3:33 AM

En tiedä mikä taika tuossa kellonajassa, 3:33 aamuyöstä, on, mutta olen aamuheräämiseni tuohon aikaan ovat taas alkaneet.

Maitoauto (sellainen modernisoitu englantilaisista elokuvista tuttu) tulee vasta kuuden jälkeen, aamun sanomalehtiä ei jaeta postiluukusta enkä ole havainnut mitään omituisia ääniä kun olen herännyt.

Täällä kyllä tänä yönä jyllää myrsky nimeltään Frank - eikö ole kauniin värinen sääkuva kaikesta kertomastaan kurjuudesta huolimatta - kuva kopioitu radiokanava 98FM:n sivulta - en saanut enää linkitettyä

Arkivapaa - Bank Holiday "pankkipyhä"

Olen itse nimennyt nämä maanantaiset arkivapaat pankkipyhiksi. Niitä on sama määrä, yhdeksän, joka vuosi. Jos joku juhlapyhä osuu lauantaille tai sunnuntaille niin seuraava maanantai on arkivapaa. Sinänsä mukava työssäkäyville, että osuipa joulu- ja tapaninpäivä mille viikonpäiville hyvänsä niin aina on neljä päivää putkeen vapaata - jouluaatto kun on täällä normaali arkipäivä.

Meidän pikkuperhe selvisi joulunvietosta ihan hyvin. Vietettiin aika 90% olohuoneessa, jonka sain jopa imuroitua ja pinovapaaksi ennen aattoiltaa. Ulos en ole neljän seinän sisältä lähtenyt moneen päivään, itseasiassa viimeksi tiistaina 22.12.  Koo kävi aattona ruokakaupassa ja täydennystä ei vielä ole tarvittu.

...


tuohon tuli noin tunnin tauko

...


Kun kirjauduin sisään niin ajattelin kirjoittavani siitä miltä tuntuu. ja nyt ei itseasiassa ei tunnu oikeastaan yhtään miltään. Tyhjältä ja väsyneeltä, mutta onko ne tuntemuksia?

Nyt aikomukseni on kirjoittaa joulukortteja niiden tilalle, jotka katosivat. Osa löytyi ja lähti matkaan (todennäköisesti myöhässä) osaa en siis löytänyt mistään. Uudenvuoden tervehdyksiä siis. Ehkä.

tai jos vaikka värittäisi, sain värityskirjan joululahjaksi - kuvassa joku vanha, netistä ladattu ilmainen kuva - joka sekin kesken jäänyt väritystyö - jospa tulisi värejä mielialaankin ... jos kuitenkin ensin värittäisi vaikka niitä tervehdyksiä

Jouluaattoaamuna kynttilän valossa - katsaus joulukuuhun

Selätin kaksi, vuoden viimeistä työviikkoa kunnialla - selättämistä avitti se että ilmoittivat mulla olevan 1,5 lomapäivää buukkaamatta eli niitä työpäiviä olikin kahdessa viikossa vain 7,5 olettamani 9 sijasta. Kynätehtaan kiireapulainen sulki tältä vuodelta oven torstai-iltapäivällä juuri kenenkään muun huomaamatta kuin läheisimmän kolleegan. 

Samainen kolleeega oli myös varannut lipun firman joulujuhliin ensimmäisen työviikon perjantaiksi, minne lopulta menin ja Koo tuli noutamaan hyvissä ajoin ruokailun jälkeen eli hyvin meni enkä avautunut kenellekään mitenkään, mikä joskus tapanani vastaavissa pippaloissa. Iso, iso pomo mainitsi juhla- /kiitospuheessa nimeni kun kiitteli rekrytointia mikä hämmensi, sillä tein sitä hommaa kiireapulaisena vain 4,5 kuukautta enkä saanut hakemaani vakituista rekrytoijan paikkaa aiemmin syksyllä. Osastoni päällikkö ei ole pahemmin puhunut poissaoloni jälkeen, samoissa juhlissa sanoi että toivoo etteivät juhlat olisi viimeiset mitä kynätehtaalla vietän. Juhlat jäivät mieleen hyvin järjestettyinä, pöytiin tarjoilu noin neljällesadalle ihmiselle sujui viivästyksittä ja ohjelmanumero "laulava kokki" upposi täydellisesti kansainväliseen porukkaan.

Tänään on jouluaatto. Olohuone on imurointia vaille valmis, yläkerran tasanteella olevat laatikot piilotan oman huoneeni oven taakse. Imuroinnin lisäksi ehdin vielä ennen Turun joulurauhan julistamista siirtää vaatepinot vaikka Ikean kassissa auton takakonttiin tai pyykkikoneen rumpuun, jos eivät muualle mahdu piiloon. Lipaston päällä oleva seimiasetelma on tärkeä saada esille.

