Virkattu kukkapeitto

Valmis peitto 51 x 51 cm

Lähteet

Lainasin kirjastosta virkattujen ruutujen ohjeita, joista valitsin mielestäni kauneimmat. Jotain tein kaksikin kappaletta. Ei minulla ollut aavistustakaan, mitä niistä tulisi: ehkä vaate, verho tai pöytäliina. Jaksoin tehdä 33 kpl. Ruudut päätyivät puoleksi vuodeksi kaapin perälle.

Valmistelut

Olin saanut lahjoituksena ison määrän kalastajalangan tapaista luonnon väristä puuvillalankaa. Päätin vyyhditä ja värjätä sen pesukoneessa punaisella, oranssilla ja lilalla. Ohessa värjääntyi toki muutakin.

Valitsin oranssin mallikuvaksi.

Virkkasin luonnonvärisestä koetilkun, jonka myös värjäsin (kuvassa). Tilkku kutistui hieman yli sentin. Siis myös luonnonvärinen lanka piti vyyhditä ja kutistaa ennen projektin alkua.

Lopulta langat olivat
kaikki kerittyinä ja saatoin
aloittaa.

Työvaiheita

Vain kolme ruutua puuttuu

Huhtikuun lopussa kaivoin virkkaukset esille ja päätin tehdä niistä pienen vaunupeiton vauvalle. 6 x 6 ruudun peitosta puuttui vain muutama pala. Hain taas kirjastosta taas ohjekirjan ja tein kolme ruutua lisää.

Valmis peitto ja kolme vaihtoehtoa vuoriksi

Seuraavaksi piti pohtia, mitä laittaisin täytteeksi ja vuoriksi. Täytteen piti olla vaaleaa, jotta pitsi näyttäisi raikkaalta. Se ei saisi tursuta rei´istä ulos. Sen piti myös olla lämmintä. Eurokankaasta löytyi puuvillafleeceä. En ollut koskaan kuullutkaan tuosta. Materiaali oli edullista. Kutistin sen 30 asteessa.

Vuoriksi valikoitui pehmoinen flanelli. Tosin jouduin kokoamaan sen useasta tilkusta.

Kerrosten kokoaminen ei noudattanut tavallisen tilkkupeiton vaiheita. Päällistä ei voinut tikata vuoriin eikä edes vanuun. Harsin ensin vuorin kiinni fleeceen (kuva). Tämän jälkeen tikkasin sen aivan harsinlankaa pitkin oikealta puolelta. Seuraavaksi ompelin taustan kiinni käsin, pienin pistoin päälliseen. Viimeisenä vaiheena vielä ompelin kaikki kerrokset 9 kohdassa yhteen muutamalla pistolla. Solmin langat lujasti ja pujotin ne vuorin alle. Lopuksi vielä ompelin niminauhan nurjalle.

Työtä tehdessä oli paljon kommelluksia. Jätän ne tällä kertaa kertomatta.

Gaudin inspiroimat nuppupeitot: Purjevenegaudia

Valmis peitto 51 x 44 cm

Innostuin gauditekniikasta niin paljon, että halusin tehdä vielä toisen nuppupeiton. Jo monena keväänä olen ommellut miniatyyritekniikalla purjeveneen. Aloitin siitä.

Työvaiheita

Miniatyyritekniikkaa, kaava ja ohje

1. Kaava suurennetaan oikeaan kokoon ja piirretään esim. kaavapaperille. Työjärjestys merkitään numeroin.

2. Työssä käytetään tiheää tikkiä. Kaksi ensimmäistä tilkkua ommellaan oikeat puolet vastakkain kaavan nurjalle puolelle viivaa pitkin siten, että molemmissa päissä ommellaan noin 5 mm viivan yli (kuva).

3. Sauma vedetään kynnellä litteäksi (silittääkin voi) ja ylimääräinen kangas leikataan pois. Saumavaraksi jätetään noin 6 mm.

4. Näin jatketaan, kunnes blokki on valmis. Lopuksi revitään varovasti kaava pois.

Kannattaa tarkistaa aina ennen ompelua työn oikealta puolelta, että kankaan suunta on oikea. Työ vaatii hieman harjoittelua aluksi. Etenkin täytyy varoa, ettei leikkaa väärin ylimääräistä kangasta. 

Nurja puoli ennen kaavan repimistä

Valmis, silitetty blokki oikealta puolelta

Seuraavaksi huomasin, ettei minulla ollut taivaan ja meren sinisiä tilkkuja siitä huolimatta, että muuta sinistä oli iso laatikollinen. Tällä kertaa en värjännyt pesukoneessa vaan sekoittelin sattumanvaraisesti silkkimaaleja ja kangasvärejä purkkien pohjilta. Tekniikka on "märkää märälle isolla pensselillä". Enempää en osaa siitä kertoa.

