Tintin pönttöjä ja paprikapuita

 

Ihanaa, kun voi jo ulkona maalailla!

Pikku-murut olivat mummulassa yökylässä pääsiäisenä pari yötä. Ehdittiin tekemään paljon kivoja juttuja, kuten saunomaan ja katsomaan elokuvia. Pappa myös nikkaroi muksujen kanssa parit linnunpöntöt. Ajatuksena oli tehdä pöntöt hömötiaisille. Hömötiainen on jo luokiteltu uhanalaiseksi, koska sen suosimat pesimisympäristöt on hävinneet. Metsien tehohakkuiden johdosta se ei löydä lahopuita, joiden koloihin se voisi pesiä.

Hömötiäinen on myös kovin kranttu pesimään pöntössä. Mutta toivomme kovasti, että meillä talviruokinnalla käyneet hömötiaiset löytäisivät pesäpaikan. Jos ei meidän tintin pöntöistä, niin ympäristön lahopuista. Laitomme kyllä pönttöihin ohjeiden mukaan sahanpurua, koska hömötiainen haluaa kaivaa itse pesäkolonsa. Se ei helposti huoli tyhjää pönttöä.

Pikku Omenainen taiteilee!

Lapsethan olivat ihan into piukeina tekemässä pönttöjä papan kanssa! Pappa oli sahannut osat valmiiksi ja porannut reijät nauloille, jotta pikkuisten olisi helpompi vasaroida osat toisiinsa. Pappa oli lähettänyt tyttärelle videoita muksujen puuhista. Tytärtä oli hieman kylmännyt katsella, kun toinen muksuista käytteli rohkein ottein vasaraa ja toinen piti osia yhdessä. 😂

Hyvin muksut kuitenkin saivat pönttöjen seinät kasaan. Varsinkin Kuukuna on jo niin taitava käsistään! Ja Omppu tulee hyvää vauhtia perässä.

Minä laitoin muksuille ulos maalauspisteen ja he viihtyivätkin pitkät tovit pönttöjä maalaten. Kuukuna on jo niin iso, että auttoi pikkusiskoaankin saamaan lisää väriä tuubeista. Oli ilo katsella muksujen intoa rakentamiseen ja maalailuun. 

Ensimmäistä kertaa terävällä veitsellä
työskentelyä!

Joku aika sitten Kuukuna otti ison askeleen kokkailuissaan ja käytti ensimmäistä kertaa terävää veitseä pilkkomis hommissa. Poika ei ole kovin innostunut kasvisten syöjä, mutta ainakin paprika maistuu hyvin.

Pikkusormilla on helppo tehdä kylvöjä!

Siinä suippopaprikoita pilkkoessaan hän tokaisi, että koska tykkää syödä paprikaa, niin hän haluaisi kasvattaa paprikapuun. Voi, kuinka mummun sydän läikähti! Mietiskelin, että ehkä jotain on mennyt oikein, kun 5-vuotias tietää ettei paprikaa vaan haeta kaupasta. Vaan että se pitää kylvää siemenestä ja kasvattaa.

Minunhan ei pitänyt kylvää paprikaa ollenkaan tänä keväänä. Olin ajatellut ostaa muutamia taimia valmiina. Mutta onneksi minulla oli suippopaprikan siemeniä, jotta poika sai kasvattaa itselleen (ja ehkä vähän mummullekkin) paprikapuita.

Siinä siemeniä multaan tarkasti sijoitellessaan poika tuumasi, ettei ole ennen kylvöhommia tehnytkää. Tottahan tämä olikin. Ollaan kyllä istutettu perunoita ja kaikenlaisia taimia, sekä kesäkukkia. Mutta siemeniä ei olla yhdessä kylvetty ennen.

Lupasin ottaa kylvökset ja mahdolliset taimet hoidettavakseni. Ja hyvinhän itivätkin! Komeita "paprikapuun" taimia saadaankin. Poika oli ihan innoissaan pääsiäisenä, kun näki taimet. Lupasin koulia ne isompiin ruukkuihin ja lannoitella niitä hyvin. Kotiin lähtiessään Kuukuna vielä muistutti, että mummu hoitaisi hänen paprikoitaan huolella. Voi, mikä muru!

