Täysi kesä

Kesän lämpö ja tuoksut ovat täällä. Heinien hiljainen heilunta, linnunpoikasten piipitys ja mehiläisten surina. Lämpö ja aurinko.

Kukat alkavat olla parhaimmassa loistossaan, pionit avoinna mausteisine tuoksuineen, kurjenpolvien vaihteleva sini ja kohta avautuvien jasmikkeiden pökerryttävä simatuoksu. Sateen jälkeen pisaroiden kauneus terälehdillä, nurmen ja mullan tuoksu, pensaissa pulskistuvat herukat. 

Loma ja rento meininki. Niin täysi kesä.

Kew Gardens, Rock Garden

Lupasin kertoa Kewn kivipuutarhasta. Lontoon matkan aiheuttama viherpökerrys laantuu vähitellen ja jippii-ihastelu oman pihan alkavasta orastuksesta tasoittaa tilannetta. Ehkä kesä meillekin joskus.

Kevään ensimmäiset pionit. Varhaisimmat pionit olivat täydessä kukassa, myöhemmin kukkivat pullistelivat jo suuria nuppujaan. Ilmeisesti pioneille on tässä jätetty kallionlohkareiden väliin kunnon kolo multaa varten. Lämmin paikka kasvaa. Myös lähellä olleessa metsäpuutarhassa puupionit olivat täydessä loistossaan.

Pieniä ja isompia kasvutaskuja oli lohkareista muodostetut rinteet täynnään. Nyt harmittaa, että en tullut harhautuneeksi polulta tarkemmin katselemaan istutuksia. Tyydyin napsimaan yleiskuvia, sillä jälleen kerran kasvien sijoittelu, perspektiivit, mittasuhteet ja värivalinnat veivät jalat alta.

Puiston suunnittelussa oli hyödynnetty myös olemassa olevaa puustoa, ja kivilohkareista oli järjestetty portteja ja kivirinteitä, joiden väleissä polut luikersivat. Vaikka lohkareet selkeästi jäivät rakennetun oloisiksi, niiden sijoittelu istui todella hyvin alueen korkeuseroihin ja puiden korkeuksiin. Kuumeisesti mietin, saisiko ideoita siirrettyä oman pihan kivipenkereisiin miniatyyrinä.

 

Porteista oli kauniit näkymät eteenpäin. Tässä alkaa pitkä ruusukujanne, joka sivuaa isoa muurillista keittiöpuutarhaa. Ruusut olivat vasta kasvattamassa nuppujaan. Haluaisin joskus nähdä sen kukkivan. Japaninvaahtera sopii hyvin punatiiltä vasten, se tuntui olevan vakioratkaisu monen tiiliseinän kupeessa. Valkoiset, hopeanharmaat, vaalean kellertävät ja harmaanvihreät sävyt tulevat hyvin esiin harmaasta kivestä.  

Princess of Wales Conservatory kivipuutarhan vieressä antaa taustan vesiputoukselle. Siinä on harkiten saatu vesi juoksemaan noroina tasoilta ja toistamaan lasihuoneen muodostamia raitoja ja bloggeja. Kaislojen ruo'ot ja lammikon edessä kasvavien laukkojen varret toistavat samaa pystysuorien viivojen bloggia. Olimme paikalla rentukoiden aikaan ja näen silmissäni kuinka kaunis lammen edusta on iiristen kukkiessa.

Jokainen kivenkolo piti juurellaan aarteen. Kasvit oli nimikyltein varustettu, kuten kasvitieteellisessä puutarhassa kuuluu olla. Olen sen verran kaukana botanistista, etten kylteistä perustanut, joten kasvien nimet saivat jäädä. Hassua nähdä hopehärkkiä ja palmuja samassa kivikossa.

Eniten pidin pitsimyssyjen muodostamasta näkymästä. Itsellänikin on joskus kasvanut rönsytiarellaa, mutta alhaalla jalkojen tasolla kasvaessaan sen kauneus ei pääse kunnolla esiin. Toisin kuin tässä kiveä vasten, nostettuna tasoihin ja istutettuna etenevälle matkalle. Etäällä oleva kukkapuu vielä korostaa valkoista hattarajatkumoa. Männyn neulasten sinivihreys toistuu istutuksissa ja etäämmällä kevään vihreys kylpee auringon valossa. Etualan narsissit olivat jo ehtineet kukkia.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

#Kivinaamat

Kun mielikuvituksella höystää, alkaa kivikin puhua. Kuusi puolituttua kertoo puutarhastaan.

Ismo Kajander: No, meillä on naapurin kanssa sellainen yhteinen projekti saada enemmän puita meidän pihoille. On siinä muitakin mukana, yhdessä tehdään, pidetään puutarhajuhlat ja istutaan iltaa. Yhdistysmiehiä katu puolillaan, saadaan vaikka mitä aikaiseksi. Kuten ne hidasteet tuohon tielle viime kesänä.

 

Eevi Mäkilä: Jaa mulla suunnitelmia vai? Ei mulla, mites mulla? Eihän sinne ryteikköön kukaan tohdi. Hämärissä pelottaa. Sydänalasta ottaa, kun livahdan portilta talolle ja pikaisesti sisään. Siilit tuhisee ja naakat pitää elämää.

Sanni Juuka: Pärinää ja porkkanaa ei puutu, ja omenia tulee kans. On käännetty puolet tontista viljelyyn ja toinen puoli tuottaa hedelmät ja marjat. Posket pullollaan rouskutetaan syksyn satoa.

