Torvensoittoa, hurraahuutoja ja taputuksia

Tänään alkaa vihdoin lapsella koulu! Kun noin yhdeksältä palaan hiljaiseen kotiin voi olla, että pyörin hetken ihmeissäni ympäriinsä.

Eläköön arki!!!

Onneksi Miriamkin odottaa innoissaan ainakin kavereiden tapaamista, mutta varmaan koulurutiineitakin. Eilen kyllä ilmoitti, että ei halua oppia lukemaan kun on kivempi kun äiti lukee.

Vähän myös jännittää mitä kaverit sanovat uudesta hymystä.

Palaan kommentteihin ja kommentoimaan myöhemmin, nyt kellahdan vielä hetkeksi kirjan kanssa sohvalle.

ps. tätä kuvaa kun katsoin niin huomaan että jospa vihdoinkin 5,5 vuoden jälkeen hankkisi kuitenkin olohuoneeseen verhot...

Dubliniin ja Roomaan

Olen aikamoisen "into piukas". Kaksi mietinnän alla ollutta asiaa toteutuvat vähän suunniteltusta poiketen, mutta aivan ihanasti.

• Kahden viikon kuluttua edessä yllätys lauantai - sunnuntai retki Dubliniin kun ystäväni A tulee tänne pikavierailulle Pariisista.

• Lokakuun lopun koululoman tekemisten soutaminen ja huopaaminen on loppu ja lentoliput Roomaan sähköpostissa.
  

Tänään aion lähteä yksikseni liikkeelle muutamaksi tunniksi. Kohteina hypistely ja ihastelu kaupat, ehkä jopa joku pikku ostos.

Tunnustus

Raton ja Karkki ilahduttivat tällä jo jokin aika sitten - tuhat kaunista kiitosta EDIT: kuin myös ihanalle Veralle La Dolce Vita blogiin, a-n-t-e-e-k-s-i että jäit alkuperäisestä pois!!!

Tämä tunnustus kuuluu jakaa eteenpäin 7:lle ja kertoa 7 asiaa
itsestään.

En kertakaikkiaan pysty valitsemaan vain seitsemään, koska kaikki te joiden blogeissa käyn kurkkimassa ja kommentoimassa olette sen arvoisia.

Olen itsestäni kertonut paljonkin 500 postauksessani (oho) joten tässä varmaankin toistoa "vanhemmille" lukijoilleni.

1. Tässä tunnustuksessa ihastutti tuo luku 7. Olenhan syntynyt 7.7. ja syntymävuoteni viimeiset kaksi numeroa kun lasketaan yhteen niistä tulee myös luku seitsemän. Kun lottoan niin varmasti yhtenä numerona valitsen numeron 7.
   
   
2. En kestä kovia ääniä. Jopa liian lujaa soitettu musiikki aiheuttaa fyysisen kivun korvissani. Jos joku keksii joskus äänenvaimentimen imuriin niin olen ensimmäisenä sitä hankkimassa.
   
   
3. Olen sairaaloisen ylipainoinen. Kuitenkin väitän tietäväni ihan tarkkaan miten saisin painoni laskemaan. En kuitenkaan ole pullahiiri enkä makeisetkaan tai suklaa sinänsä himota. Fazerin sininen voi lojua jääkaapissa niin kauan että parasta ennen päiväys menee ohi ja jos joskus vierasvaraksi leivon makean piirakan siitä yleensä jää puolet syömättä.
   Tiedän todella paljon ruoka-aineista ja niiden vaikutuksesta painoon.
   Tiedän paljon hyvistä rasvoista ja huonoista rasvoista, sekä hyvän rasvan tärkeydestä ruokavaliossa jos painoa haluaa pudottaa. Tiedän lisäaineista ja sokereista & makeutusaineista, kasvisten paremmuudesta ruokavaliossa hedelmiin verrattuna JNE. Jos luen jotain mitä en vielä tiedä terveellisestä ruokavaliosta niin hämmästyn.
   
   
4. Nyt vihdoin tuntuu, että olisi lääkitys kohdallaan. Sairastuin masennukseen muutama vuosi sitten työpaikka kiusaamisen ja burn out'in laukaisemana ja tällä hetkellä virallisesti diagnoosi "vakava" masennus (severe depression). Mutta mitäs siitä kun pystyn vihdoinkin elämään suht normaalia elämää lääkkeiden avulla, vaikka annostus välillä vähän kauhistuttaakin.
   
   
5. Väittäisin olevani hyvä kuuntelija, tukija ja kannustaja. Mutta tällä hetkellä en pidä erityisesti puhelimessa puhumisesta jostain syystä. Mielestäni tekstiviestien, sähköpostien ja miksei blogienkin lukeminen on kuuntelemista.
   
