Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuivatus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuivatus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 22. elokuuta 2020

Satoa pukkaa ja varastot täyttyvät!




Olen hävettävän vähän postannut siitä, mitä meidän kasvimaalle ja kasvihuoneelle kuuluu! Jotenkin omavaraistelu itse kasvatetun ruuan suhteen on niin itsestään selvää meille, että sitä ei edes pidä mitenkään kiinnostavana. Hauska juttu sinänsä, koska juurikin omavaraistelu on ollut aina blogini peruskivi.


Ollaan oltu lähes omavaraisia polttopuistamme
tämän 20 Leppämäkivuoden aikana


Muutenkin postaaminen on hieman vähentynyt. Ihan siitä syystä, että en ehdi! Koulu on taas alkanut, kotityöt vievät aikaa ja tietysti ihana isovanhemmuus. Beibekin on vielä vuorotteluvapaalla, joten haluan viettää aikaa kotona ollessani mahdollisimman paljon hänen kanssaan.

Parisuhdeaikaa kalassa!

Rouva veti tällä kertaa isoimman ahvenen!


Tämän kesän piti olla hiljaisempi kasvimaan ja kasvihuoneen osalta. Olin suunnitellut, että en laita juuri mitään kasvamaan kumpaankaan. Mutta sitten tuli "K" ja kotoilu lisääntyi. Kasvamaan päätyi sitten molempiin kohteisiin ihan normi setti.

Mauri viettää paljon aikaa kasvihuoneella meidän kanssa.



Onnistumisia on tullut, mutta myös epäonnistumisia. Tälläinen tasapaino on ollut aina minun viljelyharrastuksessani. Olen myös oppinut sen, että kaikki on hyvä pitää maltillisena, koska silloin vain yksinkertaisesti ehtii huolehtimaan kaikesta. Edes joten kuten!

Lounastarpeita kasvimaalta ja -huoneesta.


Kulunut viikko on mennyt satoa syödessä, korjatessa ja säilöessä. Kouluviikko on taas edessä ja nyt kypsynyt sato on säilöttävä ennen sitä.
Tomaatteja kypsyy loppuhuipennuksena enemmän kuin ehdimme tuoreeltaan syömään. Olenkin pariin otteeseen keittänyt sosetta pakkaseen. Kaupassahan tomaattimurska ei mitään maksa, mutta pakkohan oma sato on säilöä. Ja onhan oma aina omaa!

Tomaatit kannattaa kaltata murskaa varten!

Kyllä näistä neljään ateriaan pohjan saa!


Kurkku on ollut pettymys! Pakkanen vei itse kasvatetut taimet ja ostin kolme tainta Tokmannilta. Nehän eivät ole satoa tehneet kuin alle kymmenen kurkkua koko kesänä. Yleensä noinkin pienestä taimimäärästä saa yltäkylläisesti kurkkua.
Avomaankurkku epäonnistui taas. En vain jostain syystä osaa sitä kasvattaa. Mutta taas ensi vuonna aion sitä laittaa!

Basilikaa on tullut paljon ja siitä tein pakastimeen
basilikatahnaa.

Se on hyvää keitettyyn pastaan sekoitettuna. Vähän
parmesania pintaan, niin jo vot!


Syyskylvöt menivät pieleen kaikki! Pinaatit alkoivat itämään helmikuussa lämpimän jakson aikana ja senhän tietää, miten niille sitten kävi.
Porkkanoista yksi penkki onnistui, mutta se on sellaista pientä ja lyhyttä lajiketta. Sellaista naposteluporkkanaa, mistä ei oikein talveksi ole.
Palsternakkaa saadaan yksi kappale. Tai, juuresta ei ole vielä tietoa, mutta ainakin lehdet ovat komeat. Ensimmäinen vuosi piiiiitkään aikaan, kun emme ole palsternakasta omavaraisia. Se on vähän sellainen juures, mitä ei tule kaupasta ostettua.

Leppämäen supermarketin tarjontaa!


Suuri onnistuja on punajuuri! Olen useaan otteeseen kysellyt täällä blogissakin vinkkejä sen viljelyyn, kun en siinä koskaan onnistu. Nyt ilmeisesti on onnistumisen syynä se, että olemme kastelleet koko kesän lämminneellä vedellä. Raahasimme kasvihuoneen viereen 1000 litran säiliön, minkä olemme täyttäneet kaivovedellä. Beibe on tehnyt liittimen pumpulle, jotta olemme saaneet säiliöstä kastella letkulla kasvimaata. Muutenhan se olisi ollut kastelukannuilla aikas kova urakka. Oli punajuuren onnistumisen syy lämmin kasteluvesi tai jokin muu, olen tosi onnellinen tästä!

