se keveys, viiskytluku ja musta väri.

Iso pukeutumishuone pitäisi olla jokaisella naisella.

Ja meikkipöytä ikkunan äärellä, selvä puute tässä:)

Väriä väriä, lisää väriä! Kerrrankin punainen sohva ja ihastuttava matto sen edessä.

Pienellä konstilla saa paljon aikaiseksi.

Todella kaunista välitilalaattaa muuttenkin kauniissa keittiössä.

Aika kiva talo...varmaankin messujen suurimpia.

Pidin selkeästi sisustuksesta ja melkein kaikesta muustakin. 

 Tästä keittiöstä ajattelin melkein henkeä haukkoen, että se on varmasti kaunein, mitä olen ikinä nähnyt.

 Kertakaikkiaan kauniita huoneita!

Laatua, pelkistettyä, selkeää -ja mustaa.

Hyvin harvassa messutalossa oli asennettu valmiiksi kaihtimia. Monesti tuli mietittyä, minkähänlaiset kaihtimet johonkin edes saa asennettua, ettei kadulta näe suoraan makuuhuoneeseen. Tässä nyt on otettu sekin huomioon. Kaihtimet vaikuttavat huoneen ilmapiiriin kuten verhotkin, ja tässä huoneessa ne vaikuttavat erityisen paljon. Myönteisesti.

Nämä siniset värit hyppäsivät eteeni ihan eri talossa, hirsisessä. Väri tuntui taas kumman uudelta ja ihanalta! Joskus ennen sinistä oli meilläkin paljon ja siitä on vaivalla päästy juuri eroon. Vielä minulla on kaapissa jäljellä neljä tuolinpäällistä, jotka kohta kaivankin esiin ja sovittelen vaikka keittiöön.

Värejä ihanissa sävyissä.

Seinä oli liukumaalattu hauskasti. 

Sininen sohva pani ihan kuolaamaan: sellainen olisi saatava! Vaikka tiedän kokemuksesta, että aurinko haalistaa tummat värit alta aikayksikön. Nimim. Kahden mustan sohvan entinen omistaja aurinkoisessa olohuoneessa.

Musta hirsitalo  oli kiva yllätys valkoisten laatikoitten jälkeen.

Ilottelua terassilla.

Taas kiva lastenhuone, tapetti on erityisen viehättävä, samoin ikkunat.

Rauhallinen ja kaunis makuusoppi yläkerrassa. 

Pidin valtavasti noista värikkäistä taloista.

Jos maksaisit talostasi lähes miljoonan, niin mitä ajattelisit aamulla istuessasi nuutuneena tukka pystyssä ja silmät puolitangossa tuon ylellisen lasipöydän äärellä, ja ihmiset kävelisivät ohi ja moikkaisivat jokainen, istuisithan näyteikkunassa?

Jos muistan oikein, tämän talon sisustuksen oli tehnyt Iisa Strand, ja se näkyi pehmeänä ylellisyytenä ja kauniina valaistuksena kaikkialla. Tuo talo suorastaan kutsui pehmeään syliinsä.

Matto ja tuoli:)

Naisellisen kaunis työpiste.

Huikeaa, lisää tällaista!

Miellyttävä huone tämäkin. Taulut tekevät huoneista viimeisteltyjä ja tuovat asutun tuntua.

Kannattiko käydä, sitä pohdimme pojan kanssa jälkeenpäin. Ei mitään ihmeellistä erikoista tullut vastaan, paitsi nyt nokkela yhden huoneen moduulitalo, jossa oli kivoja ratkaisuja ja eleettömän kaunis sisustus. Silti kannatti käydä. Oli kiva nähdä kokonaan uusi asuinalue, jopa uusi kehärata ja asemat, vaikka emme sitten junalla menneetkään perille.

Minä sain itselleni sisustusideoita ja vahvistusta ajatuksiini. Olen aina tykännyt mustasta väristä ja nyt se oli pinnalla taas enemmän. Täysvalkoisesta en koskaan innostunut, enkä toisaalta ottaisi mustia kaapinovia keittiöön. Messusisustuksissa oli huomattavan paljon harmonisen niukanväristä linjaa, mutta nuo Iisa Strandin sisustukset panivat miettimään, minkälaisilla konsteilla niukanväristä sisustustakin voidaan pehmentää. Toisaalta tummansininen on jo jonkin aikaa himottanut kummasti. En näköjään ollut ainoa.