Olen hyvin väsynyt, tulevaisuus mietityttää ja huolestuttaa. Mutta NYT juon kahvia, poltan kynttilöitä ja taustalla soi Jouluradio.fi:n kautta LEANN RIMES - WE NEED A LITTLE CHRISTMAS

Toivon teille kaikille sydämestäni
Joulurauhaa!

ja Jouluradion musiikkikin on vaihtunut, Nyt soi ihan uusi kappale mulle, keskityn kuuntelemaan sanoitusta: YÖ - KAHDESTOISTA KUU

Sanoiksi?

Yritän kirjoittaa. Backspace näppäin on kuluneempi kuin Enter.

Tässä tajunnanvirtaa.

Rakastan joulua ja joulun tunnelmaa, mutten saa mitään haluamaani aikaiseksi. Täällä Irlannissa kuusikin koristellaan jo joulukuun alussa - täydellistä. Meidän koti tänä vuonna: Koo haki vintiltä joulukoristelaatikot ja kuusen viime viikonloppuna. Kuusi on pystyssä ja oksat koristeltu niin ylös kuin Miriam ylettyy. Lupasin tehdä tähden latvaan - viime vuonna oli täkäläiseen tapaan enkeli. Meillä ollut tähti oli liian raskas. Kultamaali ja balsat valmiina - sekä loistava idea - siis tähdeksi. Päässä.

Yläkerran tasanteella on neljä laatikollista rakkaita joulukoristeita. Laatikoissa.

Pesin lakanapyykkiä kaksi viikkoa sitten. Viikon kuivuivat telineellä. Nyt ovat viikon olleet pyykkikorissa keittiön lattialla. Keittiön lattialla ovat myös uunipellit, ompelukone, noin 5500 nyssykkää, laatikkoa ja pussukkaa joissa askartelu- ja korttimateriaaleja. Myös hankittuja joululahjoja. Muovinen pyykkisaavi puolikuivia / -märkiä pyykkejä joista laitan patterille kuivumaan mitä mahtuu / mitä luulen seuraavana päivänä tarvitsevani. Ja se pyykinkuivausteline, tosin taittelin sen kaapin viereen.

Mitä on tapahtunut hoitorintamalla: Omalääkäri (GP joka hoitanut mua yli 10 vuotta) laittoi pikalähetteen psykiatrille ja kävin siellä nyyhkimässä puolisen tuntia viime viikolla. Vie mun "tapauksen" tiimille ja tiimi tekee päätöksen ja joku kirjoittaa omalääkärille lausunnon, postittaa se kirjeenä ja sitten saan tietää pääsenkö terapiaan vai keksivätkö jotain muuta. Eilen kävin juttelemassa omalääkärin kanssa ja eihän se kirje vielä ollut 1,5 viikossa hälle ehtinyt. Tuplasi Cymbaltat 60 milligrammaan (120 mg annoksia söin edellisellä masennuskaudella) ja antoi Xanaxia niin että pärjään ensi ja seuraavan viikon työpäivät. 9 kappaletta työpäiviä edessä. Olisi kirjoittanut sairaslomalle jatkoa, mutta taloudellinen tilanne se, että nuo työpäivät pitää jaksaa - sen jälkeen 2 viikkoa palkallista, ansaittua, vuosilomaa (sairaspäiviltä en saa päivääkään palkkaa, Irlannin lainsäädäntö ei sitä vaadi ja nykyinen työnantaja ei niitä vapaaehtoisesti maksa). Taisin kirjoittaa tästä kuviosta edellisessä postauksessanikin vaan en jaksa nyt tarkistaa.

Mitä olen tehnyt. Ollut. Selvinnyt päivien pakollisista kuvioista. Käynyt suihkussa useammin kuin kerran viikossa. Pelannut tietokonepelejä, jotta ei tarvitse ajatella. Pyörittänyt käsissäni kyniä, kankaita, papereita, nappeja, kartonkia, kuumaliimapistoolia, neulaa, koukkua, puikkoja, helmiä, rautalankaa, lehtiä, käpyjä, styroks-palloja. Nukkunut huonosti öisin, nähden typeriä unia - ei varsinaisia painajaisia. Roikkunut FB:ssä. Nukkunut unentäytteisiä päikkäreitä. Valvonut. Miettinyt. Pohtinut. Vatvonut. Löytänyt useampia hyviä artikkeleita, tv ohjelmia ja videoita koskien masennusta ja fibromyalgiaa. Ostanut 30 päivän luovan kirjoittamisen kurssin, jota tein 3 päivää, loput printtasin.

... aloin kirjoittamaan mitä en ole tehnyt, mutta siitä saattekin kuvan alkuteksteistäni.