Pappa ripusti tintin pöntötkin puihin, kun niiden maalaukset olivat kuivuneet. Sijoitettiin pöntöt meidän puimalan ja kanalan takana olevaan pieneen metsikköön. Tali- ja sinitiaiset olivat heti niitä tutkimassa. Mutta reikä taitaa olla niille liian pieni. Joten olisi kiva, jos jokin pienempi tintti niihin löytäisi. Jos ei hömötintti, niin vaikka kuusitintti.

Pitäisi tehdä vielä lisää pönttöjä, kun on noita innokkaita maalareita. Ja toivotaan paprikapuille runsasta satoa!

Omppu ja Kuukuna tekevät talikakkusia

 

Kun lapsenlapset tulevat mummulaan yökylään, yritän keksiä heille aina jotain mukavaa ja helppoa tekemistä. Molemmat muksut tykkäävät kovasti puuhata kaikenlaista, mutta eivät vielä jaksa keskittyä mihinkään pitkäkestoiseen hommaan.

Tarkkaa hommaa!

Teen jatkuvasti itse talikakkusia linnuille. Ostan kyllä talipalloja valmiinakin, mutta olen huomannut lintujen pitävän näistä itse tehdyistä enemmän.

Edullisemmaksihan itse tehdyt eivät tule. Mutta ne ovat nopeita tehdä vaikka työpäivän jälkeen. Mitään kovin vaativaa en ainakaan minä jaksa enää iltaisin puuhata ja talikakkuset ovat juuri sopivan pieni puhde niin aikuisille, kuin lapsillekin.

Vuorotellen laitetaan aineksia.

Rasvana käytimme 500 g kookosrasvaa. Lorautin pari ruokalusikallista rypsiöljyä rasvan joukkoon. Se pitää kookosrasvan hieman pehmeämpänä ja pikkulintujen on helpompi kakkusia nokkia.

Sillä välin kun rasva oli sulamassa kattilassa puuhellalla, muksut laittelivat kuivia aineita lusikoilla muotteihin. Minä olin katkonut saksilla ripustusnarut jo aiemmin valmiiksi muotteihin. Käytimme hamppunarua, joka maatuu luonnosta, jos sattuu sinne jäämään.

Hyvältä näyttää. Ei ole kovin paljoa mennyt 
ohi muottien.

Kuivina aineksina meillä oli maapähkinöitä, kuorittuja auringonkukan siemeniä, kuivattuja nokkosensiemeniä ja  kuivattuja puolukoita. Aikas herkullisen kuuloiset ainekset!

Mummu kaataa kuuman rasvan.

Muksut laittoivat vuorotellen aineksia muotteihin niin, että ne olivat noin puolillaan. Sitten minä kaadoin sulan kookosrasvan muotteihin.

Näistä kahdesta on tullut kyllä
sellaisia pelleilijöitä, että!

Vietiin kakkuset ulos kovettumaan.

Vietiin tarjottimella oleva kakkusmuotti jäähtymään ja kovettumaan ulos tuhkaämpärin päälle. Samalla lähdettiin porukalla ulkoilemaan siksi aikaa, kun kakkuset olisivat kovettuneet niin paljon, että saisimme ne muoteista ulos ja ripustettua lintujen nautittavaksi.

Parin tunnin kuluttua ne olivat 
valmiit irroitettaviksi muoteista.

Muksujen mielestä kakkuset
tuoksuivat herkulliselta!

Kyllä mummua nauratti, kun muksut nuuskivat kakkusia. Heidän mielestään ne tuoksuivat herkullisilta! Eivät kuitenkaan haukanneet paloja niistä. Benja koirahan on monesti hyppinyt puissa roikkuviin talikakkusiin ja syönyt ne. On kuulemma kakka luistanut koiralla hyvin!

Ripustettiin niitä omenapuuhun.

Sekä lintulaudalle. Kuukuna 
ylettyi vielä nuuhkimaan niitä!

Kiva ja helppo homma oli tehdä talikakkusia muksujen kanssa. Mukavaa oli ripustella niitä paikoilleen ja jäädä seuraamaan hieman kauempaa lintujen herkuttelua.

Kakkuset maistuivat hyvin linnuille!

Ei montaa päivää mennyt, kun kaikki kakkuset oli syöty. Hyvä juttu, koska nyt voikin tehdä taas uuden satsin puihin ripustettavaksi!

Akvaariorakkautta!

 

Jalusta on muuten hyvä, mutta on jotenkin
hieman valjun näköinen ja matala.