Kalle Kujala: Puutarhani jakautuu kolmeen osaan: varjopuutarha, havupuisto ja oleskelualue. Meillä on pitkät perinteet suvussa ja onhan se siten jo velvollisuus kantaa kortensa kekoon. Olen miettinyt, että kun minusta aika jättää, niin puutarha on hyvässä kunnossa nuoremmille.

Sylvi Saariaho: Tjaa. Sitä mitään erikoista. Ihan tavallinen piha. Keväällä narsissit ja imikät, kesällä kellot ja syksyllä alastonimmet. Siinä välissä kärhöt ja ruusut ja pionit ja iirikset ja leimut ja kuunliljat ja joriinit ja maksaruohot ja keijunkukat ja liljat ja malvat ja...

Veijo Väyrynen: Kyllä meillä on kaikkea. Minä puusta nikkaroin, mitä osaan. Akka se häärää päivät pitkät puutarhassa. Komiat on kukkapenkit, ja värikkäät. Kyllä siinä silmä lepää. Akassa ja kukissa.

Selvästi laitoin sanat heidän suuhunsa, mutta menikö sinnepäinkään?

Leikkimielinen tehtävä
Sailalle blogiin Saaripalsta,
Navettapiialle blogiin Navettapiian puuhamaa ja
Susannalle blogiin Förmaaki ja puutarha.

Nappaa näistä mieleisesi kivinaama ja rustaa uusi kuvitelma puutarhasta. Vai löytyykö omasta puutarhastasi ikioma kivinaama tarinoineen? Toki muutkin saavat osallistua. Liitä mukaan tarinaan teksti #Kivinaamat. 

Reipasta syksyä!

Tervetuloa blogini lukijaksi, Piia Anneli, blogista Aamukastetta puutarhassa!

Rinne pionien viereen

 

Pionien ja polun välissä on kapea kaistale nurmikkoa. Keväisin tila näyttää väljältä, mutta kesän myötä pionit vehmastuvat. On ahdasta ja tuskaista, kun polun ja nurmikon korkeusero vielä hankaloittaa leikkaamista.

Poistin nurmikon ja muotoilin penkereen viettämään loivasti alas. Varoin pionien juuria kaivaessani. Yllättäen löysin metrejä pitkiä orapihlajan juuria ja vesoja. Nurmikonleikkuu oli pitänyt orastavat vesat kurissa, joten nyt ne oli kaivettava huolella pois maasta.

Polun reunaan kaivoin samanlaisen uran kuin olin tehnyt kiviympyrän luiskaan rajaamaan nurmea. Lisäsin pikkukiveä uran täytteeksi.

Rinne on kitkijälle leveä, joten polulta ei yllä siistimään tarvittaessa pionien juuristoa, myös kiviympyrän puolelta se oli mahdotonta. Rakensin pienet portaat keskelle kukkapenkkiä. Ne toimivat hoitoväylänä pioneille ja rinteen yläosan kasveille. 

Kivilaatat valoin jo muutama vuosi sitten. Alunperin olin ajatellut ne pikkuportin eteen, mutta sitten arvelin ettei roskakuski välttämättä halua vetää jäteastioita portaita pitkin. Laatat ovat odotelleet sopivaa tilaisuutta. Tulipa talvitesti tehtyä siinä ohessa. Hyvin kestivät.

Tarvitsin tuumaustunnin suunnitellessani kivimuurin ja kukkapenkin yhdistämistä. Muutaman päivän annoin ajatusten hautua, kävin välillä ostamassa taimia ja istutinkin niistä osan. Kiertelin aluetta kuin kissa kuumaa puuroa.

Päätin jättää istuttamiset sikseen ja tehdä ensin kivimuurin valmiiksi. Kuin luonnostaan alkoivat palaset loksahdella paikoilleen. Minulta oli jäänyt kaksi valettua kivilaattaa, jotka asettelin askelmiksi kivimuurille. Jos en saa betonipaloja naamioitua kivin ja kasvein luontevasti, hankin järeät luonnonkivet askelkiviksi myöhemmin.

Kukkapenkin jätin reunoja lukuun ottamatta ilman katekangasta. Maassa ei näyttänyt olevan paljoa rikkaruohoja. Maa itsessään yllätti; se olikin kosteampaa ja savisempaa kuin olin arvellut. Olin suunnitellut istuttavani kuivan paikan kasveja, mutta mitä sitä savimultaa kivikkokasveille. Saavat mennä kivimuurille.

  

Alemman askelman upotin osaksi muuria, ylempi osui sopivasti kukkapenkin tasalle. Väliin jääneen alueen täytin kivillä ja istutin vähemmällä mullalla selviävän rentoakankaalin portaikon reunalle.

 

Viimein pääsin istuttamaan. Kasveja löytyi taimitarhoilta, lisäksi käytin omia jakotaimia. Yritin kuvitella kasvit kukkivina ja täydessä korkeudessaan, mikä oli yllättävän vaikeaa.

Tältä näyttää kukkapenkki yhdistettynä kivimuuriin. Muutama viikko istuttamisen jälkeen kasvit ovat alkaneet jo tehdä uutta kasvua. Toivottavasti ne ensi kesänä peittävät kasvualustan.

Jäljelle jääneet kivi- ja multakasa teettävät vielä työtä. Uskokaa tai älkää, olin tänään kantamassa kiviä. Jos omenoilta ennätän, taidanpa kehitellä syksyn mittaan uutta istutusaluetta aidan ja pionien väliselle alueelle. Kivetkin ihan vieressä!

Mukavaa alkavaa viikkoa!