Krutonkeja saaristolaisleivästä, hävikkiherkuista helpoin

Viime viikonloppuna paistoin pitkästä aikaa saaristolaisleipiä ja voi hitsi, että olikin taas hyvää! Herkullisuudesta huolimatta molemmista leivistä jäi kantapalat pussin pohjalle (tai ehkä vähän tahallaan saatoin jemmata ne). Ajatuksissa oli paistaa kuivahteneista saaristolaisleivän kannikoista krutonkeja lohisopan kaveriksi. En ole koskaan ennen käyttänyt krutonkeihin ruisleipää, mutta tämä kokeilu todellakin kannatti. Pojat oli ensin vähän epäluuloisia asian suhteen, mutta lopulta meillä taisteltiin viimeisistä paloista, että kuka ne saa syödä. Olin jo ehtinyt murehtia, että miten niitä kannattaisi säilyttää, mutta sitä ongelmaa ei sitten tosiaankaan ollut. Suolaisen makeat krutongit oli herkullisia kalasopan kanssa, mutta ne sopii mainiosti myös naposteltavaksi pikkusuolaiseksi ja vaikka sipsien korvikkeeksi. Ihan mielettömän hyviä!

Krutonkeja pitäisi kyllä tehdä useammin, meillä kun on pieni leipäongelma. Lapset tykkää syödä paahtoleipää, mutta ei niitä kantapaloja, ja aikuiset meillä ei syö vaaleaa leipää ollenkaan, niin ne kantapalat päätyy sitten valitettavan usein roskikseen jäätyään homehtumaan pussin pohjalle. Ennen ne kuivatettiin koppuroiksi kanin herkkupaloiksi, mutta vanhuuden vaivojen myötä Romeo on leipäkiellossa, niin sekin käyttö on loppunut. Jatkossa yritän useammin paistella kantapalat krutongeiksi ja syödä ne vaikka salaatin kanssa, jotta saisi ruokahävikin siltä osin loppumaan tai ainakin vähenemään.

Krutonkien paistoon saattaa olla jotain hienoja ja oikeaoppisia ohjeita, mutta en jaksanut sellaista googlailla. Herkullinen leipä, oliiviöljy ja valkosipuli on yhdistelmä, jota ei kovin helposti voi pilata, eihän?

***

Krutongit saaristolaisleivästä

Muutama viipale/kantapala yli jäänyttä leipää

3 rkl oliiviäljyä

2 valkosipulinkynttä

sormisuolaa

Pilko leivät sopivan kokoisiksi paloiksi. Lorauta oliiviöljy pannulle ja paahda leipäpaloja öljyssä. Purista valkosipulinkynnet pieneksi murskaksi ja lisää pannulle leipäpalojen sekaan. Sekoita hyvin ja jatka paahtamista muutama minuutti. Nosta pannu liedeltä ja mausta leipäpalat sormisuolalla. Kaada kulhoon tarjolle.

***

Meillä on yksi leipä vielä pakastimessa odottamassa ja suoraan sanoen tekisi mieli paistaa koko leipä öljyssä tiriseviksi huumaavan tuoksuisiksi suupaloiksi. Saa nähdä selviääkö leipä enää seuraavan viikonlopun yli!

Mua kiinnostaa jos jokun on keksinyt kivoja herkkuja, jotka tehdään ruuan lopuista, joka muuten päätyisi jätteeksi. Jos sulta löytyy joku idea, niin vinkkaa ihmeessä!

-Hanna-

Joulutus: helppo saaristolaisleipä

Saaristolaisleipä on yksi parhaista leivistä, jonka tiedän. Voi kuinka monesti olenkaan ajatellut, että pitäisi leipoa sitä itse, mutta tekemättä on syystä tai toisesta jäänyt. Tähän saakka! Viimein sain maltaat ostettua ja pääsin leipomishommiin. Ja lopputulos oli niin hyvä, ettei tämä taatusti jäänyt viimeiseksi kerraksi! Leivoin 2 leipää, jotka riitti mukavasti koko viikon, kun makukin vain paranee muutaman päivän säilytyksen myötä. Vaikka leipoessa ajattelin, että kokeilen vielä ennen joulua  muutamaa erilaista reseptiä, en sittenkään taida nyt muita ohjeita kokeilla, koska tällä ohjeella leivästä tuli niin hyvää. Voin vain kuvitella miltä siirappinen leipä maistuukaan joulupöydässä mädin seuralaisena. Tämä leipä ehdottomasti jatkoon!

