Ostoskasseja ja eläintietoa lapsille espanjaksi

Kasseja ja pusseja tarvitaan aina. 

Sattumoisin minulla on tummanvihreän laukkuni värinen apukassi, kätevästi pieneen tilaan mahtuva ja kevyt, vetoketjulla siististi suljettava. 

Siinä on sivutaskukin. Voisin kipaista lähikauppaan rahat tai maksukortti sinne työnnettynä, avain taskussa, ja kantaa kertaostokset kotiin. 

Jos osaisin olla niin kevyesti. Tavallisesti on käsilaukku ja reppu myös mukana. 

Kahden kassin kantaminen on parempi kuin yhden, tasapainon vuoksi. Reppu on hyvä koska vie osan painosta, eivätkä käsivarret veny. 

Ostoskassi Pariisista. Ystävältä saatu.

Ostin eläinkuvioisen kassin pienessä pussukassa, mutta en ole kertaakaan yrittänyt sulloa sitä takaisin sinne. 

Kevyt materiaali.

Katselin 1900-luvun alkupuolelle sijoittuvaa espanjalaista TV-sarjaa, jossa maaseudun nainen käveli läheiseen kylään ruokaostoksille, iso kori käsivarrellaan. Mahtoi olla painava jo tyhjänä. Takaisin tullessa siellä oli iso leipä ilman käärepaperia ja kasviksia torilta. Hedelmiä hän poimi kätevästi omista puista ja yrttejä lähimaastosta. (La Promesa)

Oiva löytö kirpparilta. 

Selasin tätä jo kesällä, mutta tänään aion lukea kaiken keskittyneesti, oppien sekä espanjaa että eläintietoa, mahdollisesti maantietoakin.

EILEN tanssimme tunnilla taas latinoa. Merengue (eli "marenki") Dominikaanisesta tasavallasta ja bachata. Suurenmoisen mukavaa. 

Illalla katselimme yhden jakson La Promesaa. Espanjan kieltä eilen ja myös tänään. 

Olen kauan pitänyt kiinni siitä että en ryhdy katsomaan mitään viihdevideoita netissä ja tuhlaamaan aikaani, mutta pahus vieköön kun Facebook tarjoaa tanssivideoita; salsaa ja bachataa. Vaikea niitä on vastustaa. 

Eilen sorruin katsomaan yhden. Mestarillinen vauhdikas esitys. Vilkaisin uteliaisuuttani mikä seuraava oli. Ja sitä seuraava. Kunnes huomasin katselevani ja kuuntelevani lumoutuneena kun neljä miestä soitti yhdella sellolla Ravelin sävellystä Bolero, johon ihastuin jo 90-luvulla. Katkaisin esityksen ja sammutin tietokoneen. 

Kello 16 on tavanomainen aikani sammuttaa puhelin ja tietsikka. Siitä yritän pitää kiinni, mutta toki jatkan teknologian parissa TV:tä illalla katsoen. En koko ajan lojuen vaan iltarutiineihin kuuluu voimisteluliikkeitä. Niitä on hauska yhdistää television katseluun ja kuunteluun. Kaikkein parasta on jos katseltava ohjelma on tanssillinen. 

Kulutatko paljon aikaa netissä päivän mittaan?

Yritätkö tietoisesti irrottautua?

VIIMEKSI LUKEMANI KIRJA / Lokakuun haaste

Uusi haaste taas Kristiinalta: KLIK. Aihe julkaistiin lokakuun 1. päivänä ja se on ehtinyt jo poikia aika monta postausta. Bloggarit harrastavat usein lukemista, samoin kuin kirjoittamista. 

Minun valintani haasteeseen on kirpparilta ostamani iki-ihana Kieku ja Kaiku. Se ei kirjaimellisesti ole "viimeksi lukemani kirja", koska ensinnäkin se on vielä kesken ja toiseksi luen aina useita teoksia samanaikaisesti, vuorotellen ja vaihdellen. Tykkään nauttia kirjoista, jotka voi laskea käsistään ja jättää hautumaan, sitten palata uusin silmin ja ajatuksin. Ylipäätään haluan pohdiskella lukemaani ja näkemääni. Tietenkin on olemassa teoksia jotka vetävät heti imuunsa niin että ne on hotkaistava melkein siltä seisomalta eikä voi ajatellakaan lukevansa muuta ennen kuin ne loppuvat.

Kahta romaania en voi kuvitella lukevani vuorotellen. Luen yhtä aikaa esimerkiksi satukirjaa, tietokirjaa, romaania ja sarjakuvaa, eri kielillä.

Näiden kuvien ja tarinoiden viehätys on siinä että ne ovat sympaattisia, inhimillisiä, hauskasti riimiteltyjä, suomalaisuutta kuvaavia, lapsuuteen vieviä, kivoja, vailla pahuutta. 

Voisi vaikka värittää puuväreillä.