   
6. Uskon tiettyihin merkkeihin ja intuitioon, uskon että kaikella (kauheallakin) on merkityksensä. Mummini sanonta "se on hyvä niinkuin se on" on todella usein loppujen lopuksi pitänyt paikkansa. Aarrekartta (vision board) rocks!
   
   
7. Seuraavat kirjat innoittavat: The Secret, Angels in my hair, Eat Pray and Love, A New Earth, Law of Attraction jne. "hömpät"
   

Aitoa Marokkoa Yle Areenalla

Katsoin tämän eilen TV kaistalta (ke 25/8 TV2 12:20 "Kokkaillen Marokossa") ja haluan laittaa tämän "mainoksen", vaikka harmittavasti näykään Areenan kautta kuin Suomessa. Alkujaan Canal+ ohjelma "Le Globe Cooker".

http://areena-beta.yle.fi/video/1227398

Ruokien lisäksi mahtavia maisemia ja aitoa elämää.


(kuva marokkolaisesta salaatista jonka söimme Aourir'ssa)

Eilinen aamu

ennen kuin Miriam eilen aamulla heräsi ehdin:

• Tehdä Koolle eväät töihin

• Juoda mukillisen kahvia ja tuopillisen lämmintä vettä johon puristettu puolikas lime (unohdin ostaa sitruunoita)

• Kastella alakerran kukat

• ja vilkuttaa töihin lähtevälle Koolle.

• Sekä haukata happea pation ovelta

Ajatukseni oli ottaa kuvia yhden tunnin ajan, mutta lopulta ensimmäinen kuva on otettu 05:52 ja viimeinen 06:20.

Ehkä sitten joku päivä ihan koko tunnilta kuvia.

Auto ei mennyt tänään katsastuksesta pikkujuttujen vuoksi kuten väärän väriset lamput takavilkuissa (on merkkikorjaamossa vaihdettu) ja bensatankin korkin tiiviste oli kulunut. Kun korjautan pikkujutut ja vien takaisin 24/9 mennessä niin en joudu maksamaan uusintakatsastuksesta maksua. Ottaa kuitenkin päähän.

Näistä tykkään

Tein jo toisen postauksen, mutta jätin sen tuonne julkaisemattomiin vielä vähän hautumaan. Olen viettänyt sunnuntaiaamua kameran kanssa tallentaen kuvia esineistä, joista pidän erityisesti ja jotka tuovat mieleen jotain mukavaa.
Tämän kynttilälyhdyn ostin pari vuotta sitten Ranskasta Cognac'ista. Mieleen tulee ilmaiskonsertti, lämmin päivä, ystävät ja se torin reunan puoti mihin menin katselemaan ystävieni 10-vuotias tytär tulkkina.
Nämä lapsuuteni lasten astiat eivät olleet koskaan leikkikäytössä. Varovasti sain niistä silloin tällöin juoda hopeateetä ja ihastella Hannu & Kerttu sadun kuvia. Pienoista teekannua en muista, mutta äitini sanoi sen olleen minulla.
Isäni teki tämän peilin vanhoihin ikkunanpokiin ja toivat sen tupaantuliaisiksi tähän kotiimme. Vähän surullisenakin mietin, että isäni (lokakuussa 82 v) ei ainakaan tällä hetkellä lennä, joten se saattoi olla ainoa käyntinsä täällä.
Isäni teki tänä kesänä näitä tuohiropposia "voithan niitä sitten antaa pois jollekin". Kaksi niistä onkin jo uuden kodin löytänyt.

Kameraan tarttui myös tämä vahingossa muodostunut asetelma. Katkennut chilin oksa, Margarita pullo ja sivellinpurkki. Onkin oikea "ei tätä voi heitää pois, koska voin tarvita" nurkka. Pulloa en heittänyt pois, koska mielestäni etiketissä aivan upeat värit. Siveltimet vanhassa hillopurkissa ja oksa tuttipullossa, joka toimii yleensä vesiastiana vesiväritöissä.

Nyt mietin, että jaksaisinko lähteä tänne (historiatapahtuma pomppulinnalla ;O)):

Drogheda Walled Town Day Festival 2010

On Sunday August 22nd there will be fun for all the family in the Millmount Complex overlooking the historic town of Drogheda - Music, Dance, Crafts, Celtic Warriors, Food , Bouncy castle, music & dance workshops, face painting , firing of Millmounts cannons at 2pm 4pm and 6pm . Old Drogheda Society Bookstall .Amng the artists appearing are the Armagh Rhymers , Biko , Brog , Gerry O'Connor Band , Uileann Pipers , Termonfeckin Set Dancers and lots more . Millmount Craftshops and Millmount Museum will be open from 2pm -6pm Free Admission

Selittelyä

Päässäni olen tehnyt vaikka kuinka monta postausta, mutta kynnys painamaan "New post" nappulaa on ollut korkea. Haluan keskittyä siihen mitä kirjoitan ja siihen on seuraavan kerran tilaisuus 31.8. kun koulu alkaa ja saan omaa aikaa.

