On taas kevät. Prkl.

Kevät on inspiroivaa aikaa. Kun luonto herää horroksestaan lumipeitteen alta ja puhkeaa uuteen kukoistukseen kuin tyhjästä, alkaa oma mielikin kuplia kaikkea uutta. Toisaalta taas kevät ahdistaa. Pahentuneen siitepölyallergian vuoksi typerä kevät on myös jokavuotinen riesa, joka lääkityksestä huolimatta lopulta päättyy kärvistelyyn poskiontelon tulehduksen kanssa. Siksipä nykyään mieluusti skippaisin koko vuodenajan sen kaikista ihanista puolista huolimatta.

Pakko tunnustaa, että kevät aiheuttaa mulle kiukkua. Pohdittuani syytä olen tullut siihen tulokseen, että se johtuu kateudesta. Ottaa päähän, kun muut saa tehdä mulle rakkaita asioita, joita itse joudun välttelemään. Mies on alkanut omia omenapuiden leikkuun, joka raivostuttaa mua suunnattomasti. Oikeastihan mun pitäisi olla siitä kiitollinen, että valmista tulee vaikka mä vain kannustan grillin ääressä. Olen kateellinen muiden terassin siivoamisesta, pihan haravoinnista ja kukkapenkin kupsutuksesta. Ai miksikö? No kun mä en pysty! Haravointi ja kukkapenkkien tonkiminen kevätaikaan nostaa niin paljon pölyä ilmaan, että puolen tunnin jälkeen en saa henkeä, nenä vuotaa kuin puutarhaletku, aivastelusta ei tule loppua ja silmät kutisee ja turpoaa.

Toki järki sanoo, että kiukun tunne on turhaa ja kevät on ihana asia ja kivaa, että edes jotkut voi nauttia siitä täysin siemauksin. Siitä ärripurri-olosta on kuitenkin vaikea päästä yli. Tunne on sama kuin lapsena, jos kaveri söi karkkia, eikä itse saanut. Harmittaahan se!

No mutta silti, teen niitä asioita joita pystyn ja nautin niistä sitten kaksin verroin! Esimerkiksi Kevätmessuilla pääsi sisätiloissa keväisiin tunnelmiin. Mulla oli kivaa ja miehelläkin melkein. Mä ihastelin kukkia, hän puutarhakoneita. Ja yllättävän monta yhteistäkin ihastelun aihetta löytyi, kuten tynnyrisaunat ja porealtaat taas kerran. Mun haaveilema tulisija pihalle sai uutta potkua alleen, kun pääsin näyttämään haaveeni livenä. Pari vuotta sitten muuttaessamme nykyiseen kotiin yritin kuvista näyttää mitä haluan, mutta silloin ajatukseni sai täystyrmäyksen. Nyt yllättäen löydettiinkin yhteinen sävel, mutta siitä taitaa olla vielä pitkä matka toteutukseen. Eikä se toteutus niin kauhean tärkeää edes ole, melkein kivempaa on haaveilu. Haaveilla kun on taipumusta todeksi muuttuessaan muuttua arkisiksi, joten mukavampaa on säilyttää jotkut asiat kauniina haavekuvina.

Messuilta ei ollut tarkoitus ostaa mitään, lähinnä vain fiilistellä, kun lippuja sattui olemaan. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että mukaan tarttui istutusta odottavia unikoita, iriksiä, päivänliloja ja jaloleinikkejä. Eipä siis muuta, kuin remontista jäänyt hengityssuoja kasvoille ja istutushommiin! Täytyy muistaa pitää kasvot poispäin auringosta, etten saa erikoisia rusketusrajoja kasvoille :D

Huh! Kylläpä olo keveni tämän vuodatuksen myötä! Harmitus katosi ja voin ihan vilpittömästi toivottaa ihania kevätpäiviä kaikille. Nautitaan tästä ajasta juuri siten, kuin se kullekin parhaiten sopii. Toivottavasti en pilannut kenenkään aurinkoista kevättunnelmaa tällä marinalla. Kiitos ja anteeksi! xoxo