Nallen kokkikoulu ja syyskesän viehätys

Mikä aarre osuikaan käsiini kierrätyskeskuksessa! Olin juuri edellisenä päivänä miettinyt sitä miten sympaattisia ja viisaita Upponalle-kirjat ovat ja melkeinpä harmitellut sitä että olen omani lahjoittanut suvun ja kavereiden lapsille. (Yksi Uppis-postaus on sivuseinällä; klikkaamalla vastaavaan kirjankuvaan saa tekstin auki.) 

Nalle opettelee ruuanlaittoa, jospa innostaa pienen lukijan ja vanhempansa yhteisiin keittiöhetkiin. Heti alussa on kaurapuuuron ohje. 

Mausteisiinkin Uppis tutustuu. Atsii! 

Teoksen hintalappu sanoi 3 euroa, mutta ei kai ollut mennyt kaupaksi. Minä onnekas sieppasin sen kainaloon ilmaisten tavaroiden huoneesta. 

Loppukesällä kukkivia lajeja on esimerkiksi suursuosikkini päivänhattu. Sen takana on tarhapiiskua, en tiedä miksi kukkii nyt niin niukasti.  

Päivänhattu on myös kimalaisten ja perhosien suosiossa. 

Blogikaverit ovat saaneet mainioita lähikuvia kimalaisista. Esimerkiksi Anna (Satavuotiaan sylissä) joka kuvasi kimalaisen pöksyt. Pääsette hänen blogiinsa sivurullastani.  

Hurmaava huiska kukkineenakin (Tarha-alpi)

Aidan viereen kasvoi pionia kun heittelin siihen multaa vanhasta pionipenkistä, mutta ei vielä kukkinut.  Hienoa jos se kukkii ensi kesänä. Lehdetkin ovat kauniit ja vielä kaunistuvat syysvärityksellä. 

Syyskesä ja alkusyksy tuovat aina tullessaan erityisen tunnelman, kuin satumetsän tai seikkailun. Luonto muuttuu erilaiseksi, kiehtovaksi, kutsuvaksi, omassa pihassakin. 

Tuossa kohdassa oli vaaleanpunaista malvikkia toissakesänä. Nyt siihen on noussut niiden pieni valkoinen jälkeläinen, söpö yllätys. Sen alla on narsissien sipulit. Tavataan taas ensi keväänä. 

Ihana yksittäinen tarhapiiskun eli syyssoihdun kukka. 

Sen vieressä nämä suloiset kellot. 

VITSI 

Rouva oli valmistamassa päivällistä. Kana pisti päänsä ulos uunin luukusta. "Lisää lämpöä tai annat höyheneni takaisin!" 

PÄIVÄN MOTTO

Tämäkin vitsi yleisön pyynnöstä huolimatta.  😀

Karkkia, satukirja ja oudon kiehtova italialainen leffa

Olenkohan koukussa näihin hedelmätoffeekarkkeihin? Huomaan nyt tuosta kuvasta että ainakaan noissa ei ole keinotekoisia väriaineita. Sehän on sitten jo melkein terveystuote. Helpottava tieto.

Prismasta tämän 150 gramman karkkipussin bongasin muutama kuukausi sitten ja siitä alkoi karkkivillitykseni. Kolmas pussi menossa, ja lisäksi olen välillä syönyt erilaisia hedelmätoffeita kun tuota merkkiä ei näkynyt. 

Lidlistä löytyi 500 gramman iso pussi. Viittä eri makua. Huomattakoon kuitenkin että söin tänään jälkiruuaksi vain mansikan ja appelsiinin makuiset sekä yhden suklaakonvehdin. Säännöstely kannattaa. Monessakin mielessä. Kalorit, hampaat, rahat, itsehillintä.                                              

Aurinkoisella säällä olen useina kesäpäivinä lukenut meidän ulkorappusilla. Lukemistoon on kuulunut erikielisiä satuja, lastenkirjoja, romaaneja, lehtiä. 

Espanjankielinen 7 cuentos eli 7 satua sisälsi mielenkiintoisia tarinoita opetuksineen. 

Lumiukolla oli muuten hyvä elämä mutta kun sattui ihastumaan kamiinaan... Voitte kuvitella loput.  

Pieni räätäli pelasti valtakunnan kahdelta jättiläiseltä ja teki muitakin urotekoja älykkyytensä ja kekseliäisyytensä ansiosta. Erittäin hyvin punottu juoni kertomuksessa. 

Hän sai prinsessan kuten saduissa yleensä tapahtuu, mutta piirroshahmojen lapsenomaisuus pistää miettimään sopivaa tai sopimatonta naimaikää. Nätti asu prinsessalla kuitenkin, kuvitelkaamme heidät vanhemmiksi kuin miltä vaikuttavat. 