Aamuisin aika saattaa loppua milloin tahansa kun Miriam herää (5-7, harvoin nukkuu edes kahdeksaan). Jos hän viikonloppuna lähtee Koon kanssa johonkin, tiedän että on todennäköisimmin tunti aikaa. Iltaisin nukahdettuaan olen itsekin väsynyt ja ehkä sekin on paikallaan että juttelen Koon kanssa enkä ole koneella.

Esimerkiksi nyt Miriam nojaa jalkoihini ja leikkii ruudun ja näppäimistön välissä pikkueläimillään. Keskity nyt tässä...

Nämä kaksi kuukautta ovat olleet hyvä oppi ensi kesään: aamupäivän / iltapäivän kestävä aktiviteetti sijoitettuna johonkin keskelle kahden kuukauden lomaa. Urheilua, musiikkia, askartelua - ihan mitä vaan.

Toki lapseni leikkii yksinkin ja pitkiäkin aikoja, mutta ei valitettavasti osaa kertoa että on tyytyväinen omissa oloissaan seuraavat tunnit.

Mikä pakko sitten on bloggailla? Erittäin itsekkäistä syistä; haluan enemmän aikuiskontaktia ja keskustelua mitä Facebookin muutaman lauseen päivitykset ja kommentit sallivat (sekin on mukavaa) ja kirjoittaminen on terapiaa. Kirjoittaminen on tällä hetkellä myös huomattavasti helpompaa kuin puhuminen...

Jaksan koska haluan jaksaa (ja on pakkokin) koska tiedän, että reilun viikon kuluttua helpottaa.

Harmaalla rannalla

Ei otettu leijaa mukaan, mutta olisi ollut todella tilaa lennättää laskuveden laajentamalla rannalla. Harmaus ja uhkaava vesisade ei meitä kuitenkaan estänyt rantareissusta, mutta kun alkoi kunnolla sataa niin lähdimme pois ja söimme eväät vesisateen ropistessa auton kattoon.




Lieneekö reissun kesken loppuminen johtanut siihen, että prinsessasta tuli täydellinen neiti känkkäränkkä alkuillasta ja sitä riemua sitten kesti melkein nukkumaanmenoon asti. Mikään ei ollut hyvin ja yöpaitakin meni ihan "hyllysti". Niin ja ensimmäinen maitohammaskin heiluu...

Päiväni kollaasina

Kyllästyin kun en saa vieläkään kuvia pienennettyä (Koo tehnyt jotain säätöjä...) joten tein kollaasin ja tallensin sen niin pienenä kuin pystyi - sanokaa jos kestää tosi kauan latautua niin poistan

• Kun omat auringonkukat eivät suostuneet kasvamaan, saan edes maljakossa ostamiani ihailla
  
  
• Samoin kävi yrttiviritelmille, joten puutarhaliikkeen ale-laarista: chili-pepper, persilja, minttu, rakuuna ja ruohosipuli
  
  
• Tomaattia en ostanut, luulin että tuo oli ainoa selviintynyt (oli muuten tosi hyvä), mutta löysin toisen vihreän joten se ehkä sitten jaetaan koko perheelle kolmeen osaan.
  
  
• Papa Koolle toin Suomesta tuliaisena hattiwatti hiirimaton, tietäen että sen suurin käyttäjä olen kuitenkin minä itse
  
  
• Loviisan aitasta Ruskolta löytyi vihdoin kyltti, josta toivottavasti edes koirat ymmärtävät etten halua heidän kakkivan keittiön ikkunani alle
  

Yksin kotona

Viimeksi olen ollut yksin kotona 6 viikkoa sitten. Mikä ihana hiljaisuus! Pari tuntia tätä ehkä kestää kun eivät nuo kauemmaksi menneet kuin uimahallille rekisteröitymään ja leikkipuistoon.

Ensin ajattelin, että teen jotain kodin hyväksi tänä aikana, mutta tulin järkiini. Nyt kuuntelen hiljaisuuden lisäksi musiikkia ja katselen trailereita kuten tämän (Eat Pray and Love) ilman, että kukaan keskeyttää.

Kahdeksi viikoksi ja yhdeksi päiväksi pitää vielä keksiä tekemistä Miriamille. Onneksi ensi viikolle on jo sovittu yksi kyläily parhaan kaverin luona ja ilmojen ollessa tällaiset (lue: sateettomat) rannalle voi mennä useampanakin päivänä. Vaikkei uida tarkenisikaan niin siellä aina kaikkea tekemistä hiekkalinnoja, leijan lennätystä, pallon potkimista ja suosikkina simpukoiden keräily.

