Italialainen ravintola Pronto ja klassikkoelokuva Riso Amaro

Helsingin päärautatieasema. 

Rakennustöiden vuoksi kansa oli ohjattu kulkemaan eri reittiä kuin tavallisesti. Uutta kuvakulmaa, ei hassumpaa. Tutkani havaitsi italian sanan Pronto. 

Pronto merkitsee "valmis", puhelimeen sanottuna se on "haloo".  

Odottavatko nuo ihmiset pöydissä noutopizzoja? Kun tilaus on valmis, tullaanko heille sanomaan "La pizza è pronta"?

 Nähtynä toiselta puolelta.

Ystäväni Tarja oli osunut Roomassa DVD-liikkeeseen, jonka klassikkojen osastolta osti muun muassa "Katkeraa riisiä" vuodelta 1949. Sain sen lainaan. Hieno kokemus. Suuri työntekijöiden joukko matkasi Po-joen laaksoon perkaamaan riisipeltoja uutta istutusta varten.

Nimi Riso amaro toimii kahdella tasolla. Se on katkera riisi tai katkera nauru.  

Elokuva on mustavalkoinen.  Il film è bianco e nero.

Sottotitoli italiano non udenti eli tekstitys kuulovammaisille. Auttaa myös meitä jotka emme puhu italiaa äidinkielenä. Kuvaruudulta näette, miten selkeästi on merkitty sekin kuka puhuu. 

Blogiystävän suosituksesta kokeilin espanjalaista punaviiniä, eikä nyt ole tarpeeksi ylistäviä mainesanoja ensimmäistä maistelua kuvaamaan. Ihmeellinen, ihana viini. Täydellinen match briejuuston kanssa. Kiitos Kristiina. 

Hankalaa vaan että puoliso toi sitä ison pullon. Voi, voi. Ei auta kuin juoda pois, sehän menee muuten pahaksi. Googlasin ja kävi ilmi että sitä on pienemmässäkin pullossa. Siinä vaan ei ole punainen etiketti, mikä meillä nyt oli osviittana. 

Maltan tuskin odottaa ruokailuhetkeä iltapäivällä tanssitunnin jälkeen. Kun ope huudahtelee ohjeita "vasen, edestä taakse, kädet..." kuvittelen että kädessä on elegantisti viinilasi. 

No en kuvittele. Nautin espanjankielisistä musiikkikappaleistamme, verryttelystä, merenguen ja bachatan askeleista ja loppuvenytyksistä täysillä. Taas opitaan jotain uutta entisen rutiinin lisäksi ja kaikki vaatii keskittymistä. 

KIITOLLISUUDEN AIHE

Tunsin yöllä kipua kurkussa. Kävin keittiössä ottamassa hunajaa pikkulusikan kärjellä. Luonnon antibiootti. Palasin takaisin sänkyyn ja nukahdin. Aamulla kipu oli poissa. 

Tepsiikö hunaja sinuun?

 

Maan alla ei ole viihtyisää, mutta piparikylä kyllä piristi

Kerran viikossa käytän metroa.

Väki kulkee kuin transsissa samaan suuntaan.

Ja toiset tulevat jo tähän suuntaan.

Mäyräkoirakin taitaa olla porukassa.

Liukuportaita maan alle. Viihtyisäksi ei voi luonnehtia, mutta metro on siisti ja nopea kulkuväline. Rautatieasemalta Kamppiin yksi minuutti. 

Kivoja koristeita, pirteitä piparimökkejä Kampissa.

Metroaseman ulkopuolellakin huomio kiintyi johonkin hauskaan. Elokuvateatterin edessä näin punaisen Angry Birds - hahmon. 

Toissapäivänä kävimme ostoksilla. Tavaratalossa oli suurenmoisen ihania jouluesineitä, joita katselin haltioituneena. Mitään en niistä kuitenkaan halunnut viedä kotiin. Rasioita, mukeja, tyynyjä.

