Tänään aurinkoisena ja lämpimänä päivänä päätettiin miehen kanssa lähteä
härmälän rotkolle joka sijaitsee Maskun kunnassa.
Töistä tultuani keitettiin kahvit termariin ja
tehtiin ruisleivät evääksi. Ja kamera tietysti myös mukaan.
(Samalla suunnalla pyöräilin työkaverin kanssa perjantaina ja
matkaa meidän pyörälenkille tuli melkein 32 km. Huh!)
Mies on tästä "nähtävyydestä" kuullut aiemminkin ja nyt sai puhuttua minut tuonne mukaan.
Ilma oli tosiaan täydellinen. Aurinko lämmitti ja ihana oli metsässä kävellä ja kuvata erinlaisia
sieniä. Ja niitä olikin paljon.
Itse rotkossa kävelystä en tykännyt. Toista kertaa en tuonne halua mennä. Kallioiden välissä rotko vaan kapeni. Tuli vähän ahtaanpaikan kammo. Käveltiin terävien ja isojen kivi lohkareiden päällä, jotka oli osittain liukkaita sammalien takia. Ja korkeuseroja oli seuraaviin kiviin. Piti kiipeillä
tosi varovasti.
Tämä kivi näyttää ihan penkiltä.
Aivan kuin se olisi tehty penkiksi.
Tuosta koivujen välistä lähdettiin kapuamaan ylös kalliolle.
Kallioille pääsee toistakin kautta, jos ei uskalla rotkon välissä kävellä.
Sitä toista reittiä tultiin sitten alas.
Mitäköhän tässä narun päässä on ollut?
Sienet oli upeita ja niitä nähtiin paljon.
Yhtään syötävää sientä ei tainnut vastaan tulla.
En ainakaan tunnistanut, kuin kärpässienen.
Tässä rotkon alkua, joka tosiaan kapenee edetessään.
Tähän puuhun on ehkä salama joskus iskenyt.
Seuraavat kolme kuvaa on rotkon sisältä.
Sitten olikin parempi laittaa kamera jo reppuun ja keskittyä katsomaan mihin astuu.
Kallion päällä avautuikin sitten upeat maisemat. Sieltä näkee Naantaliin.
Muitakin perheitä oli samaan aikaan kuin me. Monet ottivat valokuvia ja
söivät eväitä.
Kyllä maistui kahvi ja ruisleipä luonnon keskellä hyvälle.
Ja se rauha mikä tuolla metsässä on. Siitä tykkään!
Kotona valmistui samaan aikaan herkullinen pataruoka,
josta laitan ensi viikolla ohjetta.
Tämmöisiä päiviä lisää. Kiitos!
Mitä sinun sunnuntai päivään kuuluu?
Ihanaa illan jatkoa!💜