Saaristolaisleipä (2kpl)
7 dl piimää
50 g hiivaa
2 dl Tuoppi kaljamaltaita
1,5 dl siirappia
1 dl fariinisokeria
2 tl suolaa
1 dl kaurahiutaleita
3 dl ruisjauhoja
6 dl vehnäjauhoja

Voiteluun: 0,5 dl kahvia ja 0,5 dl siirappia

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva siihen. Lisää maltaat ja sekoita. Lisää siirappi, sokeri ja suola ja sekoita hyvin. Lisää kaurahiutaleet sekä ruis- ja vehnäjauhot ja alusta taikinaksi.

Kohota taikinaa lämpimässä paikassa liinalla peitettynä n. 1,5 tuntia. Voitele 2 pitkulaista leipävuokaa (myös kartonkiset käy hyvin). Jaa taikina vuokiin.

Paista 175 asteisen uunin alaosassa 1 tunti 20 minuuttia. Valele leipien pinta lämpimällä kahvi-siirappiseoksella ja jatka paistamista vielä 40 minuuttia.

Vuokasämpylät valkosipulilla

Aurinkoinen palmusunnuntai vetelee viimeisiään. Meillä ei enää nuorimmainenkaan lähtenyt virpomaan, paitsi viime hetken paniikissa kävi yhdessä naapurissa ja tuli onnellisena hymyillen takaisin: vitsaa vastaan oli palkkaa tullut. Selvästi pientä luopumisen tuskaa oli aistittavissa, kun yksi rakkaista lapsuuden perinteistä piti jättää pienemmille noidille ja velhoille.

Pääsiäisen kolkutellessa jo nurkan takana lisäsin sämpylöihinkin ripauksen pääsiäisen makuja. Ainakin mun mielestä valkosipuli ja rosmariini liittyy pääsiäiseen. Ja juusto nyt kuuluu jokaiseen juhlaan, niin kuin arkeenkin :D Sämpylöistä tuli aika hyviä, pitkälti tuon ihanan, pehmeän ja venyvän mozzarellan ansiosta. Ne täyttikin vatsaa mukavasti bataattikeiton lisänä.

2,5 dl vettä
25 g hiivaa
5 dl hiivaleipäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 valkosipulinkynsi
1,5 tl rosmariinia
0,5 dl öljyä
1 mozzarellapallo

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola ja sokeri. Lisää erissä jauhot ja kaurahiutaleet, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista ja on kimmoisaa. Anna kohota liinalla peitettynä puolisen tuntia.

Murskaa valkosipuli kippoon ja lisää rosmariini ja öljy.

Pyörittele taikinasta 6 sämpylää vuokaan ja voitele valkosipuli-öljyllä. Kaada loput öljyt mausteineen sämpylöiden päälle. Viipaloi mozzarella ja asettele viipaleet sämpylöiden väleihin. Paista 200 asteessa n. 25 minuuttia.


Melkein sanoisin, että nämä onkin parhaimmillaan jonkun ruuan lisänä; varsinkin keiton. Valkosipuli ei välttämättä ainakaan mua esimerkiksi aamupalalla houkuttele :)

-Hanna

Siemennäkkäriä rauhoittumiseen

Pari päivää on pitänyt pysytellä kotona turvonneen polven takia. Tai no, kotona ja kotona... Kolmena päivänä olen joutunut ramppaamaan lääkärissä. Kummallista touhua tämä nykyinen sairaanhoito, mutta kaikelle on syynsä. Kai. Tulipahan tuettua paikallisia takseja, kun en niitä yleensä käytä :)

Vaikeaa on ollut pysytellä kotona paikoillaan. Yleensä sairastaessa olen niin reporankana, etten mitään jaksaisikaan tehdä, mutta nyt vointi oli muuten hyvä, mutta jalka piti pitää levossa ja mieluiten koholla. Aurinko porotti ikkunan takana ja houkutteli ulos... ööh, no luistelemaan! Vaan enpä taida tänä talvena enää luistimia jalkaani vetää, olkoon sää mikä tahansa.