Mitä sitten miettinyt, valvonut pohtinut ja vatvonut. Että en halua tehdä työtä, joka pakottaa mut ottamaan Xanaxia päivittäin. Että miksi en halua olla kodin yläkerrassa varsinkaan jos olen yksin kotona. Että miksen halua mennä ulos edes sellaisina päivinä kun eivät pauhaa myrskyt ja sade piekse maata. Että miksen ole ajanut meren rannalle kertaakaan tämän kuukauden aikana. Että miksi kävin vain kerran Dubinissa. Että miksi en lähtenyt tänään, lauantaina Lontoon merimieskirkon myyjäisiin Dubliniin ja kuuntelemaan kauneimpia joululauluja - asia jota oikein odotin ja ajattelin että haluan mennä. Että miksi en ole kirjoittanut enempää.

Tiedän vastauksen. Mun masennus on tätä, näkyy ulospäin saamattomuutena ja haluttomuutena. Laiska, ajattelee varmaan sellainen joka ei minua tunne ja myös itse satunnaisesti. Syyllistän itseäni vaikken tiedän, ettei syy ole minun.

ja tällä kynttiläjalallakaan ei ole sitä tonttulakkia vieläkään päässä...

SE ei mennyt ohi ja niin saapui vanha, tuttu masennus

En taaskaan ymmärrä, että tuosta syyskuun postauksestani on kohta 2 kuukautta, koska niin usein olen blogiani ja blogiystäviäni ajatellut.

Kävimme koko perhe Marokossa sukuloimassa viikon verran lokakuussa ja ajattelin sen voimauttavan sen verran että jaksaisin ensin kahden viikon joulutaukoon (alkaa 18.12.) ja sitten vielä työsopimuksen loppuun (26.2.). Mutta 1,5 viikkoa töihinpaluun jälkeen loppui voimat sen verran että ymmärsin soittaa ja kysyä aikaa lääkärille. Onni oli mukana ja sain peruutusajan samana iltapäivänä omalle, yli 10 vuotta mua hoitaneelle lääkärille. Kuunteli hetken ja sanoi, että olet varmaan jo koittanut kaikki mahdolliset itsehoitojutut meditaatioista kirjallisuuteen, puhalsi pilliin ja määräsi suoraan kuukauden sairasloman. Antoi lääkkeet mieleen ja unensaamiseen. Puolitoista vuotta lääkkeittä onkin jo mennyt sittä kun omatoimisesti ne lopetin kesällä 2014.

Joten nyt olisi aikaa myös blogata. Toivottavasti tällä kertaa palaan ihan oikeasti, vaikka syy ei se mieluisin vaihtoehto olekaan. Oli mikä oli niin olen ajatellut töihin palaavani 7.12. kun sairis loppuu sillä sitten on työtä vain 9 päivää ja alkaa tuo joululoma, sitten uudenvuoden jälkeen yritän sopimuksen loppuun, mutta olen luvannut olla itselleni lempeä ja onneksi tiedän lääkärini mua asiassa tukevan jos takaisin sairaslomalle joudun.

Olin ajatellut myös kirjoittavani miltä tuntuu, mutta en nyt vaan jaksa - saattaa olla, että myöhemmin tänään tai sitten joskus

Keskiviikkomietteitä

Luin edellisen postaukseni pienellä epäuskolla. Tuollaiseltako oikeasti tuntui vajaa 3 viikkoa sitten? Miten nopeasti kaikki voi muuttua. Epäjärjestelmälliseksi. Epäreiluksi. Epäinhimilliseksi melkeimpä. Vain siksi ettei ole palkattu tarpeeksi ihmisiä "koska tämä menee kohta ohi".

Olen kiitollinen siitä, että on työpaikka ja töitä. Mutta silti. Sanoin pomolle; sanoi ettei vaadi muuta kuin että jokainen tekee parhaansa. Mutta kun siihen ei ole aikaa - kokemuksellani tietäisin miten pystyisin parempaan - miten koko tiimi pystyisi, mutta se ei ole hommani - näin on tehty 27 vuotta.

Haukuin itseäni eilen aamulla ystävälleni, sanoin olevani huono, hidas ja vanha. Hän käski lopettaa. Ja se on niin totta, millainen päivä on edessä jos itsensä laittaa lattianrakoon heti aamusta. Mutta olen vain niin väs ... ai niin ... j-a-k-s-a-n, koska osaan työni ja pomokaan ei enempää vaadi.

Joten suuntaan katseeni perjantai-iltaan jolloin Koo palaa työmatkaltaan, jospa tänä perjantaina tehtäisi poikkeus rutiiniin eikä syötäisikään pizzaa telkkarin edessä vaan tekisin ihan jotain muuta, kattaisin kauniisti. Ai niin ... koditionaali ei ole hyväksi sekään: Perjantaina töiden jälkeen teen hyvää ruokaa ja katan kauniisti.