Silkkaa onnea!!!


Kesäkurpitsaa on tullut maltillisisesti. Se on ollut toisaalta mukavaakin, että ei ole tarvinnut ihan joka päivä sitä syödä. Olemme syöneet sitä kasviswokeissa, paistaneet pannulla öljyssä ja maustaneet soijalla, sekä jeeralla, tehneet tsatzikia ja vaikka mitä. Olen myös tehnyt siitä kesäkurpitsapikkelssiä ja kesäkurpitsabolognesea, jonka olen pakastanut. Kesäkurpitsaohjeita löytyy blogistani kesäkurpitsa -tunnisteen takaa.

Kesäkurpitsapikkelssiä


Talvikurpitsaakin taitaa tulla muutama! Kurpitsani kasvavat lampolan pehkukasan päällä ja siinä on riittänyt lannoitetta ja kosteutta. Nyt toivotaan, ettei yöhalloja vielä tulisi, vaan mollukat saisivat kasvaa kokoa.

Paistettua oman maan perunaa, vokattuja vihanneksia ja
kesäkurpitsapihvejä.


Valkosipuli onnistui, keltasipuli ei niinkään. Mutta kuitenkin syötiin koko kesä omaa sipulia, ihan toukokuulta asti. Joten ihan hyvin sitten kuitenkin meni, vaikka keltasipulia ei montaa kiloa talvisäilöön tulekaan.

Valkosipulit nostettuna

Osa ihan mahtavan kokoisiakin!

Keltasipulisato aika pieni, mutta sato kumminkin!


Hernettä, kyssäkaalia, lehtikaalia, muutama parsakaali, hyvin mangoldia, hieman papuja ja tosi paljon perunaa. Siinä se satokatsaus pääosin on! Siinä sivussa himppasen tilliäkin, mutta ne olivatkin pääasiassa ritareita varten, joita yksi löysikin ruokapöytään.

Ritariperhosen toukka! <3

Omenoita ei tule, mutta punaista viinimarjaa kylläkin. Keittelin niistä pari pientä satsia mehua ilman maijaa. Mäskin kuivasin marjajauheeksi, jota voi käyttää puuroihin, leivontaan tai vaikkapa jogurtin joukkoon.
Mustikkaakin sitten saimme, kun kotipihasta kerättyä nelisen litraa ja Beibe haki lähimetsästä toisen mokoman. Kaveripariskunta paljasti heidän ehtymättömät mustikkamaansa ja kävimme vielä keräämässä 8 litraa tyttären perheelle.

Tontilta ei ole koskaan tullut näin paljon mustikkaa!

Helppoa marjastamista, kun talolle on noin 50 metriä.



Lakkaa ja vadelmaakin ollaan kerätty hieman. Lakat syötiin osa tuoreeltaan ja osan keitin hilloksi.
Vadelmista keitin pikkuisen hilloa ja loput pakkaseen.


Järkyttävän hyvää! Leipäjuustoa kermassa haudutettuna ja
lakkahilloa päälle.


Kermaista mustikkahuttua tuoreiden marjojen kera!


Sieniä syötiin elokuun alussa, mutta sitten kuivuus vei sienisadon. Nyt satelee ja ensi viikoksikin on luvattu epävakaista, joten ehkäpä sieniä vielä maasta pukkaa. Syytä olisikin, koska muutaman viikon päästä koulussa olisi sienineuvojakurssi, mille minäkin osallistun.

Haaparouskukolmoset!

Herkkutatteja ja jauhosieniä lammashaasta!

Haapa- ja karvarouskuja, herkku- ja punikkitatteja, sekä jauhosieniä.

Herkkutatit ja jauhosienet paistettu sipulin kanssa ja
joukkoon sulatejuustoa. Paahdetulle ruisleivälle ja
eikun ääntä kohden!

Kotipihan antimia!

Luonto on antanut hyvän villiyrttisadon, jota olisin voinut paremminkin hyödyntää. Nokkosen siementä olen kuivannut, sekä koulun kosmettiikkakursseja varten materiaalia, kuten ruusun terälehtiä, siankärsämöä, kanervakukkia, poimulehteä ym. Aika vaan ei meinaa kaikkeen riittää!

