Tomaattien kasvatus

Tomaattien kasvatus alkoi tänä vuonna testaamalla siementen itävyyttä. Kerroin itävyydestä postauksessani  Itävyystesti. Koska taimia oli runsaasti, jaoin niitä ystävilleni töissä, ja vein jokusen taimen kotiin vanhemmillenikin. Ihme kyllä, tänä vuonna sain taimeni kasvimökkiin  ennen juhannusta!

Ilmeisesti kasvimökissä ei tapahtunut paljoakaan, tai asiat etenivät omalla painollaan päätellen kuvistani. Pari kuvaa löysin kukkeimman kesän ajalta, loput vasta syyskuun alusta. No höh! Kyllä sieltä jokunen raakile pilkistää, ja kukkiakin näkyy olevan.

Aina niin terhakka Tiny Tim ei pettänyt, vaan teki jo ikkunalla kukannuppuja ja pieniä lilliputtitomaatteja ilmaantui pakkasiin asti. Tänä vuonna tomaattien pääerän kypsyminen painottui alku- ja loppusyksyyn. Oliko kesä tosiaan kylmä, vai oliko aurinkoisia päiviä niin vähän, etteivät tomaatit jaksaneet kesällä punastella?

Väkersin hienot nimikyltit grillitikkujen päihin, kun kerrankin oli monta lajiketta. Istutin kaksi kutakin, toisen mökin aurinkoiselle, toisen hieman varjoisemmalle paikalle. Aloitin siemenkylvöt maaliskuun alussa ilman lisävaloa, joten asetin taimet lopulta osittain vaakasuoraan maahan. Näin rimppataimen saa melko nopeasti vahvistumaan, kun se tekee rungostaankin juuria. Erityisesti Tigerella ja Gardener's Delight venähtivät ylipitkiksi.

Marmade-pihvitomaatti sai aurinkokulman kasvupaikakseen ja siinä se tekikin meheviä kiinteitä tomaatteja. Kuten näkyy, kasvimökin kapealle käytävälle tuppaa majoittumaan lannoitelaatikkoa, ruukkuja, harsoa, työkaluja,... ja tomaatintaimien alusetkin tulee täytettyä vähintään ruukkuyrttien jämillä. Kasvimökin oven tukin verkolla joka aamu, koska en halunnut muuten tervetulleen naapurin kissan vierailevan mökissä.

Cherry Chocolate jäi tänä vuonna maultaan vaisuksi. Siitä puuttui parhaimpien kesien makeus. Ohutkuorisina ne halkeilevat herkästi, jos kastelee epätasaisesti. Syödyksi tulivat silti. Money Maker oli satoisa ja sain siitä taas täyteläisen pyöreitä perustomaatteja. Gardener's Delight oli nimensä mukaan ilahduttava; makeita pienehköjä herkkupaloja pitkin kesää.

Onnistuin taimettamaan Pink Thai Egg -tomaattia. Hauska kokeilu. Vihreästä vaaleanpunaisen kautta punaisiksi kypsyvät munanmuotoiset tomaatit olivat erikoiset.  Maku oli oikein hyvä, mutta piti malttaa odottaa niiden kypsymistä. Kiinteä paksukuorinen tomaatti, ei mikään lussakka.

Lokakuussa keräsin vielä viimeiset raakileet sisälle kypsymään. Ensimmäisten kypsyttyä tein niistä reilun mausteisen tomaattikastikkeen, jossa oli sekava lajitelma erikokoisia punaisia tomaatteja ja joukossa jokunen jäljelle jäänyt keltainen Yellow Pear Shape. Eilen vielä halkaisin viimeiset ylikypsät tomaatit ja otin talteen siemeniä kevään kylvöjä varten.

Risukeikkaa ja alkavaa kukintaa

Kävin taas ottamassa aamuannoksen hyttysenpistoja. Kämmenselkiä ja nilkkoja kihelmöi, vaikka olin suojautunut hyttysmyrkyllä. Hajuttomalla sellaisella, mikä pisti tietysti epäilemään myrkyn tehoa. No, jos ei hyttysistä muuta iloa ole, niin onpahan pikkulinnuilla syötävää.

Olen viime viikon siivonnut. Joka ilta pikkuisen, ja eilen pojan kanssa sitten kuormasimme säkkeihin lajitellut puutarhajätteet lavoille ja kävimme tyhjentämässä ne risuihin ja haravointijätteisiin jäteasemalle. Kaikkiaan kuusi valtavan korkeaa lavallista. Kuormista yksi sisälsi tyrniä, neljä kokonaisen Huvituksen, omenapuun. Loppuvaiheessa rupeamaa oli kyllä huvitukset kaukana, 30 astetta ja silleen. Hiki virtasi. Säästimme kantamisen vaivan siirtämällä puunkappaleet oksa toisensa jälkeen orapihlaja-aidan yli ensin ojaan ja siitä kadulle parkkeeratun auton lavalle ja peräkärryyn. Kadulta hohkaava kuumuus oli liki ylivoimainen. Onneksi jäteasema meni kiinni jo kahdelta, joten emme päässeet vielä syreenien kimppuun. Omenapuusta, tyrneistä ja syreeneistä lisää joskus toiste.