Ostimme pyöreitä lautasen alusia. Ne ovat tumman vihreitä, sopiva väri kesään ja talveen, jouluun ja pääsiäiseen. Pakkauksessa on neljä; otimme kaksi pakkausta. Vanhat pöytätablettimme ovat nelikulmaisia, vaihtelevan värisiä, ei monta jotka olisivat samaa sarjaa. 

Hyvä ystävä Päivi oli leikkauksessa tänä aamuna seitsemästä eteenpäin 1 - 2 tuntia. Meilasin hänelle eilen kannustavia sanoja. 

Sain viimeisenkin partiolaisten joulukalenterin pistetyksi kirjekuoreen joulukortin kanssa. Puoliso pisti sen postiin kaupparessulla. Lähetimme neljä kalenteria sukulaisille ja ystäville. Yhden pidimme itse. 

Postimerkkien hinnat, joulukorttien hinnat - hmm... onkohan tullut aika lopettaa joulutervehdykset snail mail - tyylillä? Email niille jolla on meili. Siinä säästää pitkän pennin. Pitkän sentin? Siis vaikka metrin?

Lähetätkö joulukortteja tänä vuonna?

 

Kausivaloja Kampissa ja iranilainen ravintola Itiksessä

 

KAMPPI (ostari)

Isoja lumipalloja Kampin ostoskeskuksessa. Kaunis kimallus veti minua puoleensa. Oli pakko pysähtyä hetkeksi ihailemaan. 

Muistuu mieleen kirja ja vastaava elokuva Bright Lights Big City. Kirjassa oli erikoista se että se oli kirjoitettu sinä-muodossa. Ensimmäisen sivun jälkeen siihen tottui. Leffassa oli pääosassa Michael J. Fox. 

Seikkailin Kampissa yhdellä viikolla kun yritin paikantaa italialaisen ravintolan, Don Corleonen sijaintia. Aiomme mennä sinne ystävien kanssa jossain vaiheessa.  

ITIS (eli ITÄKESKUS, ostari)

Meillä oli samojen ystävien kanssa puhetta jo kesällä että kokeillaan iranilaista ravintolaa ostoskeskus Itiksessä. Heidän kiireittensä loppumista odottaessamme, puoliso ja minä kävimme katsomassa missä ravintola on. Ei ollut ihan helppo löytää. Ravintola Bibi on tuolla perällä.

Olin selvittänyt etukäteen että se on Eastonin toisessa kerroksessa, mutta en heti tajunnut että se mitä luulin toiseksi kerrokseksi olikin ensimmäinen kerros. Kysyin siivooja-pojalta tiesikö hän missä Bibi-ravintola on. Hän ei tiennyt, eikä osannut paljon suomea. Kun selvisi että hän oli filippiiniläinen sanoin huomenta takalogin kielellä: "Makandang umaga". Kiva hetki.

Pian huomasimme ylempään kerrokseen johtavat liukuportaat ja löysimme etsimämme. Voimme neuvoa paikan ystävillemmekin, kunhan heidän kiireensä loppuvat. Heidän talossaan on ollut iso remontti kauan. 

JOULUSIIVOUSKALENTERI

Aloin toteuttaa ideaani eilen tekemällä hiukan listaa. Valitsin siitä rappujen pesun. Niistä tuli puhtaat. 

* Uunin ja mikron puhdistus

* Alakertaan vievien rappujen pesu imuroinnin lisäksi

* Vaatteita, tavaraa ja papereita kierrätykseen

* Kirjoita kuulumisia ystäville meilitse  

Saa nähdä mitä saan tänään tehtyä. 

TANSSITUNTI 

Heilumme, väännämme, käännämme, pyörimme, venyttelemme, harjoittelemme askelia 75 minuuttia. Aika menee aina liian nopeasti. Tällä kaudella tanssimme ovat merengue ja bachata. Joka kerralla tulee pikkuisen lisää liikesarjaan.  