Niinhän siinä sitten kävi, että jäin potemaan hirveää akvaariokuumetta sen jälkeen kun kävin ystäväni Päivin kanssa Tampereen Lemmikkimessuilla syksyllä. Olen nimittäin tuijottanut joka päivä Tori.fi:stä käytettyjä akvaarioita. 

Altaan mallailua Kallaxin päälle.

Akvaarioitahan on myynnissä käytettyinä vaikka kuinka paljon. Ongelmana (jos sitä nyt ongelmaksi voi sanoa) oli se että, ei löytynyt sopivan kokoista, sopivan matkan päästä. 

Olin meinaan ajatellut sijoittavani akvaarion yläkerran ns. harrasteluhuoneeseen ja se asetti tiettyjä rajoituksia.

Tässä akvaario on saanut jo kasvit ja vesi on
vielä sameaa. 

Ensinnäkin meidän vanhan talon lattiat eivät välttämättä kestä satojen kilojen painoista vesiallasta. Varsinkin yläkerrassa sillä seinällä, jolle akvaarion ajattelin, on jo kaksi kirjahyllyä. Niistä painoa tulee jo jonkin verran. 

Ne hyllyt olivatkin sitten se toinen rajoittava tekijä. Olin meinaan ajatellut, että akvaario tulee niiden väliin. Joten sen piti olla mitoiltaan sellainen, että mahtuu siihen. 

Oikeastihan yläkerta ei todellakaan ole paras mahdollinen paikka altaan sijoitukselle. Ohjeet akvaarion sijoittamiseen on, että se pitäisi olla sellaisessa paikassa, missä se on mahdollisimman lähellä vesipisteitä. No, ei ole kyllä meillä nyt. Mutta kummasti saa porrastreeniä, kun vesisankojen kanssa rappuja ramppaa!

Murujen kanssa kalaostoksilla! Kuva on tyttären ottama.

Etsiskelin myös sellaista allasta, joka olisi myytävänä jonkinlaisen jalustan tai lipaston kanssa. Koska minulla ei ollut mitään alustaa valmiina olemassa tulevalle akvaariolle, enkä halunnut uusia kalusteita ostaa.

Taistelukala liikkuu akvaarion kaikissa
vesikerroksissa.

Koska asioiden on tapana järjestyä aina jossain vaiheessa, niin järjestyi tämä akavaarioasiakin. Sattui niin kivasti, että myyntiin tuli 70 litrainen allas jalustoineen 8 kilometrin päässä meiltä. Käsittämätöntä! Ei meinaan ole itsestään selvyys että täältä maaseudulta löytyy näin läheltä ikinä yhtään mitään.

Kaloja on tosi vaikea kuvata!

Myynnissä ollut akvaario ei ollut kovin hyvässä kunnossa. Lasit olivat naarmuuntuneet ja silikonit oli uusittu epäsiististi. Mutta hinta oli kohdillaan ja kauppaan kuului valaisin, sekä suodatin. Joten kuumeissani ostin sen.

Akvvario ei ole työläs hoitaa. Mutta kyllä sekin
tarvitsee päivittäistä ja viikottaista hoivaa. Päivittäin
pitää kalat ruokkia monta kertaa päivässä. Ja tietysti
tarkkailla niiden kuntoa. Kerran viikossa vaihdan osan
vedestä ja puhdistan suodattimen. Kerran kuukaudessa
"imuroin" pohjasoran. Näin pientä allasta pitää hoitaa
enemmän kuin isompia.

Vaikka itse allas oli edullinen, niin kokonaisuudessaanhan akvaarion perustaminen tuli maksamaan aikas paljon. Tuijotettiin Beiben kanssa tyhjää akvaariota jalustallaan ja tultiin siihen tulokseen, että sen jalusta oli jotenkin liian matala. Meillä oli Ikean Kallax-hyllykkö, missä minulla oli joskus ollut levysoitin ja lp-levyt. Se sattui olemaan juuri niin pitkä, että akvaario mahtui sen päälle. Otimme hyllykön alta pyörät pois ja ostimme siihen kaapit ja laatikot. Ne maksoivat yhteensä noin 80 euroa.

Taistelukalat ovat todella kesyjä. Tämä
meidänkin tulee syömään kädestä ja on 
vähän liikaakin mukana viikkosiivouksissa.