Iloa ja valoa!

työpaikan viereisessä lammessa ei saa uida eikä kylpeä, mutta tauolla ehtii onneksi kävellä sen ympäri

Töihinpaluu

Se vain on kohdallani niin, että työympäristö ja työviihtyvyys merkitsevät enemmän kuin se mitä tekee. Kolmas syksy kynätehtaan asiakaspalvelussa oli kuin olisi vetänyt vanhat hanskat käsiinsä, työ on tuttua ja turvallista mutta ennen kaikkea suurin osa työkavereista on ihan huippuja. Entry-level työ ei ole haasteellista itse työnä ja työt eivät tule mukana kotiin. Edelliset neljä kuukautta kun tein työtä, josta oikeasti pidän ihan mahdottoman paljon, mutta ympäristö oli kovin tulehtunut ja työt tulivat mukana kotiin jopa viikonloppuisin.

Bonuksena pääsin ikkunattomasta toimistosta mitä avarimpaan ja valoisampaan tilaan. Tauoilla voin mennä vaikka istumaan ulos penkille suihkulähteen viereen katselemaan lammessa olevia kaloja sen sijaan että kävelisin ympäri parkkipaikkaa. Yhteenvetona: Nyt on hyvä ja tätä kestää ainakin 26.2.16 asti.

Eikä bonuksista vähäisin ole, että on lokakuussa viikon palkallinen loma ja joulun ympärillä yli viikko - koska tehdas on silloin suljettuna.

Uusi viikko ja lomapäivä

Kyllä kaikki vain aina järjestyy parhain päin. Vaikka ensin hieman harmitti, että nuo kolme vapaapäivää pakotettiin ottamaan päivinä, joita en ollut itse valinnut niin loistavaan paikkaan ne tulivat.

Sain viettää luksusvapaata sydänystävän kanssa, Miriamin ei tarvinnut mennä hoitopaikkaan ennen eikä jälkeen koulun ja tänään vielä oma vapaa kun hän on koulussa ja ehdin päivää ennen 3 viikon määräajan loppumista korjauttamaan uusia rillejäni.

Kun jälkeenpäin miettii niin paljon ehdittiin ja maailma parani. Syötiin aamiaista pitkään, käytiin rannalla, hieman shoppailtiinkin ja löysin puolalaisesta kaupasta melkein täydellistä punajuurisalaattia. Sain jopa hankittua äidilleni kankaat, joihin kuvan perusteella ihastui, kuulemma näpernoomi hänessä heräsi. Eli laitoin hänelle sähköpostilla kuvan lempikauppani sivulta ja tilaus tuli samantien. Usein käy niin, että hyvä idea hautuu niin kauan että kun alan toteuttaa sitä niin se onkin jo myöhäistä (tavarat loppu, sillä hetkellä ei olekaan varaa tms.).

Jännityksen aihe on nyt, että ovatko nuo sittenkään luumuja ja iskeekö ennen kypsymistä tauti vai linnut.

Iloa ja valoa viikkoon kaikille, jotka tänne eksyvät!

Ja kohta koittaa syksy

Liian pitkä tauko (jälleen) oli vaikeuksia jopa löytää blogi. Ensimmäinen haku vei jollekin venäjänkieliselle sivustolle toinen laihdutusblogiin (ei todellakaan mun...) ja kolmannella vasta tänne. Sitten piti muistaa salasana jne.

Prinsessan seitsemäs kouluvuosi alkaa torstaina ja eilen tuli maansuru kun ilmoittivat, että tilattu koulureppu ei saavu ajoissa koska on toimittajalta loppu, tällainen ihanuus oli toivelistalla (ketut ovat olleet koko kesän "juttu")

Mullakin alkaa "uusi" vanha työ ensi viikolla eli siirryn luvattua aikaisemmin talon sisällä, mutta uuteen rakennukseen kun vanhat tilat kävivät liian pieniksi. Positiivisesti ajatellen pääsen takaisin mukavista mukavimpien työkavereiden seuraan ja kävin hieman vakoilemassa niin tuntuu hyvältä päästä ikkunattomasta "kopista" tosi valoisaan tilaan.

Loppuu joustava työaika ja alkaa rutiinit, helmikuuhun asti pitäisi sitten sitä pestiä riittää.. Bonuksena se, että "joudun" pitämään kerääntyneet tunnit vapaana ja edessä kolmen päivän loma huomisesta lähtien. Ei olisi voinut ajoitus olla parempi vaikka olisin suunnitellutkin. Eli olen kotona ennen ja jälkeen neitokaisen koulupäivän ja vaikka papaKoo onkin työmatkalla niin mulla on seurasta parhainta eli sydänystäväni on täällä tapaamassa tytärtään ja saapuu huomenna meille muutamaksi päiväksi.