Sataa koko päivän. Nyt pitää harkita laitanko uudet nahkakenkäni vai otanko vanhat kenkäni. Niissä täytyy sitoa nauhat ja kuten aikaisemmin kerroin, sormeni ovat kankeat rasitusvamman vuoksi. 

Järkevämpää laittaa vanhat kengät. Sen teen.  

Kiitos kaikista kommenteistanne 🌺🌿🌺🌿🌺🌿 Kivoja! 

Viikkomenot lehmävihkoon ja seikkailua Kampissa

Aloin merkata meidän viikkomenojamme vihkoon vuonna 2018 nähtyäni TV-ohjelman, jossa sanottiin että tärkein askel talouden tasapainottamisessa on alkaa pitää kirjaa menoista. 

Puoliso oli ensin epäilevällä kannalla mutta huomasi hyvin äkkiä, että kun on säästettävä kuitit ja tavallaan tehtävä tiliä kulutuksestaan, alkaa jättää heräteostoksia pois, ja olla muutenkin tarkempi rahankulutuksessa. 

2018  VIIKKO 1

*  Ruokamenot 105 € 

*  Muut hankinnat 231 €

Merkitsemme edelleen kulut lehmävihkoon.

2026  VIIKKO 42

*  Ruokamenot 190 € 

*  Muut hankinnat 82 €

Vielä yksi kaulaliina. Violetti ja vihreä on loistava yhdistelmä. 

Tiistain tanssikurssin pukuhuone. Ei ole lukollisia kaappeja kuten on torstain tanssipaikassani, mutta olemme kyllä muuten lukitun, koodia vaativan oven takana, ja käsilaukut viemme mukanamme tanssisaliin.

Opettajaltamme oli kähvelletty reppu ravintolassa minne hän meni ystävän kanssa syömään tunnin jälkeen. Siinä meni rahat, kortit, avaimet, matkalippu ja jumppavaatteet. Vain siksi että hän pisti repun väärälle puolelleen, mistä joku sen nappasi. Toiselta puolelta siihen ei olisi päästy käsiksi.

Ystäville ryhdyin neuvomaan missä on italialainen ravintola Don Corleone, kun on ollut puhetta mennä italialaiseen. Huomasin sen sattumalta Kampin ostoskeskuksessa metrolle mennessäni. Minulla oli valmiina kuva sisäänkäynnistä Salomonkadun puolelta. 

Otin - tai ajattelin ottaa lisäkuvat kun aina tiistaisin tuosta kuljen sen aikaisemmin mainitun tanssitunnin takia, ja onnittelin itseäni kun osaan jo niin hyvin tuolla suunnistaa, mutta kuinkas kävikään? Tuosta vaan eteenpäin mielestäni, mutta ei se Don Corleone enää yhtäkkiä ollutkaan siellä. Olinko tullut hulluksi? 

Seuraavalla kerralla asia selvisi kun olin ehtinyt tutkia aivojeni arkistoja. Tuollahan se on. Piti mennä yksi kerros alaspäin. Déjà vu. 

MARRASKUUN LÄHESTYESSÄ

* Puiden rungot ja rangat alkavat paljastua. Niiden muoto tuo mieleen nykytanssin ja maalaustaiteen.

* Katselen lintuparvia taivaalla. Eilen seisoin asemalla kun yksi parvi lenteli edestakaisin. Odotin että ne tulisivat lähemmäs jotta voisin ottaa kuvan, mutta ne laskeutuivat yhden talon katolle. Siinä oli niille hyvä antenni, jota pitää ortena. (orsi) 

*  Odotan että näen kuun. Se on erityisen hieno syksyllä. Hankaluutena on se että nukun noin iltakahdeksasta aamuneljään. 

***

Oletko aamu- vai iltaihminen? 