Akvaarion alle leikkasimme vanerin, jonka petsasin samalla värillä kuin hylly on. Petsi maksoi noin 10 euroa. Ajattelin, että koska väkisinkin vettä roiskuu huoltotoimissa, niin vaneri suojaa hyllyn pintaa ja on siistimpi kuin joku vahakangasliina.

Taiteilija-minäni iski ja maalasin vesiväreillä
taustan akvaarioon. Tosin Kuukuna sanoi, että
kaupan taustat olivat hienompia, kuin mummun
tekemä. Ja hän sanoi tämän ennenkö oli edes
nähnyt minun maalaamaani! ='D

Akvaarion perustaminen ei ole mitään hätähousun hommaa. Ja sehän ei ole ollenkaan hyvä juttu silloin kun on hirveä hinku ja kuumeilu saada "kaikki mulle heti ja nyt!"

Ensin pitää laittaa altaaseen hiekat, vedet ja suodatin kierrättämään vettä. Kasvit pitää tietysti hommata ja istuttaa. Altaaseen pitää saada toimiva mikrobisto, jotta tulevat kalat viihtyvät siellä. Ihannehan olisi, että olisi saanut jo "käynnissä" olevasta akvaariosta vettä uuteen. Mutta koska sellaista mahdollisuutta ei ollut, piti uusia vesiä kypsytellä ainakin viikko ennen kalojen hankintaa.

Tuo keraaminen "No fishing"- kyltti on ollut
minulla yli 30 vuotta!

Koska minulla ei tietystikkään ollut kasvejakaan akvaarioon vanhastaan, niin nekin piti ostaa. Kalliita olivat nekin, totta kai! Mutta meikäläinen pihinä jakoi melkein kaikki ostamani kasvit useampaan taimeen ja sain aikas hyvän kasvuston altaaseeni. Kasveihin meni noin 50 euroa.

Valkoinen hiekka oli tosi isoa raekooltaan.
Monnisten viikset voivat vaurioitua, kun ne
pöyhivät pohjasta ruokaa ja hiekka on liian isoa.

Minulla oli plääni saada akvaario valmiiksi joulunpyhiksi, jotta pikku-murujen kanssa voitaisiin sitä sitten ihailla. Olin sopinut tyttären kanssa, että käytäisiin kaupassa yhdessä jouluksi ja samalla kalakaupoilla. Omppu ja Kuukuna "pistivät parastaan" ruokakaupassa ja oltiin ihan varmoja, ettei eläinkauppaan menosta tulisi yhtään mitään.

Mutta kappas kehveliä! Ilmeisesti lemmikkikaupassa asiointi oli himpun verran mielenkiintoisempaa, kuin ruokaostoksilla olo. No, en kyllä yhtään ihmettele. Eipä pyhien alla ruokaostoksilla olosta kukaan tykkää!

Tästä näkymästä kasvit ovat jo kasvaneet kovasti.

Alustukseksi vielä sen verran, että minullahan on ollut akvaarioita lähes koko elämäni. Ensimmäisen 20 litraisen altaan sain joskus alle kymmenen vanhana. Sitten säästin itse 60 litraiseen altaaseen, joka minulla olikin monta vuosi kymmenet. 

Kun alettiin olemaan Beiben kanssa yhdessä, meillä oli tämä minun 60 litrainen, Beiben reilu 100 litrainen ja ostettiin vielä yhteinen 200 litrainen. 

Myimme kaikki akvaariot pois, kun muutimme tänne Leppämäkeen. Sitten jossain vaiheessa ostimme juurikin ystävältäni Päiviltä ja hänen mieheltään ihanan kulma-akvaarion. Meillä oli silloin vielä oman kaivon vesi ja akvaarion hoito kävi tosi hankalaksi. Muutaman vuoden päästä myimme altaan pois. Nyt on oltukin sitten noin 10 vuotta ilman akvaariota.

Kaloja on ollut kaikenlaisia. Kultakaloja, miljoonakaloja, platyjä, monneja ja monnisia, lehtikaloja, kaikenlaisia levänsyöjiä ja pohjantonkijoita jne. Mutta taistelukalat on olleet sellaisia, mitä meillä on aina ollut ja sellainenhan piti nytkin saada.

Tässä näkee, kuinka naarmuinen allas on.

