Toukokuussa viimein koitti se hetki, että palstalle pääsi talven jälkeen puuhastelemaan ja laittamaan penkkejä kuntoon kasvukautta varten. Lumi oli yllättävän vähän painanut penkkejä matalammaksi, joten tehtäväksi jäi vain tasata ja hieman muotoilla.
Käytävät katettiin puun parkilla sekä oksasilpulla.
Usein palstalla oli mukana termoskahvit ja oli ihana istahtaa välillä kahvittelemaan, kuuntelemaan hiljaisuutta ja nauttimaan näkymästä. Ulkona kahvikin maistui muka paremmalta!
Kun lähdin suunnittelemaan leikkokukkien kasvatusta oli itsestään selvää, että viljely tapahtuu luontoa kunnioittaen ja kestävin viljelymenetelmin. Kukat kasvaisivat avomaalla, kasteluvesi tulisi luonnosta eikä viljelyssä käytettäisi haitallisia kemikaaleja. Siksipä tilasin kuorman hevosenlantaa lähitilalta ja se on ainoa lannoite kalkin lisäksi jota viljelyssä käytän.
Toukokuun 25. päivänä suunnistin mieheni ja taimikuormani kanssa palstalle istutuspuuhiin. Voi sitä onnenpäivää!
Istutussuunnitelman mukaisesti asettelin purkkeja paikoilleen penkkeihin. Osa taimista oli ehtinyt kasvaa jo todella pitkiksi ja olikin kovasti aika päästä lopulliselle kasvupaikalle.
Sai siinä muutaman sata kuoppaa taimille kaivaa! Mies teki sillä aikaa tukikeppejä harsoille ja laittoi niitä paikoilleen. En ollut taimia karaissut ulkona, ainoastaan siirtänyt ne sisältä lämmittämättömään kasvihuoneeseen. Siksi katsoin parhaaksi suojata ne ensimmäiseksi viikoksi harsolla pahimmalta paahteelta. Sattui ne kevään hellekelitkin juuri samaan aikaan.
Leijonankidat näytti aika rääpäleiltä heti istutuksen jälkeen ja mietinkin, että mahtaako noista mitään tulla? Tai vahvistuuko ne ollenkaan?
Daaliat ja gladiolukset pääsivät pikkupenkkiin.
Ei se harsojen laittaminenkaan ihan käynyt naps ja kops. Vähän paremmalla suunnittelulla oltaisiin päästy ehkä parempaan lopputulokseen, mutta aina ei kaikkea hoksaa ajatella. Eikä kaikki aina toimi kuten suunnittelee. Tässä vaiheessa oli kuitenkin jo pitkä päivä takana, joten päätettiin luottaa siihen, että tämä rakennelma kestäisi tarvittavan ajan.
Kasteluhan kävi sitten mielenkiintoiseksi hommaksi tässä tilanteessa. Ilmatila tuossa oli noin metrin, joten mies täytti mulle kastelukannut ja minä "konttasin" tuonne harsojen alle kastelemaan. Kyllä siinä selkä huuteli välillä hoosiannaa ja reidet hapotti kun tuolta viimein pääsi kastelun jälkeen kömpimään pois!
Ajattelin kuitenkin, että kyllä minä viikon tätä jaksan tehdä kunhan taimet vaan saa hyvän startin kasvulleen 😊 Ja niin jaksoin!