Oikeita sinisen sävyjä oli yllättävän vaikea tuottaa, koska minulla ei ollut vaalentavaa väriä tai edes valkoista. Onneksi sain kurssikaverilta kankaan värjäykseen tarkoitettua emulsiota, joka säilyy vuosia. Lisäsin sitä hieman ja aloin maalata isolla pensselillä valkoisia tilkkuja. Hyvä tuli!

Väärä meri

Juuri kun olin saanut flow´n taivaspaloihin, huomasin, että purjeveneen alla oli aivan väärän tyylinen meritilkku. Meren piti jotenkin liittyä purjeeseen ja tuuleen.

Olin jo ommellut valkoiset kaistaleet blokin ympärille, mutta ne kaikki piti irrottaa, samoin kaksi tilkkua taivasta. Pikkuruisen tikin purkaminen ei onnistunut kuin hitaasti ja varovasti suurennuslasilampun avulla.

Meren suunnittelua

Taivas valmiina

Meri valmiina

Valmiin peiton yksityiskohtia

Veneen kaikki saumat piti lopuksi tikata.

Kirjoin linnun ääriviivat ja nokan mustalla muliinilangalla.

Nuppupeitot keväällä 2019

Sain aikaiseksi 8 nuppupeittoa Päijät-Hämeen keskussairaalan pikkuisimmille. Opin uutena asiana lähinnä tereiden käyttöä ja värisommittelua. Tässä ovat valmiit kuvat suunnilleen siinä järjestyksessä, kun peitot valmistuivat.

Maalattujen tilkkujen värit eivät vastaa todellisuutta.
Tämä peitto oikeasti hehkui.

Ensimmäinen peitto, johon kokeilin terettä.

Purjevene-teemaan palaan yhä uudelleen. Tässäkin on punainen tere.
Pilvitilkut ovat epäonnistuneita maalauskokeiluja.

Pidin tätä kevään onnistuneimpana sommittelu- ja värikokeiluna.

Kurkistelevat sirkuslaiset oli niin hauska projekti, että saman tien tein kaksi.
Yleensä en tee toista kertaa samanlaista, koska maailma on täynnä ihania, uusia ideoita.

Sain lahjoituksena kerän keltaista nauhaa. Tässä yritin hyödyntää sitä
mahdollisimman paljon. Ei ollut ihan helppo idea.

Tämä peitto oli kaikkein haastavin. Opettajaltakin meinasi mennä hermo, kun mittailimme yhdessä sabluunoita kolmelle erikokoiselle tilkulle. Asettelu ja etenkin ompelu olivat tarkkaa työtä, mutta en antanut periksi. Peitosta tuli lopulta vähän liian iso nuppupeitoksi.

Käsin maalattu tilkkutakki

Sain tekstiilitaiteilijalta lahjoituksena valtavan määrän tilkkuja ja ihan käyttämättömiäkin kankaita. Kierrätin suuren osan, mutta hienoimmat, maalatut tilkut otin säästöön. Kenties jonain päivänä uskaltaisin tehdä niistä jotain ihmeellistä. Tarvitsisin vain inspiraation. Ei tarvinnut odottaa kauan. Ottobre design kevät/kesä 2/2017 osui ruokakaupassa silmääni ja siitä löytyi sopiva kaava (jota Harjulan opettajani vähän korjasi minua varten).

Aloitin tilkkujen lajittelun ja sommittelun epämääräisin tuntein.

Ihmettelyssä kului ilta sun toinenkin. Ensin lajittelin materiaalin, joka oli pääasiassa yhteen suuntaan venyvää pellavaa. Poistin joustamattomat palat pinosta. Leikkasin tilkut järkevän muotoisiksi: poistin ihan pienet tai ohuet suikaleet.

Materiaalia ei voinut pestä. Se tuoksahti hieman koiralle, mutta päätin, että jos haju ei häipyisi tuulettamalla, niin pesisin takin vasta valmiina.

Halusin laittaa johonkin näkyvään paikkaan pitsiliinan. Ensin mietin toista olkapäätä. Löysin lahjoitusten joukosta pellavainen, käsin tehdyn pitsiliinan. Se loisti luonnonvaaleana eikä istunut väriltään, mutta muodoltaan oli hyvä. Päätin maalata pitsin mustaksi kangasvärillä. Lisäsin vähän lilaa virkattuihin kohtiin, ompelin hauraat kohdat muliinilangalla kestäviksi ja työn kuivuttua silitin tilkkutöissä käyttämääni kaksipuoleista liimakangasta taakse. Liima ei kestänyt juuri lankaan, joten ompelin liinan kauttaaltaan lilalla koneompeleella.