Pehmeää oranssia: Erica sparsa Orange Savannah

Onhan siitä jo hetki ehtinyt vierähtää, kun vaihdoin kotipihan ruukkuihin syksyisempää ilmettä kesäkukkien vedellessä viimeisiään. Nyt kun lehdet on tippuneet puista, pihan pienet väriläiskät huomaa jotenkin uudella tavalla. Tämän sumuisen harmauden keskellä ne pääseekin paremmin oikeuksiinsa ja katse hakeutuu väkisinkin sinne, missä pilkottaa edes vähän väriä.

Kukkia ostaessani ihastuin kovasti Ericaan, jonka nimilapussa luki Orange Savannah. Kukkien väri taipuu pehmeästi oranssiin, mutta pohjalla sykkii kuitenkin se perinteinen purppurainen Erica. Murretut värit on kauniin lämpimiä ja luonnollisia. Minä kun en niistä värjätyistä kanervista oikein innostu, vaikka toki niillekin varmasti paikkansa on.

Ihaillessani kukkien kaunista väriä siinä istuttamisen lomassa mieleeni tuli vanha taulu, joka meillä oli vuosia sitten lastenhuoneessa. Hempeästi oranssiin taittava värimaailma on niin samanlainen, että taulu piti käydä kaivamassa esiin. Ja kyllä: ihan samaa maata ovat!

Lempeää marraskuun viikonloppua!

Omena-tuorepuuro ja elokuinen viikonloppu

Kesäloman päätyttyä nää viikot hurahtaa ohi sellaista vauhtia, ettei oo tosikaan. Taas on tullut päätökseen ihanan lämpöinen elokuun viikko. Ei uskoisi, että kalenteri tosiaan näyttää jo elokuun loppupuolta, niin kesäisiä säät edelleen ovat. Ensi viikosta kai sitten alkaa jo syyssateet saapua, mutta kyllä tällaisen kesän jälkeen sen kestää jo hyvinkin.

Nyt olikin jo toinen viikonloppu peräkkäin, kun vapaat tuntui kestävän normaalia pidempään. Kannattaa näköjään järjestää ohjelmaa perjantai-illaksi, niin viikonloppu tuntuu pidemmältä. Nyt perjantai-ilta vierähti äidin ja siskon kanssa maailmaa parantamassa. Ihan huippua, että vielä pystyi istumaan pihalla pitkälle iltaan. Siinä höpötyksen ohessa kului vähän skumppaakin ja ehdittiin myös omenasadon kimppuun. Tajusin siinä samalla mistä se mun ikuinen ”minä teen itse”-asenne oikein on peräisin. Äiti oli kovasti kiipeämässä puuhun, mutta suostui sitten kuitenkin jäämään maankamaralle, kun pelkäsi että sinne puuhun kivunnut pikkusisko putoaa, ellei tikapuista pidä tiukasti kiinni :)

Perjantain ja lauantain aikana tuli taas poimittua melkein 60 kg omenoita, jotka lauantaina kuskattiin mehustamolle. Sunnuntaina saatiinkin jo hakea valmiit mehut kotiin. Lopputuloksena oli 36 litraa tuoremehua. Aikaisempi mehustettu omenaerä ei ollut ihan yhtä kypsää kuin tämä ja siitä saatu mehu oli aika kirpeää. Nyt mehu oli makeampaa ja tosi pehmeän makuista. Minä tykkään kyllä molemmista, mutta lasten makuun tietty tuo makeampi maistui paremmin.

Kun runsaasta omenasadosta taas tänä vuonna saa nauttia, on niille omenoille keksittävä myös uusia käyttötarkoituksia ennen kuin piirakat ja hillot alkaa tulla korvista. Omenainen tuorepuuro onkin yksi mukavista vaihtoehdoista, kun makeat herkut alkaa kyllästyttää.