Kesä on ollut aikamoista mielen myllerrystä, tuntunut että vaikka olen tehnyt mitä mukavinta hommaa niin olen ollut väärässä paikassa. Vaikka hoitokuviot järjestyivätkin niin eikä niistä ole kauheasti neitokainen valittanut, niin ei ole hyvältä tuntunut jokaaamuiset herättämiset ja pitkät päivät poissa kotoa ja kavereiden luota.

Jospa taas koittaisin piristyä tällä bloggaamisenkin saralla

Lohikäärmelentäjä

Prinsessallani on mennyt koulu hyvin koko lukukauden ajan ja mielessäni on ollut tehdä hänelle joku juttu lahjaksi koulun lopettajaisiin.

Ystäväni muistutti viimekesäisestä suomennoksesta jonka lapsi keksi (dragonfly = lohikäärmelentäjä) ja sain ajatuksen, että olisi kiva tehdä joku sudenkorento juttu. Kaivelin eilen lahjatavarakaupan ale-laareja ja sieltä se löytyi, alunperin 30 euron koru 5 euroa. Ja tuossa on roikottimia moneen riipukseen. Myös lohikäärmelentäjäkoruun.

Moni muu osa tuosta tulee myös uusiokäyttöön. Uusin innostukseni on miniatyyrijutut ja olen niiden kanssa ihan vasta alkumetreillä, mutta mukavaaa puuhaa on. En toki virkkausta ole jättänyt, se on yhä meditoivaa ja rauhoittavaa ja voi tehdä ihan missä tahansa. Kun jotkut kolleegat menevät lounastauolla tupakalle, mä kaivan koukun ja langan ennen työpöydän ääreen palaamista.

Kesäkuu - missä kesä?

Ei sinänsä säät haittaa kun en kulje julkisilla teen siistiä sisätyötä, mutta lasten takia harmittaa kun ulkonaolo on miltei mahdotonta. Kylmyyttä vastaan voisi jotenkin suojautuakin, mutta ei jatkuvia myrskysateita ja -tuulia vastaan.

Viikon sääennusteessa korkein lämpötila on +14 (yhtenä päivänä) ja myrskyjä & sateita luvattu lähes päivittäin.

Mutta aurinkoinen mieli tulee siitä, että tasan kolmen viikon kuluttua on matkapäivä Suomen suveen. Ja siitä, että neitokaisen kesäkuviot on saatu viimein sovittua, ei tarvitse olla yksin ja on kaveriseuraa. Maksaa yli puolet mun kesän palkasta, mutta näin tänä kesänä. Yhtenä viikkona tulee ehkä ystäväni avuksi mikä on ihan huippua eli ei tarvitse lähteä kotoa meidän kukonlaulun aikaan vaan saa oikeasti lomailla.

kuva todisteeksi, että oli täällä toukokuussa kauniita päiviä

Pääsin lehteen...

ainakin melkein :) ihana serkkuni oli laittanut aamupiristyksekseni:

kyllä tämän julkisuuden kunniaksi pitää Suomessa käynnillä edes yksi muikunmätivoikkari saada ;)

Keskiviikkoaamu kello 04:20

Yksi asia ei ole muuttunut: mun vähän liiankin aikainen aamuvirkkuus. Kohta tunnin verran olen tässä istuskellut ja tekemättömiä töitäni miettinyt ja listoja tehnyt.

Työ sen verran vielä uusi, että rutiineita ei ole muodostunut joten kaikkeen menee vähän enemmän aikaa kuin muilla ja kuitenkin haluaisi ja työmoraalini vaatisivat samaa suoritusta kuin kauemmin talossa olleilla kolleegoillanikin. Hymyssä suin kuitenkin ajelen kohti työpaikkaani aamuisin - valitettavasti moottoritielle en voi pysähtyä, mutta jokin aika sitten bongasin yhden moottoritien yli kulkevan sillan jolta voisin saada kameralla talteen mikä maisema on edessäni: merenlahti ja takana siintävät vuoret!

Omalla pihalla en ole saanut aikaiseksi mitään, illat työpäivien jälkeen vain hujahtavat johonkin. Mutta pikkusireeni on melkein täydessä kukassa ja siemenstä kukkalaatikossa alkunsa saanut koivu voimissaan.

Olen myös todella iloinen että ensimmäistä kertaa näyttää siltä että sain rodorendon kasvamaan ja kukkimaan (ostin taimen Lidl'in alehyllystä 4.49 hintaan)

Vielä hetki täällä Blogistaniassa ja sitten muuttumattomat aamurutiinit eli meille kolmelle lounaseväät (koulussa kun ei ruokailua), suihku ja matkaan.

Kepeää keskiviikkoa itsekullekin!

Ryhtiliike bloggaamisen suhteen ja kevään kuulumiset

Hiljaisesti huomenta kuiskaa hän ...

Voisin kaikenlaisia selityksiä blogihiljaisuuteeni kirjoitella, mutta kerron vain mitä kevään mittaan tapahtunut.