On siis pitänyt keksiä tekemistä paikoillaan istuen. Kudoin sukkaa, luin kirjan saippuan valmistuksesta, luin pinon lehtiä, päädyin harjoittelemaan makramen tekoa, ihastelin maljakossa kukkaan puhjennutta omenapuun oksaa, ihmettelin meditaatio-appin toimintaa... Ja sitten vasta tajusin, että se on LEIPOMINEN, joka rauhoittaa mut paikoilleen.

Siemennäkkärissä ei kauaa nokka tuhise, eikä tarvi seisoskella taikinaa vaivaamassa, joten se oli sopiva valinta. Valmista tuli nopeasti ja lopputulos oli mukavaa rouskuteltavaa loppujen lukemisten seuraksi. Tällä kertaa lisäsin taikinaan ruisjauhoja ja näkkäristä tulikin aika tummaa. Mutta ah, niin hyvää!

2 dl salaattisiemensekoitusta (Pirkka)
1 dl kuorittuja seesaminsiemeniä
1 dl ruisjauhoja
1/2 tl suolaa
1/2 tl rypsiöljyä
2 dl kuumaa vettä
Pinnalle sormisuolaa halutessasi

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää öljy ja kiehautettu vesi. Anna taikinan seistä vartin verran. Levitä tasaiseksi kerrokseksi uunipellille leivinpaperin päälle. Halutessasi ripottele vähän sormisuolaa pinnalle. Paista 150 asteessa n. 1,5 tuntia. Jäähdytä ritilän päällä.

Niin hullunkuriselta kuin se saattaa kuulostaakin, minua leipominen rentouttaa ja rauhoittaa. Eihän sillä ole väliä, mikä se juttu kullekin on, mutta se oma juttunsa kannattaa löytää. On se sitten meditaatio, lukeminen, juokseminen, puutarhanhoito, onkiminen tai mitä ikinä!

-Hanna

Hokkuspokkus siemennäkkäri

Sään äkillinen kylmeneminen aiheutti akuuttia kotiin käpertymistä. Mutta eeeeeeiii..... Ei pelkkää sohvan nurkassa muhimista, vaan teho-kotoilua :D Uusia reseptejä, tuoreen leivän tuoksua, suklaisia kahvikupillisia, vanhoihin valokuviin uppoutumista ja hiljaa kiliseviä kutimia. Siis justiinsa sitä, mitä koleat syysillat voi parhaimmillaan olla!

Yksi uusista kokeiluista on ollut siemennäkkäri; jotain niin helppoa, ettei sitä kyllä millään kehtaa edes leipomiseksi sanoa. Lopputulos on kuitenkin helppoudestaan huolimatta niin hyvä, ettei uskoisikaan. Meillä sitä on rouskuteltu glögin kaverina jo useampana iltana.

Maailman helpoin siemennäkkäri

1 pussi (180 g) Pirkan salaattisiemensekoitusta
1 dl kuorittuja seesaminsiemeniä
1 dl vaahterasiirappia
1 tl jauhettua inkivääriä
1/2 tl suolaa

Sekoita kaikki ainekset kulhossa. Levitä seos leivinpaperin päälle uunipellille tasaiseksi levyksi. Paista 175 asteessa n. 20 minuuttia. Paloittele. Hokkuspokkus - valmista tuli!

Juurileipä

Meidän jääkaapissa asuu juuri, leipäjuuri! Ruotsissa on kuulemma juurihotellejakin, joihin voi viedä leipäjuurensa hoitoon oman matkansa ajaksi :D Jäisi multa kyllä viemättä, mutta enpä ole kuullut Suomessa juurihotelleja olevankaan. Juurihotelli-juttua lukiessa tuli kyllä mieleen, että itse osaisin hoitaa paremmin vaikka koiria, kuin laumaa leipäjuuria. Luulen, että hoitovirheeseen kuolleita leipäjuuria saattaisi löytyä, mutta koirien kanssa pärjäisin kyllä. Katsotaan nyt, kauanko saan tuon oman ainokaisen pysymään hengissä ja toimintakykyisenä. Tai kauanko ylipäätään riittää intoa ruokkia sitä.