 

Maisemia ja näkymiä, metro ja rutistuspallot

Kodin lähelle oli ilahduttavasti ilmestynyt taidetta, kuin koululaisille maalattua. Suloinen kettu, lihava perhonen, aurinko kuin laihan lehmän utareet. 

Pysäkillä seistessäni katselen korkeita mäntyjä. 

Hortensiaa kuivana maljakkoon kun se vielä oli valkoinen.

Kotirappusilla.

Yhdessä kohdassa oli nättejä pieniä tammia istutettu riviin lähekkäin pensasaidaksi. Mitä sitten kun ne kasvavat isoiksi? Ja nehän kasvavat ISOIKSI.

Tiistaina päätin mennä tanssitunnille välin Rautatieasemalta Kamppiin välttääkseni keskustan metelin ja hankalat kohdat. Metro tuli äkkiä eikä matka kestänyt kuin pari minuuttia, mutta kun Kampissa kuljin liukuportaat ylös huomasin päätyneeni ostoskeskukseen ja menettäneeni suuntavaistoni. Hölmönä valitsin väärän reitin ja putkahdin ulos bussiaseman aukiolle. Kävelin siitä reippaasti lopun matkaa. Seuraavalla kerralla osaan paremmin.

Takaisin tullessa ällistelin että miten pääsen metrolaiturille. Näkymä oli aivan samanlainen kuin Pasilan ostoskeskus Triplassa. Selkäni takana oli opasteita metrolle, mikä selvisi kun kysyin ohikulkijoilta neuvoa. Huvittavaa; he olivat amerikkalaisia! Uskoisin että tästä lähtien osaan suunnistaa tuollakin. 

Kiitos kaikista vinkeistä rasitusvammani suhteen. Tietokonehiiren vuosia kestänyt käyttö vaatii veronsa. Pääsin fysioterapeutille syyskuun alussa ja sain ohjeet. Puristelen palloja joka päivä ja teen muitakin liikkeitä. Erityisen vaikea toistaiseksi on sellainen missä kosken peukalolla saman käden kaikkia sormia vuorotellen. Vasemmalla kädellä ei pienintäkään vaikeutta. Oikealla se on yhtä tuskaa. Seuraava käyntini on lokakuun 15. 

Käytän hiirtä vasemmalla kädellä, no problem, ja yritän muistaa kirjoittaakin vasemmalla, mutta olen niin tottunut 10-sormijärjestelmään, että se unohtuu kunnes alkaa rasittaa ja on pakko luopua oikean käden käytöstä. 

Liike on lääke. Hyvä iskulause. Toivottavasti on niin.

Hieno elokuva. Shakespearen tapaisia juonikuvioita ja sadun elementtejä. Koko juttu englannin kielellä, mutta tarinan loputtua yksi näyttelijöistä alkaa laulaa ranskaksi. Muut yhtyvät lauluun ja kohta kaikki ovat tavallisissa vaatteissa rooliasujen asemesta. Teatterikumarrus. Erikoista. Vaikuttavaa. Suurenmoista. 

Annan ablodit.

Alkusyksyn ihanuutta. 

Matkakortti ja maistiaiset sekä huikean hienot pilvet

Oli asiaa liikennelaitoksen lipunmyyntipisteeseen (eli HSL:ään). Hyvät opasteet kuten kuvasta näkyy. Kotona olin etsinyt tietoa paikan sijainnista mutta se oli hieman epäselvää. Toimipaikka on muuttanut Rautatieasemalta Pasilaan, ostoskeskus Triplaan, kerrokseen 4 1/2. Helppo löytää jos tietää mikä on kerros 4. Sitä yritin kovasti selvittää. Kävi ilmi että se oli tuttu kerros jonka kautta menen junalta aseman läpi ulos ja siitä Kalliolaan, kun siellä käyn. Mutta netistä se ei selvinnyt, vaan vasta paikan päällä opastetauluista.

Vielä kiinni saapuessani.