Nauratti eläinkaupassa, kun Kuukunalla ja mummulla kävi kalamaku ihan yksiin. Olin ajatellut, että hommaan esimerkiksi parven neontetroja ja sen taistelukalan uuteen akvaariooni. Kun Kuukuna katseli kaloja, hän heti sanoi neontetrojen olevan hienoja ja että niitä otettaisiin. Taistelukaloihin hän ihastui myös heti. Minä olin jo etukäteen käynyt katsomassa valikoimaa ja emmin kahden erivärisen välillä. Kuinka ollakkaan, Kuukuna katseli myös näitä kahta taistelukalaa. Valitsimme musta-valkoisen ja valko-sinisestä jälkimmäisen mummulan akvaarioon. Olemme vieläkin pojan kanssa tyytyväisiä valintaamme!

Omppuakin kiinnosti kalat, mutta eläinkaupan puput ja marsut taisivat kuitenkin kiinnostaa likkaa enemmän!

"Benjan-kallo ja pandamonninen syömässä
ruokatablettia. Tässä uutta pienijakoisempaa
hiekkaa.

Akvaarioon tuli siis pandamonnisia, miljoonakaloja, neontetroja, kirsikkabarbeja ja taistelukala. Kalojen hinnaksi tuli noin 130 euroa. Lisäksi ostin tietysti ruokaa kaloille, vedenparannusainetta, ravinnetta vesikasveille, juurakon, Kuukunan valitseman keraamisen "Benjan-kallon", haavin ja leväraapan. Näihin meni vajaat 100 euroa.

Minulla oli saatua akvaariohiekkaa, mutta vaihdoin sen vielä siitä syystä, että en pitänyt valkoisesta hiekasta. Lisäksi sen raekoko oli vähän liian isoa, joten ostin vielä 8 kiloa hiekkaa hintaan 17 euroa.

Eli, vaikka akvaario oli varusteineen hankintahinnaltaan edullinen, silti kaiken kaikkiaan akvaarion perustamiseen meni rahaa noin 500 euroa. Mutta kaikki harrastukset maksaa ja olen niin rakastunut tähän pieneen vedenalaiseen maailmaan. Jään monta kertaa päivässä istuskelemaan sen ääreen ja tuijottelemaan kalojen touhuja. Rakastan!!!

Joulu tuli ja meni!

 

Pidin kolmatta vuotta Hehku-tontun joulu-
kalenteria instassa ja facessa.

Ensin sitä odotetaan kuukausi tolkulla ja sitten se on yht'äkkiä ohi. Tältä tuntui jotenkin tänä vuonna joulunpyhät menevän. Olihan tämä tosi lyhyt aika tänä vuonna, kun aatto osui jo lauantaille. Ei oollut kuin pidennetty viikonloppu.

Kuhmalahden kyläkaupan pihassa on puhelinkoppi.
Siellä ei enään puhelinta ole, mutta tonttu tai
joulupukki pitää kuumaa linjaa siellä aina
joulunaikaan.

Ulkosaunalla oli taas oma joulukuusi.

Tyttären perhe tuli aatonaattona, kuten muinakin vuosina. Joulumme alkoi siis jo silloin. Kahviteltiin, saunottiin, syötiin myöhään ja nukuttiin. Siinäpä se!

Muksut availivat mummulaan "eksyneet" lahjansa ja oli tosi rauhallista meno. Ei siis meininkiä yhtään!

Tämän näköistä oli meidän mäellä joulunpyhinä.

Beibe lämmittää jouluaaton saunaa.

Myrskylyhdyt valaisivat pihaa.

Kun Mäyrävuoren sirkus lähti kotiin aattona iltapäivästä, me Beiben kanssa lähdettiin viemään kynttilä haudalle ja katsomaan Kuhmalahden kirkonkylälle tien varteen sytytettyjä valoja.

Nyt oli ainakin lunta riittämiin joulutunnelman
aikaan saamiseksi.

Tänä jouluna ei pahemmin kattailtu pöytää. Syötiin siellä missä 
mahduttiin ja Kuukuna kokosi lahjalegojaan samalla aterioiden.

Hyvää oli silti, vaikka kauniit kattaukset puuttuivatkin!

Aattoilta menikin sitten ihan televisiosta elokuvia tuijottaessa, herkkuja syödessä ja hieman glögiä, sekä viiniä siemaillessa.

Omppu-tonttu huolehti marsujen ruokkimisesta.