Hapanjuureen leivottu leipä on ollut hyvää ja tuntuu säilyvän pidempään kuin kotitekoinen leipä yleensä. Hapanjuureen leivottu leipä kuuluu olevan myös terveellisempää, koska sen hiilarit imeytyy hitaammin kuin ilman juurta tehdyn leivän. Tuo mun tekemä juuri ei kylläkään nostata taikinaa niin paljon kun toivoisin, vaikka olen käyttänyt taikinassa kaupan hiivaakin lisänä. Juuren tekoonkin on monenlaisia ohjeita ja taidan testata jotain muuta, ellei tuo jääkaapissa elelevä tyyppi ala tehdä mitä siltä odotetaan. Mutta olisko tässä sama juttu kuin koirienkin kanssa: yleensä vika ei ole koirassa, vaan siellä hihnan (vispilän?) toisessa päässä :D

Nyhtöleipää ranskanleivästä

Kaupassa käydessä katse osui ranskanleipään, joka aiheutti välittömän mielleyhtymän sulaneeseen juustoon. Tuo lapsuuden arkinen vehnäpötkylä, tutummin ranskis, alkaa olla melko nostalginen klassikkoherkku. Kukapa 70-luvulla syntynyt ei olisi lapsuudessaan nautiskellut koulun jälkeen ranskanleipää, lauantaimakkaraa ja kylmää maitoa? Aku Ankan kera, tietenkin!

Vähän modernimmin mentiin tällä kertaa kuitenkin, ja ilman lauantaimakkaraa. Ranskiksesta kehkeytyi kahden juuston nyhtöleipä. Tällaiselle juustohirmulle ihan vastustamaton kiusaus!

Nyhtikseen tarvitset:

1 ranskanleipä

1 mozzarellapallo

Juustoraastetta

Margariinia

Leikkaa leipään ristikkäisiä viiltoja ja laita niihin vähän margariinia. Täytä viillot juustoraasteella ja mozzarellaviipaleilla. Paista 200 asteessa n. 10 minuuttia. Voila! Ihanan juustoinen herkku on valmis!

Uusi yritys: lisää pataleipää

Viimeksi pataleivän paistoaika jäi aamunälässä vähän vajaaksi. Nyt tähtäsin tuoreen rapsakan leivän iltapalalle. Ajattelin, että illalla aikataulun kanssa ei ole niin justiinsa ja maltetaan paremmin odottaa. Ja hyvä tuli!

Pataleipä siemenillä

4 dl kädenlämpöistä vettä

4 g hiivaa (ison herneen kokoinen kökkö)

1 tl suolaa

1 dl kaurahiutaleita

1 dl grahamjauhoja

1 dl auringonkukan siemeniä

5 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva veteen. Lisää suola ja kaurahiutaleet. Lisää grahamjauhot ja siemenet. Lisää vehnäjauhot. Peitä kulho tiukasti muovikelmulla ja jätä taikina kohoamaan n. 12 tunniksi.

Ripottele taikinan pinnalle jauhoja ja pyöräytä se kulhossa ympäri. Anna kohota vielä puoli tuntia. Lämmitä sillä välin uuni. Laita pata kylmään uuniin ja lämmitä 200 asteeseen. Sivele vuoka öljyllä ja kippaa taikina kuumaan vuokaan. Paista 30 minuuttia ja ota kansi pois. Paista ilman kantta vielä 15 minuuttia.

Pataleivän kanivahti

Pataleipä ehti muhia mielessä pitkään, ennen kuin se päätyi oikeasti pataan. Kuvittelin sen olevan työläämpi kuin onkaan ja siksi se vaan jotenkin aina jäi. Eilen totesin, että jääkaapissa lojuva hiivan pala on käytettävä ja päähän pulpahti ajatus pataleivästä. Tein taikinan illalla ja paistoin leivän aamulla. Paistoaika oli sen verran pitkä, että nälän kurniessa vatsassa otin leivän uunista vähän liian aikaisin: ei vaan pystytty enää odottamaan! Ensi kerralla varaudun siis paremmin. Leipä oli silti tosi hyvää ja kuori täydellisen rapea! Ja eräs kaniherra hoiti luottamustehtävänsä uunin vahtina hartaudella. Palkkioksi siitä hänelle tarjottiin rapeita leivän murusia, jotka tekivät kauppansa melkoista vauhtia!