Saapa nähdä kauanko kestää tottua hyttysenpistoihin. Alkukesästä ne kutiavat ihan hillittömästi, loppukesästä tuskin noteeraan tulleeni pistetyksi. Hyttysmyrkyn levittämisen takia missasin parhaimman aamuvalon ikinä. Ohuen pilviharson takaa tuikahti hieman keltaiseksi värittynyt valo, ja muutamassa minuutissa se oli ohi. Rakastan juuri nousseen auringon valoa, miten se piirtää esiin hämähäkinseitit, kaste- tai sadepisarat. Myös ilta-auringon siilaamat kasvit syttyvät ihan omaan hehkuunsa.

Kesä on ilmiselvästi alkanut. Moni kasvi on ennättänyt tehdä nuppunsa huomaamatta, ja osa jo kukkii. Juhannusruusukin avasi eilen ensimmäiset kukkansa, vaikka aamulla vielä jokainen nuppu oli tiukasti kiinni. Tulppaaneista myöhäisimmät alkavat olla jo parhaimman hehkunsa antaneita, mutta ukkolaukat uhkeine palloineen loistavat kukkapenkeissä.

Monikossa, koska istutin ukkolaukan sipuleita etupihan kukkapenkkiin syksyllä. Koko penkki on niin sanotusti "Under construction", koska sen uudistaminen on jo pitkään muhinut ajatuksissani. Milloin ajatukset saavat fyysisen hahmon, on sitten eri asia. Nyt penkissä on soma soppa värejä, joiden yhteen sopivuudesta voi olla montaa mieltä.

Niin on jo kesä, että naapurin pieni lämpäre heinää heilimöi ja antaa mukavan taustan pionien nupuille. Kohta kukintansa aloitteleva likusterisyreeni toistaa vaaleaa, lämpöisenkeltaista sävyä. Rentoakankaalitkin alkoivat viikolla kukkia ja etualan mäkitervakon kukkavarret kurottavat korkealla. Kaukasianmaksaruoho viihtyy tällä paikalla hyvin ja se on levittäytynyt melkoisesti. Pispalan neito hopeisine tupsuineen jää sen likistykseen. Vasemman laidan verikurjenpolvi ei koskaan ole ollut noin korkea. Normaalisti kuivalla paikalla kivikossa se jää kolmannekseen tuosta korkeudesta. Sadetta on siis tullut melkoisesti.

Tässä vaiheessa kesää likusterisyreenin ja orapihlaja-aidan välissä olevan istutukseni lehtivärit erottuvat parhaiten (kuva ylempänä). Aita on vielä tuoreen vihreä, purppuraheisiangervo, ripsialpi ja purppuranvärinen pensaskärhö antavat tummia sävyjä, hopeamaruna taas harmaanvihreää, hopeista hohtoa. Punakellukatkin ovat osittain kukintansa jo menettäneet. Niille kehittyy kauniit siemenkodat, joita on mukava kuvata myöhemmin kesällä. Lemmikit yhä loistavat sineään varjossa, mutta uudessa istutuksessa alkavat mirrinmintut tuoda uutta tummemman sinistä väriä.

Antonovkan alla suloisen pehmeä nukkapähkämö on mukavasti levinnyt penkin alareunaan. Valkoisen lehtoängelmän siirsin eroon liloista sisaristaan. Se sopiikin paremmin tähän hieman hämyiseen soppeen. Sopen hämyisyys Huvituksen kaatamisen myötä kyllä hieman muuttui, ja olenkin uudessa tilanteessa tämän ja tammen alla olevan kukkapenkkini kanssa. Seuraan tilannetta tämän kesän. Voihan olla, että lisävalo on vain eduksi molempien penkkien kasveille. Kurkkaus varjon puolelta kiviympyrän yli kohti likusterisyreenin istutusta näyttää ihan mukavalta. Jostain syystä keltainen ja oranssi ovat päässeet vakiintumaan puutarhani väreissä.

Kasvimökin vieressä pionit ovat jo pitkällä nuppuineen, kärhöt tarvitsevat tukea. Joko tänä kesänä taipuisi rauta sen verran, että saisin pitkään haaveilemani tuet väkerrettyä? Tarvikkeet tukiin on pari kesää keränneet ruostetta. Ei siksi, että saisin ne ruosteeseen, vaan muuten vaan on aika vierähtänyt.

Tomaateistakin on kerrottavaa, mutta jääköön myöhemmäksi. Kukista ja pikkiriikkisistä raakileista päätellen pian on myös mansikka-aika. Sehän maittaa!

Siitepölyä ja sadetta

Onneksi en ole allerginen siitepölyille. Voin vain kuvitella, miten allergikot toivoivat sateen saapuvaksi koivujen runsaan kukinnan vuoksi.