Helmikuussa hiihtolomien aikaan 86-vee nuori isäni kompastui venähtänyttä selkäänsä varoessaan, tuloksena nikamamurtuma. Itse murtuma parani ongelmitta, mutta "kuntoutus"paikassa sai bakteeritulehduksen jota onnettoman henkilökuntatilanteen vuoksi ei ajoissa alettu kunnolla hoitaa (ei ehditty / huomattu / ymmärretty) ja ennen todella hyväkuntoinen isäni meni niin heikkoon kuntoon että kun ennen kuntoutuspaikkaa sairaalassa pystyi "haarniskan" ja rollaattorin avulla kävelemään tarvitsi avukseen pyörätuolin ja välillä apua jopa syömisessä kun ei jaksanut. Kaksi kotiuttamisyritystä ja sairaalaanpaluu. Tästä episodista ja vanhustenhoidosta voisin kirjoittaa tuntikausia, mutta tulen vain vihaiseksi kun ajattelenkin.

Ulkosuomalaiset ja vanhemmistaan kaukana asuvat ystäväni tietävät millaisia tunteita ja ajatuksia päässä liikkuu kun jotain tuollaista tapahtuu. Syyllisyys myös siitä, että sisko joutui tekemään todella paljon asiassa ja hänkin yli 150 kilometrin päässä ja kotona töitten lisäksi lapset ja perhe eli ei todella helppo / ongelmaton kuvio hänellekään. Lupasin hänelle, että kiellän huonon omantunnon potemisen itseltäni mutta onneksi ei kieltänyt etten saisi olla suuresti kiitollinen hänelle kaikesta <3.

Mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja isä nyt ollut kolme viikkoa kotona ja pärjäävät äidin kanssa kaksistaan suhteellisen pienellä avulla. Eilen kuulemma kävellyt kotona jo ilman rollaattoriakin! Löytyi hyvä maksullinen apu ja kunnan tarjoama viikottainen pillerinlaitto saatiin vaihdettua viikottaiseen kylvetykseen, jota 83-vee nuori äitini ei fyysisesti jaksa. Ymmärrän heidän olevan onnellisemmassa asemassa moniin muihin ikäisiinsä verrattuna sikäli, että iästään huolimatta vanhempani "nuoria" ja heillä muisti + järki pelaa.

Työni kynätehtaalla päättyi kiirastorstaina 2.4. ja pääsin viett
ämään "omaa aikaa" kun muu perhe oli Ranskassa pääsiäislomalla. Lähtiessäni sain kuitenkin käteeni uuden työsopimuksen alkamaan elokuulta. Pääsiäisen aika kului aika sumussa, yritin olla puhelimitse yhteydessä vanhempiin ja siskoon mahdollisimman paljon, pyhien jälkeen järjestellä juoksevia asioita nukkua väliajat. Mitkään suunnittelemani kotiprojektit eivät edenneet. Huippukohtana torstaina matkustin kuitenkin Dubliniin lähetystöön äänestämään ja vietin superihanan iltapäivän ystäväni kanssa, jota harvoin tapaan.

Perjantaina 10.4. sain huonoja uutisia työttömyyskorvauksestani (liittyen siihen että ei ole ollut yli puolenvuoden jatkuvaa työssäoloaikaa) ja odottelin perhettä kotiin.  Siinä vähän synkistellessäni soi puhelin ja näin että puhelu tulee kynätehtaalta. Henkilöstöhallinnon tirehtööri soitti ja tarjosi mulle paikkaa tiimissään ko. hetkestä siihen että uusi sopimukseni alkaa asiakaspalvelussa syksyllä. Maanantaina kävin sopimassa kuviot ja keskiviikkona 15.4. aloitin unelmatyössäni. Itsenäinen työ, 80% rekrytointia loput siihen liittyviä henkilöstöhallinnon juttuja. Ja mikä mahdollisen tulevan työttömyyden kannalta supertärkeää: yli puolen vuoden työsuhde!

Unelmat toteutuvat kun jaksaa odottaa! 

Kelttiläisen kalenterin mukaan kevät alkoi eilen

ja minä joka en juuri koskaan pidä sukkia, istun äitini neulomat polvipituiset villasukat jalassa ja paksu fleece ylläni tässä koneen äärellä. Alkuviikoksi luvattu jälleen lunta, eli työmatkaan saa varata puolet enemmän aikaa. Eli ihan Suomen kevät; lämpötila nollan ympärillä ja lumisateiden uhka.

Toivottavasti siis ei tarvitse tällaisessa kelissä kesärenkailla enää luistella kuin viime torstai-aamuna (huom, pysähtynyt liikennevaloihin kääntymässä vasemmalle)

iltapäivällä lumi oli sulanut tien pinnalta onneksi ja onhan se lumi kaunista auringonpaisteessa teiden varsilla, pelloilla ja puissa - en pysähtynyt kuitenkaan kuvailemaan ja n. 7 km kotoa lumimaisemat loppuivat kuin seinään. Kotikylällä ei lumen hippuakaan missään.

