Ensin mietin, ettei minulla ole kesäkukkia, kun ne jäi tänä
vuonna vakiolaatikoihin laittamatta. Molemmissa portaikoissa on kukkalaatikko,
joista toisessa kukoistaa ylhäisesti ja yksin siihen itsestään kylväytynyt
orvokki, toisessa niin ikään itsekseen kylväytyneet keltamaitikka ja horsma.
Kiviympyräni koristeeksi ostin kaksi isohkoa ruukkua ja
muutaman pelargonin. Taimikylvöksistä sain ruukkuihin sopivasti hajuhernettä
reunalle ja kumpaankin ruukkuun keskelle latva-artisokan.
Rankkasateet olivat koitua kesäkukkieni kohtaloksi, kunnes
tajusin poistaa ruukkujen aluslautaset. Nyt lämpöä saaneina hajuherneet alkavat
viimein herätä eloon. Ensimmäiset nuput ovat auenneet ja laitoin tuet versoille,
vaikka ensimmäinen ajatus oli jättää ne rennosti kasvamaan putouksen lailla
alas ja sieltä kurottamaan jälleen ylös.
Pelargonit tykkäävät enemmän auringonpaahteesta kuin
jatkuvasta vedentulosta. Tänä vuonna pari valkoista, vaaleanpunainen ja
tummanpunainen pelargoni ilahduttavat. Melkeinpä joka vuosi jokin pelakuu eksyy
puutarhaani.
Latva-artisokka ei tässä istutuksessa yhtään pidä olostaan.
Ilmeisesti multa on sille liian kosteaa ja taitaa tykätä kyttyrää
kilpailijoistakin. Kirva-armeija ja niiden mettä innokkaasti imevät muurahaiset
eivät näköjään artisokan oloa paranna. Pidän kovasti latva-artisokan
hopeanharmahtavista lehdistä, vaikkei
korkealle kohoavasta kukinnosta ole tietoakaan. No, ajatus oli loistava.
Ensi kesänä taas uudelleen tai uusin ideoin.
Oikein hyvä postausaihe Kukkalan Sannalta. Hänellä olikin vaikka mitä ihanaa kasvamassa. Mukavasti kertyy ajatuksia
ensi kesän varalle.
Hyvää alkavaa elokuuta, kesän täysintä ja kypsintä kuukautta!