Siitepölyn huomaa kyllä ei-allerginenkin. Auton katto on keltaiseen huntuun peittyneenä jo aamusta. Kasveja kitkiessä niiden pinnalta suorastaan pöllähtää siitepölyä. Jos ikkuna on hetken auki, sama ohuen ohut hiutu peittää ikkunalaudan ja kulkeutuu sisälle ilman mukana. Koivu on kyllä antelias. Meillä ei sitä (onneksi) ole omassa pihassamme, mutta saamme silti osamme siitepölynä, viheliäisinä siemeninä ja tuulen mukana lehtinä. Silti en antaisi pois kevään ensimmäisiä hiirenkorvia ja niiden heleänvihreää väriä puutarhani taustalla.

Kasvimökin lasi on oudon "harmaa" ja saunan tummanharmaa peltikatto onkin muuttunut keltaiseksi. Kasvimökin päällä pieni varjostus ei tällä kertaa ole pahasta. Tomaatit saavat rauhassa tottua uuteen sijaansa ja juurtua paistumatta auringonsäteissä.

Sademittari odottelee pisaroita, mutta se saakin kerroksen tomua. Vaan kun taivaat ukkosen myötä keskiviikkona aukesivat, oli parissa tunnissa 25 mm vesipisaroita tipahdellut sen kumajavaan kitaan.

Puutarha on suorastaan pesty rankassa sateen vihmonnassa, sadevesitynnyrin pinnalla kulkee keltaisia vanoja ja ilma on huomattavan raikas. Kyllä tuli sade tarpeeseen, ja parissa päivässä koko puutarha on humahtanut taas uuteen kasvupyrähdykseen. 

Kuvailin hieman sateen jälkeen puutarhassa. Sade jatkuu jälleen tänään, mikä tuntuu ihan mukavalta.

Mukavan rentoa ja kaunista viikonloppua!

 

Kew Gardens

Vaitelias, vaan viekas vartija vahtaa visusti vierailijavirtaa. Villi virkailija.

Patikointia ja ihastelua. Viidessä tunnissa on yllin kyllin katseltavaa. Seuraavaan vierailuun jäi vielä nähtävää, sillä Temperate Housea (1844-1848) ja Pagodaa (1761) restauroidaan. Ruusutarhaan oli turhan aikaista kurkata, vaikka Lontoossa kesä on jo pitkällä.

Muotopuutarha Palm Housen edessä. Tuhannet laukan nuput valmiina avautumaan.

Kesä parhaassa vaiheessa, omenapuut aloittelevat kukintaansa, puissa helakanvihreät lehdet, kukkaset nupullaan. Kylmästä tuulesta huolimatta sää oli aivan toista kuin meidän lumisade. Turisteja ja koululaisryhmiä, mutta vielä hyvin tilaa nauttia maisemista ja yksittäisistä istutuksista.

Palm House. Kylmästä ulkoilmasta tropiikin kosteuteen: silmälasit ja kameran linssi olivat välittömästi huurussa. Vaihdoin siis kännykkään saadakseni edes jokusen kuvan.

Valtava määrä lajikkeita saa aikaan pelkkää ihmetystä. Suut ja silmät auki pyöritään.

Tämä palmu on saanut turisteista vaikutteita ja on pikku tassuineen lähdössä reissuun.

Banaaneja, palmuja, peikonlehtiä. Niin paljon kasvien kylttejä, että lakkaan tavaamasta niitä ja keskityn silmäilemään itse kasveja.  Kunnostuksen tarpeessa on myös Palm House, ruoste tunkee läpi valkoisen maalipinnan. Ihmekö tuo, siinä kosteudessa.

Näkymä korkeuksista lasin läpi osaan ruusupuutarhaa. Siellä olivat nuput jo kehittymässä.

Muutama kierros korkeuksiin lehvästön tasolle.

Vartijoiden saattelemana kohti Waterlily Housea. Ihana kesä!

Waterlily House. Sama kosteus täälläkin, joten kännykkä edellä. Lasien suojassa kasvaa lilja, joka on luonnosta jo hävinnyt. En bongannut.  

Kovin oli rauhaisa ja seesteinen paikka. Peilityyni veden pinta.

Lasihuoneen seinustalla kasvaneita värikäslehtisiä kasveja.

Sininen taivas ja lasihuoneen rakenteet heijastuivat alla olevan veden pinnasta.

Sitten prinsessa Augustan kunniaksi avattuun lasihuoneeseen,
jossa on vaihtelevat kasvuolosuhteet maailman erilaisille kasveille.

Princess of Wales Conservatory.  Uskomaton määrä aavikon ja tropiikin kasveja. Oli siinä piikki poikineen.

Alpine House. Kauniita alppikasveja. Pienen pieniä matalia sinnittelijöitä. Kasvualustaa ihmettelimme; kiveä vai jotain muuta huokoista materiaalia?

Eikö ole kaunis!

Tämä kaikille esikoiden ihailijoille.

Kivestä ei otettu selvää. Tiiviisti siihen kasvit kiinnittyvät.
Niiden lyhyt ja runsas kukinta.

Kew Gardenin karttaan kannattaa tutustua etukäteen huolellisesti ja varata kokonainen päivä aikaa retkeilyyn.

Parhaat poiminnat

Video Kew Gardenista

Ja tämä oli vasta alkua. Seuraavassa postauksessa Rock Garden ja Rhododendron Dell, jonne osuttiin parhaimman kukinnan aikaan.