Eli toivon lumetonta loppuvuotta ja plussa-asteita, sillä musta jää ei ole kivaa sekään.

Kivuttomampi maanantaiaamu

Pitäisi jo olla aamutoimissa ettei tarvisisi kaahata tuhatta ja sataa nopeusrajoituksen ylärimalla töihin, mutta hetkeksi pysähdyn tähän merkkaamaan lähinnä itselleni että on viikkokausiin parempi aamu.

Fibromyalgia on jyllännyt viime viikot alaselässä ja vyötäröllä sellaisella voimalla, että töissäkäynti on ajomatkoineen ollut aikamoinen haaste. Eilinen aamu oli kaikken pahin. Tuota lyhyttä bloggaustanikin kirjoitin varmaan parin tunnin ajan.

Mutta nyt tuntuu paremmalta. Kop-kop, kuuletteko kun koputan puuta. On vain normaalitasoinen jomotus mutta jatkuvalta kouristukselta tuntuva raastava kipu pakaroissa / selässä / kyljissä on poissa. En tiedä miten sillä on vaikutusta, että eilen taisi taittua talven selkä ja on taas normaalit lämpöasteet plussan puolella jopa +12. Tai sillä, että eilen en syönyt mitään missä on vehnää (paitsi viimeiset jemma hapankorput - niissä taitaa vähän venhää olla). Tai sillä että otin D-vitamiinia. Tai sillä, että yritin kipukohtausten välillä liikkua (kodin sisällä tosin).

Mutta siis tällä hetkellä. Nyt. On suht hyvä olla ja toivon näin jatkuvan ainakin työpäivän yli, kynätehtaalla on kiireisempää kuin koskaan ennen.

Upeaa viikkoa meille kaikille! Tuokoon se muillekin jonkun mukavan yllätyksen.

Neiti hurahti nyt näihin (osti isovanhemmilta saaduilla synttärirahoilla ensimmäisensä). Mulle tulee mieleen Järvenpäässä ollut Peikkometsä jostain 70-80 luvulta. Mutta ei niissä silloin mitään tuoksua ollut :D

Lounas ja mielenkiintoinen säästöjuttu

Täällä blogissa olen vuosien varrella avautunut ihan melkein kaikesta; hyvästä ja pahasta.

Syy miksi otsikkoon kirjoitin "lounas" on se, että eilen käytiin syömässä perheen kesken lauantailounas ravintolassa. Oli vuosia, että joka ainoa viikko oli pakko löytää parhaat ruokatarjoukset että sai perheen kotona ruokittua ja nyt sitten moinen "haaskaus". Se, että mulla on nyt ollut pätkätöistä tai puolikkaasta työttömyyskorvauksesta jotain tuloa reilun vuoden ajan alkaa tuntua. Myös se, että en ole aloittanut uudelleen lääkitystäni (140e / kk) tuntuu. Toki moiseen tuhlaukseen oli syynä myös prinsessan 10-vuotisjuhlat viime viikolla ja se, että saimme ruokakauppabonuksia vaihdetuksi ko. ravintolan alennuskuponkeihin. 10-vuotisiaan neiti kun ei halunnut mitenkään muuten juhlia kuin kutsua yhden parhaan kaverinsa meillle. Toki kakku ja jotain herkkuja oli, mutta ei mitään kummempaa.

Itse olen aloittanut hauskan säästökampanjan jos ainakin töissäoloviikot voisin sitä toteuttaa. Siinä laitetaan joka viikko sivuun se määrä euroja mikä viikko on. Eli viikolla 1 euro, viikolla 2 kaksi euroa jne. JOS pystyy pitämään koko vuoden niin joulukuun lopussa on koossa mahtavat 1378 euroa. Tiedän, että työttömyysviikot voi olla haastavampaa ja laitoin niille 5 euron tavoitteen (oletuksena siis, että huolivat taas syksyllä kynätehtaalle) ja silti koossa olisi yli tuhat euroa ja jos viikon 34 jälkeen voisin laittaa vain 20 euroa niin koossa vuoden lopussa 580 euroa (eli viikot 15-33 tavoite 5 euroa säästöön per viikko ja 34-52 20 euroa viikko). Aika mahtava juttu jos pystyn pitämään. Aloitin viime vuonnakin mutta keväällä töiden loppumisen jälkeen tuli tilanne että oli pakko "possu" rikkoa eikä sitten uudelleen elokuussa muistanut aloittaa.

Nyt alkuvuoden säästöjen lisäksi pitää maksaa yksi laina pois ja sen olen myös budjetoinut että pystyn tuon viikkosäästöjutun lisäksi.