Benja nautti vapaana olosta ja runsaasta
lumimäärästä.

Meidän joulukuusi oli silleen "venäläistyyppisesti"
koristeltu. Vain julkisivun puolelta! Lapset saivat 
sen koristella ja siitä tuli sitten tollainen.

Joulupäivä otettiin ihan rennosti. Minä lueskelin kirjaa ja Beibe kävi lähimetsässä liukulumikenkä retkellä. Nukuin jopa päikkärit!

Vaikka olenkin ollut viime aikoina vaan kotosalla, niin tälläinen mitään tekemätön päivä oli silti erittäin tervetullut.

Vehkajärven kirkossa oli joulukuusi valaistuna.

Hautausmaa oli täynnä kynttilöitä.

Toisaalle haudattujen muistoksi!

Muutenkin koko joulunpyhät menivät ilman stressiä. Ei ollut hienoja joulukattauksia. Jouluateria syötiin ihan arkiastioista ja riisipuurotkin aattoaamuna oli "Saarioisten äitien" tekemää. 

Aattoiltana poltettiin jätkänkynttilä pihassa.

Eteisen lipaston asetelma; huonemänty ja 
ledikynttilä.

Beiben kanssa katseltiin aattona elokuvia. Kuten
Areenasta hyvä dokumentti Tina Turnerista.
Syötiin samalla tuunattuja roiskeläppiä!

Meillä oli pieni kinkku, jonka paistoin aatonaattona. Siitä oli joulupäivänä jäljellä pieni sirkama, joka Beiben kanssa juhlallisesti jaettiin. Muutenkin jouluruuat menivät hyvin tänä vuonna ja niitä ei tarvitse syödä viikko tolkulla.

Ulkosaunan kynttelikkö joulupäivänä.

Ja toinen  pöydällä. Beibe on tehnyt molemmat
kyntteliköt.

Kynttilöitä on poltettu urakalla joulunpyhinä.

Tapaninpäivänä Beibe saksi joulukuusen ja vei oksat elukoille nakerrettavaksi. Vaikka kuusi oli kaadettu keskiviikkona ja saanut hyvin vettä, se varisti neulasiaan. Joten, ajattelimme siivota sen jo pois. Olihan meillä ollut muksujen koristelema muovikuusi yläkerrassa jo monta viikkoa.

Tapaninpäivän aamuna, joulukuusi sai lähteä
lampaiden, kanien ja marsujen jatkojalostukseen.

Tapanina kävimme kahdestaan elokuvissa katsomassa Whitney Houstonista kertovan elokuvan. Se oli ihana! Suosittelen kaikille kasarin teineille sitä. Ja varatkaa nenäliinoja mukaan! Minua ainakin herkisti kaunis musiikki, jota oli paljon elokuvassa. Tietysti myös liian aikaisin sammuneen tähden elämä.

Tapaninpäivänä käytiin elokuvissa katsomassa
Whitney Houstonin urasta kertova elokuva.
Rakastin tätä leffaa joka solullani! 

Elokuvan jälkeen vielä vähän mässäilyä
kebabrullan muodossa!

Vaikka meidän joulu ollut mitenkään kovin juhlava, oli silti kivat pyhät. Paljon lepoa ja yhdessäoloa tyttären perheen ja Beiben kanssa. Poikkesipa meillä muutamia ystäviäkin ohikulku matkallaan. Ihanaa!

Nyt on arki taas saapunut muutamaksi päiväksi ja Beibellä alkoi työt. Minä siivoan joulua pois ja ulkona sataa vettä.

Perjantaina on uudenvuoden aatto, mutta eipä ole mitään kemuja tiedossa. Sitä paitsi, Beibe on iltavuorossa töissä, joten yksin en viitsi hirveästi juhlia. 

Kylällä on aattona illalla ilotulitus, että jos sitä lähtisi kävellen katsomaan. Tai sitten en! Vaihtuu se vuosi ilman mitään juhlimisiakin. Voi että sitä on tullut vanhaksi ja laiskaksi juhlijaksi! ='D

MUOKS. Vaikka minä olen ollut siinä uskossa,että uudenvuoden aatto on perjantaina, niin oikeasti se onkin lauantaina. Kiitos Heli asian korjaamisesta!❤ 

Meikäläisen suunnitelmia moinen päivän vaihtuminen ei taida kuitenkaan muuttaa!😄