En saa kuvia pienennettyä, joten Marokon kuvia mausteeksi.

Marokon erilaiset kasvot

Ensimmäisenä mieheni Koon kotikylä Ben Guerir noin 50 km Marrakechistä. Perheensä muutti täältä Ranskaan mieheni ollessan vuoden ikäinen. Asuntoalueet rakennettu keskelle "autiomaata", suurin osa rakennuksista punaruskeaa terrakottaaTämän kujan liki kaikki talot joko miehen suvun asumia, osa vuokrattuna muille. Esimerkiksi anopin loma-ausnnon ylimmät kerrokset vuokrattu ulkopuolisille.

Banaanikylän Aourir'in kauppoja ja maisemaa.


Nämä ylläolevat ovat oma mielikuvani aidosta, alkuperäisestä Marokosta.

Kävimme Agadirissa tapaamassa Dubaissa asuvia ystäviämme, jotka sattuivat lomailemaan Marokossa samaan aikaan. Asuma-alueesta tuli lähinnä mieleen Välimeren maat - oli vaikea ajatella olevansa Marokossa. Kuvat osaksi heidän loma-asuntonsa ikkunasta / parvekkeelta.





Casablanca on toki sitä alkuperäistä myös, mutta kaupungilla on ihan oma tarinansa ja haluan siellä vielä joku kerta viettää enemmän aikaa. Tällä kerralla lounastimme hyvässä seurassa ja Koo vietti aikaa uima-altaalla meren rannalla Miriamin kanssa.




Rabatissa kävimme vain iltakylässä enkä sinänsä kaupungista saanut kunnollista kuvaa. Siisteys pisti positiivisena silmään jo auton ikkunasta. Mutta iltayöstä tivolista palatessamme oli mahtava kävellä rantaa pitkin ja katsella tähtitaivasta ja kuun puolikasta.


Paljon on vielä Marokossa nähtävää. Atlas vuorista olen saanut vain hieman makupalaa ja Sahara liki täysin kokematta.

Pihaparkani

Yrttien ja salaattien kasvattamisen saan aloittaa alusta (minttua lukuunottamatta) - en viitsinyt edes kuvaa ottaa. Nurmikko rehoittaa niittynä ja etanat syövät hajuherneitä (ainakin). Tomaattien kukat ovat muumioituneet. Tässä eilisaamuisen sateen jälkeen napsimiani kuvia. Onneksi täällä sentään kasvukausi voi jatkua lokakuun lopulle asti ja Miriam sai suuhunsa tuon yhden säästyneen mansikan.

Mikä on arkeni?

Monet ilmoittautuvat nyt blogistaniaan ja Facebookiin sanomalla palaavansa arkeen. Itse en mielestäni voi niin sanoa ennen kuin 31.8. kun Miriamin koulu alkaa. Olen nyt vapaa tekemään mitä tahansa ja lähtemään vaikka minne - kunhan teen sen neidin kanssa. FB:tä päivitän ahkerammin kun näihin pidempiin kirjoituksiin haluan keskittyä ja superpuheliaan, "miksi/mikä" kauden uudelleen aloittaneen viis-veen kanssa se on hieman hankalaa. "Miksi me olemme ihmisiä?" "Mikä on hyvä bakteeri?" "Mitä tarkoittaa tekohampaat?"

Nyt olemme ainakin osittain sidottuja kotiin ja lähiympäristöön sillä molemmat autot ovat ajokunnottomia. Fiiussa ei ole todennäköisesti muuta kuin akku tyhjä, mutta kun toinenkaan auto ei käynnisty jonkun sähkövian vuoksi niin en pysty akkua lataamaan.

Eilen repäisin ja hurvittelimme taksilla (7 euroa suunta) keskustaan lounaalle. Mukaan tarttui hyönteiskirjan, Muumikirjojen sekä parin dvd:n lisäksi askartelutarvikkeita, lasten ompelutarvikepakkaus yms. sekä puoleen hintaan tämä. Ihastuimme kun "Jamie does" ohjelma tuli televisiosta ja kirjan kuvat ovat aivan ihania, Ruotsi ja Marokko erityisesti mieleeni.


Marokon kuvia yhä pienentelen ja ajattelin tarjoilla niitä palasina muun jutustelun ohessa. Oli nimittäin oikeasti niin kuuma, että kuvia tuli otettua todella vähän ja mitään uutta ja ihmeellistäkään emme kavereiden ja Koon sukulaisten tapaamisen lisäksi tehneet.

Tässä muutamia Miriamin "haluan kotieläimen" vaatimuksia herättäneitä tuttavuuksia.