Synttärikynttilöiksi kaivoin vanhoja Ikean tuikkuja, voi käyttää vielä monena iltana valoa tuomassa.

Vuoden viidentenä työpäivänä

sain vihdoin aamurutiinit kohdalleen, eli ylös, lounaat x 3, oma aamupala ja kahvi ja sitten vasta tähän koneen ääreen lukemaan kuulumiset yms. toisen kahvimukillisen kera.

suihkuun menen vasta vähän ennen töihin lähtöä kun en viitsi ennen viittä noustessani herättää muuta perhettä.

Töissäkin oli eilen ihan ookoo päivä, ei sellaista taukoamatonta hulinaa kuin alkupäivät ja tauoilla sain vähän virkattuakin (muut menevät tupakalle mä istahdan sohvan nurkkaan virkkaamaan :) )

Parasta tässä päivässä on kuitenkin, että on perjantai ja on puolta tuntia lyhyempi työpäivä ja pääsen jo 15:30!

Mitä parhainta tätä päivää itse kullekin!

Paluu kynätehtaalle

Ensimmäinen työpäivä 3 kuukauden työputkesta edessä. Fyysinen olo äärettömän väsynyt, mutta iloitsen, että palkka (vaikka minimi) taattu tuleviksi kuukausiksi. Yritän keplotella muutaman lomapäivänkin tähän väliin, vaikka normaalisti niitä ei meille kausityöntekijöille annetakaan, mutta uskon onnistuvani keplotteluissa. Yhden päivän tiedän saavani psykiatrikäyntiä varten ja sattumalta se osuu Miriamin helmikuiselle koululomalle mikä mukavaa.

Edessä on myös mukavia jälleennäkemisiä ja kuulumisten vaihtoa työkavereiden kanssa, jotka ovat työn ehdoton positiivinen puoli ja miksi tehtaalle aina palaan.

Iloa ja valoa meidän jokaisen viikkoon!

huomenna on loppiainen ja sitten alkaa meidän joulu vähitelle kodista karista pois

Autojuttuja

Nuorena partiolaisena (siis noin 40 vuotta sitten) muistan julistaneeni, että ja "autolla en aja" ja kun isä kysyi haluanko ajokortin 18-vee lahjaksi niin valitsin 3-vaihteisen polkupyörän.

Ajatus muuttui parikymppisenä ja ajoin kuorma-autokortin, josta oli paljon hyötyä noissa partiojutuissa, monet leirit olin kuorma-autokuskina ja kuskasin vaikka minkämoisilla kuormiksilla ihan mitä vaan ihmisistä soppatykkeihin paikasta A paikkaan B. Monta ratkiriemukasta muistoa noista haasteista kun halavalla tai ilmaiseksi oli saatu "loisto" kuorma-auto leirin käyttöön.

Dubliniin muuttaessani en tarvinnut autoa, koska asuin keskustassa ja työpaikalle oli bussijärjestelysysteemi, mutta yhdessä vaiheessa ostin poismuuttaneelta kolleegalta "armosta" vanhan Opelin ja se taisi olla enemmän korjaamolla kuin käytössä. 2004 ostin ihanan Fiiuni kun muutin Koon kanssa "maalle".

Työpaikkojen ja puolittain maalla asumisen myötä olemme tarvinneet kaksi autoa. 2010 hankkimamme  ihanan "Ilonan", joka oli ensimmäinen uusi auto jonka omistin ja sitten tuhosin ajamalla tulvavirtaan. Onneksi tiukimpinakaan aikaan emme ole karsineet vakuutuksista ja lunastukseen menneestä Ilonasta sain sen verran korvauksia, että saimme ostettua tilalle 2002 mallisen meille uuden turva-auton. Vakaata saksalaista laatua, Koon toisen saksalaisen poikamiesauton rinnalle.

Toista autoa on sitten huollettu (siis sitä poikamiesautoa joka nyt mun nimissä). Ensin yksi osa ei tullut ajoissa ja hain "keskeneräisenä" pois. Sitten osa tuli, mutta aika loppui. Perjantaina huomattiin, että osa onkin väärän mallinen - oikea tulee maanantaina eli huomenna, jolloin mun pitää olla työpaikalla kello 7:30 - juu sain uuden työsopparin huhtikuun alkuun kynätehtaalla - eli sain huollosta laina-auton, joka sitten toivottavasti (saa pitää peukkuja) huomenna vaihtuu omaan autoon.

Joten pihalla on nyt +10 vee johtotähti, jolla turvallisesti hoidamme lomareissut ja pitkät työmatkat.

Olemme molemmat vähän ihmeissämme tästä "juppiautosta", mutta kun "halavalla sai" eli onnekkaasti myyjällä oli tarve käteiskaupasta = tuli hinnassa vastaan ja me siitä, että saimme turvallisen, hyvän huoltohistorian etc. omaavan auton. "Rauha" on nyt pihassa.