Erikoinen elokuva, en ole koskaan nähnyt mitään tämän tapaistakaan. Passione d'amore. Lajia on vaikea määrittää; draama, koominen melodraama, tahattoman koominen romanttinen elokuva? Kiinnostavaa, paikoin ahdistavaa katsottavaa, silti hieno esitys, ennalta arvaamaton juoni. Italiankielinen. 

Lauantaina opetin italiaa ja sunnuntaina ( = eilen ) kävimme ostoksilla ja siivosimme varastoa. Kaikki hyödyllistä ja myös mukavaa, tyydytystä tuottavaa. Tänä aamuna pistin pesukoneen pyörimään kello 4.30. Varaston siivous jatkuu. Meillä on iso varastohuone, minne tyhjänä mahtuisi vaikka auto, ja muita varastotiloja kellarikerroksessa. 

Kiitos kommenteista. Nyt osataan lisää "japania". Vuoristokiipeilijä on "kipusikapusiputosi". 

IKKUNASTA NÄHTYÄ

Aamyöllä sunnuntaina nuori nainen ja mies huojuivat kadulla. Kun kuulin puhetta raotin verhoja. Tottuneesti nainen otti puhelimen selfie-asentoon käsivartta ojentaen, veti miehen suutelemaan itseään, sitten sama toisella kädellä. He jatkoivat matkaa. Miehellä oli varvassandaalit. Läpsytossut. 

Tammen kultaisia kirjoja ja muumi-mekko

Maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri. Aisopos osasi kertoa viisaita tarinoita joihin kaikkiin sisältyi opetus. Hyvä lastenkirja opettaa elämää. 

Tuommoinen pienempikin Tammen kultainen on meille jostain eksynyt. Possujen esimerkki opettaa meille talon rakentamisen perusteita. 

Possuilla on äitikin tuossa tarinassa.

Tämä kuuluu joulun perinteisiin.

"And a partridge in a pear tree... la la la."

Tämän sain lahjaksi kun hoidin 3-vuotiasta ranskalaista tyttöä. Suomalainen äiti ja isoäiti. Sain myös satukirjoja. 

Siinä kotini Tammen kultaiset, lisää sivupalkissa. Kuvat vievät vastaaviin tekemiini postauksiin.

Eilen katsoin Maalarikissat-kirjaa kirpparilla, mutta en sentään viitsinyt maksaa siitä 4 euroa. Jätin sinne. 

Muumimekko alesta. Alunperin maksoi ties mitä, eka punainen lappu sanoi 44.95€ ja toinen 31.95€, millä hinnalla minä sen ostin. Moomin by Martinex.

Kiristysnauha vyötäröllä. Taskut.

Ajattelin käyttää pienen villatakin kanssa syksyllä.

Kaapista löytyy punainen ja violetti.

IKKUNASTA NÄHTYÄ

Kaksi koulupoikaa polkupyörillään, ajelivat edestakaisin kadulla ja nykäisivät tuon tuostakin etupyörän ilmaan. Taitavia. 

Yksi poika ajoi pyörällä tien vasenta puolta koska oli kääntymässä risteyksestä vasemmalle, ja jatkoi ajamista jalkakäytävällä, katse koko ajan kännykässä. 

Varotaan koulujen alettua aikuisia ja lapsia.

Possukirja ja meidän eväsretki Seurasaareen

Sympaattisia eläimiä retkellä.

Eväät ovat tärkeät.

Ulkona tulee ruokahaluja. 

Kävimme piknikillä ystäväpariskunnan kanssa. 

Seurasaari on suosittu kohde, paljon väkeä, mutta löysimme parkkipaikan autoa määrätietoisesti jenkuamalla kahden auton väliin. Viikonloppuna olisi takuulla ollut enemmän ihmisiä liikkeellä. Me kävimme siellä torstaina.

Puhelinkoppi. 

Kaunista kalliota. 

Kiersimme saarta meren rannan tuntumassa.

Tuolla voi olla samaan aikaan rannalla ja metsässä.

Saaressa on pieniä lampia ja vesilintuja.

Parin tunnin reissu kävelyineen ja syömätaukoineen. Penkki kohtalaisen varjoisassa paikassa, voileipiä, kahvia, raparperipiirakkaa... olin tehnyt kahta erilaista piirakkaa ja toimme vaniljakastikettakin. Ystävät toivat voileivät. Annoimme heille autokyydin kun lähdimme pois. 

En muista minä vuonna kävin Seurasaaressa blogikaveri Jaelin kanssa. Silloin syötin oravia. Nyt ei näkynyt yhtään oravaa. 

*****

HASSU ÄÄNTÄMINEN

Ystäväni Markus kertoi tavanneensa lapsuudenkaverinsa kymmenien vuosien jälkeen. Kaveri oli lapsena sanonut "affaltti" eikä ollut aikuisenakaan paremmin oppinut. Edelleen sanoi affaltti. 

Herää kysymys puhuivatko he aina asfaltista. Hmm.