Vuosikampa 2012 - Haaste 27

Vino kuva jota suoristelin, mutten sitten voinutkaan leikata - mutta siinä se yhä on tabula rasa - tyhjä seinä...

31.12.2012 aamupäivällä Irlannin ihmemaassa, satujen saarella - ikkunalla kukkivat kevätesikot ja harmaassa ruukussa on ties minkä alkuja

ei ole vuodessa toteutuneet aikeet eikä seinä pahemmin vuoden mittaan muuttunut - tästä lähdettiin 17.2.


ai no onhan se aita tullut edes maalattua

Vuoden viimeisen päivän ilonaiheita

Parasta lopettaa tämä vuosi pikaiseen kamerakierrokseen kotini pienistä iloista

 Reilu viikko ennen jouluaattoa eksyin pieneen puutarhamyymälään ja näin tämän alun, kauppias suostui myymään seen 5 sentin halvennuksella. Säilytin sitä ulkona, ettei vaan kukkisi ennen jouluaattoa. Sisään nostin vasta aatonaattona ja eihän raukka kukkimaan ryhtynyt ennenkuin eilen alkoi lupailla - kaksin kukin. Sopii se hyasintin tuoksu uuteen vuoteenkin.

 Chili sentään kukkii ja antaa satoa melkein läpi vuoden

 Aina vaan jaksan ihailla pilviä ulko-oveltani

 Lits-läts sanoi nurmikko kun yritin saada keskellä kuvaa olevasta leinikistä kuvaa, en uskaltanut upottavalla nurmikolla lähemmäksi tarkistella

 ulkovalo - kamera taisi heilahtaa

 kotikoivu ikkunallani: aiemmin talvella ihmettelin että mistä on tullut koivunlehtiä pihalle - kas tästä. Pitää kaiketi keväällä istuttaa maahan kasvamaan. Kevätesikot ovat talvikukkia täällä

iloitsen myös siitä, ettei joulua tarvitse vielä viikkoon "korjata pois" Vuosikymmeniä sitten tein enkelitaulun isotädilleni, jäämistöstä sitten kulkeutui takaisin antajalleen.

Olkaa kiltisti ja viettäkää sellainen vuoden viimeinen päivä kuin itse haluatte. Me ollaan kotona ja toivutaan taudeista.

Jouluaatto

Tuli se joulu meidänkin kotiin, ulkona paistoi aurinko ja niityt viheriöivät. Nautittiin valosta ja perinteisistä suomalaisista herkuista.

Ahkeruus on ilomme

"Pakkohan" sitä oli sitten ihan oikeasti ryhtyä ahkeraksi kun kommenteissa sellaiseksi kehuttiin. 

Viime viikon lauantaiaamuna nostin kilon köntin piparkakkutaikinaa pöydälle, katsoin sitä hetken ja laitoin takaisin kylmään. Eilen tein kokeen ja söin aamuneljältä taikinaa aamupalaksi ja kun vatsa ei moiseen ollut 12 tunnin kuluttua reagoinut niin uskalsin leivotuttaa lapsosella pipareiksi (eikö ruokamyrkytys yleensä iske viimeistään 12 tunnin kuluttua?).

Kännykällä räpsäisin sitten äkkiä kuvankin ennen uuniin menoa.

Meillä on ollut kiivas keskustelu opettajan ja äitien kanssa poroista ja ajattelin että lahjaksi laitan yhden opettajalle ... Opettajalta tuli nimittäin maanantaina lappu, että lapsosten pukeuduttava ruskeaan pitkähihaiseen t-paitaan ja ruskeisiin housuihin ensi viikon torstaina koulun lauluesitystä varten = porokuoro... 

Miriamilla ei ole mitään ruskeaa eikä mulla varastoissa riittävästi ruskeaa kangasta / lankaa ja kysyin että voiko olla harmaa poro ja teen siihen ylle ruskean liivin (en halua hankkia ruskeita vaatteita joiden käyttö jää 20 minuuttiin, vaikka niitä täältä halvalla saakin niin 10-15 euroa on tällä hetkellä raha jolle on parempikin reikä). Liivin teen omasta vähänkäytetystä liivistäni. Ruskea ei nimittäin ole myöskään mun väri ja ko. liiviä on käytetty kymmenen vuoden aikana alle 5 kertaa - mutten ole jostain syystä poiskaan antanut - no nyt tiedän syyn. Ja sitäpaitsi suomalaisena tiedän, että porot OVAT harmaita. Nih.

Mitä sitten olen tehnyt

Kun ei sanoja tähän hätään löydy niin yritän kuvin...

Olen virkannut

- kännykän ja iPhonen suojuksia

- ranteenlämmittimiä ystävän lähettämästä superpehmoisesta langasta

- lumitähtiä, hiuskoruja, korviksia, kukkia... 

Olen näperrellyt levottomilla käsilläni supersotkuisessa työpisteessäni (sekä sohvalla, keittiössä, sängyllä...)

  -omaksi terapiakseni

Ja Miriamin koulun "Winter Fair" myyjäis-kirppari-joulutapahtumaan myytäväksi (kaikki käpytontut menivät kaupaksi! samoin piparkakut ja joulutortut sekä aika monta virkattua hiuslenkkiä ja pinnikoristetta)

Olen myös vastaanottanut

isäni lähettämien käpyjen lisäksi "koi-käsiteltyä" lankaa, jota äitini säästänyt ainakin vuodesta 1978 (jolloin Hyvilla Oy lopettanut toiminimensä)

rakkaita Suomesta ja saattanut heidät takaisin kentälle

Olen myös leiponut. Esimerkiksi sämpylöitä, jotka joutuivat Tukholman lumimyrskyn ja kaikenlaisten kommellusten vuoksi odottamaan matkalaisia 36 tuntia siitä kun kotoaan lähtivät (yhä siis kuitenkin asun Irlannissa enkä missään eteläisen pallonpuoliskon autiolla saarella, jonne olisi yksi lento viikossa)

Olen todennut että naapurin kissa on samanvärinen kuin joulukuinen västäräkki

Olen yrittänyt virittäytyä jouluun

 lukemalla vanhoja joulukirjojani ja sytyttämällä tunnelmavaloja ja kynttilöitä

Välillä ihaillut myös toki taivaankaarta ja lähettänyt yläkertaan hartaita toiveita paremmasta tulevasta - ihan perustavallisemmasta elosta ja olosta, en mistään ihmeellisestä