Selkäosa onnistui hienosti. Maalattu pinta kuultaa pitsin läpi ja kerää katseita. Sain kaikki tilkut riittämään, kun käytin muutamissa paikoissa muutaman tilkun joustamatonta, mustaa pellavaa. Ihan kaikkeen joustava pellava ei riittänyt. 

Työmäärä oli suuri. Kaikki tilkut on tikattu päältä. Vuoriin käytin osin itse värjättyä puuvillaa, osin Wexlerin itse värjätyn näköistä puuvillaa, joka pesussa haalistui mukavasti. Sivusaumoissa on syvät taskut ja vetoketjullinen povitaskukin on kunnioitettavan suuri. Ajattelin tuolloin passia ja lentolippuja. 

Huppu on suuri ja myös vuorillinen. Sitä jouduttiin hieman pienentämään. Vetoketju voisi olla parempi. Hätiköin sen kiinnittämisessä ja etukaistale hieman kupruilee. Joustava pellava vain on niin kerta kaikkiaan haastava materiaali.

Viimeistelin takin itse tehdyllä lautanauhalla. Ostin tähän projektiin ainoastaan vetoketjun. Kaikki muu on kierrätettyä tai löytyi omista kaapeista.

Kevään 2017 nuppupeitot

Joulun alla innostuin sinivalkoisesta teemasta. Halusin kokeilla nopeaa tilkkutyötekniikkaa, joka osoittautui kuitenkin aika hitaaksi. Ehkä kokeilen myöhemmin uudelleen. Tässä lopputulos.

Miniatyyripurjeveneiden ompelu helpottaa työstressiä. Näitä voi sommitella omaksi ilokseen. Blokki valmistuu nopeasti ja tulos on usein hienompi kuin osaa arvatakaan. Käsin maalatut kankaat sopivat näihin hyvin.

Sain lahjoituksena pikkuserkultani Hilkalta puuvillaa, johon oli painettu lintuja. Tiesin heti, että halusin siirtää niitä nuppupeittoihin ja jotenkin yhdistää purjeveneisiini.

Aiemmista tilkkutöistä minulle oli jäänyt kissojen jämäpaloja. Olin juuri syksyllä saanut ison värjäysprojektin valmiiksi: turkoosia, punaista, oranssia ja lilaa. Oli niin pimeää, että halusin jotenkin tuoda valoa maailmaan.

Dino - tai pari

Lähipiirissä oli dinosauruksista kiinnostunut pikkupoika. Törmäsin kirjaston käsityöhyllyn ääressä mukavan näköiseen malliin. Mutta ei se nyt niin helppo ollutkaan - enkä ollut oikein tyytyväinen lopputulokseen. Opin silti paljon. Toivottavasti leikeissä pikku yksityiskohdat eivät niin haittaa. Vastaanottajaperhe voi minun puolestani kierrättää lelut esim. energiajätteeseen ;)

Kankaan leikkaus kaavojen mukaisesti sujui hyvin.

Vihreät ja oranssit kankaat sain sisareltani, joka oli batiikkivärjännyt ne upeiksi. Värjäämiseen voi käyttää vanhojakin kankaita tai vaatteita. Niiden elinikä saattaa jatkua vuosia.

Tärkein oppi tässä työssä kuitenkin oli: Älä koskaan käytä leluihin vanhoja värjättyjä kankaita! Nukenvaattteita niistä voi ommella.

Aiemmin olin oppinut, ettei myöskään vanhoja resoreita kannata laittaa uusiin vaatteisiin. Elastaani/kumi hapertuu vanhetessaan, vaikka kangasta/vaatetta ei käyttäisi. Samoin tietysti käy, jos pesee liian kuumassa vedessä.

Nyt täytyi vain tyytyä siihen, että en tehnyt kestäviä leluja sillä kertaa. 

Harjaosan sovitus. Tähän asti kaikki hyvin.

Ongelmallisin kohta lelussa oli tietysti harja. Puuvillakangas oli täysin joustamatonta. Kaava oli tarkoitettu toisenlaiseen valmistusmateriaaliin (pörröinen kangas) eikä mutka dinon selässä onnistunut helposti toisellakaan yrittämällä, puhumattakaan harjan jämäkkyydestä. Koska harja piti ommella selkäkappaleiden väliin, ei sitä oikein pystynyt ommellessa hallitsemaan.

Jalkapohjat olivat samasta syystä hankalat: kangas ei joustanut. 

Minun piti motivoida itseäni pitkään ennen kuin jaksoin ommella ilmeet. Ne kyllä onnistuivat.

Ensimmäinen enkeli

Toinen tonkeli

Valmiit vihdoin!

Sivukuva, jossa lerputtavat harjat näkyvät hyvin.

Ylhäältä katsottuna, kun harjat on aseteltu.