Siankärsämön kukintoja kuivuriin menossa.

Pietaryrttiä värjäykseen.

Nokkosen siementä!


Suuri pettymys on ollut hunajasato. Teimme jaokkeen kotipesästämme alkukesästä ja se näyttikin alkuun menestyvältä. Sitten sieltä kuoli kuningatar. Todennnäköisesti tapoimme sen itse hoitotoimenpiteitä tehdessämme. Hankimme sinne uuden emon, jota pesä ei hyväksynyt, vaan tappoivat sen.
Kotipesän emo taantui munimasta ja sinne annoimme pesän kasvattaa itse uuden kuningattaren. Se tuntuukin olevan hyvä emo ja munii hyvin. Jouduimme siis yhdistämään keväälle tekemämme jaokkeen takaisin kotipesään ja toivomme, että niistä tulisi yksi hyvin talvehtiva, vahva pesä.



Hunaja on tänä vuonna paljon kuivempaa ja tummempaa kuin viime vuonna.


Kesän oikukkuus on ollut oman yksi syy huonoon hunajasatoon ja mehiläisten kanssa oleviin ongelmiin. Toinen iso syy on kyllä ihan oma osaamattomuus!
Kesäkuu oli tosi kuuma ja kaikki kukinta oli parissa viikossa ohi. Sitten tuli kuukauden mittainen kylmä jakso parhaaseen satoaikaan. Mehiläiset eivät päässeet keräämään ja alkoivat syömään jo keräämäänsä hunajaa. Me saimme korjattua hunajaa noin 15 kiloa, kun edelliskesän sato oli noin 35 kiloa.
Yhden ja kahden pesän tarhaajien tappiot ovat aina suhteessa isommat, kuin niillä joilla on kymmeniä pesiä. Mutta emme halua kasvattaa pesien määrää kovin suureksi, koska niiden hoitamiseen kuluu kesällä sitten enemmän aikaa. Tarkoitus olisi, että pesämäärä olisi jatkossa noin 5 yhdyskuntaa. Tänä kesänä se ei sitten yrityksistä huolimatta lisääntynyt.

Kasvihuoneen vehreyttä!


Yksi suuri havaintoni on ollut se, että kasvihuonetta voi käyttää sadon aikaistamiseen ja satokauden jatkamiseen. Kylvin aikaisin keväällä kasvihuoneeseen retiisiä, salaattia ja sipulia. Persiljaa laitoin myös, mutta satoa aloimme saamaan ensin kasvihuoneessa talvehtineista persiljoista. Keväällä kylvettyä persiljaa olen kuivannut niin itsellemme, kuin tyttären perheelle.
Retiisi onnistuin parhaiten ikinä! Laitoin sitä myös kasvimaalle ja kirpat söivät taimet heti. Kasvihuoneessa ei tuholaisia ollut ja vaikka ulkona satoi räntää, me haimme ihania, pulleita retiisejä sieltä.
Samoin lehtisalaatti menestyi huippuhyvin kasvihuoneessa ja alkoi tekemään sato tosi aikaisin. Söimme kasvihuonesalaattia pari kuukautta.
Pinaatti teki hyvän sadon myös kasvihuoneessa. Teimme palak paneeria keväällä ja voi että se maistui hyvältä! Kesällä teimme sitä sitten nokkosesta, kun siitä alkoi satoa saamaan.
Retiisiä ja salaattia olenkin kylvänyt uudet satsit parisen viikkoa sitten. Ne ovat itäneet tosi hyvin ja olen toiveikas syksyisestä sadosta.
Keltasipulia istutin kilon verran kasvihuoneeseen ja sieltä tuli aikainen ja runsas sato. Söimme koko alkukesän runsaasti sipulia kasvihuoneesta, kun sillä välin kasvimaalla sipulit olivat vasta lähteneet kasvuun.
Aion ensi keväänänkin laittaa kaikenlaista, hieman viileämmässä viihtyvää kasvista kasvamaan kasvihuoneeseen. Ihanaa, että näin saa satokautta pidennettyä molemmista päistä!

