Kesätyöt taputeltuna!

 

Lilli ja Waltsu

Se oli siinä sitten! Mun kesätyöt loppuivat elokuun mukana ja vaihtui joutilaisuudeksi töiden suhteen. Kesä oli mielenkiintoinen ja työläs. Siinä se ehkä on supistettuna.

Duunia rankkasateessa!

Joka kuukausi oli erilainen. Aloitin toukokuussa, mutta sitä ennen olin tehnyt tuurauksia kahvilan keittiölle. Työnkuvaan kuului eläimistä huolehtimista toisen työntekijän kanssa, yleisestä siisteydestä huolehtimista, ryhmien ohjaamista ja niille ohjelman kehittämistä, maksullisten eläinaktiviteettien vetämistä, ilmaisten puuhapajojen toteutusta lapsille ja lapsenmielisille, yrityksen someen postausten tekoa, verkkokaupan päivitystä, turvallisuussuunnitelmien tekoa, ja paljon muuta.

Joka aamuinen ruokalasti eläimille.

Välillä porasin reikiä seiniin ja ripustelin sitä sun tätä. Toisaalla sitten lääkitsin elukoita ja vahdin poikimisia. Sitten olin taas "vääntämässä" lounasruokaa ja tiskaamassa. Työhön kuului myös eläinten pientä kouluttamista, kuten saada ankat syömään kädestä.

"Nälkäkurjet!"

Pupulan väkeä

Keskikesä oli järkyttävän kuuma ja välillä työpäivän aikana olin ihan pyörryksissä kuumuudesta. Toisaalta taas töitä piti tehdä säässä kuin säässä ja välillä jaoin aamuruokia kaatosateessa.

Salaatipöydän antimia

Lounasta nälkäisille

Itse leivottua leipää ruokailijoille

Parin viikon ajan minulla oli vähän niin kuin "alaisena" nuori kesätyöntekijä ja se oli mukavaa. Muutenhan työni oli kaikessa asiakkaiden puolelta tulevasta sosiaalisuudesta huolimatta aika yksinäistä. 

Luokkaretkeläisiä marsuihin ja kaneihin
tutustumassa.

Heimoleirileikkejä

Mimmi-lammas rapsuteltavana.

😆

Ja niistä laamoista ei kesän aikana mitään lempieläimiä tullut. Eikä alpakoista, tai vuohistakaan! Mutta meidän keskinäinen sopimus piti ja toimeen tultiin. Oikeastaan noi "laapakat" osoittautuivat kotieläinpihan helpoimmin hoidettaviksi eläimiksi. Niille riitti, kun vaan ruokansa saivat, eivätkä ottaneet sen enempää kontaktia hoitajiin. Niitä ei tarvinnut rapsutella ja ne väistivät ihan kättä niitä kohden ojentamalla. 

Tarvikkeet luokkaretkeläisten vastaanottamiseen

Polkuautot mintissä!

Heimojen nimien ja tunnusten tekoa

Elokuussa minulta loppui kaikki ryhmäohjaus ja hommat muuttuivat fyysisemmiksi. Muutaman päivän tyhjensin eläinten karsinoita ja tallia puhtaaksi remonttia varten ja jalkani, sekä käteni kipeytyi niin, että jouduin käymään lääkärissä ja olemaan pari päivää sairauslomalla.

Ja taas odotellaan ruokia!

Kirveshommia

Tässä tehdään Lasten kulttuuriviikolla linnunpönttöjä.

Sitten viimeiset puoltoista viikkoa olinkin keittiöllä. Tykkään kovasti keittiöhommista, mutta en jaksa/pysty niitä pitkään kokopäiväisesti tekemään. 

Joillakin kanoilla on omat orret!

Myös tälläisiä tein työpäivän aikana!

Into-varsa

Nyt sitten taas vietetään oloneuvoksettaren elämää! Lepo tulee tarpeeseen. Vaikka ajattelin, että ihan sama, mihin vuodenaikaan sitä töitä tekee, ei sitten ehkä ole niin. Nyt kun on kaksi kesää ollut töissä hektisissä hommissa ja kesät ovat olleet tosi kuumia, olen huomannut että mehut menee.

Ripustin myös tehdyt pöntöt puihin lammashakaan.

Polkuautojen ajokorttitestien valvomista
ja myöntämistä.

En nyt kuitenkaan tiedä yhtään, mitä tässä alkaisi tekemään. Jotenkin aina kun ajattelen, että voisi sitä omaa pikku yritystoimintaa laittaa pystyyn, niin tulee jotain. Omat vaivat aktivoituivat kesätyön loppua kohden ja haluan vähän katsoa, miten ne rauhoittuvat hetken levättyäni. Sitten on taas valtion taholta tulossa näitä yrittäjien eläkemaksu-uudistuksia, jotka eivät oikein pienimuotoiseen yrittämiseen kannusta.

Kaikenkirjavaa sakkia!

Tekemäni risuaita kylätalon pihaan.

Ääniseinä kierrätysmateriaaleista.