Omenainen tuorepuuro (yhdelle)

1,5 dl kaurahiutaleita
0,5 dl maitoa
1 dl maustamatonta jogurttia
0,5 dl omenahilloa
1 omena raastettuna
ripaus suolaa
ripaus kanelia

Kaikki ainekset sekoitetaan yhteen. Laita suljettavaan purkkiin ja nosta yöksi jääkaappiin. Aamulla odottaa valmis puuro, jonka päälle voit vielä lisätä marjoja ja siemeniä maun mukaan. Helppoa ja hyvää!

Kevät-messut sai haaveet nuotiopaikasta uuteen liekkiin

Piipahdin lauantaina Helsingissä Kevät-messuilla. Tai tarkoitus oli piipahtaa, mutta kyllähän se piipahdus sitten venähti useammaksi tunniksi. Jos ei jo aiemminkin ollut kaipuu pihalle ja puutarhahommin, nyt se sitten viimeistäänkin iski. Kaikenlaista pientä pitäisi pihamaalla saada aikaiseksi ja oli ihanaa kierrellä inspiroivilla messuosastoilla. Päässä kuplii vielä nytkin kaikki ne ideat, värit ja kukkien paljous. Ja mikä mukavinta, ei ole edes sellainen olo, että mitään olisi pakko toteuttaa. Suurin nautinto oli ihan vaan se ideoiden paljous!

Pihalle olisi kiva saada kasvihuone, poreamme ja tynnyrisauna. Oikeasti EI olisi, koska sitten meidän piha olisi täynnä rakennelmia vieri vieressä, eikä sellainen näyttäisi ollenkaan mukavalta. Mutta ihan vaan ajatuksen tasolla ne kaikki olisi aika kivoja :) Eemeli on jo tarjoutunut maksamaan puolet kasvihuoneesta, jos sellainen voitaisiin hankkia. Ei ehkä ihan tyypillinen 9-vuotiaan pojan haave, mutta oudonpiakin haaveita voisi lapsella olla!

Vanhassa kodissa meillä oli kaasugrillin lisäksi puugrilli. Arkena kaasugrilli on nopein ja helpoin, mutta välillä kaipaan pihalle tulta. Jos ei ruoanlaittoon, niin edes tuijotteluun.... ja vähän myös vaahtokarkkeja varten. Muutosta asti olen suunnitellut pihalle nuotiopaikkaa, jossa olisi sisältä mustaksi maalattu kaivonrengas, joka ulkopuolelta vuorattaisiin luonnonkivillä. Miehen mielestä sellainen on ruma, joten ei taida rengasta olla tulossa meidän pihaan, kun ei kolmen vuoden pehmittelykään ole tuottanut tulosta. Alan sitten itsekin kallistua sellaisen pienen rautaisen tulisijan puoleen. Olisihan se sitten helpommin siirrettävissäkin. Messuilla niitä katseltiin, mutta saa nähdä ollaanko vielä tämäkin kesä ilman luonnon tulta. Ja vaikka oltaisiinkin, ne eipä se haittaa: kaasugrilliä tykkään kuitenkin eniten käyttää ruuan laitossa ja se oikea tuli olisi sitten enemmän tunnelma-juttu satunnaiseen käyttöön. Hyvin pärjään siis ilmankin, mutta kyllä messuvierailu löi vähän bensaa liekkeihin. Saahan sitä haaveilla!

Aurinko armas

Loma! On sää mikä tahansa, lomailu on nautinnollista, mutta kyllä tuo aurinko on melkoinen piristysruiske! Eilen se helotti kirkkaana saaden syksyn hehkumaan vahvoissa väreissä. Tänään taivaalle nousi sellainen punainen pallo, että meillä hihkuttiin ääneen innosta ja melkein pelästyksestä; niin erikoisen näköinen se oli. Harmi, ettei itsellä ole sellaista kameraa, jolla valoilmiöstä olisi saanut kunnon kuvia.

