Kirjoitan osaksi englanniksi, ettei tule "missed in translation" ongelmaa.
Meillä oli eilen tiimipalaveri. Ensin tuli kutsu, että se alkaa 11:15 sen jälkeen aika muutettiin 11:45. Uskokaa tai älkää, mutta 11:30 mun oli lähdettävä käymään vessassa vaikkei ollutkaan virallinen tauko ;o). Kun tulin takaisin oli koko paikka tyhjä ja arvasin, että ihmiset ovat lähteneet jo kokoushuoneeseen ajoissa, koska se toisella puolella valtaisaa rakennustamme. Menin perässä ja sain kuulla, että pomoni on lähtenyt etsimään minua. Kello oli 11:39... Tarkistin vielä muilta, että kokouskutsussa luki 11:45, kyllä mutta pomoni oli päättänyt että aloittaakin aikaisemmin. Tämän jälkeen mentori lähti etsimään pomoa ja palaveri lopulta alkoi 11:45 ;o)))) Tästä tulee pitkä postaus, vaikka palaveri kesti alle tunnin, sillä haluan kirjoittaa nämä muistiin, että näen kirjoitetusta tekstistä voisinko vielä jotain tehdä työilmapiirin eteen itse.
Kokous alkoi sillä, että kerrottiin missä teemme virheitä ja mikä heidän mielestään hidastaa työtämme. Nice. Yhtäkkiä pomomme korotti ääntään ja sanoi, what is wrong with you, you are
all sitting arms folded? Itse istuin kädet sylissä ja sanoin, että olen pahoillani jos tämä käsieni asento näyttää siltä, että istun kädet puuskassa. "I did not talk to you" sanoi pomoni... Sitten hän jatkoi aiheesta samalla korotetulla äänellä erittäin närkästyneenä "I'm trying to help you and tell you positive things, don't you understand that getting feedback is a positive thing, that this meeting is a positive thing".
Ajattelin, että nyt tai ei koskaan ja avasin suuni. Sanoin, että anteeksi nyt mutta sanot että meidän body language on "defensive" (puolustautuva), mutta itse kerrot että asiat positiivisia, mutta oma body languagesi ja "your tone" ei kyllä tue mitä sanot. Hän alkoi huutamaan, että hänellä on uudet raudat hampaissa ja hänen puheensa voi olla hieman mutisevaa. Olin sanaton hetken. Sitten vain sanoin, että "I was talking about the
tone of your voice"
Sitten kävimme taas läpi kuinka etuoikeutettuja olemme, että saamme tehdä ylitöitä ja kuinka positiivinen asia se on. Yhtäkkiä hän käytännössä hyökkäsi yhden nuorimmista kolleegoistani kimppuun huutaen, mikä sun ongelma on - miksi naurat? L parka istui ihan hiljaa ehkä pieni vino hymy huulilla (kuten meillä kaikilla) ja en ole useasti nähnyt jonkun leuan loksahtavan auki ihan käytännössä ja hän hiljaa kysyi, mitä? L loukkaantui ja sai kyyneleet silmiinsä ja pomo vain jatkoi. Lähdin palaverin jälkeen L:n kanssa lounaalle, tyttö parka on aivan rikki. Ei ollut ensimmäinen kerta kun pomoni poimi hänet kohteekseen ja kaikki muu siihen päälle on ajanut 20-v tytön burn outin kynnykselle. Kehotin, että menee lääkärille ja ettei ole häpeä jäädä stressin takia sairaslomalle.
No kokous jatkui ja päätin kysyä ylitöistä ja siitä, että ylityötunneista tulostetaan raportti jossa nähdään tuntikohtainen tulos (meillä kuukausi tavoite...) Kerroin, että jos eilisen ensimmäinen tunti olisi ollut ylityötuntini niin raportin mukaan tulokseni olisi ollut nolla, vaikka tein koko tunnin niska limassa töitä. Johtuen, että jouduin eskaloimaan tai lähettämään kyselyitä jatkoon enkä pystynyt kansioimaan (not able to close) yhtään käsittelemistäni asiakasyhteyksistä. Siitähän riemu repesi. Sanoi, että millä hän pystyy kommentoimaan kysymystäni kun kukaan ei ole suostunut tekemään ylitöitä eikä raporttia ole pystytty ajamaan. En edes yrittänyt jatkaa asiasta. Mutta hän pystyi, kertoi olleensa yrityksessä 7 vuotta ja nähnyt, että työntekijät olivat JUTELLEET keskenään kun olivat sanoneet tekevänsä ylitöitä ellei heitä monitoroinut.
Seuraavaksi hän jatkoi paasaamista siitä miten paljon positiivista on tapahtunut. Paasata on muuten loistava suomalainen sana muuten, spout tai rant ei yhtään niin kuvaava. En taaskaan pystynyt pitämään suutani kiinni. Kysyin, että eikö siinä ole pieni ristiriita että hän joutuu kertomaan meille että "tämä on nyt positiivista" sillä eikö aidosti positiivisten asioiden pitäisi olla sellaisia, että ne huomaisi ilman mainitsemista. Vieressä istuva kolleegani kuiskasi, että wow - hyvin sanottu. "But I have to tell you as you do not seem to notice or understand" oli pomoni vastaus ja jäin jälleen sanattomaksi. Sitten yritin toista kautta ja sanoin, että ei ole kovin vakuuttavaa kun 20 tiimiläisestä on lähtenyt toukokuun jälkeen 10 ja meitä on 2 lähdössä seuraavan vajaan kolmen viikon sisällä. "It is a sad day when anybody leaves the company" sanoi pomoni.
Kokouksen aikana tapahtui myös pari muuta yhtäkkistä "hyökkäystä" täysin viattomia kolleegoitani kohtaan, jotka uskalsivat muuttaa asentoaan tai hymyillä. "Do you have something to say" tai "Do you have a problem with this"
No olen yrittänyt. Kolleegat kysyivät, että miksi edes viitsin yrittää kun olen lähdössä, arvostivat (tai ainakin sanoivat arvostavansa) sitä kun sanoin että teidän jäljelle jäävien vuoksi.
Nyt kun luen tätä niin vihdoin myönnän itselleni, että olen yrittänyt. Kukaan ei voi sanoa, että en yrittänyt muuttaa asioita. Päiviä jäljellä 13, mutta säälittää niiden puolesta joilla ei samaa mahdollisuutta jäädä töistä pois kuin mulla.
Kiitos papaKoo, että suostuit uuteen kotiäiti uraani. Lupaan tehdä työni kunnialla ja ylpeydellä miten olen aikaisemmat 31 vuotta muutkin työni hoitanut.
Tämä tiimi ehkä olisi pomon mieleen, ei tulisi vastalauseita.