Sain vihdoin tämän mielestäni kauniin orkidean kukkimaan uudelleen. Olisiko se kenties lukenut lausumattomat ajatukseni siitä, että kauaa en enää pitkään kukkimattomana ollutta kukkaa katselisi, vaan heivaisin sen kompostiin.
Onneksi maltoin mieleni, sillä vaikka orkideassa on tällä hetkellä ainoastaan yksi kukkavana, ovat sen viisi samettista kukkaa ilahduttaneet orkideoiden tapaan minua jo pitkään.
Aikaisemmin olen saanut ainoastaan valkokukkaiset orkideat kukitettua uudestaan ja senpä vuoksi olenkin viime vuosina päätynyt lähes aina ainoastaan niiden hankintaan.
Orkidea on hyvin pitkän kukinta-aikansa lisäksi minusta siitä oivallinen kasvi, että se ei hevillä varista kukkiaan, vaikka sitä joutuisi siirtämään paikasta toiseen. Välillä olen vienyt orkidean nauttimaan hajavalosta lähelle ikkunaa, ja välillä taas nostanut sen sisemmäs huoneeseen eikä se ole ollut moisesta moksiskaan.
En ole myöskään lannoittanut orkideaani, vaikka minulla onkin varattuna sille vesiliukoista lannosta. Pyrin kastelemaan orkidean aina siinä vaiheessa, kun juuret alkavat näyttää hopeanharmailta vihreän sijaan. Onneksi orkideat myydään läpinäkyvässä muoviruukussa, josta on helppo seurata, koska on kastelun aika. Helppoa on myös se, että kastelusääntö pysyy samana vuodenajasta riippumatta.
Kastellessa upotan kasvin ruukkuineen toisessa astiassa olevaan kasteluveteen. Varon kuitenkin, ettei itse juurenniska pääse kastumaan ja peittymään veteen. Kun juuret näyttävät taas vehreiltä, nostan kasvin ylös ja annan ylimääräisen veden valua pois ennen suojaruukkuun takaisin laittamista. Tavakseni on tullut myös aina ensin keittää ja sitten jäähdyttää kasteluvesi käden lämpöiseksi.
Perhosorkidea on orkideoista ehkä se kaikkein helpoin kasvatettava. Aloittelijallekin se tuo kasvatuksen suomaa onnistumisen iloa.