Kyssäkaali! <3


Vaikka päivät ovat olleet tosi lämpimiä, silti on havaittavissa syksyn merkkejä. Yöt ovat viileitä, sekä sumuisia ja varjot pitenevät.  Näitä merkkejähän tämä sadokorjuukin on. Ei sitä suotta puhuta syksyn sadosta!

Muutama parsakaalikin saatiin!

Millaista satoa Te olette saaneet? Onko kasvimaalla ollut onnistumisia, vai pelkkää epäonnea? Onko kellarit ja pakastin täynnä luonnonantimia, vai haetteko kaupasta sitten talven pimeinä pakkaspäivinä?
Olisi kiva kuulla kesän sadoistanne ja millä mielillä otatte lähestyvän syksyn vastaan?


lauantai 6. kesäkuuta 2020

Yrttineuvoja tässä, päivää!


Asuntolaelämää!


Minulla on todella intensiivinen opintoviikko takana yrttineuvojan koulutuksen parissa. Kurssi oli viiden päivän mittainen ja järjestettiin koululla Osarassa, Hämeenkyrössä.
Minähän opiskelen Luonto- ja ympäristöalan perustutkintoa ja tämä neuvojakoulutus oikeastaan kuuluisi vasta Luonnontuotealan ammattitutkintoon. Mutta täällä halutaan tämän kurssin kuuluvan osana kasvientunnistusta ja olla ylpeitä siitä, että Osarasta valmistuneet oppilaat ovat ammattitaitoisia.
Neuvojakoulutuksen kuuluminen täällä luonnonvaratuottajan peruskoulutukseen oli yksi iso syy minun koulun vaihtooni. Ahlmanilla tätä ei olisi saanut, kuin itse maksaen. Kyse on kuitenkin useamman sadan euron hintaisesta kurssista.
Tosin nyt, kun meitä lopetti Ahlmanilla niin monta, jäljelle jäävät saavat sielläkin tämän saman koulutuksen syksyllä koulun kustantamana. Että näin siellä kivasti siellä toimitaan. Hyvä Ahlman! 👎



No, en ole katkera, koska täällä Osaralla saatu oppi on ollut niin huikean hyvää! Opettajamme Helena on niin raudan luja luontoalan ammattilainen ja kävelevä kasvientunnistusautomaatti, että ei meinaa tälläinen tavallinen yrttiharrastelija oikein edes ymmärtää. Ihan käsittämätöntä voi olla ihmisen tietämys kasveista!

Tonnikalasalaattia vichy-maitohorsmilla luonnonhelmassa!


Kahtena ensimmäisenä päivänä keräsimme yhdessä koulun ympäristöstä tunnistettavia kasveja näytteille. Kävimme myös kauempana koulun metsäalueilla keräämässä vaadittavia kasveja. Meillä oli sillä reissulla myös koreja mukana, joten keräsimme kuivattavaksi ja hiostettavaksi kasveja.

Tunnisteltavaa alkaa kertymään!


Laitoimme kuivuriin koivunlehteä, vadelmanlehteä, karhunputkea, mesiangervoa ja horsmaa. Osa hiostettiin ensi lasipurkkeihin ja sitten vasta kuivattiin. Näistä teimme teeaineksia, joita sitten maistelimme ja vertailimme makuja.

Koululla on vähän isompi kuivuri, kuin
minulla kotona!

Teeainekset menossa hiostumaan kuivuriin.

Hiostuneet eli hieman fermentoituneet lehdet joista solurakenne on rikottu
pyörittelemällä, otetaan purkeista ja vielä kuivataan.

Tässä taitaa olla hiostettua maitohorsmaa menossa kuivuriin.


Vaatimuksena on siis tunnistaa lähes 40 villiyrttiä, niiden näköislajeja, sekä parisenkymmentä myrkyllistä kasvia. Osahan on nyt ihan tuttuja, kuten nokkonen ja voikukka. Mutta joukossa on sellaisiakin, mitä en ole koskaan livenä nähnyt.

Tutustuin pyöreälehtikihokkiin, joka näkyy pienenä tuossa
sammalpedillä. On merkittävä kosmetiikan raaka-aine,
jota kerätään ulkomaille vietäväksi.



Se lohtu tässä on, että jos tunnistustentissä ei jotain kasvia tunne, niin sitten siitä vain ei saa merkintää korttiin. Mutta kun kerran on tälläisen mahdollisuuden saanut, haluaisihan sitä olla hyvä ja saada kaikki hyväksytyksi.
Ei hyväksytyt voi kyllä tenttiä uudestaan ja meillä on täällä toinen kurssi perättäisellä viikolla, joten pummit voi korjata heti silloin.