Jo eilen oli tarkoitus haravoida muutama lehti kasaan, mutta homma jäi auringossa istuskeluksi ja haravointijuoman nautiskeluksi. Tänään on sitten haravakin heilunut punaisen auringon hehkussa. 

Uhanan neulemekko lämmitti eilen pihalla haahuilijaa ja toi lämpimästä säästä huolimatta mieleen ensilumen, vaikka mekko taitaa oikeasti olla nimeltään sumu. Oli mikä oli, ihanan pehmeä ja lämmin se on ja sopii täydellisesti mun pehmeään ja lämpimään mielialaan :) Loma jatkukoon!

Syksy saapuu kotipihaan

Niin se vaan taas saapui, vaivihkaa takavasemmalta: syksy! Osa puista on vielä ihan vihreitä, osa muuttunut yht'äkkiä keltaisen, oranssin ja punaisen kirjavaksi. Joka päivä maisema on entistä värikkäämpi ja ruskan sävyt peittää alleen kesän vihreyttä. Heippa vaan, saa jo mennäkin!

Kotipihan kesäkukat alkoi jo näyttää melko menetetyiltä ja oli aika vaihtaa syksyisempää ilmettä pihallekin. Syysistutuksissa mua harmittaa, kun ei voi tietää kauanko niistä ehtii nauttia. Musta kun tuntuu, että ne usein joko mätänee sateessa, paleltuu pakkasessa tai hautautuu lumeen. Ja sitten mua säälittää ja surettaa niiden karu kohtalo ja lyhyt elämä!

Onneksi luonnon antimia hyödyntämällä saa edullisesti kaunista ja ne kestää säiden vaihteluakin hyvin. Sammaleet, jäkälät, varvut, oksat, kävyt ja kanervat yhdistettynä kukkakaupan antimiin ovat pihalla/parvekkeella kauniita ja syksyisiä. Ja ovat kyllä ilmankin, että kukkakaupasta tarvisi mitään! Ehkä vähän enemmän vaivannäköä se kuitenkin vaatii. Mulle alkoi tulla runsauden pula, kun löytyi kaikkea kivaa! Meidän oven pieli alkoi näyttää jo niin täyteen ahdetulta, että oli pakko karsia osa pois. Kyllä liika on liikaa!

Mun syksyisiä ikisuosikkeja on perinteiset callunat, kanervat ja krysanteemit. Tänä syksynä houkutteli myös koristekaalit ja marjakanervat, mutta niille ei oikein löytynyt enää paikkaa, niin jätin ostamatta. Jos vaikka sitten ensi syksynä kokeilisi taas jotain ihan muuta :) Joko muilla on kesäkukat heivattu pois? Mitä on vaihdettu tilalle? Onko joku syksyinen lemppari, joka toimii vuodesta toiseen?

#kukkailottelua @mansikkatilanmailla

Punaherukoiden parissa

Vetkutin melkein liian pitkälle ennen kuin ryhdyin tositoimiin herukoiden kanssa. Tähän saakka olin poiminut niitä vain suoraan käyttöön: vispipuuroon, kiisseliin ja juustokakun koristeeksi. Tänään ryhdistäydyin ennen kuin marjat tippuu pensaista. Puin punaisen sadetakkini ja pujahdin pensaiden väliin. Lievä punahilkkafiilishän siitä tuli. Ja mitä terapiaa! Kirkkaan punaisina hehkuvat marjat, pilvien läpi pilkistelevä aurinko ja omenapuiden lehdillä hiljalleen ripsivät sadepisarat, niin rauhoittavaa❤️ Ja se loppukesän pehmeä lämpö! Mikä onkaan ihanampaa kuin kesäsade, joka on niin lämmin, että ulkona pärjää hyvin paljain säärin. Rakastan iholla lämpimänä helmeileviä sadepisaroita ja kosteudesta pörhisteleviä hiuksia 😊