Katselin aikani kuluksi ympärilleni.

Melko paljon väkeä.

Minnekäs tuo jono on? (Vasemmalla)

Liukuportaita alas (puoli kerrosta) asiaa tutkimaan. Ahaa, Arlan aamiaistempaus. Maistiaisia. Kylmä kaakaojuoma ja Keso-raejuusto myslin kanssa.

Taas kerran ihmettelin miten niukasti ihmiset kiittivät, jos ollenkaan, vaikka saivat ilmaisen aamiaisen. Kun sanoin kiitos reippaasti alkoi kuulua muitakin kiitoksia. (Kyllä opettajatäti osaa, heh heh.)

Jaaha, Triplassa on Alepa. Hiljattain on tullut tietoon että S-kortti kelpaa sinne mutta meillä ei ole kodin lähellä Alepaa. Pitää joskus kokeilla muualla.

Join kaakaon, ei erityisen hyvää. Keson säästin kotiin. Menin toimittamaan asiani HSL:ään ja siihen kului noin 10 sekuntia. Tehokasta. Pääsin palaamaan samalla hinnalla kotiin; juna ja bussi. Ei hassumpaa.

Bussin lähestyessä kotia huomasin ihmeelliset pilvet.

Kuva ei tee niille oikeutta. Ne tuntuivat riippuvan ihmeellisen lähellä maata, suoraan yläpuolellani, valtavien pumpulipallojen näköisinä. 

Kuuntelin Andrea Bocellia bussissa ja junassa, joten ei kai ihme että näin hänestä unta seuraavana yönä. Tavallisesti en muista uniani, mutta nyt onneksi muistin. Mukava fiilis unessa, olimme kavereita. Hän oli aika harvapuheinen kun ei osannut hyvin englantia. Yhtäkkiä tajusin että mamma mia, mehän voimme puhua italiaa! Kyllä oli kivaa. 

Muistatteko yleensä unianne?

Kävely Helsingin Rautatieasemalta Kamppiin

Viime tiistaina aloitin uuden tanssikurssin ja kävelin sinne asemalta. Tämähän voisi sopia Saran Walk With Me - haasteeseen. En ihan koko kävelyn pituudelta ottanut kuvia. Hiukan on nimittäin tylsät näkymät. Tuossa vaiheessa oli selkä rautatieasemalle ja kasvot menosuuntaan päin. 

Käänsin päätä oikealle; siellä tämä näkymä.

Sitten käännyin vasemmalle. Linja-autoasema.

Mikä ihmeen tumma möhkäle seinällä on?

Liittynee teatteriin rakennuksen uumenissa.

Monenlaista kiinnostavaa, kannattaa googlata.

Hui miten ruma.

Näkymä linja-autoasemasta vasemmalle.

Käännytään lisää vasemmalle. 

Ravintola Torrefazionen terassia.

Sen takana on Lasipalatsi.

Ankean puoleiset näkymät aukiolla, joskin aika siistit. Joillekin kohdille pesiytyneiden humalaisten höpinää ja hälinää. Liikenteen meteliä. Rakentamisen hälyä ja pauketta.  

Tanssikurssin totesin miellyttäväksi. Kotimatkalla tajusin yhtäkkiä että minähän pääsen sinne helpoiten kun menen metrolla asemalta Kamppiin. Kas kun en sitä heti tullut ajatelleeksi! Samalla maksulla sitä paitsi. 

Olipa helpotus päästä takaisin periferiaan ja etenkin oman pihan rauhaan. Kiinanlyhty on saanut syksyisen värityksen. On kuin sen lämmin valo toivottaisi minut tervetulleeksi kotiin. Hassuja ennen näkemättömiä sieniä sen lähellä maassa. Kuin sombreroja ilmasta käsin nähtyinä. 

Asutko mieluiten maalla, kaupungissa, lähiössä, pienellä paikkakunnalla... missä?