Pataleipä

3,5 dl vettä

Nokare hiivaa

1 tl suolaa

2 dl grahamjauhoja

5 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola ja jauhot. Peitä kulho muovikelmulla ja jätä huoneenlämpöön kohoamaan vähintään 12 tunniksi.

Käännä taikinaa muutama kerta kulhossa, ripottele pinnalle jauhoja ja anna kohota vielä puoli tuntia. Laita siksi aikaa kannellinen pata kylmään uuniin ja laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.

Sivele kuuman padan sisäpinta öljyllä ja nosta taikina pataan. Laita kansi päälle, nosta takaisin uuniin ja paista puoli tuntia. Ota sen jälkeen kansi pois päältä ja jatka paistamista vielä n. 15 minuuttia.

Haistele valmista pehmeää leipää. Kuuntele kuinka kuori rapsahtelee ja kumisee, kun leikkaat sitä. Katsele kuinka voi sulaa lämpimän leivän pinnalla. Nauti hetkestä. Nauti elämästä.

Kökköleipää

Kolme päivää kotona hoitamassa sairastavaa lasta sai aikaiseksi orastavaa mökkihöperyyttä. Tänä aamuna puoli kymmeneltä olinkin jo syönyt aamupalan, paistanut leivän ja tehnyt kahvakuulatreenin. Ja ihmettelin, että mitäs sitten tehtäis... Mutta eikös se ole oikeastaan paras tapa viettää vapaapäivää? Siis että päivän ohjelma on avoin, eikä mitään ole pakko tehdä.

Kökköleipähän on tunnetusti leipää, jossa on seassa kökköjä (siemeniä, pähkinöitä tai muuta oikeaa pureskeltavaa). Tämän leivän ohjeen nappasin jostain ledestä tällä viikolla, en enää muista mistä. Nopea se ei ole, sillä taikinaa pidetään yön yli jääkaapissa.

Yön yli-kökköleipä

 

0,5 l vettä
15 g hiivaa
1 rkl suolaa
4 dl spelttijauhoja
1,5 dl ruisjauhoja
5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl auringonkukansiemeniä
0,5 dl kurpitsansiemeniä
2 rkl öljyä

Sekoita ainekset keskenään ja vaivaa 10 minuuttia. Voitele taikinalle reilun kokoinen astia öljyllä ja kaada taikina sinne. Jauhota pinta ja peitä astia muovikelmulla. Laita yöksi jääkaappiin (tai 12-15 tuntia).

Ota taikina jääkaapista, kaada se leivinpaperin päälle pellille ja jätä nousemaan liinan alla lämpimään paikkaan n. tunniksi. Jauhota pinta, ettei taikina tartu liinaan. Jaa leipä pellillä annospaloiksi painamalla siihen urat/viillot. Pinnalle voit ripotella lisää siemeniä.

Paista 225 asteessa n. 20 minuuttia.

Eemelin suureksi suuttumukseksi en suostunut päästämään häntä kaverin synttäreille, ettei tartuttaisi muita. Onneksi korveukseksi kylään tuli koirakaveri Martti!



Sämpylöitä ja lapsuusmuistoja

Mä en pääse tästä varmaan koskaan eroon... Kun olin lapsi, mulla oli pikkuruinen satukirja, jossa pappa alkoi leipoa sämpylöitä, mutta joku tarvikkeista olikin lopussa. Taikinan teko oli kesken ja pappa lähetti kauppaan koiransa kori suussaan. Korissa oli rahat ja kauppiaalle lappu tarvittavista ostoksista. Koira palasi kotiin ostokset korissa ja niin sämpylät saatiin valmiiksi. Myös koira sai oman tuoreen ja tuoksuvan sämpylänsä. Joka ainoa kerta, kun äiti leipoi sämpylöitä, se kirja piti lukea! Ja aina jos luin sitä kirjaa muulloin, aloin himoita kotona leivottua vastapaistettua leipää... Edelleenkin, 30 vuotta myöhemmin, mä ajattelen sitä kirjaa aina jos leivon sämpylöitä :)

Ruissämpylät (n. 20 kpl) 

5 dl maitoa
50 g hiivaa
3 rkl siirappia
2 tl suolaa
0,5 dl öljyä
6 dl ruisjauhoja
6 dl vehnäjauhoja

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota siihen hiiva. Lisää joukkoon siirappi, suola ja öljy. Sekoita joukkoon ruisjauhot. Lisää vehnäjauhoja vähitellen. Taikina saa jäädä aika pehmeäksi.