Myrkkykeison lokeroinen juurimukula. Myrkkykeiso on
tappavan myrkyllinen ja esim. vuohenputken näköislaji.
Yleisestihän se kasvaa vedessä ja rannoilla, joten kasvupaikka
on eri kuin vuohenputkella. Mutta tästä juuresta sen nyt
ainakin viimeistään erottaa. Myrkkykeisoon on kuollut
rantalaitumilla laiduntanutta karjaa ja lapsiakin, koska sen
juurakko on kuulemma hyvänmakuinen. En ole maistanut,
enkä suosittele sitä muidenkaan tekemään! 😱


Meillä oli tunnistustentin lisäksi ihan teoriakoe, missä kyseltiin yleisiä asioita yrttien keräämisestä, käsittelystä, joitain asioita eri kasvien tunnistamisesta toisistaan ja pakkausmerkinnöistä. Kysymykset ovat opettajan laatimia ja saattavat siis käsitellä mitä vaan aiheen sisältä.

Kastoin talviturkin ja vesi oli aivan jäätävän kylmää! 

Upeat maisemat!


Minulla teoriakoe meni ihan hyvin! Harmitti vaan, kun koejännityksessäni unohdin pari ihan oleellista ja itsestään selvää asiaa. Mutta läpi päästiin ja se on pääasia ja vielä huippupistein!
Neuvojan "tittelin" saadakseen täytyy saada hyväksytyt noista molemmista kokeista. Eli jos teoriakokeen tyrii, tunnistuksien onnistuminen ei pelkästään riitä. Molemmista kokeista pitää saada vähintään puolet oikein saadakseen kurssi hyväksytyksi.

Beibe kiusasi minua, että olisihan tuossa nyt vielä
parantamisen varaa! 😁



Maastossa pyörimisen ja kasvien keräilemisen lisäksi meillä oli ihan perus kalvosulkeisia. Opeteltiin teoriassa tunnistettavat kasvit ja keruuseen kuuluvat käytännöt, sekä lainsäädännöt. Opiskelupäivät olivat 9-16, että ihan pitkiä päiviä tuli ja lisäksi vielä illat perään lukemista ja kasvien tunnistamista.

Onneksi sää suosi kurssin ajan ja oli mukava opiskella
ulkosalla iltaisin. Osarassa ei ollut kauheasti edes
hyttysiä!

Yhtenä päivänä kävimme Frantsilan Kehäkukassa lounaalla.
Siellä on aivan mielettömän maukasta kasvisruokaa! Mehän
olimme omilla eväillä koko viikon, koska korona ja
koulun ruokala ei ollut auki.


Minulla meni tunnistamiskoe tosi hyvin! Sain 46/48 pistettä. Olin tunnistanut sarjakeltanot (kultapiiskun näköislaji) pelkäksi keltanoksi. Mutta se ei haitannut, koska siitä ei tule merkintää neuvojakorttiin.

Tästä se tunnistus lähtee!

Tunnistettavat kasvit valkoisten paperien päällä. Joka kasvilla
oma numero ja sen tunnistamiseen aikaa 30s. Kongin kumah-
duksesta piti siirtyä seuraavalle kasville. Kasviin sai hieman
koskea, esim. kääntää lehteä kynällä, haistaa sitä pöydältä
nostamatta tai tunnustella kasvia vahingoittamatta lehteä, sekä
varren muotoa.


Se, mistä en meinaa päästä millään yli, on maitohorsmaketutus! Olin laittanut sen kohdalle pelkän horsman ja sitä ei hyväksytty. Koska on olemassa muitakin horsmia, kuin pelkkä maitohorsma. Joten, en saanut leimaa korttiini maitohorsman osalta ja joudun sen uudelleen tenttimään. Onneksi on mahdollisuus tähän, koska tämä oli niin tyhmä virhe minulta!

Kaksi pientä virhettä! Tuohon samaan korttiin tulee aikanaan
merkinnät marjoista ja sienistä.