Marjapensaat alkoi tyhjentyä hyvää vauhtia. Paikalle ilmaantunut poiminta-apu ja juttuseura edisti asiaa mukavasti. Tänään keitin ensimmäisen maijallisen mehua. Operaatio saa jatkoa huomenna. Vihanneskuivuri jää yöksi puhisemaan sisällään annos punaista kesän satoa. En ole koskaan ennen kuivannut marjoja, mutta aina voi kokeilla. Hyvällä onnella Romeolle riittää kuivattuja marjoja pitkäksi aikaa. Ja vielä paremmalla tuurilla seuraavaksi valmistuu granolaa, jonka seassa on oman pihan marjasatoa. No, vielä en siitä intoile, aamu näyttää mitä kuivurista löytyy.

Oi elokuu, olet paras!❤️

Puutarhaunelmia

Rakastan kukkia! Olen vaan äärettömän laiska viherpeukalo. Välillä saatan viihtyä kasvimaalla tai kukkapenkkiä kupsuttelemassa tuntikausia, mutta helposti voi vierähtää pari viikkoa, etten evääni heilauta kasvien suuntaan. Tämä kesä on kyllä antanut laiskottelijalle paljon anteeksi: ei ole ollut liian kuuma ja vettä on tullut tasaisesti taivaalta. Kaikki kasvit ovat selvinneet hengissä huolettomasta emännästä huolimatta :)

Kasvimaan tämän kesäinen heitteillä olo alkaa harmittaa entistä enemmän näin kesän kallistuessa loppusuoralle. Nyt alkaisi satoa tulla, jos olisi keväällä nähnyt vähän vaivaa. Onneksi sentään yrttejä, rucolaa ja jäävuorisalaattia on. Ne ovat kasvaneet hienosti, vaikka kylvin nekin myöhään.

Puutarha pyörii mielessä juuri tänään, koska kävin tutustumassa paikalliseen siirtolapuutarha-alueeseen, jossa oli avoimien porttien päivä. Jos pihan portti oli auki, sai pihaa mennä ihailemaan. Kovin monta porttia siellä avoimena olikin! Kiitos siitä ystävällisille ihmisille, jotka kesiään alueella viettävät! Yhteen mökkiin meidät kutsuttiin sisäänkin ihastelemaan. Kyllä alkoi mielikuvitus lentää, millaisia kesäpäiviä siellä voisikaan viettää. Aah ja voih!

Paikka todella oli esitteensä mukaisesti paratiisi kaupungissa! Voi sitä rehevyyden määrää! Näin loppukesästä alue suorastaan pursusi kukkia: ruusuja, ukonkelloja, sormustinkukkia, astereita ja lukemattomia muita. Ja ne kasvimaat: porkkanaa, punajuurta, sipulia, retiisiä ja monenmoista yrttiä ja salaattilajiketta. Ja ne marjoista notkuvat pensaat! Eikä voi jättää mainitsematta vieressä hiljalleen virtaavaa Keravanjokea, joka vain lisäsi paikan idyllisyyttä.

Palstojen koko on 450 m2 ja palstalla olevan mökin maapinta-ala 30m2. Lisäksi mökeissä on kiva parvi lisätilaa tuomassa. Sekä maapalstan että mökin koko vaikutti aika lailla täydellisiltä! Ei liikaa, eikä liian vähän. Kertakaikkiaan suloista!

Tutustuminen näihin rakkaudella vaalittuihin puutarhoihin aiheutti sen, että nyt päässä raksuttaa kuumeisesti oman pihan kaipaamat muutokset. Mutta mikäs tässä on istuskellessa helteisellä terassilla jäätelön kanssa ja haaveillessa tulevasta kukkaloistosta! Tosin helpommin haaveiltu kuin tehty, kun kasvitietämys rajoittuu aika lailla lajien tunnistamiseen. Taitaa olla opiskelua tiedossa tämän haaveilun jatkoksi :D