Anna taikinan kohota lämpimässä lähes kaksinkertaiseksi ja leivo sitten n. 20 sämpylää. Kohota myös sämpylät hyvin ennen paistamista.

Paista 225 asteessa n. 10 minuuttia.

Syksyn aloitus leipää leipoen

Sinne se sitten mennä muljahti taas, kokonainen kesä... Miten saattoikin kaksi kuukautta elämästä heilahtaa ohi sellaista vauhtia? Ehti olla ihania iloja ja syviä suruja. Helteisen kesäloman rentojen hetkien muistelu saa vieläkin hymyn kohoamaan jostain sielun syövereistä. Ja viime viikonloppuna viimeiselle matkalleen saateltu mummo nostaa kyyneleet silmiin ja palan kurkkuun vielä pitkään...

Kesä oli niin kuuma, että meillä välteltiin hellan käyttöä ettei koti kuumenisi yhtään enempää. Ruuanlaitto keskittyikin grillaamiseen ja leipominen oli jokseenkin pannassa. Nyt kun syksy alkoi viiletä, alkoi jauhopeukaloakin syyhyttää. Kesän aikana olen näköjään kuitenkin vieroittunut pahimmasta sokeriaddiktiosta, kun en ensimmäisenä alkanutkaan leipoa kakkuja ja piirakoita vaan LEIPÄÄ!!!

Auringonkukka-kauraleipä
 

5 dl vettä
1 ps kuivahiivaa
1 dl auringonkukansiemeniä
2 dl kaurahiutaleita
0,5 dl juoksevaa hunajaa
1,5 tl suolaa
9-10 dl hiivaleipävehnäjauhoja
50 g margariinia

Kuumenna vesi n. 42 asteiseksi. Lisää joukkoon siemenet, kaurahiutaleet, hunaja ja suola. Sekoita tasaiseksi. Alusta jauhot taikinaan vähitellen. Lisää sulatettu rasva alustamisen loppuvaiheessa. Kohota lämpimässä paikassa noin 20 minuuttia.

Jaa taikina kahteen osaan ja leivo palat leiviksi. Kohota leipiä liinan alla 20-30 minuuttia.

Paista 175 asteisen uunin alimmalla tasolla noin 35 minuuttia.

Kani-herrallekin maistui yön yli kuivatettu leipä

Porkkanasämpylät

Ihana aurinkoinen sää houkutteli viikonloppuna järvelle hiihtämään. Käytettiin heti tilaisuus hyväksi, kun lapset oli mummolassa, niin päästiin kerrankin lähtemään yhdessä. Ja hiihtolenkin jälkeen päädyttiin Huilin terassille: kaakao kermavaahdolla maistuu hiihtämisen jälkeen ihan yhtä hyvältä aikuisena kuin silloin lapsenakin! Kotona sitten oli arkisia porkkanasämpylöitä. Mutta on nekin lämpimänä niiiiin hyviä..... :d


Porkkanasämpylät

1 pkt (500 g) Pirkka luomu porkkanasosetta
50 g hiivaa
1,5 tl suolaa
75 g margariinia
11 dl sämpyläjauhoja

Lämmitä porkkanasose kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva joukkoon ja sekoittele niin kauan hiiva liukenee soseen sekaan. Lisää suola ja osa jauhoista. Lisää sulatettu margariini. Alusta loput jauhot taikinaan vähitellen. Kohota taikinaa lämpimässä paikassa liinan alla 20 minuuttia. Leivo sämpylöiksi ja kohota sämpylöitä liinan alla toiset 20 minuuttia. Paista 225 asteessa n. 10 minuuttia.