Kerho-ohjauksia kevään työnantajilleni en ainakaan tässä vaiheessa jatka. Tykkäsin molemmista duuneista kovasti, mutta ne ei vaan olleet taloudellisesti mitenkään kannattavia enään näillä välimatkoilla ja polttoaineen hinnoilla. 

Etsittiin värejä luonnosta.

Tehtiin opetustaulut lasten kanssa kanalan
seinään.

Kukkaset tehty pullon- ja tölkkienkorkeista.

Kitkettiin jättipalsamia.

Mutta mitä näitä miettimään! Lupasin itselleni, että en katsele aktiivisesti mitään töitä hetkeen. Katotaan nyt, mitä elämä tuo eteen. Aion levätä, pitää hieman lomaa ja vähän huolehtia itsestäni. En ole ehtinyt ja jaksanut liikkua luonnossakaan muutamia marjastusreissuja lukuunottamatta.

Keppikäärme puussa!

Työkavereita!

Saippuakuplavälinepaja

Välillä tuntuu, että pääkin on ihan sekaisin kaikesta miettimisestä! Töissä piti koko ajan miettiä, mitä ohjelmaa voisin järjestää ja mihinkin väliin. Ja miten saisin asiakkaita tulemaan ja tuomaan tuloja. Nyt ei tarvitse miettiä kuin omia asioita ja se on ihan kivaa taas hetken verran.

Näitä temppuratoja toteutin useamman kesän
aikana.

Aurinkosiepparit cd-levyistä.

Perhosbaaripajat olivat suosittuja.

Lampaat makaavat sorkat ojossa!

Opiskelutkin kiinnostaisivat, mutta en oikein tiedä mitä opiskelisi. Ihanne olisi, että löytyisi "jotain kivaa" talven ajaksi ja kesän voisin tehdä jotain omia juttuja. Tai olla tekemättä mitään! 

Pelattiin ötökkälätkää.

Ankkojen koulutusta kesätyöntekijän kanssa.

Daisy ja Into

Mun kaksi omaa kanaa; Pirkot, olivat kesä-
töissä mukanani.

Mutta joo, taas olen yhtä kokemusta rikkaampi! Tälläisten määräaikaisten pätkätöiden rikkaus on se, että pääsee tutustumaan monenlaisiin ihmisiin, työnantajiin, työyhteisöihin ja -kulttureihin ja oppimaan paljon uutta.

Ponit

Lampaat

Jättisaippuakupla-työpajat olivat kesän
suosituimpia puuhapajoja.

Kepparitouhuja oli monenmoisia.

En välttämättä enään kaipaa, enkä halua sitoutua mihinkään ja kehenkään työhön tai työnantajaan pitkäksi aikaa. Vaikka loppumisesta tulee haikeus, silti myös helpottaakin kun yksi vaihe elämästä on ohi. Siltikin vaikka olisikin ollut kivaa!

Pidimpä jopa satutunteja.

Kannustin aina lapsien mukana olevia aikuisia
maalaamaan tai piirtämään.

Oli taas mukava huomata, että pärjäsin omasta mielestäni ihan hyvin. Ja senhän pitäisi riittää tässä elämässä, että itse on tyytyväinen. Eikö vaan?

Sisko ja sen veli!

Yhdessä puuhapajassa kehystettiin yksityiskohtia
luonnosta. Tai kanoja...

Pääsin näiden pikku-kilien elämään ihan niiden
syntymän hetkestä lähtien.

Jotenkin tuli taas sellainen olo, että voisi vähän kattella kaappeja ja siivota kotia turhista tavaroista. Samalla tavalla koin viime syksynäkin. Hirveä kämpän raivausvimma iski!

Pehmis, Jäde, Taavi, Saana ja Halti.

Keppihevosharrastus sopii kaikille!

Laadin myös tälläisiä työssäni.

Ja siivota kaikki omien elukoiden asumukset. Tuntuu, että olen hoitanut omia eläimiäni vähän niinkuin "vasemmalla kädellä" kun kaikki energiat on mennyt töissä. 

Lissu, Kirsikka ja Kyllikki

Veikan kanssa meillä oli viha-rakkaus-suhde!

Piippurassikäärmeitä

Kesän aikana syntyi useampi marsupoikue.

Lisäksi aioin viettää aikaa lapsenlapsien kanssa. Heidän kanssaa ei ehdi murehtimaan maailman menoa ja omia asioita. He ovat mukavaa seuraa ja tykkään puuhata heidän kanssa.

Vesivärimaalausta villalangan avulla.

Kesä oli täynnä metsäpalovaroitusta. Mutta keppari-
leirillä päästiin grillaamaan makkaraa.

Ja tekemään tikkupullia!

Minä ja Kirsikka

Pikku-Myy ja Veikka

Pirkot

Läksiäiskakku meille kaikille kesätyöntekijöille.

Lähtiessäni tein kulkuoven "seuraajalleni" Toivottavasti tallitonttu löytää oven ja huolehtii eläimistä! 😉

Tontulle oma ovi remontoituun talliin.

Materiaaleina hevosenkenkä, verhonipsut ja - pidike,
vaneria, maalia ja petsiä.

Mukavaa syksyä kaikille! Nautitaan luonnosta ja nautitaan viilenneistä ilmoista.