Viimeisen päivän aamuun kuului sitten se neuvojaosuus. Se tarkoitti siis sitä, että meille tuli oikein asiakkaita, joille me opetettiin villiyrttien tunnistamista, keräämistä, näköislajeja ja mykyllisiä kasveja.
Vedimme poimijakoulutuksen porukalla ja minä pääsin kirjoittamaan ensimmäiset "alaiset". Neuvoja siis ottaa vastuulleen omalla neuvojanumerollaan poimijat. Poimijanumeroon on yhdistetty neuvojannumero. Näin pystytään selvittämään kuka neuvoja on mitkäkin yrtit kellekkin opettanut. Että ihan virallista touhua tämä on!
Opetimme heille voikukan, vuohenputken ja nokkosen tunnistamisen, sekä niiden näköislajit. Myös keräämisen, käsittelyn ja pakkaamisen myyntikuntoon.
Kaikki koulutukseen osallistuneet olivat oikein innostuneita ja tunnistivat kasvit hienosti, vaikka teimme heille pieniä koukkuja.

Tässähän jo näytetään ihan yrttineuvojalta! 😉



 Olen niin onnellinen tästä tittelistä! Tuli sellainen olo, että tästä kouluttautumisesta on oikeasti jotain hyötyä. Luonnonyrttineuvojana voin nyt vetää ammattitaitoisena vaikkapa villiyrttikursseja ja kouluttaa villiyrttien poimijoita.
Tokihan minun pitää jatkuvasti opiskella lisää ja koko ajan villiyrttejä, sekä niiden käyttöä, jotta tiedot ja taidot pysyvät ajantasalla ja kehityn lisää. On olemassa paljon muitakin syötäviä ja kosmetiikkaan käytettäviä yrttejä, kuin nuo kortista löytyvät.
Mutta onhan tämä nyt hienoa, että minä oikeasti saan kouluttaa jonkun muun ihmisen keräämään virallisesti villiyrttejä kaupalliseen käyttöön. Tämä oli vähän kuin sellainen välivalmistuminen!

Oli kyllä tunnistustentin jälkeen pakko mennä pitkälleen!

Nuudelia tonnikalan kanssa ja Pieni talo preerialla!


Syksyllä meillä on vielä sieni- ja marjaneuvojakoulutukset. Marjat olisi kaikki kiva saada hyväksytyksi, mutta ne ovat ennakkoajatuksista huolimatta ihan yhtä vaikeita, kuin nämä yrtitkin olivat. Niissähän pitää tunnistaa marja halkaistunakin ja siementen lukumääristä ym. tuntomerkeistä. Jokohan pitäisi alkaa tätä jännittämään? ;'D

Tälläisen kaverin pelastin meiltä sisältä kämpästä.
Joku kerttu tämä taitaa olla, olisiko lehtokerttu?
Joka tapauksessa oli tosi pieni ja hentoinen.


Sienikurssista tietysti olis kiva saada mahdollisimman monta myös onnistuneesti tentityksi. Mutta ne ovat minulle niin vierasta maaperää, että toivoisin saavani edes tavallisimmat.

Mustikkaraakakakkua Frantisilan Kehäkukassa. Oli
kotiin lähteissä pakko käydä juhlistamassa likkojen
kanssa!


Onhan tälläinen kasvien sun muiden tunnistamisen opettelu hieno ja tarpeellinen kansalaistaito. Kyllä näitä pitäisi ihan oikeasti kaikkien opetella jollain tasoa. On tullut nyt esiin useissa facekeskusteluissa, että ihmisten syötävien kasvien tuntemus on huonolla tolalla. Kerätään ja syödään, vaikka ei olla varmoja onko kasvi se mikä pitäisi. Ollaan luulossa, että Suomen kasveissa ei ole myrkyllisiä kasveja. Kyllä on ja ihan sellaisia tappavan myrkyllisiä. Ihan tavallisten villiyrttien näköilajeissakin!

Kotona "rankaisin" itseäni tyhmästä virheestä tentissä
syömällä maitohorsmaa! 😂


Ensi viikolla on kolme lähiopetuspäivää ja luvassa on petun- ja tuohenirroitusta, sekä mahdollisesti pihkan valutusta. Sitten olisi vielä pari viikkoa koulua etänä ennen kesälomaa. Mutta jaksaa, jaksaa!

Poikkesimme kotimatkalla parilla kirppiksellä ja löysin paljon
hyviä kirjoja. Kaikki nämä viisi kirjaa maksoivat yht. 30e.
Koululta pihasta löysin kaksi harakansulkaa kotiin tuomiseksi.